Terkkuja Kokkolasta!
Ollaan oltu täällä laittamassa venettä vesille ja nyt kahden kesän mittainen puuveneen kunnostusoperaatio alkaa olla (tältä erää) maalissa!
Kahden kesän aikana venevajalla on hiottu, lakattu, öljytty, täytetty rungossa olevia koloja, maalattu ja fiksattu fiksausta kaipaavia osia. On hinkattu kajuutan pinnat puhtaiksi, sillä vene ei ole ollut vedessä yhteentoista vuoteen ja hankittu vaijereita sun muita. On ollut kivaa päästä auttamaan veneen kunnostustöissä ja seuraamaan sen kuljetusta satamaan. Maston pystyttäminen oli jännittävää seurattavaa, enkä todellakaan ollut koskaan aiemmin miettinyt miten vene nostetaan rekan kyytiin.
Oon myös oppinut valtavasti uusia termejä niin veneen osiin kuin purjehtimiseenkin liittyen ja oon opetellut erilaisten solmujen tekemistä appeni opastuksella. Toissapäivänä jännitettiin laantuisiko tuuli sen verran, että päästäisi vesille. Ei laantunut, mutta eilen aamusta ei tuullut enää yhtä kovasti ja päästiin vihdoin purjehtimaan! Voi itku oli ihanaa.
Tässä makoilen joku aika sitten rantakalliolla, Linda kuvasi
Toivottavasti teillä on ollut ihania kesähetkiä tänä kesänä, miten ja missä ikinä kesäänne vietättekään.
Mun kesä on tuntunut pitkältä, mutta osin myös siltä, etten oikein pääse kunnolla lomamoodiin. Tiedän, että se johtuu muun muassa siitä, että odotan jo innolla syksyä ja uusia työkuvioita. Alitajunnastani pulpahtelee tuon tuosta jotain pieniä ideoita ja ajatuksia töihin liittyen ja siksi tuntuu, etten ole ihan täysin päässyt sellaiseen suloisen huolettomaan kesämoodiin, jollaisessa koko viime kesän olin. Mutta se ei haittaa, sillä tämä kesä on ollut siitä huolimatta ikimuistoinen, lempeä, rentouttava ja täynnä kivoja hetkiä.
mekko – Rumeur (gifted), korvakorut – Aida Impact,
kengät – monta vuotta vanhat Vagabondit, takki – second hand
Mieleenpainuvimpana muistiin jää tietysti meidän häät, mutta niistä kirjoitan lisää toinen kerta. Kesän muita ihanimpia juttuja on ollut lähipiirin pikkuihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan touhuaminen. On ollut ihanaa ja koskettavaa huomata, miten luontevasti omat ystävät kasvavat vanhemman rooliin ja miten hurmaavia pikkutyyppejä meidän elämään nykyisin kuuluu. Se on ihan parasta! Ja mikä klisee, mut vitsit miten nopeasti pienet ihmiset kasvavat ja oppivat uutta. Tuosta noin vain.
Ollaan seikkailtu kesäöinä Helsingissä alueilla, jotka ei oo meille entuudestaan tuttuja; haaveillaan siitä, että meillä olisi mahdollisesti seuraavassa kodissa pieni piha. Se haave vaatii pientä perehtymistä, kun asuinalueista tuttuja ovat lähinnä kantakaupungin alueet.
Mua on viety myös Kokkolassa paikkoihin, joita en ole aiemmin nähnyt. Trullevin nokka illalla auringon laskiessa oli upea ja soramonttujen keskeltä löytynyt uimapaikka jotenkin epätodellinen – miten vesi olikin niin kirkasta kaiken sen hiekan ja soran keskellä?
Ollaan nautittu siitä, että ollaan voitu nähdä meidän perheitä kunnolla. Ja arvaatteko mikä on musta ihaninta? Se, että meidän perheet ovat tavanneet toisiaan myös keskenään! Se liikuttaa mua kovasti, koska ei ehkä ole mitenkään itsestäänselvää että puolison vanhemmat ovat ihania ja läheisiä ja että omat vanhemmat ja appivanhemmat tulevat hekin hyvin juttuun. Tosi onnekasta.
Ollaan testailtu kesäruokien kaverina uusia alkoholittomia juomia (Barrels and Drums Chardonnay Non-alcoholic Sparkling on aika hyvä Alkon hyllystä löytyvä holiton skumppa, sieltä vähiten makeasta päästä) ja nyt tätä kirjoittaessa tajuan, että onpas ollut mutkatonta olla kesä ilman alkoholia.
Ei kai missään vaiheessa oikeastaan päätetty alkaa alkoholittomalle linjalle, mutta ollaan nyt pidetty taukoa viime lokakuusta asti. Silloin pitkällä ja ihanalla ravintolaillallisella nautitun kolmen alkoholiannoksen jälkeen tuli sellainen laskuhumala ja darra, että tuntui vain, ettei kiinnosta enää yhtään. Saa nähdä, onko samanlainen fiilis vielä vuoden tai parin päästä tai tekeekö joskus vaikka mieli nauttia lasillinen, kun nyt on ollut sellainen fiilis, ettei kiinnosta edes sen lasillisen vertaa. On ollut hyvä olo tästä sober curious -meiningistä.
Aika hurjaa myös, että muutama vuosi sitten ajatus tällaisesta olisi tuntunut ihan mahdottomalta ja kun mietin millaisia kesät oli muutama vuosi sitten – festareita, bileitä, terassitreffejä ja puistopiknikkejä, joihin kaikkiin olennaisesti liittyi alkoholi – niin ei kai ihmekään. Onneksi nyt ajatus kemuista sober curious -meiningillä ei tunnu enää yhtään ihmeelliseltä.
Ollaan käyty Kokkolasta kotiin ajaessa Alavudella moikkaamassa isoäitiä. Samalla mun lapsuuden haave (hahaha jep, dream big ja silleen) toteutui vihdoin, kun stopattiin ranskiksille Harrin grillille – oon nähnyt tuon grillikioskin auton ikkunasta niin monta kertaa lapsena, mutta koska se oli lähellä mummolaa, ei siinä koskaan pysähdytty. Mut nytpä pysähdyttiin!
Käytiin kesän alussa Fiskarsissa Onoman 25-vuotisnäyttelyssä, ollaan syöty pizzaa puistossa ja pelattu mölkkyä. Ollaan oltu häälomalla Mustion Linnassa ja kierrelty kirppiksiä Kokkolassa, Lohjalla ja Tampereella. Ollaan tehty ihania kesäruokia, vegaanista pavlovaa ja vegepizzaa, josta ollaan saatu sellaiset kehut ettei mistään ikinä. Saatu ystäviltä kauniita onnittelukimppuja ja luettu pitkästä aikaa lehtiä. Valvottu myöhään ja selattu myynnissä olevia asuntoja.
Ja nyt on vasta heinäkuu.
