Nyt on pakko toistaa omia maneereita ja todeta, että huhh hhuh, eilinen oli aivan kreisi! 

Suurimmat adrenaliiniryöpyt ovat jo haihtuneet, mutta en kyllä oikein kunnolla käsitä, että tapasin eilen Lorden, yhden mun viime vuosien suosikkiartisteista ja lauluntekijöistä, yhden aikamme lahjakkaimmista nuorista artisteista. EN KESTÄ. Ihan älytöntä!! 

Universal Musicilla oltiin huomattu mun Lorde-fiilistelyt ja kysyttiin, kiinnostaisiko mua lähteä haastattelemaan Lordea Osloon – no, ei tarvinnut kauheasti miettiä. Jännitti kyllä ihan hitosti, oon varmaan viimeksi jännittänyt yhtä paljon joskus jossain pääsykokeessa tai työhaastattelussa tai jossain. Sydän vaan hakkas tuhatta ja sataa ja mietin, että onneksi oon opetellut meditoimaan, koska en muuten olisi saanut tasoitettua hengitystä ja rauhoituttua omaa haastatteluvuoroani odotellessa. Koetin vain miettiä, että tapaan tavallisen ihmisen, joka on vain ihan älyttömän lahjakas siinä mitä tekee – ja just sellaisen, rennon, kiinnostavan ja mielenkiintoisen lahjakkaan naisen ihmisen tapasin. Kaikkea sitä, eka haastis ikinä enkuksi ja vielä oman suosikkiartistin kanssa, en kestä!!!!! ! ! ! ! ! ! 

Oon todella, todella ilahtunut siitä miten mukava ja avoin Lorde oli. Voin vain kuvitella miten raskasta on tavata jatkuvasti uusia naamoja ja vastailla samankaltaisiin kysymyksiin ja olla mukava väsymyksestä, stressistä ja kaikesta härdellistä huolimatta, joten olen ihan superiloinen siitä, että tuo kohtaaminen tuntui niin kaverilliselta ja luontevalta. Tiedätte varmaan, että jos on seurannut jotain tyyppiä kauan ja muodostanut mielessään tietynlaisen kuvan ja se ei kohtaakaan – siinä on vaarassa menettää kiinnostus koko juttuun. Lorden kohdalla kävi päinvastoin; vaikka odotukseni olivat näkemieni haastisten perusteella realistiset ja tiesin, että tapaan todella kiinnostavan tyypin, yllätyin silti positiivisesti. Olen kuunnellut Melodramaa siitä lähtien tauotta, kun se julkaistiin ja tuntuu hassulta sanoa tämä, mutta Lorden tapaamisen jälkeen biisit tuntuu vieläkin henkilökohtaisemmilta ja mietin sanoja ja äänenpainoja paljon tarkemmin.

Esim. Writer in the dark aukesi mulle ihan eri tavalla, kun sain kuulla, että se oli levyn helpoiten syntynyt biisi ja kun tiedän, mihin sen taustat liittyvät – ja nyt heijastelen sitä ihan eri tavalla omaan elämääni mitä ennen reissua. Huhhhui. Kenet te haluaisitte tavata, jos voisitte tavata jonkun, jota olette seuranneet ja fiilistelleet pitkään? 

silkkimekko – Whitetail, takki – COS, laukku – A.P.C., kengät – Vagabond

No mutta, nyt syreeneitä ja kesäiltafiiliksiä! Julkaisen Lorden haastattelun ensi viikolla blogissa, jahka ehdin paneutua siihen kunnolla. Kiinnostavia mietteitä ja ajatuksia luvassa (ja mitä suomalaista brändiä Lorde ihailee!!), mutta palataan siihen tosiaan vähän myöhemmin.

Nämä kesäiltakuvat on napattu viime viikolla Tervasaaressa, jossa käyn usein kävelemässä kun kaipaan raitista ilmaa. Viime kesänä istuin monena lämpimänä iltana tuolla lukemassa kirjaa, mutta tänä vuonna en ole vielä ehtinyt, olen ollut lämpimät illat jossain muualla. Whitetailin silkkimekko on vihdoin päässyt käyttöön ja tiedättekö, se tuntuu siltä kuin ei olisi mitään päällä. Niin henkäyksen kevyt ja kauniisti laskeutuva, mutta ei silti ole niin ohut, että esim. alusvaatteiden reunat painautuisivat läpi tai muuta. Todella kaunis mekko, joka menee sekä arjessa että juhlassa. 

kuvat: Nina / Tunnetila 

Näihin kuviin tallentui tosi kauniisti kesäiltojen suloinen fiilis. Tuo iltavalo on kyllä ihan mieletön! 

Ps. Kesähetkien ikuistamiseen liittyen vinkkasin just Instagramissa Pauligin Flow-lippuarvonnasta, joka on ihan mieletön! Jos liput ja brunssietkot Flow:ssa itselle ja viidelle kaverille kiinnostaa, kantsii kurkata Instagramista (@ida365) lisää.