Kirjavinkit kesään

/// lifestyleTags: , ,
Kaupallinen yhteistyö
Werner Söderström & Adlibris 

Jihuu, mulla alkoi hetki sitten loma! Oltiin häiden jälkeen häälomalla viikon verran, mutta palattiin sen jälkeen kumpikin vielä viikoksi töihin. Vaikka näiden helteiden keskellä on ollut vielä töitä, moodi on onneksi ollut kesäinen. Mun kesäfiilis starttasi siitä, kun käytiin ennen lomia ostamassa kirjakaupasta kummallekin kesäluettavaa. Oli ihana miettiä kirjakaupan hyllyillä oikein tarkkaan, että mitä kaikkia kirjasuosituksia olenkaan painanut lähiaikoina mieleen ja mitä haluaisin lukea loman alkajaisiksi.

Vaikka olen viime vuodet lukenut paljon myös arjessa, on kesä ja lukeminen mulle lapsuudesta tuttu yhdistelmä. Ala-asteikäisinä ravattiin siskon kanssa meidän lähikirjastossa harva se päivä lainaamassa ja palauttamassa kirjoja. Ahmittiin teoksia sillä tahdilla, että jossain vaiheessa kaikki lähikirjaston nuorten kirjat oli luettu (paitsi heppakirjat – niistä en koskaan innostunut). Tästä syystä kesän alussa hankitut kesäkirjat tuntuivat ylläpitävän tärkeää perinnettä ja tekevän kesämoodiin siirtymisestä konkreettista.

Kokosin teille muutamia kuluneen vuoden aikana lukemiani kirjoja ylös, jos vaikka kaipaatte lukuvinkkejä kesään! Eli mennään samantien asiaan, seuraavaksi 8 x kirjavinkki: 

lukuvinkki kirjavinkki 2021

8 x kirjavinkki kesään 

 

Saara Turunen – Järjettömiä asioita

Tiedän Saara Turusen kirjojen jakavan mielipiteitä. Jos et minun tavoin innostunut Turusen kahdesta ekasta kirjasta, voi tämä aueta sinullekin eri tavalla kuin kaksi aiempaa kirjaa, tykkäsin nimittäin tästä tosi paljon! Tämä oli meillä myös kevään lukupiirikirjana ja meidän lukupiirin vetäjä Mari kiteytti loistavasti tämän teoksen eroa Turusen kahteen aiempaan siten, että tässä on selkeästi jännite, joka saa lukijan lukemaan kirjan loppuun asti; sitä haluaa tietää, miten kirjan parille käy.

Kirjassa seurataan dramaturgiaa opiskelevaa päähenkilöä, joka lähtee vaihtoon Barcelonaan ja rakastuu siellä paikalliseen. Kirja seuraa päähenkilön elämää ja etäsuhdetta, kipuilua, häpeää ja pohdintaa siitä, mitä rakkaus ylipäätään on. Se käsittelee myös luokkaeroja, kulttuurieroja ja kasvamista. Ja sitäkin, miltä tuntuu, kun oma rakas nolottaa eikä sovi omiin ympyröihin. Se on yhtä aikaa täynnä arkisia yksityiskohtia ja isojen teemojen äärellä – niin kuin elämässä yleensäkin.

Vaikken osannut aina samaistua päähenkilön valintoihin, tajusin kirjan luettuani ymmärtäväni joitain läheisiäni paremmin; sellaisia, jotka ehkä ovat tehneet samanlaisia valintoja rakkauden suhteen, kuten Turusen kirjan päähenkilö. Tykkäsin yksinkertaisista lauseista, tarkoista ympäristön kuvailusta ja tarinasta, jollaista en ole aiemmin lukenut.

Turusta on haastateltu Hesariin uuden kirjan myötä ja haastattelussa hän kertoo pohtineensa, että ”kannattaako rakkaudesta kirjoittaa, jos haluaa tulla otetuksi vakavasti”. Tämä! Miksi rakkaudesta kirjoittaminen (ainakin, kun kirjoittaja on naisoletettu) yhdistetään automaattisesti hömppään ja chick littiin? 

 

Vanessa Springora – Suostumus

Vanessa Springoran Suostumus kertoo siitä, miten kirjan tapahtumien aikaan 50-vuotias kirjailija Gabriel Matzneff käytti tuolloin 14-vuotiasta Springoraa hyväkseen, eikä kukaan puuttunut siihen. Miten se saattoi olla mahdollista? Sen ymmärtää vasta kirjan luettuaan.

Kirjana Suostumus on temmoltaan rauhallinen ja surullinen teos, mutta erittäin tärkeä, koska sen luettuaan ymmärtää paremmin miten hirvittävän monimutkaisesta tilanteesta on kyse, kun nuorta ihmistä hyväksikäyttää omissa piireissään todella arvostettu henkilö.

Pakko myöntää, että kun tartuin tähän, mietin, jaksaisinko lukea taas yhtä hyväksikäytöstä kertovaa kirjaa (olin hetki sitten lukenut Kate Elizabeth Russelin Vanessan), mutta kirjan luettuani tuo ennakkoajatus alkoi hävettää. Tämä on tositarina ja siksi niin älyttömän tärkeä. Tämän luettuaan ymmärtää paremmin, miten tällaiset tilanteet kehittyvät ja miten yksin uhri voi jäädä. Suosittelen myös lukemaan Hesarin haastattelun Springorasta.

Suostumus ei ole kepeää kesäluettavaa, mutta ehdottoman tärkeä teos.

Queenie Vaihtokauppa
Candice Carty-Williams – Queenie

Candice Carty-Williamsin Queenie on viihdyttävä, samaistuttava ja kauhistuttavakin kirja nuoresta toimittajasta, Queeniesta, jonka elämässä menee kerralla useampi asia solmuun. Poikaystävän kanssa tauolla olo ei ehkä olekaan pelkkä tauko, töissä pitäisi esihenkilön toiveesta kirjoittaa mieluummin artikkeli kivoista vaatteista kuin BLM:sta tai #meetoo :sta ja läheisen ystävän kanssa sattuu hirvittävä tilanne, johon liittyy ystävän poikaystävä – joka ei ehkä olekaan sellainen, kuin ystävä luulee. Olisi paljon asioita selvitettäväksi ammattilaisen kanssa, mutta miten se tapahtuu, kun on kasvanut ympäristössä joka ei usko terapiaan?

Queenie on myös kirja siitä, millaista on olla jatkuvan rodullistamisen kohteena, mutta se lukijan pitää ymmärtää itse, sitä Queenie ei alleviivaa tai selitä.

Lukukokemuksena kirja tavallaan tuntui siltä, kuin olis bingewatchannut jonkun fiksun, ajankohtaisen ja hauskan tv-sarjan. Vaikka Queenie on ensisijaisesti viihdyttävä, se on myös fiksu ja herättelevä kirja. Queenieta on verrattu mm. tv-sarja Girlsiin.

Tartu siis tähän, jos kaipaat jotain yhtä aikaa ajankohtaista ja vähän kepeämpää luettavaa, muttet mitään totaalihömppää.

 

Beth O’Leary – Vaihtokauppa

Beth O’Learyn Vaihtokauppa leikittelee ajatuksella siitä, löytyykö onni totaalisesta elämänmuutoksesta. Kirjassa juuri eronnut 80-vuotias Eileen ja tämän burnoutin partaalla oleva kolmekymppinen tyttären tytär Leena vaihtavat elämiään pariksi kuukaudeksi. Leena suuntaan sympaattiseen pieneen kylään ja isoäiti Eileen muuttaa suurkaupunkiin Leenan kimppakämppään. Leena pääsee osallistumaan kylätalkoisiin kumisaappaissa ja ihanan moderni Eileen taas ottaa Lontoossa haltuun deittisovelluksen.

Jos kaipaat kesälukemiseksi jotain kepeää ja hyvää mieltä nostattavaa, lue tämä! Kirja on mukaansatempaava, suloinen ja henkilöhahmot pääosin miellyttäviä ja inhimillisiä. Olen kuullut suosituksia myös Beth O’Learyn aiemmin julkaistusta Kimppakämppä-kirjasta. Tämä on sellainen kirja, josta jää vain hyvä mieli.

Jani Toivola Rakkaudesta
Jani Toivola – Rakkaudesta

Jani Toivolan Rakkaudesta on tosi tärkeä ja hieno kirja rakkaudesta. Rakkaudesta ja miehistä, nähdyksi tulemisen kaipuusta, häpeästä irti päästämisestä ja uskalluksesta tulla rakastetuksi. Teksti tuli välillä niin kiinni iholle, että piti oikein laittaa kirja hetkeksi kiinni ja pysähtyä miettimään, mistä joku voimakas tunne syntyi.

Helmi Kekkonen onnistui kiteyttämään kirja-arviossaan Toivolan Rakkaudesta-kirjasta jotain todella oleellista, joten siteeraan häntä: ”– ihmisyys on yhtä aikaa täydellisen universaalia ja loputtoman intiimiä. Ja juuri sen kuvaamisessa Toivola tässä kirjassaan onnistuu poikkeuksellisen hienosti.” Paljon samaistumispintaa, vaikka Toivolan tarina – kuten kenen tahansa muunkin tarina – on ainutlaatuinen. Tarinasta on helppo löytää itsensä.

Toivola osaa sanoittaa tunteita, hetkiä ja kokemuksia todella hyvin ja siksi toivoisinkin, että mahdollisimman moni lukisi tämän kirjan. Suosittelen tätä ihan kaikille – etenkin niille, jotka ennakkoon arvelevat, ettei tämä kosketa tai kiinnosta.

 

Kerttu Kotakorpi – Suomen luonto 2100

Meteorologi Kerttu Kotakorpi kertoo Suomen luonto 2100-kirjassaan, miten Suomen luonto tulee muuttumaan tulevien vuosikymmenien aikana ilmastonmuutoksen seurauksena. Kirja ei maalaile dystopioita, vaikkei olekaan erityisen kivaa luettavaa. Siihen kuitenkin uppoutuu eri tavalla, kuin artikkeliin ilmastonmuutoksesta. Tämä menee luonto- ja tulevaisuusluonnehdintoineen ihon alle, hyvässä ja pahassa.

Kirja on kirjoitettu hienosti; sen lisäksi että siinä on paljon uusimpaan tutkimustietoon perustuvaa faktaa, se myös kuvailee hienosti vuodenaikojemme erityispiirteitä. Se on paikoin surullista ja ahdistavaa luettavaa, mutta saa myös lukijan tajuamaan, miten hyvin asiat meillä ovat ja tulevat olemaan moniin muihin paikkoihin nähden – jos vain maltillisimmat ennusteet tulevaisuuden suhteen toteutuvat.

Lue tämä, kun haluat saada realistisen kuvan Suomen luonnon mahdollisesta tulevaisuudesta ja oppia arvostamaan nykytilannetta entistä enemmän.

Elizabeth Strout - Olive, taas
Elizabeth Strout – Olive, taas

Voi vitsit, Elizabeth Stroutin Olive, taas -kirja, sekä samasta Olivesta kertova ensimmäinen osa, Olive Kitteridge, ovat miellyttävää luettavaa, vaikkakin kirjan päähenkilö Olive, on todella hapan ja kitkerä tyyppi. Tämä toka osa keskittyy Oliven vanhuusvuosiin pienessä Crosbyn kylässä Mainessa. Kirja koostuu useista yksittäisistä tarinoista, jotka muodostavat kokonaisuuden – osassa tarinoista Olive on pääosassa, osassa muut kyläläiset. Ehkä osittain siksi tämä on niin miellyttävää luettavaa; voi lukea erissä tarinan tai pari kerrallaan.

Strout kuvailee hienosti pienen kylän elämää, sen asukkaiden elämien monitasoisuutta ja sitä, miten kaikki tuntuvat tietävän kaiken muiden elämästä ja touhuista. Strout on täydellistä kesälukemista silloin, kun haluat lukea jotain kielellisesti lahjakasta ja miellyttävää, uppoutua erilaisista ihmisistä kertoviin tarinoihin. Tarinoiden teemat eivät suinkaan ole aina kepeitä tai miellyttäviä, päinvastoin, mutta niissä on läsnä lohdullisuus ja myötätunto.

Ensimmäisestä osasta on muuten tehty HBO:lle minisarja (tykkäsin!) ja ensimmäinen kirja on voittanut arvostetun Pulitzer-palkinnon. Lue tämä, jos haluat lukea hyvän kirjan – mutta lue ensin eka osa tai katso ekaan kirjaan perustuva minisarja HBO:lta.

Susanna Alakoski Pumpulienkeli

Susanna Alakoski – Pumpulienkeli

Susanna Alakosken Pumpulienkeli kertoo 1900-luvun alussa Pohjanmaalla syntyneen Hildan elämänvaiheista. Maalaistaloon syntynyt tyttö saa aviottoman lapsen ja joutuu häädetyksi kotoaan. Tie vie lopulta Vaasaan, puuvillatehtaalle. Kirja perustuu Alakosken isoäidin elämään, mutta on fiktiivinen teos.

Luin kirjan loppuun aivan hetki sitten ja vaikka kirja ei temmannut mua samantien mukaansa, tykkäsin siitä paljon. Tiedän nyt paljon enemmän siitä, millaista tehdastyöläisen elämä sotien aikaisessa Suomessa on voinut mahdollisesti olla. Miten vähän aikaa noista ajoista lopulta onkaan! Työ tekstiilitehtaalla ei ole ollut helppoa enkä usko, että se on sellaista vieläkään, vaikka suurin osa tekstiilitehtaista onkin nykyisin kaukana täältä. Se on hyvä muistaa.

Pumpulienkeliä on tituleerattu pohjoismaiseksi Ferranteksi, enkä yhtään ihmettele miksi. Se on nimittäin myös upea kuvaus naisten välisestä ystävyydestä. Lue tämä, jos et normaalisti koskaan lukisi kirjaa, jota kuvaillaan historialliseksi romaaniksi. En olisi itse osannut tarttua tähän kuvauksen tai kannen perusteella, ellen olisi saanut tätä pr-kappaleena lukuun ja olen iloinen, että sain ja luin tämän.

Mitä te olette lukeneet viime aikoina? Jos haluat jättää kirjavinkin, niin huikkaa ihmeessä kommenttiboksiin, kiinnostaa! Ja jos haluaisit lukea jonkun tämä postauksen kirjoista, osallistu Instassa arvontaan – arvon Instagramissa kuvaa kommentoineiden kesken toivekirjan itselle ja kaverille.

·

Suosikkini: Oiva Toikan Frutta

/// sisustusTags: , , , , , ,
* Kaupallinen yhteistyö Iittala

Tykkään meidän kodista ihan tosi paljon just nyt. Tähän aikaan vuodesta täällä on koko päivän valoisaa ja raikasta. Joskus kello kuuden aikaan illalla seinille ja lattioille alkaa heijastua vastapäisen talon ikkunoista kaunista valoläikkien tanssia.

Oiva Toikka Frutta

Kumppanini tänne muuton jälkeen mikään ole muuttunut dramaattisesti, mutta tämä ei enää tunnu pelkästään minun kodilta, vaan meidän kodilta. Se on ihanaa, on ollut kiva laittaa kotia yhdessä. Ollaan tehty pari yhteistä sisustushankintaakin; ostettiin ystäviltä heidän vanha lasinen sohvapöytä ja kaksi uutta tuolia ruokapöydän ääreen. Ja ollaan saatu lahjaksi lamppu, josta ollaan yhdessä haaveiltu.

Onneksi meillä on niin yhteneväiset maut, ettei kummankaan ole tarvinnut tehdä kompromisseja sen suhteen, mitä säästetään ja mitä laitetaan myyntiin – meillä nimittäin oli tuplana miltei kaikki, kun kumpikin asui yksinään samankokoisissa asunnoissa. On ollut ihanaa yhdistellä huonekaluja, tauluja ja huonekasveja saman katon alle ja osa aarteista saa odottaa seuraavaan asuntoon.

Frutta-lasit

Oiva Toikan Frutta

Musta on ollut ihanaa, että kumppanini fiilistelee mulle tärkeitä esineitä ja astioita siinä missä minäkin; mm. Oiva Toikan suunnittelemat Frutta-lasit eri väreissä ovat meidän kummankin lemppareita.

Tänä vuonna Frutta-sarjaan on tullut kaksi uutta sävyvaihtoehtoa: upea hehkuva ametisti (myynnissä juhlavuoden 2021 ajan) & raikas sitruunankeltainen. Ne, ja muut  pastelliset lempparisävyni koreilevat tämän postauksen kuvissa.

Ametisti ja lohenpunainen frutta

Frutta-lasit ametistin ja lohenpunaisen sävyissä

Oiva Toikan suunnittelema Frutta-sarja on otettu Iittalalle tuotantoon ensimmäisen kerran vuonna 1968 ja vuonna 2020 se otettiin uudelleentuotantoon uusissa väreissä. Sekä Frutta-kaatimet että -juomalasit valmistetaan Suomessa suupuhaltamalla. Ihan superhienoa!

Meiltä löytyy Frutta-laseja useassa eri sävyssä ja niiden yhdistely on musta hauskaa etenkin, jos saa kattaa pöydän yhtään isommalle seurueelle. Silloin valkkaan tarkoituksella eri sävyiset lasit kaikille.

Iittala Ametisti vuosiväri Frutta-kannu

Frutta-kaadin ametistin sävyisenä. Ametisti on Iittalan juhlavuoden 2021 kausiväri. 

Leikkisissä Frutta-laseissa (25 cl) ja -kannuissa (100cl) koreilevat hedelmät ja marjat. Meillä on mummolassa Toikan Flora-sarjaa, jossa on samantyylinen kuvioitu pinta kuin Frutassa, mutta hedelmien ja marjojen sijaan aiheena kukat ja kasvit. Ihastuin mummolan Flora-laseihin pikkutyttönä ja varmaan siksi Frutta-lasit ovat niin omantuntuiset. Leikkisät, mutta silti moneen sopivat.

Pinnan kuvio on saanut inspiraationsa kesäpäivistä, jotka vietettiin marjoja ja hedelmiä poimien. Tuo tämän vuoden juhlaväri Ametisti on siitä mieletön, että se näyttää luonnonvalossa violetilta ja keinovalossa siniseltä.

Oiva Toikka Sieppo
Oiva Toikka

Suomen valtion taiteilijaprofessoriksi nimetyn Oiva Toikan leikkisä ja uniikki tyyli lienee monelle suomalaiselle tuttu. Toikka tunnetaan parhaiten Iittalalle suunnittelemastaan Birds-sarjasta, mutta veikkaan, että Frutta– ja Flora-sarjojen lisäksi myös Kastehelmi-sarja on monelle tuttu, samoin viime vuonna uudelleen tuotantoon otetut Oiva Toikan suunnittelemat Hedelmät ja vihannekset. Myös Iittalan Frutta- ja Flora-sarjat ovat Oiva Toikan suunnittelemia.

Kirjoitin hetki sitten Pinterestin hakukenttään Oiva Toikan nimen ja löysin vaikka mitä hienoja lasiesineitä, joiden en tiennyt olevan Toikan suunnittelemia. Mm. Toikan Pompom-maljakot ja pullot. Ei varmaan yllätä, että Oiva Toikan käsityönä valmistetut lasiesineet ovat monen keräilijän suosikkeja ympäri maailman?

Toikka valmistui Taideteollisesta oppilaitoksesta vuonna 1956 keraamikoksi ja työskenteli muotoilijana Arabiassa vuoteen 1959. Sen jälkeen hän siirtyi muutamaksi vuodeksi kuvaamataidon opettajaksi. Vuonna 1963 Toikka aloitti Nuutajärvellä vakituisena suunnittelijana ja työskenteli siitä lähtin lasin parissa suunnitellen suosituksi tulleita lasisarjoja ja uniikkiteoksia. Tiesittekö, että Toikka on suunnitellut esimerkiksi yli 500 lintua?!

Sieppo lohenpunainen-sininen

Sieppo lohenpunainen-sininen

Oiva Toikan Sieppo

Toikan linnut ovat nähneet päivänvalon ensi kertaa vuonna 1972 ja kuvissa näkyvä Sieppo on ensimmäinen ikinä tuotantoon otetuista linnuista, joskin se lanseerattiin alunperin nimellä Pikkulintu. Se on nimensä mukaisesti suloisen pieni ja ehdottomasti lempparini kaikista Toikan linnuista. Sen paikka vaihtelee meillä kotona, mutta nyt se on pesinyt pitkään tuossa olohuoneen senkin päällä.

Nyt tämä Toikan alkuperäinen Sieppo on otettu takaisin valmistukseen kunnianosoituksena suunnittelijalle ja lasitaideperinteelle, jota Toikka on ollut mukana rakentamassa. Mun lempparit näistä pienistä hellyyttävistä Siepoista ovat lohenpunainen lintu sinisellä nokalla sekä sitruunankeltainen lintu oranssilla nokalla. Nämä suupuhalletaan Iittalassa.

Frutta keltainen lasi

On ollut kiva perehtyä Toikan historiaan tarkemmin, sillä Toikan Kastehelmi-sarja on ensimmäinen astiasarja, jota aloin kerätä kotoa pois muuttaessani. Astioita pitelee käsissä aina pikkuisen huolellisemmin, kun tietää, kuka ne on suunnitellut ja missä ne tehdään. On kiva tietää suunnittelijan ja tuotteen tarina.

En kerännyt mitään sarjaa jemmaan kotona asuessani, koska mieltymykseni muuttuivat nopeasti enkä ollut tykästynyt mihinkään tiettyyn sarjaan ylitse muiden, mutta sitten löysin Kastehelmi-lasiastiat ja sainkin sarjan lautasia, kippoja ja säilytysastioita useampana vuonna lahjaksi sukulaisiltani. Ne, ja pari saman sarjan vintage-löytöä ovat kaikki edelleen käytössäni.

Kirkas Frutta-lasi Iittala

Frutta-laseista juodaan meillä smoothieita, kuohuvaa, vichyä, appelsiinimehua ja vettä! Kuvassa kirkkaassa lasissa poreilee inkivääri-sitruuna-limonadi. 

 

Ps. Muistattehan myös Iittala-myymälöiden ihanat Vintage-hyllyt, joista voi tehdä kivoja Iittala- ja Arabia-löytöjä edullisesti? Kuvissa näkyvät vintage-lautaseni ovat Arabian Oivi-sarjaa ja vikan kuvan kippo on sekin vintage-löytö, Oiva Toikan Kastehelmi-sarjaa, pikkuisen pienempi kippo kuin nykyisin tuotannossa olevat.

·

Arkea kaunistavat käyttöesineet: lasinen kasvituki

/// sisustusTags: , , , ,

Mä oon tajunnut, että mulla on kotona paljon sellaisia esineitä, joilla on jokin arkinen käyttötarkoitus, mutta samalla itse esine on niin kaunis, että se menee samalla koristeesta. Se on musta ihan parasta! Kauneuden ja käytännöllisyyden ei tarvitse olla tosiaan poissulkevia ominaisuuksia.

Iina Kettunen lasinen kasvituki Artek

Muistanette, kun kirjoitin reilu kuukausi sitten Iina Kettusen suunnittelemista lasisista kasvituista? Mä sain suunnittelijalta lahjaksi kuvien kauniin kasvituen, en kestä! Kiitos ihana Iina.

Iinan tyyli ja viimeiseen asti mietityt yksityiskohdat puhuttelevat mua paljon ja ehkä joku hoksasikin, että mun Field dayn nahkainen kamerahihna on sekin Iinan suunnitelema. Yksinkertainen, mutta funktionaalinen muotoilu kiinnostaa. Sellainen, ettei ole mitään turhia logoja tai härpäkkeitä vaan muotokieli, materiaalivalinnat ja tuntuma ovat sekä käyttötarkoitukseen sopivat, että kauniit.

Iina Kettunen kukkatuki kukkakeppi

Ihastuin näihin Iinan suunnittelemiin lasisiin kasvitukiin ikihyviksi. Vaikka tämä kukkatuki vaikuttaa siroudestaan ja keveydestään huolimatta jämäkältä ja kestävältä, tiedostan, että lasinen esine ei välttämättä ole ikuinen, mutta kun sitä kohtelee hellästi (painaa sen multaan kaksin käsin), se voi kestää vuosia ja vuosia. Siinä missä ohuet lasiset juomalasitkin kestää käyttöä, niin miksei tämäkin? Ja jos tuote rikkoontuisi, voisi sen korjaaminenkin olla mahdollista; ehkä japanilaiseen kintsugi-tyyliin, niin, että korjauskohta saisi näkyä?  Viherkasvien kasvaessa lasinen kukkakeppi tulee siirtymään ruukusta toiseen.

Tämä n. 70 cm korkea lasinen kasvituki on niin kaunis, että sen voisi laittaa myös jonkin tosi yksinkertaisen kasvin kaveriksi, mutta se näyttää kauniilta myös mun molemmille sivuille rönsyilevän peikonlehden kaverina – ja hoitaa tehtävänsä, eli tukee kasvia oikeaan kasvusuuntaan. Nämä kauniit lasiset kasvituet on tehty käsityönä Nuutajärven lasikylässä, eli jokainen kasvituki on uniikki.

Artek lasinen kasvikeppi kukkatuki

Lasisia kukkatukia on kahtaa eri sävyä: vaaleampaa keltaista sekä tummempaa, poltettua keltaista. Mun omani on tuo vaaleampi, hentoisen raikas Pale yellow. Voit kurkata kaikki eri mallit täältä.

Iina Kettunen lasinen kasvituki Artek

Pakkauksessa tulee mukana paperilla päällystettyä ohutta rautalankaa,
jolla kasvin voi kiinnittää kasvitukeen

Rakastan sitä, kun tuotteessa, sen myyntipakkauksessa ja tuotekuvissa on kaikki kohdillaan jokaista pienintäkin yksityskohtaa myöten. Tämä on just sellainen tuote, jonka antaisi mieluusti lahjaksi. Esim. tuo kasvituen mukana tuleva rautalanka on pakkauksessa ihan supernätisti pienellä kerällä paketin mallisessa kartongissa, josta myös selviää sen käyttötarkoitus.

Iina Kettusen suunnittelemat lasiset kasvituet ovat tosiaan Artekilla ja jos vain voit, käy ihastelemassa värivaihtoehtoja ja malleja paikan päällä. Jos asut kauempana, niin laita Artekille viestiä ja kysy toimituksesta, sellainenkin saattaa olla mahdollista – Artekilla ollaan aina ihanan auttavaisia.

Lasinen kukkakeppi Artek
·