365 days with Ida

Tyylipohdintaa, luonnonkosmetiikkaa, musiikkilöytöjä, herkullista ruokaa & Helsinki-vinkkejä!

rakkaat Archive

sunnuntai

31

joulukuu 2017

8

COMMENTS

2017 – kiitos & heippa

Written by , Posted in Lifestyle

2017, melkoinen vuosi. 

Listasin tälle vuodelle tavoitteita vuosi sitten. Halusin mm. alkaa kirjoittaa rehellistä paperipäiväkirjaa. Kirjoitin aika harvoin, mutta silloin kun kirjoitin, olin ainakin rehellinen (ja toisinaan melkoisen tunnekuohun vallassa). Mun paperipäiväkirjassa on pitkiä sepustuksia, pieniä havaintoja ja niin paljon tunteita, että naurattaisi jos en vielä muistaisi niin selvästi, miltä silloin tuntui. 

Tammikuussa reissasin Köpikseen, katsoin Skamia ja täytin 26 vuotta Iisaa kuunnellen. Oli sukujuhlat, joissa opetin riisipaperihattu päässä kuinka vietnamilaisia rullia tehdään ja nimijuhlat joissa itketti paristakin eri syystä. Muistan tosi elävästi että olin vuoden ekana päivänä tosi tyytyväinen; vähän darrassa, mutta mulla oli hulvaton ja kujeileva fiilis tulevasta vuodesta. Toivon että tänä vuonna vuoden ekana päivän on samanlainen fiilis. 

Helmikuussa olin viikon töissä Tukholmassa, oli kirpeitä ja kirkkaita pakkaspäiviä ja aurinkoa. Käytiin ekaa kertaa Tampereen Muusassa brunssilla ja siitä kirjoittamani postaus näyttää nyt olevan yksi vuoden luetuimpia. Helmikuu on näköjään ollut viime vuonna killeri blogipostausten kiinnostavuuden suhteen, tämäkin postaus sijoittuu vuoden luetuimpiin.

>>> Vuoden kolmanneksi soitetuin biisi vuonna 2017: HONNE ft. Izzy Bizu – Someone That Loves You. Tätä kuuntelin kun olin ihastunut ihan väärään tyyppiin. 

Maaliskuussa alkoi olla valoa, kuvasin viimeisiä kuvituksia Hyvin elettyyn ja tapasin monta kiinnostavaa ihmistä. Kalenteri oli ihan täysi kivoista jutuista ja muistelen, että arki oli melkoista tetristä. 

Huhtikuussa palautin Hyvin eletyn kuvat, kävin keramiikkakurssilla, lopetin e-pillerit (lopettamista edeltänyt postaus on muuten kirkkaasti tämän vuoden luetuin postaukseni) ja olin aika stressaantunut. Oli kivoja Tampere-viikonloppuja joiden aikana näin lukiokavereita ja toisina laitoin puhelimen lentokonetilaan porukoilla ollessani ja keskityin lepäämään. 

Toukokuussa miniloma Tarttoon teki hyvää – siellä paistoi yllättäen aurinko ja oli parhaimmillaan +26 astetta. Oli niin kuuma että oli pakko hankkia kesämekko, kun matkaan oli varautunut farkuilla. Stressi kai helpotti, koska toivoin että tapahtuisi jotain, että olisi myrskyä ja isoja tunteita ja sitten oli ja huh, sitten tietysti toivoin etten olis koskaan mitään myrskyjä kaivannutkaan. 

Oli ihana äitienpäiväillallinen Tampereella lempiravintolassa, aloitin käymään salilla ja joogassa säännöllisesti reilun puolen vuoden tauon jälkeen (kiitos parhaalle salikamulle Essille, en varmasti olis jaksanut ilman yhteistsemppausta) ja oli hauskoja ekstempore-iltoja joina olin ajatellut pysyä kotona mutta lähdinkin seikkailemaan. 

Kesäkuussa käytiin saunomassa ja kastamassa talviturkit Lonnassa, suunniteltiin täydellistä t-paitamallia, juhlittiin Tampereella ja lensin Osloon päiväksi haastattelureissulle. Oli kesäjuhlat, Taste of Helsinki ja aika hullun kylmiä kesäkuun iltoja.

Lorde-fanikuva

>>> Yksi soitetuimmista biiseistä viime kesältä: Lorde – Homemade Dynamite. Koko Lorden Melodrama-albumi muistuttaa kuluneesta vuodesta, sillä siihen tiivistyy paljon viime kesäisiä fiiliksiä ja myös se jännitys, kun pääsin tapaamaan ihailemaani artistia kasvotusten. Aikamoista, en olisi uskonut, jos joku olisi vuosi sitten kertonut. 

Coco Sweet Dreams Henna Magicpoks-Maj

Heinäkuussa mulla oli ensimmäinen palkallinen kesälomani ikinä. Kuukauden loma, ihan hullua! Ja parasta ikinä. Alkukuusta oli Ruissi, yksi vuoden hauskimpia reissuja. Ruissin jälkeen lähdin Pariisiin työmatkalle ja minilomalle.

Lähestulkoon suoraan Pariisista palattuani lähdin viettämään yhtä kesän harvoista lämpimistä päivistä Seurasaareen Miljan ja Mariannan kanssa – oli parhaat juoruilut ja illalla vielä pizzatkin – ihan tavallinen päivä, mutta se on jäänyt mieleen vaikkei mulla taida olla yhtään kuvaa koko päivästä. Heinäkuussa oli myös viileitä päiviä mökillä ja Tampereella. 

Hyvin Eletty

Elokuussa Hyvin eletty vihdoin julkaistiin. NIIN jännäää! Pitkään kestänyt projekti oli vihdoin konkreettisessa muodossa. Vaikka projekti alkoi jo edellisen vuoden puolella, on Hyvin eletty ehdottomasti yksi kuluneen vuoden tärkeimmistä jutuista. Opin niin paljon uutta kirjan kuvittamisesta ja on ollut niiiiin hiton siistiä spottailla Hyvin elettyä blogeista ja Instasta.

Oli pizzatreffit ja kesäuinnit Alisan kanssa, Tampereella kesäilta-ajeluita, pitkiä keskusteluita laiturilla ja tietysti Flow. 

>>> Vuoden neljänneksi soitetuin biisi: Gasellit – Mä tuun takas. Tämä on viime loppukesän ja syksyn teemabiisi, sillä piti aika usein tsempata – jos ei itseä, niin läheisimpiä. On ollut aika isoja juttuja käynnissä tänä vuonna; jos ei itsellä, niin ihan lähellä. Monta kertaa on tsempattu ja mietitty, että täältäkin noustaan ja vieläkin tullaan takas. Oon aika varma että tuun vuosienkin päästä muistamaan kesän 2017 Gasellit-kesänä, hahaa. 

Syyskuussa lanseerattiin vihdoin Sugarin omat tuotteet, verkkokauppa ja Sugar Universe. Kirjoitin päiväkirjaan että oisin tullu sydän juosten jos oisit vaan soittanu. Tiesin jo sen kirjoittaessani ettei se oikeastaan edes ollut totta. 

Oli Pykärin keikka ja Kaisa yökylässä, Tampere-viikonloppua ja sukujuhlia ja Sardinian reissu Marin kanssa. 

 

>>> Vuoden kuunnelluin kappale: Wild Ones – Dim the Lights tää on mun syksyn 2017 soitetuin biisi. Kuuntelin tätä pimeinä iltoina kotiin kävellessäni. Kellertävät katuvalot kaatosateessa, jalassa maiharit. Ei kylmä muttei lämminkään enää. Here in my car / We’re two comets falling far away from the sun / Oh it fills me up / I wanna go where I could turn into anyone. 

Viime vuoden tavoitteisiin kuului myös lukeminen. Luin (ja kuuntelin äänikirjoja) enemmän kuin  viime vuonna. Tulevana vuonna haluan lukea vieläkin enemmän, sillä lukeminen jos mikä avartaa ja auttaa ymmärtämään erilaisia ihmisiä. Enkä tiedä onko mikään tärkeämpää kuin se, että osaa asettua jonkun toisen saappaisiin ja ymmärtää, vaikkei hyväksyisi tai olisi samaa mieltä asioista. On myös hauskaa huomata että luin tänä vuonna sen verran paljon, että joukkoon mahtuu ei-niin-hyviäkin kirjoja joista en ole edes jaksanut mainita mitään. 

Lokakuussa oli suloinen ja jännä fiilis, lettutreffejä ja sellaista suloista. Oli myös isän 60-vuotissynttärit, mieleen jäänyt äänimaljahoito ja Blog Awardsit. 

Marraskuussa olin hetken Amsterdamissa töissä, se oli jännää ja vaikka alkoi tietyllä tapaa vuoden kiireisin aika, sain jotenkin ihmeellisesti energiaa tuosta lyhyestä työreissusta. Amsterdamissa paistoi aurinko ja oli niin lämmin, ettei ulkona tullut auringossa kylmä vaikka päällä oli vain ohut neule. Marraskuussa muutettiin Mari uuteen kotiin ja oli Helsinki Perfume Societyn ensitapaaminen.

Joulukuussa olin aika poikki kun joku perusflunssana alkanut ei meinannut loppua ja äityi lopulta poskiontelontulehdukseksi. Makasin viikon kuumeessa ja tuntuu että siinä se joulukuu sitten menikin, vaikkei se ihan niinkään taida olla. Ehti nimittäin olla pikkujoulut ja perinteiset joulumeiningitkin – joista muuten tässä vaiheessa tuntuu jo olevan ikuisuus. HAhaa, välipäivien taika?  Ei enää oikein vanha vuosi, muttei vielä uusikaan. 

Oli omia joulusuunnitelmia ja oivallus siitä, ettei tarvitse tehdä asioita perinteitä myötäillen jos ei huvita. 

Loppuun vielä kuluneen vuoden tärkein tavoite: Ottaa opiksi niistä asioista, jotka olen nyt oppinut kantapään kautta. Ettei tarvitsisi ensi vuonna enää murehtia samoja murheita. Olla enemmän girl boss. Olla suostumatta juttuihin, joissa omaa tekemistä ei arvosteta tarpeeksi. Sanoa suoraan, kun tuntuu, että joku pelaa epäreilua peliä. Pyytää sen, mitä ansaitsee. Päästä yli siitä fiiliksestä, että tuottaa jollekin pettymyksen olemalla itseään kohtaan rehellinen; oli kyse sitten jaksamisesta, riittävästä palkasta tai aidosta kiinnostuksesta johonkin juttuun.

Vielä on opeteltavaa. Mun on vieläkin ihan liian vaikeaa sanoa ei kivoihin, mutta väärällä hetkellä tuleviin juttuihin. Tosi usein sanon kyllä kun ajattelen, että tilaisuus on ainutlaatuinen ja vielä useammin että en halua tuottaa pettymystä kysyjälle, mutta tavallaan aina kun sanoo kyllä jutuille jotka on sillä hetkellä liikaa, sanoo itselleen ei. Koetan muistaa sen useammin, koska ensi vuonna haluan nukkua enemmän ja siihen liittyy isosti se, että sanon ei silloin kun on liikaa juttuja. 

ida 365Loppuun vielä vuoden vika selfie – otettu just; biojätepussi keittiön tiskipöydällä odottaa viemistä ja teet mukeissa valmistumista. Mari muokkaa tuossa vieressä kuvia ja kohta olis tarkoitus lähteä hakemaan vuoden vikat sushit. Repäsin äsken vahingossa uudesta kirppislöytömekosta yhden sauman hajalle ja parsin sen kasaan ja siinä samalla yhden neuletakin, jonka sivusaumassa on ollut reikä koko vuoden – olipa tosiaan iso, kahden minuutin urakka, mitenhän en ollut aiemmin saanut aikaiseksi? 

Skumppa on kylmässä ja illalla suunnataan Pajun luokse sanomaan heipat tälle vuodelle. Just nyt on vähän haikea olo ja rinnassa oikeasti tuntuu siltä, että kohta vaihtuu vuosi. Ei se aina tunnu näin konkreettiselta. Jännäää! 


2017 – kiitos & heippa! 

lauantai

23

joulukuu 2017

0

COMMENTS

Joulukuun lempparit

Written by , Posted in Lifestyle

ida365 joulukuun lempparit ravintola jord

itsetehty hajuvesi (näitä pääsee myöhemmin tekemään TRE:hen avautuvassa Franstilan perfume labissa)
& Elena Ferranten Uuden nimen tarina · Jordin joululounaan taivaallinen jälkkäri ·
vika työviikko ja kuulokkeista soi
get shit done -soittolista

x Ravintola Jord. Käytiin testaamassa joululounas ja vitsit, olipa kiva kokemus. Ei kyllä uskoisi että kauppakeskuksen yläkerrassa voi olla niin viihtyisä ravintolapuoli ja että sieltä löytyy tämän tasoinen ravintola. Jordin lounas pitää testata ensi vuonna sekin, jäin haaveilemaan heidän täydellisestä leivästään.

x Rauhaniemen kansankylpylä. En osaa sanoin kuvailla, miten rentouttavaa ja puhdistavaa siellä on käydä. Viime vuonna kävin Rauhiksessa ekaa kertaa saunasta hyisessä järvessä, siihen asti olin ajatellut ettei avantohommat ole mua varten, kun olen niin viluinen. Mutta mitä vielä, saunasta jääkylmään veteen kävelemisessä on jotain ihan hullun siistiä. Fyysisen hyvänolon lisäksi itsensä voittaminen on parasta. 

joulukuu ida maj

hoitamassa bisneksiä · latte Saanan luona · kahden hengen perinteiset pikkujoulut ja yllärijoululahjana
artesaaniluononnkosmetiikkaa Berliinistä, en kestä

x Kahden hengen perinteiset pikkujoulut Henriikan kanssa. Ollaan nähty viime aikoina aika paljon vain blogiin liittyvien palaverien ja tilaisuuksien yhteydessä tai nopeasti kahvikupin ääressä, joten oli ihan parasta saada Henriikka kylään mun luokse niin, että oli hyvin aikaa, vaikka kummallakin oli pitkä päivä takana. Syötiin sushia, juotiin glögiä ja yhtäkkiä huomattiin että jutut oli menneet paljon syvällisemmiksi kuin aikoihin. Se oli hyvä herätys sen suhteen, että ystäyvyyssuhteille pitää välillä ottaa ihan kunnolla omaa aikaa, vaikka arjessa näkisikin. 

x Green Streetin porkkanaraakakakku. Parempaa kuin mun versio! Pitääpä jättää tuosta rusinat pois ensi kerralla – siihen asti herkuttelen Rootsissa Green Streetin versiota. 

iltasatuja kapinallisille tytöille

sisäpihan sievä joulukuusi · olispa tällainen ollut kun olin pieni · Muji-ostokset 

x Joululahjat. Tänä vuonna olen päässyt harvinaisen helpolla joululahjojen suhteen. Marssin viimeisenä päivänä ennen Tampereelle lähtöä Nide-kirjakauppaan ja ostin kaikkien lahjat kerralla sieltä – siis niiden harvojen, joiden kanssa ylipäätään vaihdetaan lahjat. Iltasatuja kapinallisille tytöille oli mun mielestä niin huikea löytö että oli ihan pakko ostaa se eräälle nuorelle neidille. 

x Muji pop up shop Torikortteleissa. Tein jokin aika sitten Mujista hyviä löytöjä ja niiden ja pop up:n suhteen kyseltiin kovasti yksityisviesteillä IG Storieseissa, joten vinkataan tästä nyt täälläkin. Pop up shop löytyy Sofiankatu 4:sta 10.1.2018 asti. Suosittelen diffuuseria, geelikyniä (0.38 on paras paksuus mutta myös 0.5 toimii!), matkakokoisia kosmetiikkapakkauksia, sheet maskeja ja söpöjä hammasharjoja. Lisää Muji-lemppareita täällä

Rauhaniemen kansankylpylä · aatonaaton puolukkasmoothiet · espresso + limoncello = paras jälkkäri

x Suku on best. Tulin Tampereelle joulunviettoon torstai-iltana tädin kyydissä ja käveltiin parkkihallista suoraan ravintolaan starttaamaan joulunvietto yhdessä äidin puolen sukulaisten kanssa. Oli niin ihana nähdä kaikkia pitkästä aikaa porukalla. Testattiin uusi Puisto-rafla joka on upealla paikalla entisen Rosson tilalla. Ruoka, varsinkin pääruoka, jättivät toivomisen varaa, mutta onneksi mozzarella-alkupala ja luomuprosecco toimivat. 

x Hyvä liikkumisflow. Käytiin tänään treenaamassa pitkästä aikaa yhdessä Marin kanssa. Tampereella asuessani käytiin aina yhdessä salilla, joten oli hauska päästä vanhalle tutulle salille yhdessä. 

Helsingissä käyn salilla ystäväni Essin kanssa ja koska Essillä on hyvät treeniohjelmat mielessä, teen yleensä treenin perässä  enkä joudu paljoa itse miettimään ohjelmaa. Nyt tehtiin suurimmilta osin Marin treeni, joten pääsen ensi vuoden puolella vuorostani vetämään treenin Essille. Jihuu! 

keskiviikko

13

syyskuu 2017

27

COMMENTS

10 vuotta bloggaajana

Written by , Posted in Lifestyle

En kestä, että tätä on jatkunut jo 10 vuotta! Yli kymmenen vuoden ajan oon päivittäin käynyt joko kurkkaamassa onko tullut uusia kommentteja, kirjoittanut postauksia, muokannut kuvia tai vähintäänkin miettinyt jotain blogiin liittyvää. Yli kymmenen vuotta! Se tuntuu aika hullun pitkältä ajalta. 

Perustin ekan blogini vuonna 2007. Se tapahtui hetken mielijohteesta – ystäväni Linda oli esitellyt mulle tuolloin hetki sitten löytämiään ruotsalaisia blogeja. Ruotsalaisten suosikkien, mm. nyt jo kuopatun Moderniteter-blogin löytymisen myötä löysin nopeasti myös suomalaisen, silloin vielä pienen blogiskenen. 

Fashi ON! -blogi  Ida ja Linda

eka banneri ikinä, as you can see… armoa, tästä on 10 vuotta!!! 

Blogit oli tuolloin aika symppiksiä nettipäiväkirjoja ja usein niitä kirjoteltiin anonyymisti, hurjimmat ehkä omalla nimellään, mutta usein myös salanimien takaa – ja varsin usein englanninkielisten sellaisten. Mun eka blogi oli kekseliäästi nimetty Fashi ON! (jep) ja sitä kirjoitti mun kanssa myös Linda ja Miina – joskin taisin olla joukon aktiivisin.

Ei ehkä oltu ymmärretty miksi vanhempien mielestä kuvien laittaminen nettiin oli riskaabelia puuhaa, kun alusti asti pidettiin blogia omilla nimillä eikä sutattu kasvoja piiloon. Eikä blogia perustaessa käynyt mielessäkään, mihin se voisi johtaa tai että sitä voisi lukea joskus isompikin joukko. Mulla oli jo vuosia ollut aktiivinen livejournal-tili, joten blogi tuntui luontevalta jatkumolta sille, vaikkei se ollutkaan aivan yhtä henkilökohtainen. 

En tiedä mikä meihin lopulta meni, mutta kevättalvella aloitettu blogi laitettiin suhteellisen nopsaa kiinni. Ja koska ei silloin vielä tiedetty, että poistamisen sijaan voisi esim. piilottaa blogin, niin tämä ihan eka blogi ihan tosi poistettiin hetken mielijohteesta. 16-vuotiaan kypsyydellä totta kai lopetettiin homma tyylikkäästi: ilmoitimme jäävämme mammalomalle raskausvatsakuvien kera. Demi.fi kuhisi ja kanssabloggaajat kommentoivat omissa blogeissaan avoimen närkästyneinä meidän meininkiä lapselliseksi – hups, mitenhän ihmeessä?!

Kuvitella, että blogit oli joskus niin pienen piirin juttu, että kun blogipiireissä tapahtui jotain, sitä kommentoitiin omassa blogissa. Pitkään juuri tuo piirre olikin se, joka bloggaamisesta teki niin siistiä. Se oli pienen piirin yhteinen, vähän salainen ja jännittäväkin juttu. Alkuun kaikki bloggaajat tuntuivat olevan keskenään kavereita koska tehtiin samaa juttua. Nyt kymmenen vuoden jälkeen meininki on luonnollisesti ihan eri – blogin pitäminen ei sinällään enää riitä yhdistäväksi tekijäksi. Välillä sitä ei enää edes muista, mutta tosi tosi pitkään piti selittää kaikille, mitä bloggaaminen ylipäätään tarkoittaa.

Suu kiinni - blogi Ida Linda Miina

No, ei mennyt kauaakaan kun perustettiin kolmisin toka blogimme. Sen nimi oli Suu kiinni. AHHH, poskeni punottaisivat häpeästä jos ei jo naurattaisi oma meininki. Niin fiksuja ja kypsiä!

Yllä meidän tyylikäs banneri. Uskokaa pois, silloin se oli suorastaan oivaltavan upea. Suu kiinni -blogia ei sitäkään kestänyt lopulta ihan hirvittävän kauaa koska kaiken uhmailun lisäksi bloggailu oli mun mielestä oikeasti ihan tosi kivaa. Tuolloin sitä vaiheili vielä aika paljon, että onko tää nyt ihan meganoloa koko homma ja kantsiiko tätä tehdä tosissaan ja siksi varmaan päätyi tekemään kaiken muka vitsillä. Mun jutuista takuulla paistoi, että olin ihan liian innokas ollakseni cool ja suhtautuakseni välinpitämättömästi koko blogin pitämiseen. Linda ja Miina eivät ehkä olleet yhtä innoissaan tai vakavissaan, joten homma vähän jäi. Eikä tuo keskarit pystyssä -meininki lopulta ehkä ollut ihan mun juttu sekään, vaikka kuinka olisin halunnut olla sellainen tyyppi tuolloin. 

Puukkohupparitytöt

Uhmakkainta blogivaihetta taisi kestää muutama kuukausi ja sinä aikana selvisi, että silloin mua kiinnosti bloggailla vaatteista, musiikista, Tampere-jutuista ja muusta ajankohtaisesta aika päiväkirjamaisella otteella. Meni jonkin aikaa ja syntyi Puukkohupparitytöt – eka blogi, joka oikeasti kestikin sitten vähän kauemmin. Se oli mun ja Lindan yhteinen blogi – ja se on yhä olemassa, salasanojen takana. 

Näitä kuvia katsellessa mun päässä alkoi soimaan CSS, laittakaapas tekin soimaan yksi noiden aikojen lempparibändeistä – tai kurkatkaa Puukkohupparitytöt-soittolista jonka just loin. Voisko joku joskus järkkää bileet, joissa soitettaisiin biisejä vuosilta 2007-2010? Nu rave -meininki, kuka edes muistaa?! Tuolloin käytiin selailemassa hienoja kuvia fffoundista (aika ennen Pinterestiä ja Tumblria), haaveiltiin pääsystä yhtä siisteihin bileisiin kuin mistä The Cobrasnakessa (en muuten tiennyt että se on yhä olemassa) julkaistut bilekuvat oli, luettiin Erlend Loen Supernaiivia ja kirjoiteltiin livejournaliin salaisuuksia todella salamyhkäisesti ja niin, että ne taisivat lopulta kuulostaa paljon kiinnostavammalta kuin oikeasti olivatkaan. Kuunneltiin Uffieta ja ostettiin bamboo-korvikset, koska Lily Allenillakin oli. Tilattiin jotain ihan mitä vaan American Apparelilta, jotta voisi sanoa, että joku vaate oli sieltä. Verkkatakit tuoksui Viktor&Rolfin Flowerbombilta ja aina kun nähtiin kaupungilla hieno keikkajuliste, pöllittiin se itselle. Mun huonetta koristi ainakin Placebon, SMG:n ja Mewin julisteet. 

Puukkohupparitytöt oli kyllä jotain ihan kreisisiistiä aikoinaan, jollain mittarilla blogien kulta-aikoina – oltiin Blogilistan (RIP) top 3:ssa luetuimmissa, turhimmista turhimpaan postaukseen saattoi tulla useita kymmeniä tai jopa satoja kommenteja ja kirjoitettiin kyllä ihanan häpeilemättömästi ihan kaikesta. Silloin ei onneksi ollut Jodelia, mutta totta kai nykyiset jodlaajat muistavat mitä muistavat, hahaa, interwebzzz never forgetz.
 Puukkohupparitytöt Ida ja Linda

Ida Linda Jutta blogi

Ida ja Linda

Miina ja Linda blogi

Tampereen blogimiitti 2009

Ekassa blogimiitissä, olikohan tää 2009?! 

Puukkohupparitytöt oli mun ja Lindan yhteinen blogi, nimetty Melodican puukkohuppareiden mukaan. Perustettiin se maaliskuussa 2008 ja jatkettiin syyskuuhun 2009 asti. Sitten pidettiin kuukauden dramaattiselta tuntunut tauko (ahdistuttiin blogiristeilyllä kaikesta bloggaajien välisestä draamasta ja mietittiin ettei haluta olla osa tätä ja lopetettiin blogi – ja aloitettiin uus kuukauden päästä. Hitto mitä sähläystä!). Sitten tuli Jutta Ida Miina Linda -blogin, eli ashacucu-blogin vuoro, meidän lukiojengin yhteisblogi. 

Ashacucu

Ida ja Jutta bloggaajat

Lindan ja Idan blogi

Ja se on vieläkin olemassa! Ja julkisena kaikille! Hahaa, oon tainnut olla kaukaa viisas kun oon poistellut osan omista teksteistäni sieltä, mutta joitain tosi fiksuja postauksia olen näemmä kuitenkin päättänyt säästää, mm. top 5 things i hate that everyone else seems to like. Ashacucu-meininki oli hauskaa ja sekavaa, mutta ehkä viimeistään tuossa vaiheessa, parin vuoden blogisähellyksen jälkeen tajusin, että voisin pitää blogia ihan itsekin ja tehdä siitä ihan omannäköisen. Helmikuussa 2010 perustin 365 days with Ida -blogin ja tänä vuonna 7 vuotta täyttänyt blogi on mun pitkäjänteisimmin toteutettu blogiprojekti ikinä. 365 days with Ida

Milja Linda ja IdaMilja, Linda ja minä, kuusi vuotta sitten. Miljan blogi oli myös ekoja blogeja, jonka löysin! 

Blogikengät

Blogikengät, hahahah. Noi oli ihan törkeän huonot jalkaan mutta munkin oli pakko saada ne, koska kaikilla muillakin oli ne.

ida365

Adulting big time

paperbag waist

Autenttiset kuvausympäristöt kotikotona – en tosiaankaan häiriintynyt vaikka taustalla näkyi kaikki sotku. 

Plastic Cameras

ida365

Indiedays bileet 2009

Juulia, Emmi, Milja, minä, Linda ja Marianna blogikemuissa. Mariannan blogi on muuten yksi ensimmäisistä suomalaisista, jota aloin lukea! 

ida365 marimekko
Marimekko-yhteistyö junnuna, yksi lemppareista. Yksi mun kuvaama kuva päätyi myös Marimekko-kirjaan – se tuntui tuolloin ihan hullun siistiltä jutulta.

Mua muuten jännitti tuolloin ihan hirveästi että huomaisiko kaikki, että kuvauslainassa olleet kengät olivat koko 42 – eli vain seitsemän numeroa liian isot! :-D Tuolloin kukaan ei todellakaaan lainannut vaatteita pr-toimistosta asukuvia varten tai tilannut niitä nettikaupasta ja palauttanut kuvat otettuaan, joten musta tuntui vähän huijaukselta poseerata väärän kokoisten kenkien kanssa, vaikka ne olivat joka tapauksessa vain lainassa. Oi voi, miten paljon oma medianlukutaito onkaan kehittynyt noista vuosista. Varmaan kuvittelin tuolloin, että kaikissa lehtijutuissa olevat jutut on just niin kuin ne oikeastikin on, että ei mitään stailata vain kuvia varten.  

Nyt kun mietin, niin musta on vähän kreisiä että perustettiin Lauran kanssa Plastic Cameras. Ja niin siistiä! Ei mietitty liikoja tulisiko siitä mitään ja ehkä vähän sisuunnuttiinkin siitä, että jotkut varmasti ajatteli, ettei filmikameroiden myymisessä ole mitään järkeä. Onneks perustettiin – opittiin paljon, tuotiin suosittuja Instax-kameroita ekojen joukoissa Suomeen ja saatiin myytyä Plastic Cameras vielä eteenpäinkin. On ollut kiva seurailla että se on yhä olemassa, vaikkakin jo uuden omistajan näköinen eikä enää meidän tuotos. En olisi varmastikaan uskaltanut perustaa moista, jollen olisi valmiiksi tiennyt, että pelkästään mun blogin lukijoista löytyi ihmisiä, jotka oli yhtä innoissaan filmikameroista kuin minä tuolloin. 

Berliinissä Olympuksen pressimatkalla Veeran ja Jennin kanssa. Olympus on ihan ehdottomasti yksi mun tärkeimmistä yhteistyökumppaneista – lämmin kiitos Henrik & Olympus Suomi. 

ida365 asennemedia

kuva: Sam Jamsen 

Ei näitä kymmentä vuotta voi mitenkään summata, mutta jos blogin suhteen pitäisi yrittää niin huh. Enpä olisi ikinä uskonut, että blogista tulee mulle työ tai että miten siisteihin juttuihin pääsisin blogin kautta osallistumaan. Tai että miten bloggaamisen myötä opituista asioista olisi mulle myöhemmin suuri hyöty työelämässä ja opinnoissa. Ja tärkeimpänä: miten monta rakasta ystävää ja kaveria mun elämään on tullut bloggaamisen myötä. Aloin ensin luetella ihmisiä nimeltä, mutta listasta tuli niin pitkä ettei siinä ollut järkeä – tästä aiheesta saisi muutenkin jo kokonaisen postauksen.

Samoin siitä, mitä kaikkea olen oppinut. Mietin myös aina välillä, mitä kuuluu entisille ja nykyisille vakkarikommentoijille ja blogikolleegoille vuosien takaa. Mutta kuten sanottu – tästä saisi monta postausta lisää. Ehkä palaan aiheeseen vielä ja jos ei muuta, niin olen päättänyt hemmotella teitä pikkuisen, joten kuten ennen tapasin blogipostauksiini kirjoittaa vihjailujen yhteydessä: stay tuned! 

Mutta vitsit, olispa kiva kuulla, että luitteko te blogeja jo 10 vuotta sitten, vai koska löysitte ne? Ketkä on teidän ekat blogisuosikit? Musta tuntui niin hauskalta, että törmäsin tänä kesänä yhteen mun kymmenen vuoden takaisista lemppareista, nimittäin Hit me with your rhythm stick -blogin Aneen. En kestä, ihan parasta.