Huh, tuntuu etten ole hetkeen ehtinyt kunnolla miettiä mitä mulle kuuluu. Tämä kevät, kuten keväät yleensäkin, on ollut älyttömän kiireinen ja täynnä kaikenlaista projektia ja deadlinea. Niistä suuritöisimpänä oppari, jonka suhteen kävin viime viikolla toivottavasti elämäni viimeisen palaverin. Kiireen keskellä on pakko opetella nauttimaan pienistä rauhallisista hetkistä, ettei koko päivä olisi yhtä juoksemista paikasta toiseen. Yksi niistä on lounas; ihan liian usein syön sen tietokoneen ääressä, vaikka oman jaksamisen kannalta olisi parempi pitää lounaan yhteydessä oikea tauko ja olla tekemättä mitään muuta. Tai vaikka lukea lehteä tai vastaavaa, eikä hoitaa samalla työhommia. 

On  ollut hauskaa huomata tästä kodista uusia puolia, vaikka tässä on jo ehtinyt asua aika kauan – näköjään kotini täyttyy auringonvalosta aina keväisin. Aamulla aurinko herättää mut ja iltapäivän ja illan se porottaa olkkariin ja parvekkeelle; täydellistä! Olenkin jo ehtinyt nautiskella auringon lämmittämästä parvekkeesta parina aurinkoisena iltana ja keskellä päivää on kiva syödä lounas olkkarissa, kun sinne paistaa aurinko. Syksyllä tänne muuttaessani en juuri ehtinyt havainnoida, miten aurinko käyttäytyy tässä asunnossa. Iloinen yllätys siis. 

Vappuna juhlistettiin ystäväpariskunnan uutta kotia, tanssittiin aamuyöhön asti olkkarissa ja otettiin yhtäkkiä taksi klubille. Tuttu kuski sai olalleen taputukset ja me ehdittiin tanssia täpötäydellä tanssilattialla jalkamme kipeiksi. Oli ihan älyttömän hauska ilta. En tainnut muistaa hyvästellä muille maille muuttavaa kaimaa, mutta ehkä parempi niin; olisi voinut olla itku herkässä. Tästä on hyvä aloittaa toukokuu.