Terveisiä Turusta

lifestyle
Jätä kommentti

Turku Henna Coco Sweet Dreams

Ultima Thule

Turussa on paistanut koko viikonlopun aurinko, just niin kuin Ruissi-viikonloppuina aina. Ollaan saatu majailla Hennan ihanassa kodissa ja tämä on kyllä ollut kaikin puolin täydellinen kesäviikonloppu. En voi väittää että olisin festari-ihminen, mutta kun pääsee festareiden päätteeksi ystävän luo yöksi, suihkuun ja puhtaisiin lakanoihin ja aamuisin voi heräillä rauhassa, on tämä kyllä aika mahtavaa.

Odotan niiiin paljon tämän illan Ultra Bran keikkaa ja vähän harmittaa, että pitää vielä tänään lähteä kohti Helsinkiä. Olispa ihana jo olla lomalla ja välittämättä aikatauluista – enää viikko, ja sit heivaan kalenterin muutamaksi viikoksi jonnekin piiloon.

Palaan Ruisrock-fiiliksiin vielä myöhemmin paremmin. Nyt keitän vielä kupillisen kahvia ja nautin olostani Hennan pihalla – tänne paistaa aurinko niin, että tuntuu kuin olisi ulkomailla.

Lisää luettavaa

Lapsettomuushoidot

Lapsihaave ja lapsettomuushoidot

Meikkipussin päivitys syksyyn ja hyvää tekevä kuivakuppausrutiini

Kesäkuulumisia

ida hanhiniemi – uusi koti.

Uudessa yhteisessä kodissa – vihdoin!

Tapaamassa Lordea

lifestyle, musiikki
5 kommenttia

Mitä te teitte, kun olitte 16-vuotiaita? Minä olin ysiluokalla, perustin ensimmäisen blogini, seurustelin ekaa kertaa elämässäni, tuhlasin kaikki rahani cd-levyihin ja irtokarkkeihin ja hengailin koulupäivien jälkeen kahviloissa kavereiden kanssa. Vanhan Livejournal-tilini mukaan mua ahdisti törmätä kadulla vanhaan ihastukseen, olin hetki sitten tajunnut kirpputorien mahdollisuudet ja olin tosi pahoillani, kun joku oli estänyt mut mesessä. Aika tavallista teini-ikäisen elämää.

Niin oli myös uusiseelantilaisen laulaja-lauluntekijä Lorden, eli Ella Yelich-O’Connorinkin elämä siihen asti kunnes hän julkaisi 16-vuotiaana ensimmäisen albuminsa, Pure Heroinen. Musikaalisesti lahjakkaasta nuoresta tuli käytännössä yhdessä yössä superkuuluisa. Albumin ensimmäinen single-julkaisu Royals voitti myöhemmin ”best solo pop performance” ja ”song of the year” -grammyt vuoden 2014 Grammy Awardseissa ja Pure Heroine myi triplaplatinaa. Time-lehti nimitti hänet “Most Influential Teenagers in the World” -listalle ja Lorde listattiin myös Forbesin maineikkaalle ”30 under 30” -listalle. Ja nyt jo edesmennyt David Bowie on kutsunut Lordea vaatimattomasti ”musiikin tulevaisuudeksi” – ei siis varmaan mitään paineita uuden levyn ja tulevaisuuden kanssa, heh?

Nyt on kulunut reilut kaksi viikkoa siitä, kun Lorden toinen albumi Melodrama julkaistiin. Kun uuden albumin ensimmäinen single Green Light julkaistiin, siitä tuli välittömästi Facebookin ja Twitterin trendaavin aihe ja pelkästään Twitterissä aihe keräsi 24 tunnin aikana yli 2 miljardia näyttökertaa. 

Lorde on kertonut Melodrama-albumin nimen juontavan juurensa siihen, millaista on olla parikymppinen ja kokea kaikki tunteet, kevyet ja raskaat, hyvin intensiivisesti. ”Albumi on tavallaan moderni kuvaus juhlimisesta – sen eri puolien kokemisesta ja tuntemisesta”, Lorde kertoo. Pääsin tapaamaan Lordea viime viikolla Oslossa ja vaikka en monestikaan kiinnitä ihmisten ikään mitään huomiota, en voinut olla miettimättä, mitä kaikkea tämä nyt 20-vuotias monilahjakkuus vielä ehtii elämänsä aikana.

Lorde - haastattelu - ida365

Mutta kuka Lorde oikein on? Mistä hän inspiroituu ja miten hän pitää meininkinsä uskottavana ja aitona miljoonien fanien seuratessa? Millainen nuori aikuinen nainen ujosta ja salamyhkäisestä tumblr-tytöstä on kasvanut? Entä mitä suomalaista brändiä Lorde fanittaa?

////////

Melodrama on juuri julkaistu, mitä nyt? 

Lorde: Mitä nyt, niinpä. Koetan hengitellä rauhassa – tämä kaikki on ollut aika hullua! Olemme kierrelleet Eurooppaa ja soittaneet monilla festareilla, mutta kohta on aika lähteä käymään kotona Uudessa-Seelannissa. 

Sinusta tuli superkuuluisa yhdessä yössä; miten pidät kaiken kasassa? 

Lorde: Niin siinä kävi. Tämä on kovaa työtä, mutta nautin tästä ja olen tosi ylpeä siitä, mitä teen. Välillä elämä on lentokentältä toiselle matkaamista, mutta olen todella onnekas.

Ennen lavalle menoa haluaisin yhä edelleenkin juosta karkuun, mutta keikan jälkeen fiilis on aivan mieletön. On upeaa nähdä ihmisten tanssivan uusien biisieni tahtiin – Melodramalla on useampi sellainen. Esimerkiksi Supercut-biisin esittäminen livenä on mahtavaa, siinä biisissä on hyvä energia. 

Tuntuuko sinusta vaikelta pysyä aitona ja säilyyttää yhteys alkuperäisiin faneihisi menestyksesi myötä?

Lorde: Ei se tunnu vaikealta. Tiedän että osa pisimpiaikaisista faneistani seuraa minua yhä ja koen, että minulla on hyvä yhteys heihin. Pidän sosiaalisesta mediasta, sillä se mahdollistaa suhteiden ylläpitämisen faneihini. Postailen yhä tumblriini silloin tällöin – rakastan sitä, pitäisi muistaa postailla sinne useammin.

Mikä Melodraman biiseistä oli helpoin ja mikä vaikein kirjoittaa?

Lorde: Vaivattomimmin syntyi Writer in the Dark, sen tekeminen kesti ehkä kolme päivää. Vaikein viimeistellä oli Perfect Places, teimme sen ihan viimeiseksi ja sen tuottaminen kesti jostain syystä todella kauan. Ei ehkä uskoisi, että juuri sen viimeistely kesti niin pitkään.

Tapaamassa Lordea

Miten rentoudut kaiken matkustelun ja kiireen keskellä?

Lorde: Katson paljon Netflixiä ja lähden ulos kävelylle. Rakastan Facebook-feediini tulevia kokkausvideoita, katson niitä jatkuvasti! Ne ovat ihan parhaita, vietän oikeasti ikuisuuksia katsellessani niitä. Kun kaipaan inspiraatiota, lähden rannalle. Uusi-Seelanti on todella kaunis maa ja kun olen hukassa, luontoon lähteminen auttaa. Meren rannalla asiat on helpompi laittaa oikeaan mittakaavaan ja saada perspektiiviä tekemisilleen. Toisaalta myös tanssimaan lähteminen auttaa – se saa inspiraation virtaamaan.

Mitä teet vapaapäivänäsi?

Lorde: Kun olen kotona, en tee mitään kovin kummallista – kokkailen, nään ystäviäni ja sellaista. Kun olen reissussa, haluan lähteä ulos ja nähdä kaupunkia. Euroopassa on ihana kierrellä kaupoilla sillä täällä on ihan mahtavia kauppoja, esim. Acnen ja A.P.C.:n putiikit. Great European vibe!

Instagramisi on ihanan autenttinen monen muun artistin siloiteltuun Instagram feediin verrattuna. Onko sinulla koskaan paineita postata jotain tai olla postaamatta, kun tiedät, että sinulla on niin paljon seuraajia? 

Lorde: Luulen, että koska minulla on ollut Instagram niin kauan, en juurikaan mieti, mitä postaan Instagramiin. Joskus tosin pohdin, että minulla pitäisi olla salainen Instagram-tili kavereitani varten, sillä ihan kaikkea ei kehtaa julkaista. 

Mielestäni on tosi tärkeää, että olet postannut somekanaviisi kuvia itsestäsi, joissa on vierekkäin reilusti photoshopattu kuva ja alkuperäinen, editoimaton kuva, jotka sinusta on julkaistu esim. eri medioissa. Millaista palautetta olet saanut tästä? (Kurkkaa esim. tämä & tämä)

Lorde: On niin outoa nähdä itsestään kuva ja huomata, ettei nenä ole oma tai että ihoa on muokattu tosi paljon paremman näköiseksi. Minusta on tärkeää, että seuraajani näkevät minut sellaisena kuin olen, kuten olisi tärkeää, että etenkin nuoret tytöt ja pojat näkisivät mediassa aitoja kuvia ihmisistä, etenkin naisista. Minulla oli nuorena akne ja minulle olisi tehnyt hyvää, jos olisin nähnyt kuvia huonosta ihosta jossain – eihän sellaisia näy edes akneiholle suunnatuissa kosmetiikkamainoksissa! Moni seuraajistani on kiitellyt minua siitä, että olen julkaissut kuvia, joissa ihoni ei näytä täydelliseltä, sillä helposti saattaa tuntua että on yksin esim. iho-ongelmiensa kanssa.

Lorden toinen albumi Melodrama

////////

Ja lopuksi muutama todella tärkeä, mutta pikkuisen kevyempi kysymys: 

Mitä on Spotify-soittolistallasi, vai kuunteletko ylipäätään musiikkia kun työstät omaa albumiasi tai keikkailet? 

Lorde: Ehdottomasti kuuntelen. Olen kuunnellut viime aikoina 6LACK:ia (lausutaan Black). Tykkään myös kovasti Kali Uchista, kannattaa kuunnella hänen uusin, Tyrant-niminen kappaleensa, siinä on ihanat kesävibat.

Olen kuullut, että olet hulluna hajuvesiin. Mitkä ovat suosikkejasi? 

Lorde: Ah, rakastan hajuvesiä, minulla on käsittämätön kokoelma tuoksuja! Byredon hajuvedet ovat yhtiä suosikeistani- jos pitää nimetä yksi heidän tuoksuistaan, sanon 1996, sillä se on myös syntymävuoteni. Pidän myös Ex Nihilo -nimisen indiebrändin tuoksuista. Heidän Venenum Kiss -tuoksu on täydellinen kesään.

Suosikkikirjasi? 

Lorde: J. D. Salingerin (mm. Sieppari ruispellossa -kirjan kirjoittaja) Franny ja Zooey sekä Raise High the Roof Beam, Carpenters (en ole varma, onko tätä teosta suomennettu?), voisin lukea ne uudelleen ja uudelleen, ne ovat molemmat todella hyviä. 

Suosikkiemojisi? 

Lorde: 🔮 Rakastan kaikkia niitä, joissa on vähän noitamaisia viboja, mutta taidan käyttää eniten sitä emojia, joka antaa pusun. 

(Toim. huom: Lorde tiedusteli myös mun lempiemojia ja kun kerroin sen olevan juuri nyt tämä, hän innostui, koska ei ole kuulemma koskaan aiemmin käyttänyt sitä. Let me tell u, it’s the best, mutta sitä pitää käyttää harkiten. Et tietystikään halua paljastaa kaikille, koska olet salapoliisin hommissa…)

Mitä minun pitäisi tietää Uudesta-Seelannista, kotimaastasi?

Lorde: Ihanaa että kysyit. Jos tulet joskus käymään, haluan näyttää suosikkirantani. Uusiseelantilainen ruoka on todella herkullista ja raikasta. Meillä on esimerkiksi ihan mielettömän hyviä jäätelöitä, joissa on käytetty paljon tuoreita yrttejä. 

Vinkkaa, ketä kannattaa seurata Instagramissa? 

Lorde: Seuraan monia kummallisia tunnuksia, kuten @macgyverlizard:ia, sillä rakastan liskoja ja käärmeitä. Tykkään myös @c__l__o -tunnuksesta, joka kerää yhteen kauniita kuvia. 

Huomasin, että seuraat Samuji Studiota Instagramissa – tiesitkö että se on suomalainen brändi? 

Lorde: Oi ei, en tiennyt! Rakastan sitä!

365 days with Ida ja Lorde

Tuntuu ihan käsittämättömältä, että olen tavannut yhden niistä tyypeistä, joita katson isosti ylöspäin. Ja vielä käsittämättömämmältä tuntuu se, miten aito, helposti lähestyttävä ja mukava Lorde oli. Ehkä juuri se on hänen suosionsa salaisuus; samaistuttavuus ja se, että voi jakaa saman tunteen biisin välityksellä elämäntilanteesta tai iästä riippumatta.

Vielä pari juttua: tiesittekö, että Green Light on erobiisi? Sen poukkoilevasta fiiliksestä ei mielestäni voi erehtyä, mutta useampi sydänsuruista lähiaikoina autuaan tietämätön ystäväni ei ole kuullut biisiä erobiisinä. Tai tiesittekö, että Lorden biisinkirjoittaja-tuottaja-pari Jack Antonoff on Lena Dunhamin poikaystävä? Tai että Homemade Dynamite on kirjoitettu yhdessä Tove Lo:n kanssa? Jep! Oon kuunnellut Melodramaa taukoamatta siitä asti kun huomasin sen tulleen Spotifyhin ja olen nyt löytänyt albumilta uusia suosikkeja. The Louvre:ssa paras kohta on se, jossa lauletaan ”They’ll hang us in the Louvre, Down the back, but who cares, still the Louvre” ja oon alkanut ymmärtää Writer in the Darkinkin päälle – aluksi se tuntui niin erilaiselta enkä oikein tajunnut mistä se muistuttaa, mutta nehän onkin ne Kate Bush -tyyliset vibat, joita en vain aluksi hoksannut. 

////////

kuvat: Universal Music
lähteet: Universal Music, The New York Times, Pitchfork, Vanity Fair, Billboard 

Lisää luettavaa

Lapsettomuushoidot

Lapsihaave ja lapsettomuushoidot

Meikkipussin päivitys syksyyn ja hyvää tekevä kuivakuppausrutiini

Kesäkuulumisia

ida hanhiniemi – uusi koti.

Uudessa yhteisessä kodissa – vihdoin!

Puoliksi suunniteltu

muoti
4 kommenttia

Tuntuupas hölmöltä julkaista jemmaan jääneitä asukuvia, joissa mulla vielä on pitkät hiukset. Vaikka näiden kuvien ottamisesta ei ole kovin kauaa, tuntuu tämä snadisti huijaukselta. Vaikka ei sillä, en ole koskaan koettanut antaa sellaista kuvaa että mun blogi päivittyisi reaaliajassa, sillä harvoin se lopulta päivittyy silloin kun sattuu ja tapahtuu. Asukuvat harvemmin on samalta päivältä, mutta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ne ovat kyllä aina just niitä asuja, joita mulla on arkena käytössä. En siis lavastele asuja kuvia varten tai nappaa kuviin korkoja jotka sitten vaihtaisin heti kuvien jälkeen pois tai muuta vastaavaa, mutta toki saatan kuvata illalla eri asun kuin mikä mulla on ollut samana päivänä päälläni.

Jotta blogia ehtii ja jaksaa pitää kokopäivätyön rinnalla (ja nähdä ystäviä, käydä joogassa ja salilla, reissata, viettää hulvattomia iltoja ja öitä, lukea kirjoja ja seikkailla) niin blogiakin täytyy pikkuisen osata suunnitella etukäteen. Mun kohdalla se meinaa sitä että saatan joinain viikonloppuina kuvailla valmiiksi kaikki ne purnukat, joista haluan myöhemmin kirjoittaa ja sitten myöhemmin työstää postaukset valmiiksi. Kuvien ottaminen on asukuvia lukuunottamatta helpointa, kirjoittaminen vie aina eniten aikaa. Siksi käytänkin yleensä viikonloppuisin aikaa blogitekstien kirjoittamiseen kun työpäivien jälkeen ei millään tekisi mieli avata tietokonetta uudelleen.

Nahkatakki – H&M, paitapusero – & Other Stories, farkut – Monki, nahkakengät – Aldo

Joten siis, tässäpä nämä, jonkin verran vanhat mutta säihin nähden täysin relevantit asukuvat. Vitsit että nuo siniset farkut mullistivatkin mun vaatekaapin! Matalaan vyötäröön on kyllä totutteleminen ja jos joskus löydän vastaavan malliset korkeammalla vyötäröllä, ostan ne heti. Mulla on aika paljon sellaisia puseroita jotka oon ostanut korkeavyötäröisten pillifarkkujen kaveriksi ja vaikka millenium oliskin very trendy very soon, en taida vielä haluta vilautella mun alavatsaa muille, heh. Mutta ainakin saa pohtia vaatekaapilla, mitä kaikkia uusia asuja keksii, kun on uudet housut.

kuvat: Nina / Tunnetila

Suloista keskiviikkoa tyypit! x

Lisää luettavaa

5 uuden vaatteen vuosi paketissa

Yli neljä vuotta ostamatta pikamuotia

kööpenhamina second hand

Ihanat second hand -putiikit Kööpenhaminassa

Vastuullinen uimapuku

7 x vastuullisempi uikkaribrändi