Oltiin viettämässä vappua Suomenlinnassa kivalla jengillä, joka täydentyi illan hämärtyessä kun vieraita saapui yksitellen llisää; osa ekstempore ja osa liittyi seuraan muista vappuriennoista hieman myöhemmin. Ihan kaikki eivät tunteneet toisiaan entuudestaan, mutta tuntui, että seuraan oli helppo liittyä ja ilta oli just sellainen kuin toivoinkin; rennon huoleton ja ennen kaikkea juhlapyhäpaineeton.

On muuten tosi hassua, että suurinta osaa stressaa, että juhlapyhinä pitäisi olla tiedossa jotain spessua ja vähintään olla tosi hauskaa ja vaikka tiedostaa, ettei ole huolensa kanssa yksin, se silti usein tuntuu siltä. Olispa ihanaa, ettei tuntisi paineita siitäkään, että päättäisi skipata jonkin juhlapyhän vieton ihan täysin tai siitä, että olisi omasta halustaan tai olosuhteista johtuen yksin jonkin sellaisen päivän, jona tuntuu, että kaikki muut sosialisoivat jossain.

Olen joskus viettänyt jonkun juhlapyhän yksin sairastaen ja kokenut hirvittävää fomoa muiden ig storieseja seuraten. Olen vasta joskus myöhemmin tajunnut, että fomo-fiilikseen auttaa parhaiten se, että laittaa luurin kiinni eikä seuraa muiden menoja somessa, sillä se fomo-fiilis saattaa syntyä someseurailusta silloinkin, kun on itse kaikista kivoimmissa mahdollisissa juhlissa. Mutta sitä ei tule, jos ei roiku puhelimella.

Usein menee nimittäin kokonaisia päiviä niin, etten seuraa keidenkään muiden tekemisiä omia juttuja puuhaillessani, eikä silloin ole sellainen olo että olisin missannut jotain, vaikka kaikki muut olisivat somen perusteella olleet jossain ja itse olisi viettänyt päivän kotona hääräillen.

Nio, Viena, Iida, Arttu, Nata, Linda, minä, Paju, Milla, Dorit ja Olli

Oli ihanaa, että tänä vuonna vappu syntyi hyvin vähällä vaivalla ja ilman stressiä, kun tuntui että kaikki olivat samanlaisella moodilla sen suhteen, että ei jaksa stressata, kunhan on kivoja tyyppejä niin kaikki muu menköön omalla painollaan.

Tuntuu tosi onnekkaalta, että mulla on täällä Helsingissä niin paljon ihania ja tärkeitä ihmisiä ympärillä. Vaikkei mulla ehkä ole mitään yksittäistä selkeää kaveriporukkaa, jolla oltaisiin aina kaikki juhlat yhdessä, on paljon rakkaita ihmisiä joita nähdä yksittäin ja erilaisilla kokoonpanoilla ja joiden seuraan on tervetullut olo.

Muistan, että aikoinaan Helsinkiin muuttaminen jännitti vain ja ainoastaan siitä näkökulmasta, että omat sosiaaliset ympyrät tulisivat muuton myötä muuttumaan. On ollut ihana tajuta näiden Helsinki-vuosien aikana, että muutos on ollut lähinnä hyvä juttu. Osa ystävistä jää, osan kanssa välit lähenee entuudestaan ja tulee uusia, tärkeitä tyyppejä.

Vappugrillailut syntyivät Natan toimesta, Paju oli leiponut herkullisia munkkeja ja pöydät notkuivat naposteltavaa, simaa ja skumppaa. Mä nappasin töistä mukaani pinon Tony’s Chocolonelyn suklaita – tuo vihreässä kääreessä oleva vegaaninen manteli-merisuola-tummasuklaa on ihan älyttömän hyvää. 

Doritin ihana koti ja mun kolmas Suokki-vappu! Oon viettänyt neljästä Helsinki-vapustani kolme Suomenlinnassa, kuinka ihanaa, että oon ollut tervetullut sinne ystävieni luokse.

Grillattiin tosi vegesti, miltei vegaanisesti. En tiedä mitä noissa Natan taikomissa perunoissa oli (ehkä hullusti voita ja tuoreita yrttejä tai jotain?), mutta ne olivat taivaallisia. Samaten kaikki salaatit ja parsat, ai että!

Vegenakkeina grillaattiin Hälsans Kökin vegaanisia chorizoja, jotka on mun testailun perusteella parhaat vegenakit sekä blogin kautta testiin saatuja Linda McCartneysin vegemakkaroita. Ne maistuvat miellyttävälle (reilusti rosmariinia!), mutta eivät koostumukseltaan ole perinteisen makkaran oloisia, enemmän ehkä lihapullatyyppisiä. Ei ollenkaan huonoja, menivät just hyvin kaiken muun grillattavan kaverina, mutta hodarin söisin mieluummin noilla Hälsans Kökin vegenakeilla.

Paju ja Arde

♥♥♥

Osan kuvista nappasi Dorit sekä Vienan sisko. Kiitos!