Lokakuun alun kuulumisia

/// lifestyleTags:

Kuulumisia: 

Tämä syksy on ollut hämmentävä. Monena päivänä olisin voinut vastata ”mitä kuuluu” -kysymykseen saman päivän aikana rehellisesti sekä ”ihan tosi hyvää” että ”aika ahdistavaa”.

Oon ottanut ahdistavien asioiden käsittelylle paljon aikaa karsimalla kaikkea ylimääräistä, että saisin pääni selväksi siitä, mikä kaikki ahdistaa ja mitä voin ahdistukselle tehdä. Olen puhunut, kirjoittanut ja koettanut miettiä kaikki eri näkökulmat. Levännyt ja koettanut tietoisesti antaa ajatuksille paljon tilaa, jotten sysäisi tunteita syrjään. Nyt tuntuu jo paljon paremmalta, vaikkei vielä olekaan sellainen olo että mikään olisi varsinaisesti selvinnyt, mutta getting there. Tuntuu selkeämmältä kun ymmärrän mihin voin itse vaikuttaa ja mihin en.

Kuulin hetki sitten mitä ihanimpia vauvauutisia, mun hyvä ystävä odottaa lasta poikaystävänsä kanssa. Pillahdin itkuun kesken ääniviestin kuuntelun, kun kuulin nämä ihanat uutiset. Eeeen kestä! Baby-uutiset on parhaita.

Oon lukenut viimeisen kuukauden aikana monta kirjaa; ainakin neljä! Tuntuu ihanalta, että oon löytänyt lukuinnon uudelleen viimeisen parin vuoden aikana. Lukuvauhtini on nopeutunut huomattavasti ja saan kirjojen lukemisesta ihan valtavan paljon.

Vaikkei tänä vuonna ole voinut reissata missään kovin eksoottisissa maisemissa, tuntuu, että olen ollut vaikka missä, kun olen lukenut niin paljon. Noista hetki sitten luetuista kirjoista pitäisi tehdä erikseen lukuvinkkipostaus, etteivät ne huku tänne kuulumisten sekaan.

Helsinki on näyttänyt tosi kauniilta. Vietin keväällä ja kesällä tosi vähän aikaa keskustassa, joten pienen tauon jälkeen Espan puisto ja keskustan vanhat talot näyttävät upeilta.

Tuparijutut ja isot kemuilut ei tunnu yhtään ajankohtaisilta vallitsevan pandemian vuoksi, joten on ollut ihanaa pyytää ystäviä ja ystäväpariskuntia kesän ja alkusyksyn aikana yksitellen kylään illallisille.

Arki-illalliset on muuten aivan ihana konsepti; ruokaa on joka tapauksessa pakko tehdä, niin miksi ei tekisi välillä isompaa satsia kerralla ja pyytäisi ystävää illalliselle. Illallinen kuulostaa elegantilta ja fiiniltä, mutta ihana illallinen voi olla ihan tavallisen arkiruuan, vaikka linssikeiton tai tortillojen jakamista ystävän kanssa. Panostukseksi riittää kynttilöiden sytyttäminen ja kiva kattaus.

Mulle ei myyty alkoholitonta olutta yks ilta lähikaupassa, koska mulla ei ollut henkkareita mukana. Nauratti vähän.

Tämä vuosi on ollut kyllä varsinainen sober curious -vuosi. Se on tapahtunut ihan itsestään ja ilman mitään päätöksiä vähentää juomista – ei vain ole tehnyt mieli alkoholia kovin usein, eikä varsinkaan pienintäkään mahdollisuutta darraan. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä hirveämpiä darrat nimittäin ovat (joskin mulla ne on aina olleet hirveitä, mulla on aina hirveä morkkis, vaikken olisi tehnyt mitään).

Sen saman rentouttavan olon, jonka olen itselleni viinilasillisesta aiemmin saanut, saa tietyissä määrin myös alkoholittomasta oluesta; se on se fiilis, kun sihauttaa pullon auki, eikä siihen näköjään tarvitse alkoholia.

Ulkona syödyt lounaat ovat melkoista luksusta ja tuntuu älyttömältä, että niihin ehti jossain välissä tottua. Oon syönyt viime aikoina tosi hyvää lounasta mm. Pennyssä. Tein myös pienen poikkeuksen omaan ruokavaliooni ja söin pitkästä aikaa kermaan tehtyä lohikeittoa Storyssa. Se oli herkullista, tällä kertaa kannatti.

Uskallan taas ajaa autoa! Vitsi se on helpottavaa. Vaikken tarvitse autoa usein, olen halunnut opetella ajamaan uudestaan ihan jo siitä syystä, että olisi kamalaa, jos ei jossain hätätilanteessa voisi hypätä jonkun muun puolesta auton rattiin.

Sellainen tilanne tuli hetki sitten, kun kuskina ollut ei voinutkaan jatkaa ajamista äkillisen huonon olon vuoksi; oli ihanaa, että siinä tilanteessa oli varma olo vaihtaa kuskiksi. En kyllä osaa mitään reittejä minnekään enkä ole vielä huolinut kyytiini kuin poikaystäväni, mutta olen ylpeä itsestäni, koska olen stressannut tätä ajamattomuutta nyt sellaiset 10 vuotta. Jo oli siis aikakin päästä eroon tästä pelosta.

1 kommentti

  1. Avatar Oona /// 06/10/2020 / 16:58:27

    Täällä toinen, joka ei suostu ajamaan. olin autokoulussa hyvä kuski, mutta nykyään ahdistaa ajaminen. huippua, että sulla pelko on lieventynyt. ja! kyllä ihmeessä kirjapostausta. jotenkin olen jumittunut kirjallisuuden klassikoihin ja olis kiva nähdä suosituksia lähempää ja suomeksi

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.