Tuntuu jotenkin tosi tärkeältä tehdä pieniä, mutta konkreettisia tekoja, jotka aloittavat mielessä uuden ajanjakson. Keli tosin ei ole kovin syksyinen ja mun puolesta voidaan puhua kesästä vielä vaikka syyskuussakin (naurattaa, kun niin moni tuntuu loukkaantuvan jos joku kehtaakin puhua elokuussa syksystä, koska Elokuuhan On Virallinen Kesäkuukausi), niin tuntuu kivalta siirtyä jo uuteen aikakauteen järjestelemällä asioita.
Oon siivonnut tietokoneen työpöydän ja tyhjentänyt ladatut-kansion kaikesta sälästä sekä omalla, että työkoneella. Jäsentelin ajatuksiani kirjoittamalla kirjeen ja poistin puhelimesta yli 6000 valokuvaa tallennettuani ne ensin ulkoiselle kovalevylle. Annoin pari hetki sitten ostamaani kosmetiikkatuotetta ystävälle, kun ne eivät sopineetkaan mun iholleni. Olen istuttanut pistokkaita ja luvannut ylimääräiset ystävien koteihin kasvamaan. On ollut pakko vastata ei houkutteleviin kutsuihin, kun oon jo etukäteen tiennyt, että vastaamalla joo saa myöhemmin aikaiseksi hirveän ahdistuksen liian täyteen ahdetusta kalenterista. Koetan löytää tasapainoa ja opetella sanomaan ei, vaikka tekisikin aina mieli sanoa kaikkeen kyllä.
Mulla oli viime lauantaina ihana koti-ilta itsekseni; kävin läpi kaikki mun kaapit, sovittelin syysvaatteita ja laitoin kaiken ylimääräisen odottelemaan parin viikon päästä olevaa kirppismyyntijaksoa. Oon myynyt tähän mennessä Helsingissä asuessani vain sellaisilla kirppiksillä, joissa ei ole saanut myydä kuin vaatteita, joten mulle on kertynyt jonkin verran sisustusjuttuja ja kirjoja, jotka haluan laittaa kiertoon. Niiden lisäksi on myös muutamia tämän sesongin vaatteita, joita en kesän puistokirppiksellä viitsinyt myydä.
Varasin kirppispöydän aika ekstempore joogatunnin jälkeen. Joogatunnin teemana oli oman kropan & mielen ”järjestely” ja tunnin jälkeen mun mielessä oli tosi selkeä tarve järjestellä asioita konkreettisestikin. Kirppiskamoja järjestellessä sain tietysti aikaan sellaisen sekamelskan, että sunnuntaiaamupäivä menikin sitten kämppää järjestellessä. Aika terapeuttista laitella asioita oikeille paikoilleen – siinä samassa mielikin jäsentyy.
Kirppiskamoja läpikäydessä viikkailin jo kesäisimmät hellevaatteet odottamaan tulevaa kesää. Sandaalit laitan säilöön vasta kun on pakko, käytän niitä ja pitkähelmaisia kesämekkoja niin kauan kuin suinkin tarkenen.
Mulla oli koko kesän ajan sähköpostien ilmoitukset pois päältä puhelimesta ja sähköpostien mailimäärät näkyivät näytöllä vain sovelluksen manuaalisesti päivittämällä. Nyt kun olen laittanut mailien päivitykset taas automaattisiksi, huomaan, miten montaa täysin turhaa uutiskirjettä tilaan. Olen karsinut huolella ja peruuttanut monta, koska en todellakaan tarvitse kaikkia niitä ostamiseen kannustavia impulsseja aivoihini päivittäin.
Saan kummankin työni puolesta muutenkin sellaisen määrän mailia, että karsin mieluusti sieltä mistä voin. Suosittelen lämmöllä muillekin; puuttuvaa uutiskirjettä ei todellakaan huomaa, mutta kun sellaisia saa, altistaa itseään vähintäänkin alitajuntaisesti sellaiselle ”ohhoh tämä on kyllä ohittamaton tarjous” -ajattelulle, vaikkei tarvitsisi mitään.
Olen myös lopettanut entisissä lemppariketjuvaateliikkeissäni pyörimisen tyystin, koska jos en pyöri niissä, ei mulle synny mielitekoja ja voin keskittyä tiettyjen haaveissani olevien vaatteiden metsästämiseen kirppareilta tai panostaa niihin vastuullisilta valmistajilta ostettuna kun olen tuumaillut ostopäätöstä rauhassa. Sama pätee nettikauppoihin ja instatileihinkin; jos en tiedä, mitä on tarjolla, en keksi haluta niitä enkä ostele mitään hetken mielijohteesta (tämä on ketjuvaateliikkeissä ja sieltä tulevissa tarjouskirjeissä just se pahin; kun ostosta ei juuri tarvitse harkita hinnan puolesta, tulee helposti ostettua jotain ilman tarvetta – ihan hölmöä).
Innostun helposti kivoista vaatteista ja tyyleistä ja keksin muutenkin asioita joista tykkään, mutta huomaan, että sellaiset innostukset, jotka keksin esim. nähdessäni jollain ihmisellä jonkun hyvän väriyhdistelmän tai kivan vaatekappaleen, ovat paljon autenttisempia kuin ne innostukset, jotka syntyvät tiettyjen brändien instasta uutuuksia selaamalla tai uutiskirjeiden perusteella.
Tämän vuoksi olen lopettanut myös sellaisten instatilien seuraamisen, joista mulla tulee joko tarve ostaa jotain uutta tai sellainen olo, ettei omat jutut tunnu hyvältä. Näitä fiiliksiä on välillä vaikea tunnistaa tai liittää insta feedin selailuun, mutta oon huomannut, että tällainen siivoilu tekee mulle tosi hyvää. Tuntuu, etten luovu mistään, vaikka karsisinkin huolella.
Rutiinit helpottavat asioiden selkeyttämisessä myös: kun tietää, missä välissä tekee mitäkin, selviää arjen aikataulutuksista kesän huolettoman aikatauluttomuuden jälkeen. Musta tuntuu niiiiin hyvältä, että oon taas saanut itseni salille sellaisen kröhöm, 5kk tauon jälkeen. Mun salikamu jäi alkuvuodesta äitiyslomaa odotellessaan salitauolle ja niin jäin minäkin, hupsista. Nyt on kiva ottaa salirutiini taas omaksi jutuksi ja koettaa miettiä, että yksin salilla käymisessä on se etu, ettei tarvitse miettiä kuin omia aikatauluja, vaikka salilla käynti onkin kyllä paljon kivempaa kaverin kanssa.
Jooga sen sijaan on pysynyt, sillä joogassa on aina ollut helppo käydä itsekseen. Toisaalta olen tehnyt joogassa käymisestä ihan älyttömän helppoa; mun joogasali on ehkä 2 minuutin kävelymatkan päässä kotioveltani, joten tunneille meno ei ole kiinni siitä, etteikö jaksaisi raahautua joogasalille. Jooga ja siihen liittyen meditointi on mielen ja jaksamisen kannalta kyllä mun viikkosiivouksista tärkeimmät.
Jotenkin havahduttavaa huomata, että karsiminen ei useinkaan tarkoita luopumista. Usein se vain selkeyttää ja kirkastaa.
kommenttia