Elämäni ensimmäinen kahvikupillinen

/// lifestyleTags: , , ,

* Kaupallinen yhteistyö, Moccamaster 

Arvaatteko mitä laskeskelin tässä yksi päivä? No että olen juonut aamukahvin lähestulkoon 13 vuoden ajan, joka ikinen aamu. Ihan käsittämätöntä! Varmaan vain puuron syöminen aamupalaksi on pidempi perinne ruuan osalta, hah hah.

Muistatteko te vielä elämänne ensimmäisen kahvikupillisen? Minä muistan omani. Olin seiskaluokalla ja meillä oli koulussa joku sellainen päivä, että perheet saivat tulla vierailemaan koululle. Tarjolla oli ruokaa ja totta kai jälkkärikahvit. Muistan, miten haluttiin opetella juomaan kahvia silloisen parhaan ystäväni kanssa – olimmehan isoja ja kypsiä seiskaluokkalaisia. Kipattiin kahvin sekaan niin paljon kermaa, että se oli pikemmin kermaa kahvilla, kuin kahvia kermalla. Ei ihme etten heti vakuuttunut kahvista!

Meni vuosi ja olin tet-jaksolla Tampereen suloisimmassa vaatekaupassa, Super Mukavassa. Olin innoissani, sillä olin saanut niin kivan työelämään tutustumispaikan ja pääsin ihan oikeasti esim. ompelemaan ja suunnittelemaan jotain pientä. Mut otettiin niin hyvin vastaan etten olisi voinut toivoa parempaa työelämäkokemusta sen ikäisenä. Super Mukavasta jäi tuon lisäksi mieleen myös tummapaahtoinen kahvi ja Marianne-karkit – silloin opin juomaan kahvia ja oikeasti myös tykkäämään siitä. Veikkaan, että kasiluokasta asti olen juonut aamuisin aamukahvin paria hyvin harvaa poikkeusta lukuunottamatta.

Aloin muistella kahvimenneisyyttäni Moccamasterin kahvipöytäkirjan ja kultaisen keittimen saavuttua luokseni viime viikolla. Moccamaster lähetti maaliskuun alussa kultaisen kahvinkeittimen ja ihka ensimmäisen kahvipöytäkirjan kiertämään bloggaajalta toiselle haastaen bloggaajat kertomaan kahvimuistoja, jakamaan kahvihetken tai herkullisimman reseptin kahvin kaveriksi. Henriikka jakoi viikon jokaisen kahvihetken lukijoidensa kanssa, Jenni jakoi maanantaiaamuisen kahvihetkensä, Maja mietiskeli hetkiä, jotka jättävät jäljen ja paljasti juotujen kuppien lukumäärän ja Petri ja Mervi kertoivat, että Petrin ainoita vaatimuksia ekan yhteisen kodin suhteen oli se, että Moccamaster on oltava. Hahaa, ymmärrän!

En tiedä muistatteko, mutta siirryin käyttämään Moccamasteria muutamia vuosia sitten yhteistyön merkeissä, ja siitä saakka olen ollut todella tyytyväinen Moccamaster-kahvittelija. Epäilin ennen kahvinkeittimen vaihtoa, että voisinko huomata eroa keitinten suhteen, että mahtaako Moccamasterin ympärillä oleva hype pitää paikkansa. No pitihän se. Sen huomaa todella konkreettisesti siitä, että töissä juotu kahvi ei ole yhtä hyvää kuin kotona – erotuksena on vain keitin, kun kahvi on tismalleen samaa. Epäilykseni olivat täysin turhat.

Kirjoittelin kahvipöytäkirjaan kahviaiheisia mietteitä ja jaoin pari instax-kuvaa viime viikon kahvihetkestä ystäväni kanssa. Maj:llakin on kotonaan Moccamaster, kaunis valkoinen. Mun omani on vaaleanpunainen, mutta nyt yhteistyön ajan viikon verran klassinen mattakulta, joka on sekin aika ihana. Moccamasterissa on parasta se, että sillä on 10 vuoden takuu ja että se valmistetaan edelleen Hollannissa käsityönä. Moccamastereihin on saatavilla paljon varaosia, eli jos jotain rikkoontuu, ei tarvitse miettiä uuden laitteen ostamista. Mulla meni jokin aika sitten hajalle kahva mun vedenkeittimestä ja sitä ei voi korjata eikä korvata mitenkään, turhauttavaa. Onneksi jotkut brändit ajattelevat pidemmälle.

Minä taisin olla viimeinen, jolle keitin kahvipöytäkirjoineen lähetettiin, eli haastan teidät kertomaan: muistatteko ekan kahvikupillisenne? Milloin ja missä nautitte sen? Kylmänä, kuumana, mustana, maidolla?

10 kommenttia

  1. Avatar Kaisa /// 11/04/2017 / 11:51:52

    Ensimmäinen kokonaisen kahvikupillisen join Etelä-Afrikassa 17-vuotissyntymäpäiväni aamuna – vain, koska host perheeni tarjoili sen minulle sänkyyn tietämättä vielä, etten juo kahvia. Kohteliaisuuttani join sen kokonaan.

    En ole vieläkään oppinut juomaan kahvia, enkä ole sitä oikeastaan opetellutkaan. Tänä vuonna tilasin yhdessä kahvilassa chai latten ja kuvittelin sen olevan tämä kahviton versio, vaan eipä ollutkaan. Se oli toinen elämäni aikana loppuun asti juotu kahvikupillinen.

    Vastaa
    • ida365 ida365 /// 11/04/2017 / 11:58:50

      Hahaa, ihan mahtava tarina! :–D

      Vastaa
  2. Avatar enma /// 11/04/2017 / 13:08:27

    En tiiä muistatko, mut me juotiin joskus kahvia Rovaniemellä sillon ku oltiin siellä nelisteen serkkuporukalla. :D Oltiin vissiin viety tuliaisena sinne sitä Robert’s Coffeen suklaakahvia, ja sit isovanhemmat keitti sitä ison satsin niin, että mekin neljä maistettiin. Muistelisin että sen valmiin suklaisuuden lisäksi mä ja Heke laitettiin siihen vaikka kuinka paljon sokeria ja maitoa/kermaa……….. Mun mielestä toi on eka kahvikupillinen mitä oon ite koskaan juonut, oikeasti taisin opetella juomaan kans kahvia yläasteen lopussa ja lukiossa join sitä jo joka aamu. :–)

    Vastaa
    • ida365 ida365 /// 11/04/2017 / 20:41:46

      Hahhaaaah, en muistanut!!! Ihan paras! :-D En varmaan juonut sitä paljoa tai jotain koska tää ei oo jäänyt mun mieleen. Ihan huippua että sä muistit!!

      Vastaa
  3. Avatar e /// 12/04/2017 / 08:11:51

    Mä en muista ensimmäistä _oikeaa_ kahvikupillista, koska opettelin kahviin pikkuhiljaa kaiken maailman caffe mocha -suklaakahvilitkujen avulla :D Sen jälkeen sitten latte, ja lopulta ihan tavallista kahvia. Kaffilan paikalla ennen ollut Wayne’s Coffee on kyllä jäänyt mieleen näiltä ajoilta, koska sieltä aina hain näitä ällömakeita litkukahvejani. Muistan myös että tää tapahtui ylioppilaskirjoituskeväänä – en ole varma oliko syynä into ”olla aikuinen” vai tarve saada piristystä siihen pänttäämiseen.

    Vastaa
    • ida365 ida365 /// 12/04/2017 / 09:08:25

      Hahahah jooo, oon elänyt samoja aikoja :D Just joskus lukion alussa hain aina Stockan vastapäisestä Coffee Housesta sen aamukahvin mukaan kun sen sai eurolla. Myös Cafe Mochan ja noi muut ällömakeat :D Take away -kahvista ylipäätään tulee mieleen lukio, hihii.

      Vastaa
  4. Avatar Salla /// 13/04/2017 / 20:14:48

    Ekasta kahvikupillisesta ei oo omia muistikuvia, mutta olin kuulemma noin 4-vuotiaana hoidossa ollessani herännyt reippaasti ennen muita päikkäreiltä, tallustanut keittiöön ja kysynyt hoitotädiltäni: ”Keitettäiskö Vivve kahhvit?”. Nuoresta iästä huolimatta olin sitten tän toivomani kahvikupillisen saanut. Vahvasti epäilen, että kyseisessä kupissa oli enemmän maitoa kuin kahvia.. Mutta ilmeisesti jäi sen verran hyvät muistikuvat kahveesta, että rupesin jo ala-asteen lopulla juomaan kahvia ihan päivittäin – ja sillä tiellä ollaan edelleen! :-)

    Vastaa
    • ida365 ida365 /// 14/04/2017 / 13:50:54

      Hahaha, ihanan tomera pikkuneiti :-D ! Ootko aina juonu kahvin samalla tapaa? Mä oon vaihtanut maitokahvista mustaan vasta parin viime vuoden aikana.

      Vastaa
      • Avatar Salla /// 14/04/2017 / 19:38:29

        Ennen join aina maidolla ja sokerilla, mut joskus yläasteen lopussa jäi sokeri pois ja sitten maitotuotteet. Nyt oon kans oppinu juomaan mustana! iKaffen kanssa tykkään enemmän, mutta jännästi sitä on oppinu tykkään siitä itse kahvinkin mausta, etenki kaikki tummapaahdot on nams nams :-)

        Vastaa
        • ida365 ida365 /// 17/04/2017 / 23:06:31

          Joo, äläpä! Tummapaahdot mustana oh yes.

          Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.