Moni teistä taitaakin tietää, miten kovasti tykkään kierrellä kirpputoreilla ja metsästää löytöjä. Olen tehnyt kirpputoreilta, ebaysta ja kierrätyskeskuksista ihania ja persoonallisia löytöjä, sekä ehtaa vintagea, että jonkun uudehkoja virheostoksia. Kirpputoreilla seikkaillessa parasta on se löytämisen tunne kaiken etsinnän jälkeen, mutta toiseksi parasta on se, että voi ostaa jotain toisen vanhaa, joka huonoimmassa tapauksessa olisi muutoin päätynyt kaatopaikalle. Kurjinta on se, että käyttökelpoista tavaraa (oli sitten kyse vaatteista, elektroniikasta tai ruuasta) kärrätään kaatopaikalle, vaikka sitä voisi vielä käyttää – siksi onkin hienoa, että nykyään moni vie kirpputoreille tai esim. uffin keräyslaatikkoon tarpeettomaksi käyneet vaatteet ja asusteet. 

Löysin jonkun itseompeleman ruskean kevättakin kirpputorilta tänä talvena. Nappeja siirtämällä takista tuli hyvin istuva! Huivi on alunperin H&M:stä, mutta joku myi sen vähän käytettynä kirpparilla reilu vuosi sitten. Ankkurimekko on ostettu myyjältä, joka tilasi itselleen vahingossa väärän koon – minulle mekko on juuri oikean kokoinen! Tummansininen röyhelötoppi maksoi kymmenen euroa postikuluineen – sitä on kyllä käytetty hintansa edestä.

Kirpputoreilta ostamisesta tulee hyvä mieli, sillä tuntuu, että rahan on sijoittanut silloin paremmin, kuin ketjuliikkeestä vaatteita ostaessaan. Musta kuitenkin tuntuu, että viime vuosina on lisääntynyt sellainen trendi, että on ihan ok ostaa mielettömiä määriä vaatteita, jos ne ostaa kirpputorilta, tai ylipäätään käytettynä. Niitä kritisoidaan, jotka ostavat mielettömiä määriä uusia vaatteita lojumaan vaatekaappiin hintalaput paikoillaan, mutta onko yhtää hyväksyttävämpä ostaa vaatteita kirppareilta halpojen hintojen sokaisemana, jos niitä ei käytä koskaan? Toki kirpputoreilla shoppaillessa keskittyy edulliseen hintaan, mutta ei kai mitään kannata ostaa vain siksi, että se on halpaa? Vielä pari vuotta sitten saatoin itsekin sortua ajattelemaan, että ”ainakin tämä on halpa, ei haittaa vaikkei tälle tulisikaan käyttöä…”, mutta nykyisin hylkään useimmat vaatteet saman tien, jos tuo ajatus edes putkahtaa mieleeni, sillä se tarkoittaa useimmiten juuri sitä, että vaatetta ei tule käyttämään. Kirpputorilla on myös helppo ajatella, että ”tästähän saa tosi hyvän, kun vähän tuunaa ja kaventaa”, mutta juuri koskaan niin ei kuitenkaan tee, ja vaate unohtuu vaatekaapin pohjalle. Siksi olenkin päättänyt, että jos ostan jotain, mikä vaatii tuunamista, minun on tehtävä se heti. Koetan myöskin muistaa, että ompelutaitoni eivät ole mitenkään superit, joten ostan vain juttuja, joiden tuunaaminen tarkoittaa nappien vaihtamista, sauman parsimista tai jotain vastaavaa pientä toimenpidettä. :- D

Topshopin mokkaiset ballerinat löytyivät britti-Ebaysta myyjältä, joka myy kakkoslaatua, vähän käytettyjä tuotteita ja ilmeisesti osa tuotteista on näyteikkuna- ja muotinäytöstavaraa. Ballerinat maksoivat minulle 14 euroa postikuluineen.

Toinen yleistynyt trendi on hintojen nostaminen – oikeasti, mistä lähtien nyppyyntyneestä ginan viskoositopista on voinut pyytää seitsemän euroa? Entä kuka kehtaa pyytää Onlyn viidenkympin farkuista kolmekymppiä käytettyinä? Sen lisäksi, että uuden tavaran myyjät tekevät kirpputoreilla omaa bisnestään, koettaa moni ”tavallinen myyjä” tienata  isompia summia nostamalla vanhojen tavaroiden hinnat lähes uusien tasolle.

En tarkoita, että olisi väärin pyytää pari kymppiä nahkaisesta, hyvin säilyneestä ja ehjästä vintage-laukusta, mutta entäs ne topit, jotka saisi uutena samalla hintaa? Ja mites ne mummot, jotka myyvät Iittalaa ja Arabiaa uusia hintoja korkeammin hinnoin? Kovasti naurattaa myös se, että joku kehtaa pyytää Ikean 50 sentin laseista kolmea euroa :–D Voivoi, tekisi aina mieli jättää niiden tuotteiden viereen ”tämän tuotteen alkuperäinen hinta on….”-lappu. Toisaalta, eihän se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa, mutta tämmöinen trendi pilaa kirpputorin perusidean! Jos minulla itselläni on jotain arvokkaampaa, tai jotain spesiaalia, pistän sen myyntiin huuto.nettiin, koska tiedän, että sieltä sen löytää joku, joka ymmärtää korkeamman hinnan, joku joka etsii juuri sitä juttua.

Nahkavöitä löytää helposti parilla eurolla, miesten aurinkolasit eivät maksaneet paljoa nekään.

Oletteko koskaan miettineet, minne vaateliikkeiden ylijäämävarastot viedään, mitä niille tapahtuu? Joidenkin suurten ketjujen ylijäämät siirtyvät myytäväksi outlet-myymälöihin, mutta minne muut vaatteet päätyvät? Toivottavasti eivät kaatopaikalle, kuten jotkut arvelevat… Yksi mielenkiintoinen esimerkki ylijäämävaatteiden kierrätyksestä on ReUse Republic -tapahtuma, jota varten nuoret suunnittelijat ovat tehneet uusia luomuksia juurikin noista ylijäämävaatteista. ReUse Republic -tapahtuma järjestetään tänä vuonna toista kertaa Suomessa, Kampin kauppakeskuksessa. Minusta idea kyseisessä tapahtumassa on loistava, sillä näin yhdistetään kierrätys, nuorten suunnittelijoiden ideat ja kyvyt. Tänä vuonna ReUse Republic Design Market järjestetään Kampissa 8. ja 9.4. – onko joku teistä menossa paikan päälle tsekkaamaan, mitä ylijäämävaatteista on saatu aikaiseksi?

Topshopin nahkahame irtosi Ebaystä alle kuudellakympillä postikuluineen- käytettynä, mutta todella hyvässä kunnossa! Kuusikymppiä kuulostaa paljolta, mutta minusta se on melko kohtuullinen hinta, kun useimmat nahkahameet maksavat yli satasen – etenkin, jos ne ovat vähänkin erikoisempia.

Uusin kirppislöytöni – pitkä pliseerattu pilkkuhame 4e! En vielä tiedä, käytänkö tätä hameena vaiko mekkona, vai lyhennänkö helman. Pitkät hameet ovat houkutelleet jo tovin, ehkäpä testaan tätä niin ainakin aluksi ;-)

Mikä on teidän suhteenne kirppisvaatteisiin? Kiinnostaako vaatteiden tuunaus tai tuunattujen vaatteiden ostaminen? Kierrätättekö tarpeettomat vaatteenne, kauhistuttaako ajatus toisen vanhoista vaatteista vai pyrittekö ostamaan kaiken toisen vanhana? Mitkä ovat teidän parhaita kirppislöytöjä? Kertokaa omia mietteitänne, mua kiinnostaa kovasti, mitä mietitte näistä jutuista! :– )

Postauksen kuvat ovat kivoimpia kirppis- tai 2nd hand-löytöjäni.