Kohta 28

/// lifestyleTags: ,

Mulla on vähän sellainen olo että, että tekis mieli kirjoittaa jotain kiteytyksiä, että mitäs nyt, kohta 28, vielä hetken 27. Oli pakko katsoa, mitä oon kirjoittanut vuosi sitten blogiin mun synttäreiden aikaan ja tää kappale sai mut mietteliääksi:

”Koetan olla murehtimatta liikaa niitä asioita, joihin en voi vaikuttaa ja luottaa siihen, että kaikki menee just niin kuin pitääkin. Olen huomannut että mulle suurimpia stressin aiheita on sellaiset jutut, joiden tavoitteita tai deadlineja tai varmuutta en tiedä millään tasolla tai joita en voi edistää mitenkään itse; kaikki epävarmat suunnitelmat tekee musta levottoman ja ehkä myös ahdistuneen, jos sellaisia asioita on kerralla monta.”

Ja tärkeimpänä: ”Ehkä epävarmuuteen totuttelu tekee isossa mittakaavassa jotain hyvääkin?”

ida ja mari

Aii hitto, tota juuri mietin nytkin. Epävarmuutta ja siihen totuttelua, sitä hassua tunnetta kun tuntuu 100% varmalta vaikkei oo mitään sovittua, mitään tavoitetta tai mitään suunnitelmaa.

Mulle on tosi luontaista että kaikesta sovitaan ja on tarkat suunnitelmat ja pläänit mutta samalla kaipaan ihan hulluna vaihtelua, uusia tuulia ja kokemuksia. Kaipaan vapautta ja sitä, ettei kukaan muu päätä asioista mun puolesta. Toi on vähän ristiriitainen kombo ja nyt vuosi tuon kappaleen kirjoittamisen jälkeen hymyilyttää, että jep, epävarmuuten totuttelussa on paljon hyvää. Koska milloin mikään olisi täysin varmaa muutenkaan? Ei yhtään mikään. Joten sen sijaan että tekisi suuria suunnitelmia ja tähtäisi tulevaan, on varmaan fiksumpaa keskittyä nauttimaan hetkestä ja niistä asioista, jotka tuntuu just sillä hetkellä merkityksellisiltä ja tärkeiltä.

ida365 astro
astrologia ida365

Me vietetään tänään mun synttäreitä pikkuisen etukäteen. Halusin tehdä jotain spessua ja vaikka astrohommat on mulle jo aika tuttuja, niin halusin että Marillekin tehtäisiin tulkinta ja että voitaisiin fiilistellä yhdessä koko hommaa. Mun vakkariastrologi tuli käymään kotona ja teki ensin perustulkinnan Marille ja sitten mulle tilannekatsauksen. Ihan parasta, niin kiinnostavaa. Jos ei mitään muuta, niin tosi paljon reflektoitavaa.

Mä oon muuten ollut joskus se tyyppi joka pyöritteli astrologialle silmiään ja tuhahti että just joo, mutta tuntuu, että mitä enemmän kuluu aikaa niin sitä enemmän KAIKKI kiinnostaa. Kaikki mitä oon pitänyt huruna, kaikki erilaiset ajatukset ja perustelut niille, moni sellainen juttu josta oon aiemmin ollut ehdoton. Suhtaudun astrologiaan uteliaan kiinnostuneesti ja saan joka kerta jotain uutta ajateltavaa ja ajatuksia, joita peilata elämääni tai ajattelumalleihini.

ida ja maj

Mari on täällä yötä. Eilen käytiin salilla ja jutskailtiin yömyöhään; takana on niin intensiivinen viikko, ettei olla tapamme mukaan soiteltu tuntien mittaisia maratoonipuheluita. Aamulla syötiin aamiaista kiireettömästi ja astroluennan jälkeen tehtiin hetki töitä, käytiin lounaalla naapurin Lilla Fabrikissa ja kohta aletaan valmistautua iltaan. Illalla luvassa ystäviä ja hyvää ruokaa.

astroluenta kotona
ida x maj

En oo yhtään se tyyppi, joka tekisi omista syntymäpäivistään ison numeron tai järjestäisi megajuhlat, mutta pakko sanoa, että tuntuu ihan superhauskalta istua tänään iltaa ystävien ja tuttavien kanssa ja kippistää synttäreiden kunniaksi. Ihanaa viikonloppua tyypit xx

·

Juhlahetki keskellä arkea

/// & juoma, ruokaTags: , , , , , ,

* Kaupallinen yhteistyö, Perlage Sgàjo & Asennemedia

Musta tuntuu, että tämä syksy on ollut kiireisin ikinä. Tiedän, että olen varmasti kirjoittanut näin aiemminkin, mutta nyt kiireen tuntu on ollut jotenkin ihan erilaista aiempiin vuosiin verrattuna. Kokonaisvaltaisempaa ja sellaista, etten välillä ole tiennyt, missä vaiheessa kiire edes helpottaa, kun yleensä on aina voinut ajatella, että ”tämän viikon jälkeen sitten” tai ”enää nämä ja nämä hommat ja sitten kalenterissa on väljempää”. 

Tällaisessa hektisyydessä korostuu se, miten tärkeää oma aika, ystävien näkeminen, harrastukset ja lepääminen oikeasti ovat. Ihan just starttaa myös syksyn hektisin juhlasesonki, mutta vähän luulen, että kaikenlaisten isompien pikkujoulukemujen sijaan panostan tänä vuonna rentoihin illanistujaisiin ja jaettuihin aamupalahetkiin ystävieni kanssa. Niihinkin saa helposti juhlantuntua pienellä panostuksella ja ne tuntuvat kiireisen arjen keskellä aidosti merkityksellisiltä hetkiltä. 

Perlage Sgàjo luomu Prosecco vegaaninen

Mari on mulle se tyyppi, joka kuulee ekana mun suurimmat ilot ja suurimmat murheet – sekä lähestulkoon kaiken siltä väliltä. Soitellaan viikoittain ja joinain aikoina päivittäin, joten ollaan hyvin kartalla toistemme kuulumisista vaikkei oltaisi ehditty nähdä hetkeen kahdestaan. Viime kesä vietettiin niin tiiviisti aikaa yhdessä, että tuntuu, ettei olla tänä syksynä nähty kunnolla kahdestaan kuin ihan pari kertaa; niihinkin kertoihin on liittynyt kaikenlaista säätöä, joka on tehnyt näkemisestä vähän vähemmän rentoa; on ollut migreenikohtausta ja asioiden hoitamista minuuttiaikataululla, joten olen ihan superonnellinen, että meillä oli viime viikonloppuna rauhallinen ja rento aamu yhdessä. Mun ei oikeasti ollut edes tarkoitus kuvata näitä kamppiskuvia samassa yhteydessä, mutta koska hetki oli niin rauhallinen ja ihana, päätettiin ekstempore avata Perlage Sgàjon luomuprosecco – meidän kummankin suosikki jo entuudestaan – ja pysähtyä hetkeksi muistelemaan kulunutta vuotta. 

Jotenkin jännästi oli vähän juhlava fiilis vaikka hiukset oli vielä harjaamatta ja marraskuinen lauantaiaamu ei meinannut kirkastua ollenkaan. Kippistettiin sille, mitä kaikkea vuodessa oli ehtinyt tapahtua, sillä sattumalta juuri viime viikonloppuna tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun muutettiin Mari hänen uuteen asuntoonsa. Syksy oli vuosi sitten aika tunteiden täyteinen ja siitä seurannut vuosi meille kummallekin monella tapaa vuoristorataa. Yhtä aikaa tuntuu että on ehtinyt tapahtua ihan hulluna asioita ja samalla tuntuu myös siltä, että miten muka on jo ehtinyt kulua kokonainen vuosi. 

Perlage Sgàjo luomu Prosecco vegaaninen

murskattua vesimelonia + murskattuja mansikoita + tuoretta minttua & proseccoa 

Proseccopohjaiset drinkit

 

Perlage Sgàjo -luomuprosecco on ihan todella hyvä kuohuva! Erottuu Alkon hyllystä helposti vihreän etikettinsä ansiosta ja siinä on mun makuuni kaikki kohdillaan: luomulaatuisuuden lisäksi Perlage Sgàjo on myös vegaaninen ja tulee läheltä, Italiasta, kuten prosecco tietysti aina, mutta jos siis haluaa suosia kuplivaa valitessa lähellä tuotettuja, on eurooppalaisen perhetilan luomuprosecco oiva valinta.

Perlage Sgàjo on kuiva luomuprosecco ja sitä luonnehditaan hapokkaaksi, päärynäiseksi, appelsiininkukkaiseksi, mandariiniseksi sekä hennon mausteiseksi. Sopii oman kokemukseni perusteella hyvin ruokaisten salaattien ja kasvisruokien kaveriksi mutta myös sellaisenaan seurustelujuomaksi.

Mä kokeilin tehdä meille brunssin kaveriksi proseccopohjaiset drinkit murskaamalla lasien pohjalle tuoretta vesimelonia, mansikoita ja minttua ja vitsit oli kyllä hyvää! Juoma oli aika kesäinen noin ja ehkä juuri siksi sopi niin täydellisesti piristämään harmaan aamupäivän brunssia. 

Brunssidrinkit

Prosecco drinkit

Toinen helppo tapa tehdä proseccolasillisista entistä kauniimmat on laittaa lasin pohjalle pensasmustikoita, granaattiomenan siemeniä ja tuoretta minttua. Näyttävät näteiltä ja livenä osa pensasmustikoista vieläpä pomppi hauskasti lasissa. Kuten huomaatte, kaunis kattaus ei välttämättä vaadi sen suurempaa panostusta – ja jos jääkaapissa on aina varalta pullo proseccoa, voi juhlahetken taikoa nopeastikin. Brunssin yhteydessä nautitusta prosecco-lasillisesta tulee aina juhlava fiilis, se ei ainakaan mulle ole mikään perusjuttu. 

Avokadoleivät

Brunssitarjottavat oli vegaaniset ja varsin helpot, vaikkakin kauniit: avokadoleivät pestolla ja gluteenittomalla leivällä. Nyt koristelin leivät chilin sijaan granaattiomenansiemenillä. Lisäksi keitettiin puurot ja kahvit. Puurot tarjoiltiin tuoreilla marjoilla ja melonit pilkottiin kauniisti tarjolle loppujen marjojen kera. Laseissa oli tuorepurisettua appelsiinimehua,  josta muuten olisi myöskin saanut oivat brunssijuomat. Appelsiinimehua ja kuohuvaa yhdistelevä mimosa on brunssijuomien klassikko. 

Perlage Sgajo prosecco

pensasmustikoita + granaattiomenan siemeniä + tuoretta minttua & proseccoa 

Perlage Sgàjo Prosecco

Perlage Sgàjo Prosecco (luomu, vegaaninen) 12,48 € Alkossa 

Jos teillä on ollut yhtä kiireinen syksy, suosittelen lämpimästi ystävien, yhteisten ruokailuhetkien ja omien harrastusten priorisoimista – sillä on oikeasti mieletön merkitys oman jaksamisen suhteen. Jos tuntuu mahdottomalta sopia näkemisiä keskellä kiireistä arkea, on yhteiset aamupalahetket oikeasti loistava tapa nähdä ystäviä. 

Jaaaa kuten ehkä jo tiedättekin, Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholia ei saa kommentoida, mutta muut kommentit ovat toki tervetulleita. 

·

2017 – kiitos & heippa

/// lifestyleTags: ,

2017, melkoinen vuosi. 

Listasin tälle vuodelle tavoitteita vuosi sitten. Halusin mm. alkaa kirjoittaa rehellistä paperipäiväkirjaa. Kirjoitin aika harvoin, mutta silloin kun kirjoitin, olin ainakin rehellinen (ja toisinaan melkoisen tunnekuohun vallassa). Mun paperipäiväkirjassa on pitkiä sepustuksia, pieniä havaintoja ja niin paljon tunteita, että naurattaisi jos en vielä muistaisi niin selvästi, miltä silloin tuntui. 

Tammikuussa reissasin Köpikseen, katsoin Skamia ja täytin 26 vuotta Iisaa kuunnellen. Oli sukujuhlat, joissa opetin riisipaperihattu päässä kuinka vietnamilaisia rullia tehdään ja nimijuhlat joissa itketti paristakin eri syystä. Muistan tosi elävästi että olin vuoden ekana päivänä tosi tyytyväinen; vähän darrassa, mutta mulla oli hulvaton ja kujeileva fiilis tulevasta vuodesta. Toivon että tänä vuonna vuoden ekana päivän on samanlainen fiilis. 

Helmikuussa olin viikon töissä Tukholmassa, oli kirpeitä ja kirkkaita pakkaspäiviä ja aurinkoa. Käytiin ekaa kertaa Tampereen Muusassa brunssilla ja siitä kirjoittamani postaus näyttää nyt olevan yksi vuoden luetuimpia. Helmikuu on näköjään ollut viime vuonna killeri blogipostausten kiinnostavuuden suhteen, tämäkin postaus sijoittuu vuoden luetuimpiin.

>>> Vuoden kolmanneksi soitetuin biisi vuonna 2017: HONNE ft. Izzy Bizu – Someone That Loves You. Tätä kuuntelin kun olin ihastunut ihan väärään tyyppiin. 

Maaliskuussa alkoi olla valoa, kuvasin viimeisiä kuvituksia Hyvin elettyyn ja tapasin monta kiinnostavaa ihmistä. Kalenteri oli ihan täysi kivoista jutuista ja muistelen, että arki oli melkoista tetristä. 

Huhtikuussa palautin Hyvin eletyn kuvat, kävin keramiikkakurssilla, lopetin e-pillerit (lopettamista edeltänyt postaus on muuten kirkkaasti tämän vuoden luetuin postaukseni) ja olin aika stressaantunut. Oli kivoja Tampere-viikonloppuja joiden aikana näin lukiokavereita ja toisina laitoin puhelimen lentokonetilaan porukoilla ollessani ja keskityin lepäämään. 

Toukokuussa miniloma Tarttoon teki hyvää – siellä paistoi yllättäen aurinko ja oli parhaimmillaan +26 astetta. Oli niin kuuma että oli pakko hankkia kesämekko, kun matkaan oli varautunut farkuilla. Stressi kai helpotti, koska toivoin että tapahtuisi jotain, että olisi myrskyä ja isoja tunteita ja sitten oli ja huh, sitten tietysti toivoin etten olis koskaan mitään myrskyjä kaivannutkaan. 

Oli ihana äitienpäiväillallinen Tampereella lempiravintolassa, aloitin käymään salilla ja joogassa säännöllisesti reilun puolen vuoden tauon jälkeen (kiitos parhaalle salikamulle Essille, en varmasti olis jaksanut ilman yhteistsemppausta) ja oli hauskoja ekstempore-iltoja joina olin ajatellut pysyä kotona mutta lähdinkin seikkailemaan. 

Kesäkuussa käytiin saunomassa ja kastamassa talviturkit Lonnassa, suunniteltiin täydellistä t-paitamallia, juhlittiin Tampereella ja lensin Osloon päiväksi haastattelureissulle. Oli kesäjuhlat, Taste of Helsinki ja aika hullun kylmiä kesäkuun iltoja.

Lorde-fanikuva

>>> Yksi soitetuimmista biiseistä viime kesältä: Lorde – Homemade Dynamite. Koko Lorden Melodrama-albumi muistuttaa kuluneesta vuodesta, sillä siihen tiivistyy paljon viime kesäisiä fiiliksiä ja myös se jännitys, kun pääsin tapaamaan ihailemaani artistia kasvotusten. Aikamoista, en olisi uskonut, jos joku olisi vuosi sitten kertonut. 

Coco Sweet Dreams Henna Magicpoks-Maj

Heinäkuussa mulla oli ensimmäinen palkallinen kesälomani ikinä. Kuukauden loma, ihan hullua! Ja parasta ikinä. Alkukuusta oli Ruissi, yksi vuoden hauskimpia reissuja. Ruissin jälkeen lähdin Pariisiin työmatkalle ja minilomalle.

Lähestulkoon suoraan Pariisista palattuani lähdin viettämään yhtä kesän harvoista lämpimistä päivistä Seurasaareen Miljan ja Mariannan kanssa – oli parhaat juoruilut ja illalla vielä pizzatkin – ihan tavallinen päivä, mutta se on jäänyt mieleen vaikkei mulla taida olla yhtään kuvaa koko päivästä. Heinäkuussa oli myös viileitä päiviä mökillä ja Tampereella. 

Hyvin Eletty

Elokuussa Hyvin eletty vihdoin julkaistiin. NIIN jännäää! Pitkään kestänyt projekti oli vihdoin konkreettisessa muodossa. Vaikka projekti alkoi jo edellisen vuoden puolella, on Hyvin eletty ehdottomasti yksi kuluneen vuoden tärkeimmistä jutuista. Opin niin paljon uutta kirjan kuvittamisesta ja on ollut niiiiin hiton siistiä spottailla Hyvin elettyä blogeista ja Instasta.

Oli pizzatreffit ja kesäuinnit Alisan kanssa, Tampereella kesäilta-ajeluita, pitkiä keskusteluita laiturilla ja tietysti Flow. 

>>> Vuoden neljänneksi soitetuin biisi: Gasellit – Mä tuun takas. Tämä on viime loppukesän ja syksyn teemabiisi, sillä piti aika usein tsempata – jos ei itseä, niin läheisimpiä. On ollut aika isoja juttuja käynnissä tänä vuonna; jos ei itsellä, niin ihan lähellä. Monta kertaa on tsempattu ja mietitty, että täältäkin noustaan ja vieläkin tullaan takas. Oon aika varma että tuun vuosienkin päästä muistamaan kesän 2017 Gasellit-kesänä, hahaa. 

Syyskuussa lanseerattiin vihdoin Sugarin omat tuotteet, verkkokauppa ja Sugar Universe. Kirjoitin päiväkirjaan että oisin tullu sydän juosten jos oisit vaan soittanu. Tiesin jo sen kirjoittaessani ettei se oikeastaan edes ollut totta. 

Oli Pykärin keikka ja Kaisa yökylässä, Tampere-viikonloppua ja sukujuhlia ja Sardinian reissu Marin kanssa. 

 

>>> Vuoden kuunnelluin kappale: Wild Ones – Dim the Lights tää on mun syksyn 2017 soitetuin biisi. Kuuntelin tätä pimeinä iltoina kotiin kävellessäni. Kellertävät katuvalot kaatosateessa, jalassa maiharit. Ei kylmä muttei lämminkään enää. Here in my car / We’re two comets falling far away from the sun / Oh it fills me up / I wanna go where I could turn into anyone. 

Viime vuoden tavoitteisiin kuului myös lukeminen. Luin (ja kuuntelin äänikirjoja) enemmän kuin  viime vuonna. Tulevana vuonna haluan lukea vieläkin enemmän, sillä lukeminen jos mikä avartaa ja auttaa ymmärtämään erilaisia ihmisiä. Enkä tiedä onko mikään tärkeämpää kuin se, että osaa asettua jonkun toisen saappaisiin ja ymmärtää, vaikkei hyväksyisi tai olisi samaa mieltä asioista. On myös hauskaa huomata että luin tänä vuonna sen verran paljon, että joukkoon mahtuu ei-niin-hyviäkin kirjoja joista en ole edes jaksanut mainita mitään. 

Lokakuussa oli suloinen ja jännä fiilis, lettutreffejä ja sellaista suloista. Oli myös isän 60-vuotissynttärit, mieleen jäänyt äänimaljahoito ja Blog Awardsit. 

Marraskuussa olin hetken Amsterdamissa töissä, se oli jännää ja vaikka alkoi tietyllä tapaa vuoden kiireisin aika, sain jotenkin ihmeellisesti energiaa tuosta lyhyestä työreissusta. Amsterdamissa paistoi aurinko ja oli niin lämmin, ettei ulkona tullut auringossa kylmä vaikka päällä oli vain ohut neule. Marraskuussa muutettiin Mari uuteen kotiin ja oli Helsinki Perfume Societyn ensitapaaminen.

Joulukuussa olin aika poikki kun joku perusflunssana alkanut ei meinannut loppua ja äityi lopulta poskiontelontulehdukseksi. Makasin viikon kuumeessa ja tuntuu että siinä se joulukuu sitten menikin, vaikkei se ihan niinkään taida olla. Ehti nimittäin olla pikkujoulut ja perinteiset joulumeiningitkin – joista muuten tässä vaiheessa tuntuu jo olevan ikuisuus. HAhaa, välipäivien taika?  Ei enää oikein vanha vuosi, muttei vielä uusikaan. 

Oli omia joulusuunnitelmia ja oivallus siitä, ettei tarvitse tehdä asioita perinteitä myötäillen jos ei huvita. 

Loppuun vielä kuluneen vuoden tärkein tavoite: Ottaa opiksi niistä asioista, jotka olen nyt oppinut kantapään kautta. Ettei tarvitsisi ensi vuonna enää murehtia samoja murheita. Olla enemmän girl boss. Olla suostumatta juttuihin, joissa omaa tekemistä ei arvosteta tarpeeksi. Sanoa suoraan, kun tuntuu, että joku pelaa epäreilua peliä. Pyytää sen, mitä ansaitsee. Päästä yli siitä fiiliksestä, että tuottaa jollekin pettymyksen olemalla itseään kohtaan rehellinen; oli kyse sitten jaksamisesta, riittävästä palkasta tai aidosta kiinnostuksesta johonkin juttuun.

Vielä on opeteltavaa. Mun on vieläkin ihan liian vaikeaa sanoa ei kivoihin, mutta väärällä hetkellä tuleviin juttuihin. Tosi usein sanon kyllä kun ajattelen, että tilaisuus on ainutlaatuinen ja vielä useammin että en halua tuottaa pettymystä kysyjälle, mutta tavallaan aina kun sanoo kyllä jutuille jotka on sillä hetkellä liikaa, sanoo itselleen ei. Koetan muistaa sen useammin, koska ensi vuonna haluan nukkua enemmän ja siihen liittyy isosti se, että sanon ei silloin kun on liikaa juttuja. 

ida 365Loppuun vielä vuoden vika selfie – otettu just; biojätepussi keittiön tiskipöydällä odottaa viemistä ja teet mukeissa valmistumista. Mari muokkaa tuossa vieressä kuvia ja kohta olis tarkoitus lähteä hakemaan vuoden vikat sushit. Repäsin äsken vahingossa uudesta kirppislöytömekosta yhden sauman hajalle ja parsin sen kasaan ja siinä samalla yhden neuletakin, jonka sivusaumassa on ollut reikä koko vuoden – olipa tosiaan iso, kahden minuutin urakka, mitenhän en ollut aiemmin saanut aikaiseksi? 

Skumppa on kylmässä ja illalla suunnataan Pajun luokse sanomaan heipat tälle vuodelle. Just nyt on vähän haikea olo ja rinnassa oikeasti tuntuu siltä, että kohta vaihtuu vuosi. Ei se aina tunnu näin konkreettiselta. Jännäää! 


2017 – kiitos & heippa! 

·