Huh miten mieletön viikonloppu takana. Nyt on jo perjantai ja tuntuu etten vieläkään ole ihan täysin palautunut. Siinä missä kaikkia myyjiä ramasi varmasti koko päivän seisoskelu ja pirteänä pysyminen, oli mulla ja muilla Muotikirppis-tytöillä aika oudot fiilikset sunnuntai-iltana. Tässäkö tämä nyt oli? Koko vuoden isoin projekti, joka on vaatinut satoja tunteja töitä. Onneksi viikonloppu ei olisi voinut mennä kovin paljoa paremmin: kumpanakin päivänä oli kovasti asiakkaita, yhteistyökumppanit olivat tyytyväisiä ja asiakkaat kehuivat löytöjä. Sää suosi meitä jälleen ja nyt voikin sanoa, että kesä alkoi tänä vuonna Muotikirppis-viikonlopusta! Pidemmittä höpinöittä kuviin: 

MiniMuotikirppis

MiniMuotikirppiksessä piti huomioida se, että talo olisi täynnä rattaita, joten myyntipöytiä oli vähemmän mitä Muotikirppiksellä. Alkuun ei silti vältytty ruuhkalta, mutta onneksi pahin ruuhka tasottui suhteellisen nopeasti. Sen jälkeen olikin huomattavasti helpompi kuljeskella pöytien välissä ja penkoa vaatepinoja. 

Muotikirppis-kangaskassit! Jos oma jäi hankkimatta, voi näitä tilata vielä meidän nettisivuilta. Kasseja on tehty pieni erä Uhanan suunnittelemalla printillä, joten jos spessu kassi kiinnostaa, niin TÄÄLTÄ löytyy. 

Tammelan Kukan Heli teki meille keijukaismaiset kukkapannat ja käsikorut. 

Myynnissä oli paljon hyväkuntoisia ja kivoja lastenvaatteita. Myös lelut ja -tarvikkeet vaihtoivat omistajaa MiniMuotikirppiksellä. 

Tunnistatteko nämä söpöliinit? MiniMuotikirppikseltä löytyi kivojen vaatteiden lisäksi myös uusi ystävä näille tytöille! Hihii, vitsit miten liikuttavan söpö parivaljakko. 

Laura ja minä pidettiin lauantaina yhdessä Plastic Camerasin pistettä. Moni oli utelias ja tuli ihastelemaan meidän karkkivärisiä kameroita ja ilmeisen moni kuuli meistä ekaa kertaa. Just hyvä, koska meidän tavoittamat asiakkaat ovat varmaan olleet aavistuksen nuorempia tähän mennessä. Plasticin kamerathan ovat kyllä täydellisiä koko perheelle, koska ne eivät mene helposti rikki ja ovat niin helppokäyttöisiä, että sopivat pienemmänkin käteen. 

Uuuuh mitä söpöliinejä nämä Instaxit! Vaaleanpunaiset myytiin samantien loppuun, mutta valkoista löytyy vielä varastosta. 

Muotikirppis

Kävin kurkkaamassa 10.20 ulos ja silloin jono näytti tältä. Kuulemma jo 9.40 jonossa oli ollut parisenkymmentä tyyppiä. Wohoooo, siiistiä! Ovet aukesivat klo 11 ja nopeimmat 200 saivat ihanat Muotikirppis-goodiebagit kiitoksena odottelusta. 

Tammelan kukan sponssaamia kukkia löytyi sekä Pakkahuoneelta että Klubin puolelta. 

Ja sitten se goodiebag! Harmi ettei mulla ole kuvaa MiniMuotikirppiksen goodiebagista, sekin oli ihan mahtava. Muotikirppiksen goodiebagista löytyi kosmetiikkaa, luonnonkosmetiikkaa, koruja, herkkuja ja mielettömiä tarjouksia. 

Muotikirppiksellä Laura piti Plasticin pistettä itsekseen kun minä häärin oman myyntipöytäni takana. Kuva on Nooran nappaama, hän hääri viereisen pöydän takana! Mulla oli tänä vuonna aika vähän myytävää, mutta sehän on vaan hyvä merkki – en ole tehnyt huonoja ostoksia kuluneen vuoden aikana tai kyllästynyt kovin moneen vaatteeseen, kun viime vuoden jäljiltä ei juurikaan löytynyt myytävää. Onneks Linda tuli kaveriksi jakamaan pöydän mun kanssa. Hihii nuo meidän staffipassien kuvat otettiin muuten Fujifilmin Instaxilla! 

Illan päätteeksi kilistelimme skumpalla yhteistyökumppaneiden ja bloggaajien kanssa – pitkää päivää ei voi mukavammin lopettaa. 

Ja loppuun vielä meidän huikea tiimi. Nyt voinen kertoa mikä tilanne meitä odotti lauantaiaamuna klo 9 aikaan Pakkahuoneella. Olimme siis varanneet kaksi tuntia aikaa järjestelyille ennen kuin ovet aukeaisivat MiniMuotikirppis-yleisölle. Koska tilaan pitää roudata montakymmentä myyntipöytää, ei kaksi tuntia ole liioiteltu aika, mutta mitäs kävikään: kun saavuimme Pakkikselle, meitä vastassa oli paikan työntekijöitä joilla oli huonoja uutisia. He olivat juuri saapuneet paikalle ja kappas, Pakkahuonetta ei oltu siivottu edellisillan keikan jäljiltä! Keskellä tilaa oli levitettynä iso katsomo (joka piti purkaa ja kasata ja siirtää seinää vasten), jonka ei todellakaan kuulunut olla siinä ja lattia oli tahmainen oluesta ja kaiken kruunasi sadat tyhjät ja puolityhjät kaljatuopit. Siinä ei kauaa ihmetelty, oli pakko tarttua moppiin samantien ja alkaa siivota – jostain käsittämättömästä syystä siivoojat eivät olleet hoitaneet hommiaan edellisenä iltana kuten olisi kuulunut, eikä meillä todellakaan ollut aikaa odotella – siivousfirma ei edes vastannut puheluihin tuolloin, kun heitä yritettiin tavoittaa. 

Ihan uskomatonta, mutta toisaalta kaikkeen mahdolliseen pitää varautua henkisesti, sillä pelissä on aika monta muuttujaa tapahtumia järjestettäessä. Onneksi Pakkahuoneen henkilökunta on ollut meille aina suureksi avuksi ja aivan älyttömän tehokasta kun on tosi kyseessä – ja meidän omaan tiimiin on kyllä ihan sataprosenttinen luotto. Kellään ei mene sormi suuhun, vaan kaikki alkavat oma-aloitteisesti hommiin. Huhhhuh, pieni paniikki meinasi hiipiä kun koko tila haisi bisseltä ja meillä oli alkamassa lapsiperheille suunnattu tapahtuma parin tunnin sisään… Onneksi saatiin hommat kuntoon, mutta aikamoista hyvitystä kyllä odotamme Pakkahuoneen vuokraajalta. Paras palaute tuli kuitenkin yhteistyökumppaneilta, jotka eivät olisi kuulemma ikinä arvanneet mitä olimme kohdanneet hetki sitten – saatiin kuin saatiinkiin paikat kuntoon ennen tapahtuman alkua. Aikamoista!

Kävittekö paikan päällä, teittekö huikeita löytöjä? Ja ens vuonna taas uusiks, eikö? :–)