* Kaupallisessa yhteistyössä Harper Collins Nordic & Asennemedia

Koetin tarkoituksella rauhoittaa tällä viikolla arki-iltoja viime viikon kiireiden jälkeen enkä sopinut treffejä tai menoja kuin parille illalle. Muina iltoina koetin mennä ajoissa nukkumaan. Ja arvatteko mitä, se onnistui todella helposti (hmm, siis sänkyyn pääseminen ajoissa, nukahtaminen ei niinkään), kun houkutuksena oli uusi kirja.

Sain viime viikolla loppuun edellisen kesken olleen kirjan, joten oli sopiva hetki aloittaa uusi, superkehuttu ja yli puolimiljoonaa kappaletta myynyt Emelie Scheppin Ikuisesti merkitty, joka saapuu nyt Suomeen.

Hain kirjan torstaina postista ja olen lukenut tätä parina iltana kymmeniä ja kymmeniä sivuja kerralla ahmien. Olen reilusti yli puolessa välissä eikä kirja päästä otteestaan; oikeastaan nytkin tekisi mieli olla lukemassa. Kunhan saan kirjoitettua tämän hetkiset fiilikset ylös tätä postausta varten, taidan keittää kupin teetä ja hakeutua takaisin tuohon sohvannurkkaan, jossa usein luen.

Ystäväni oli juuri ollut kirjakauppa Niteessä tapaamassa Emelie Scheppiä ja kuullut tämän tarinan, joka on kyllä aika mieletön. Schepp ei kuulemma aluksi meinannut saada kirjaansa millekään kustantamolle ja päätti ottaa riskin ja julkaista sen itse; ja kyllä kannatti, sillä kirjaa on nyt myyty jo yli puoli miljoonaa kappaletta! Pelkästään Ruotsissa, eli Scheppin kotimaassa, kirjaa on myyty yli 140 000 kappaletta. Se on huikea määrä ja kyseessä on kuitenkin esikoiskirja ja kaikkea, huh huh. Viime vuonna Schepp valittiin Ruotsissa vuoden dekkarikirjailijaksi.

Ikuisesti merkitty on kirjasarjan ensimmäinen osa. Se kertoo Jana Berzeliuksesta, syyttäjästä, joka ottaa maahanmuuttoviraston johtajan murhan tutkintaansa. Hetken päästä löytyy toinen murhattu; nuori poika ja hänen luotaan ase, jolla sekä hänet että aiempi uhri murhattiin. Tutkinnan edetessä Janan oma menneisyys alkaa valjeta pala palalta melko hyytävällä tavalla.

Ikuisesti merkitty tempaisee mukaansa nopeasti ja vaikka kirjassa esitellään samantien useita eri hahmoja, on tarinassa helppo pysyä kärryillä. Osa henkilöistä on juonen kannalta ainakin tässä vaiheessa kirjaa todella merkityksettömiä, mutta ehkä tilanne muuttuu loppua kohden tai tulevissa osissa? Se ei ole negatiivinen asia, mutta olen pohtinut sitä. Tarinaa etenee nopeasti ja tykkään tyylistä, joka ei jää liikaa kuvailemaan ympäristöä tai yksityiskohtia vaan jättää jonkin verran arvailtavaa lukijan mielikuvituksen varaan. Hahmot ovat uskottavia ja kiinnostavia, mutta pakko sanoa, että jotkut kohdat pikkuisen tökkivät – en tiedä onko se suomennoksen syytä vai mitä, mutta tuntuu että jotkut kohdat eivät vain jotenkin toimi; jotkut yksittäiset lauseet ovat tönkköjä. Juttelin tästä ystäväni kanssa, jolla on sama kirja luettavanaan, ja hän totesi nasevasti, että ”mäki olisin osannut kirjoittaa paremmin”. En epäile yhtään. Se ei onneksi häiritse liikaa, mutta mietitytti välillä kuitenkin.

Tykkään siitä, että vaikka kirja alkaa aika perinteisen oloisesti, siihen alkaa kuitenkin nopeasti syntyä kerroksia ja päällekkäisiä tarinoita. Alussa ei edes hoksaa, että Jana on kirjan päähenkilö. Ikuisesti merkitty on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä myös siksi, että aihe tuntuu pakolaiskriisin osalta riipaisevan todelliselta.

Dekkarien kannet eivät yleensä juuri puhuttele, mutta tästä tykkään, dekkarikategorian huomioon ottaen. Kirjan kannella on kyllä harmillisen iso vaikutus siihen, tuleeko kirjaan tartuttua kaupassa vai ei – sekä totta kai sillä, millaisia suosituksia siitä on kuulut tai lukenut. Siksipä siis mieluusti vinkkaan tästä teille. Jos mielipiteeni muuttuu, kun pääsen loppuun, lupaan tulla kertomaan. Toivotaan ettei, koska en ole lukenut viime vuonnakaan kuin yhden dekkarin ja nyt ihmettelen vähän, miksi. Ehkä pitäisi lukea nyt vauhtiin päästyä myös hyllyssä oleva Kepler, jonka sain ystävältäni lukuun – vaikka tätä Scheppin kirjaa on kehuttu Kepleriä koukuttavammaksi. Hmmm!