* Kaupallinen yhteistyö Clipper
Marraskuut ovat aina olleet väsyttäviä ja haastavia, koska jos päivät viettää toimistolla, jää kaikki ne marraskuiset pienet ihmeet, eli ne hetket, kun aurinko hetkeksi pilkahtaa, näkemättä.
Olen huomannut, että tämä pimeä aika taittuu parhaiten, kun hellittää hieman kaikesta, eikä yritäkään olla koko ajan tekemässä jotain. Tämä aika kannustaa siihen muutenkin: rauhoittamaan illat kotona hengailuun, kirjojen lukemiselle ja sarjojen katselulle.
Kaiken kotona vietetyn ajan (ja kotona töiden tekemisen) vastapainoksi kaipaa raitista ilmaa ja ulkoilua ja viikonloppuisin on ihana tehdä pidempiä kävelyitä. Välillä kaupungissa, välillä luonnossa. Toissa viikonloppuna olimme sateisen harmaana päivänä Sipoonkorven kansallispuistossa kävelyllä ja nauttimassa metsäkylvystä. Jep, kerron kohta tarkemmin mistä on kyse, jos termi ei ole vielä tuttu!
Pakattiin reppuun termari täynnä kuumaa vettä, Clipperin teetä, banskut ja smoothiet (jotka kylläkin jäivät juomatta kun tuntuivat koleana päivänä liian kylmiltä) ja puettiin lämpimästi päälle. Harmaana ja jokseenkin ankeana päivänä ei tarvinnut pelätä ruuhkaa metsäpoluilla, mutta ulkoilu teki kelistä huolimatta todella hyvää. Metsässä on kaunista ja seesteistä, vaikka sää ei varsinaisesti suosisikaan.
Forest bathing eli metsäkylpeminen
Forest bathing eli metsäkylpeminen on Japanista lähtöisin oleva termi (shinrin-yoku). Sitä alettiin 80-luvulla käyttää työkaluna stressaantuneiden ja uupumuksesta kärsivien, luonnosta etääntyneiden ihmisten hoitoon.
On hullua, että vaikka on koko ikänsä asunut maassa, jonka pinta-alasta n. 75% on metsää ja jonka upeutta on kyllä osannut hehkuttaa aina täällä muualta vieraileville, ei metsän kenties tärkeimpiä ominaisuuksia ole osannut miettiä oman hyvinvoinnin kannalta kuin vasta viime vuosina. Metsässä liikkuminen rauhoittaa ja auttaa laskemaan stressitasoa, sillä metsässä oleilu laskee sydämen sykettä, tasaa hengitystä ja vähentää stressihormoni kortisolin erittymistä. Näin ollen metsäkylvyistä voi olla hyötyä stressaavissa elämäntilanteissa ja esimerkiksi uniongelmien hoidossa. Metsässä liikkumisen on todettu jopa voivan vähentää yksinäisyyden tunnetta. En yhtään ihmettele, metsässä liikkuminen tuntuu tosi lohdulliselta.
Olin ekaa kertaa Sipoonkorvessa, mutta oppaani oli käynyt siellä aiemminkin ja johdatti mut kivalle pienelle aukealle pitämään evästaukoa. Kuuma tee lämmitti metsän keskellä suloisesti ja vaikka kuinka tiedostaisin metsässä oleilun hyvät puolet, on eväsretkelle lähteminen mulle edelleen paljon houkuttelevampi ajatus, kuin pelkkä kävelyretki luonnossa. Kummallista, mutta kun tiedostan tämän, voin helposti huijata itseäni metsäkylpemään eväsretki mielessäni.
Teemuki kädessä voi hetkeksi rauhoittua fiilistelemään metsää ja tutkailla erilaisia jäkäliä ja varpuja.
Clipperin luomu sitruuna-inkivääri-hauduke on meidän teehyllyn vakkari ja on ihanaa, että sitä saa niin monesta pienemmästäkin kaupasta. Molemmat mun pienistä lähikaupoista myy tätä. Sitruuna-inkivääri-hauduke on luomua, kuten Clipperin kaikki muutkin haudukkeet ja teet.
Onnistuneeseen metsäkylpykokemukseen tarvitaan vain puita ympärille, eli jos läheltäsi löytyy luontopolku tai jokin pieni metsäalue, voi metsäkylpyjä harrastaa vaikka kesken työpäivän. Metsää kannattaa fiilistellä eri aistein; kosketella puita, maata, mättäitä ja varpuja. Haistella ja miksei maistellakin, jos tietää mitkä villiyrtit kelpaavat syötäväksi ja mistä niitä saa poimia. Kuunnella. Ja katsella lähelle ja kauas.
On ihan älytöntä, mihin kaikkeen metsässä säännöllisesti seikkaileminen saattaa vaikuttaa. Yle julkaisi tänä syksynä jutun suomalaistutkimuksesta, jonka mukaan metsässä säännöllisesti möyriminen monipuolisti päiväkoti-ikäisten lasten mikrobistoa ja paransi immuunijärjestelmää. Viherkosketus monipuolisti lasten ihon mikrobistoa ja näkyi jopa veriarvoissa – miettikää miten älytöntä, että olemme nykyisin niin vieraantuneita luonnosta ja metsästä, että metsäseikkailut alkavat houkuttaa vasta kun tietää, että sillä on tutkitusti jotain merkitystä hyvinvoinnillemme.
Ketunleipiä!
Sateisena päivänä ei tehnyt mieli heittäytyä mättäille pitkälleen, mutta se jos mikä on ihanan maadoittavaa puuhaa. Myös talvimetsässä kinosten keskellä.
Tajusin, että multa puuttuu kunnolliset tähän vuodenaikaan sopivat ulkoiluhousut. Sellaiset, jotka vähän hylkisivät vettäkin. Joogahousut ajoivat asiansa kohtalaisen hyvin kun alle puki paksut villasukkikset lämmittämään, mutta kosteudelta ne eivät suojaa.
Tämä ei takuulla jää tämän syksyn (vai pitääkö jo alkaa puhua talvesta, kun viime viikolla satoi ensilumikin?) viimeiseksi metsäretkeksi, sillä ystäväni juuri kutsui mut mukaan eväsretkelle luonnonhelmaan kanssaan. Täytyy ehkä ehdottaa, että voinko olla eväsretken tee-vastaava…
Lähteet: Luke (2019), HS Vihreä kylpy (2019), Yle (2020), Time (2018), Yle (2016)
kommenttia