Mitä sanoisit 20-vuotiaalle itsellesi?

lifestyle, muoti
2 kommenttia

Marimekko kysyi multa lähestyvän naistenpäivän kunniaksi, että mitä haluaisin sanoa 20-vuotiaalle itselleni. Kirjoitin lyhyen pohdinnan yhteistyön tiimoilta instaan, mutta teki vielä mieli avata ajatuksia pidemmin tänne blogin puolelle.

kirje 20-vuotiaalle minulle

Vaatteet kuvauslainassa Marimekko-instagram-yhteistyöstä varten 

Mä olin 20-vuotias 9 vuotta sitten, vuonna 2011. Olin silloin pitänyt yhden välivuoden lukion jälkeen – onneksi pidin, se teki tosi hyvää ja opetti paljon – ja olin aloittamassa opinnot korkeakoulussa, josta en ollut ihan varma.

Mulla ei ollut opintoja aloittaessa harmainta aavistustakaan siitä, mikä musta tulis isona ja tuntui, ettei opinto-ohjaajat olleet lukiossa osanneet auttaa kovinkaan paljoa tulevaisuuden suunnitelmien suhteen ellei haaveena ollut ollut joku selkeähkö urapolku lääkäriksi tai toimittajaksi. En oikein usko, että kukaan olisi osannutkaan vinkata töistä, joihin olen päätynyt. Mitenhän hankalaa nykypäivän opinto-ohjaajilla on, kun moni toiselta asteelta valmistuva tulee päätymään elämänsä aikana hommiin, joita ei ole vielä ehkä keksittykään. Miten sellaiseen voi varautua ja valmistautua? Opetetaanko kouluissa tarpeeksi uteliaisuutta ja kokeilemista ja sitä, että on myös ok, ettei vielä tiedä mitä haluaa? Vai pitääkö nykyisin tietää yhä aikaisemmin, miksi haluaa isona, että osaa tehdä oikeat valinnat? Huh, miten stressaava ajatus!

Vaikka olen varsinkin nuorempana ollut melkoinen murehtija vähän kaiken suhteen, taisin osata suhtautua siihen, etten vielä tiennyt mikä musta tulee isona, suhteellisen hyvin. Tosin kaksikymppisenä olin aivan varma, että lähempänä kolmeakymppiä todellakin tietäisin. Hahaa, niinpä niin.

Sanoisin 20-vuotiaalle Idalle, että älä murehdi niin paljoa, ei sun tarvitse vielä tietää minne oot matkalla. Riittää, että oot utelias, tutkit ja kokeilet. Jos joku juttu ei toimi, niin se ei oo vakavaa, suuntaa ehtii ja saa kyllä muuttaa. Mun äidilläni on useampi eri tutkinto ja hän on tehnyt useammalla eri alalla töitä ja se jos mikä on aina inspiroinut mua.

Sen sanoisin 20-vuotiaalle Idalle myös, että uskalla pyydä apua. Sun apua tullaan kaipaamaan myös ja muut auttaa yleensä ihan tosi mielellään, jos vain avaa suunsa ja pyytää. Kiitä. Puhu muista hyvää selän takana ja suosittele hyviä tyyppejä eteenpäin.

Mee sinnekin minne et heti uskaltaisi ja heittäydy hassuihin tilanteisiin. Kokeile edes kerran, ennen kuin päätät, ettei joku juttu ole sua varten. Äläkä luovuta heti; uuden oppiminen vie aikaa ja on välillä tosi raivostuttavaa. Huomasin tämän viime kesän tenniskurssilla ja tajusin samalla myös sen, että itseään ei vie kovin mielellään tuollaisiin tilainteisiin, joissa ei osaa yhtään mitään. Ehkä pitäisi? Se avuttomuuden tunne ja ärsytys siitä, ettei vielä osaa, tekee varmaan aika hyvää lopulta.

ida365 marimekko

kuvat: Linda Lehtovirta

Ja yhden jutun haluaisin vielä sanoa; älä suostu, jos joku vaatii jotain sellaista mikä ei tunnu yhtään oikealta. Äläkä ota sitä henkilökohtaisestik, kun joku kokee uhkana sen, että sä tiedät ainakin mitä et halua tehdä. 

Lisää luettavaa

5 uuden vaatteen vuosi paketissa

Meikkipussin päivitys syksyyn ja hyvää tekevä kuivakuppausrutiini

Kesäkuulumisia

Yli neljä vuotta ostamatta pikamuotia

Kommentit

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

  1. Tuo viimeinen juttu on tosi hyvä <3 Omia rajoja on oikeus puolustaa, vaikka joku loukkaantuisikin.
    Suosittelen myös niitä uuden oppimisen tilanteita !! Itse olen rimpuillut oman oppimattomuuden ja avuttomuuden kanssa tanssitunneilla, se on niin ärsyttävää äääh. Mutta se helpottaa koko ajan ja vitsi se hyvä fiilis minkä siitä saa kun onnistuukin n__n