
Luin eilen illalla Erlend Loen Muleumin loppuun ja oon aivan ihastunut – kirjoittajan kirjoitustyyliin, mutta myös siihen, että voin pitkästä aikaa lukea jotain muutakin kuin koulukirjoja tai niitä pakollisia romaaneja, jotka piti lukea äidinkielen kursseja varten. Tosin en minä koskaan Seitsemää veljestäkään tainnut saada aloittamista pidemmälle… koiraveljekset ajoi asian ;– )
Ps. En tiedä johtuuko tää keväästä vai mistä, mutta oon alkanu tykätä Chisusta ja Jenni Vartiaisesta vastoin mun aiempia ajatuksia?!






