Kuluneen viikon ihanimmat kertaa viisi:

1. Baby!!

Mun rakas ja läheinen ystävä sai beben!! En kestä miten ihanaa ja jännää, pääsen ensi viikolla tapaamaan pienokaista joka näyttää kuvien perusteella maailman söpöimmältä. Oon ollut koko viikon ihan yliherkässä tilassa ja itkenyt ties mille, mutta beben takia itkin vain ilosta ja liikutuksesta – töissä, tietysti. Niin jännittävää ja ihanaa.

2. Call me by your name

Call me by your name -elokuva meni luihin ja ytimiin. En oo aikoihin itkenyt elokuvissa yhtä vuolaasti, piti ihan ottaa vieressä istuvaa ystävää kädestä kiinni kesken elokuvan.

Eilen illalla ja tänään on kahlattu aika syvissä vesissä leffan jälkimainingeissa – pohdittu rakkautta, rakastumista ja sitä hullun riipaisevaa tunnetta, kun tietää, ettei jutusta tule mitään, vaikka rakkautta olisikin. Call me by your name oli kaunis ja surullinen. Ehdottomasti paras pitkään aikaan näkemäni elokuva. En pettynyt, vaikka odotukset oli ihan hullun korkeat kaiken hehkutuksen jälkeen. Jos ette vielä ole käyneet katsomassa, niin menkää.

3. Sufjan Stevens

Fiilistelin jo ennen leffaa Call me by your namen soundtrackia ja oon muutenkin kuunnellut viime aikoina aika paljon Sufjan Stevensiä, The Greatest Gift -albumin Wallowa Lake Monsteria ja Tonya Harding (in D major):ia. Sufjan Stevens – Mystery of Love & Visions of Gideon ovat soineet repeatilla leffan jälkeen. Jos ette ole vielä nähneet leffaa, niin yllä oleva musiikkivideo menee trailerista. Miten ihanat sävyt ja mikä fiilis.

4. Kympin bussiliput Tampereelle

Olin suunnitellut viettäväni viikonlopun Helsingissä, mutta etukäteen sovittujen menojen muututtua muutin mieltäni ja hyppäsinkin ekstempore Onnibussiin ja Tampereelle. Kaksi tuntia bussissa ei tunnu missään, jos puhelimessa on akkua ja voi kuunnella esim. edellä mainittuja biisejä ja fiilistellä hämärtyvää iltaa bussin ikkunasta. Bussi oli mun onnekseni harvinaisen tyhjä, vaikka olikin perjantai-ilta. Aina Tampereella vietetyn viikonlopun jäljiltä tuntuu, että viikonloppu olisi ollut tavallista pidempi.

5. Sama sali eri kaupungeissa

Hah, en muista oonko ikinä, siis IKINÄ kirjoittanut blogiin yhtikäs yhtään mitään salilla käymisestä, vaikka oon käynyt (enemmän ja vähemmän aktiivisesti) salilla ysiluokasta asti. Nyt ollaan tavallaan palattu siihen mistä oon alun alkaen lähtenyt, eli Fressille. Tampereen keskustan Fressi oli muistaakseni eka sali jonne mulla oli jäsenyys ja nyt käyn siellä Tampereella käydessäni Marin kanssa, sillä käyn Helsingissäkin Fressillä ja samalla jäsenyydellä saa käyttää kaikkia Suomen Fressejä, ihan parasta. Salilla käyminen kaverin kanssa on ihan parasta.