2018 – kiitos ja heippa

Noniin, kohta saa sanoa heipat vuodelle 2018. Ei mennyt ihan niin kuin ajattelin – 2018 ei ollut timanttisin vuosi, muttei kyllä huonokaan. 

Talvi ja kevät oli monella tapaa suloista aikaa, joskin aika epätietoista ja välillä oli hankala nauttia kun asiat eivät olleet kovin selkeitä. Ehkä siksi loppukevät olikin kunnon itsetutkiskelun aikaa, tosiasioiden toteamista ja aavistuksen verran syviä vesiä. Kesä taasen oli vastapainoksi seikkailujen kesä; huoleton ja villi. Syksy ja talvi olivat varsin opettavaiset ja välillä tuntui, että en tehnyt syksyllä mitään muuta kuin töitä. Raskain olo on helpottanut mutta hitto millaista rämpimistä tämä välillä on ollut.

Tammikuussa valmistin itse kombuchaa, kävin paljon salilla ja täytin 27. Oli päiväreissua Lahteen, Giraffagen keikka kuukauden viimeisenä päivänä, kivoja näyttelynavajaisia, aamusalitreffejä ja perusarkea. Tammikuussa julkaisemani postaus Nuin kosmetiikkatuotteista oli luonnonkosmetiikkaan keskittyvien postausten osalta vuoden luetuin – enkä ihmettele, tuo meikkivoide oli pitkään paras kokeilemani luonnonkosmetiikan meikkivoide.

Helmikuussa mun blogiin hyökättiin ja pelkäsin hetken, että kaikki arkistot vuodesta 2010 alkaen olisivat mennyttä. Luojan kiitos kaikki saatiin pelastettua, mutta olipa hullu kokemus! Helmikuussa äiti kävi visiitillä, oli ihania pakkaspäiviä ja mun läheinen ystävä sai beben! Kävin katsomassa mulle vuoden merkittävimmältä tuntuneen leffan Call me by your name kahdesti ja loppukuusta reissattiin Marin kanssa Köpikseen.

Warhausin The Good Lieoli yksi vuoden soitetuimpia kappaleita ja Warhaus-albumi yksi vuoden soitetuimmista albumeista.

Maaliskuu E-pillereiden lopettamisesta kirjoittamani postaus kiilasi vuoden luetuimmaksi yksittäiseksi postaukseksi. Kuuntelin aika paljon Pyhimystä ja luin kaikkia ajanhallintaoppaita ja viis veisaamisen elämänmullistavasta taiasta kirjoitettuja kirjoja muttei niistä tainnut jäädä mitään kovin ihmeellistä käteen. Kävin asuntonäytöissä ja haaveilin ikiomasta kodista. Ystävä joutui vakavaan onnettomuuteen ja vaikka tuntuu kliseeltä sanoa näin, niin se kyllä oikeasti pysäytti.

Huhtikuu näyttäytyy mun puhelimen kuvafeedissä edeltäviä kuukausia kirkkaampana – oon kuvannut monta kuvaa, joissa aurinko paistaa mun vanhan kämpän seinille. Oli varmaan ollut ikävä aurinkoa. Kävin katsomassa tätä nykyistä kotiani huhtikuun alussa, reissasin Tampereelle monesti ja kävin sairaalavisiiteillä. 

Toukokuun alussa tapahtui muutamien päivien aikana ihan hullun paljon kaikkea. Oli paljon töitä ja blogiduuneja, pakkasin, myin tarpeettomaksi käyneitä tavaroitani, säädin kaikkia muuttoasioita ja sanoin heipat mun vanhalle kodille. Kruna oli ihana ja silloin tuntui ihan älyttömän haikealta hyvästellä eka Helsingin kämppä, tukikohta. Koko toukokuun asuin melkoisen kaaoksen keskellä kun täällä vielä rempattiin mun jo muutettua tänne. Tavarat oli muuttolaatikoissa ja huonekalut peitettynä muovilla. Oli nimiäiset ja pyöräretkiä ja oon ottanut screen shotin mun horoskoopista jossa lukee fall in love then fall out of love with the same person. Oli helteisiä päiviä puistossa, kyläjuhlia, balettiesitys ja parvekeviinit ystävän uudessa kodissa. 

Vestan Lohtulauseita oli yksi vuoden soitetuimpia albumeita ja liitän sen vahvasti alkukevääseen.
Turvallista sotaa kuuluu yksittäisenä kappaleena vuoden soitetuimpien biisien joukkoon.

Kesäkuussa olin hetken evakossa kun suurimmat rempat vihdoin käynnistettiin mun kämpässäni. Oli hyviä kesäpäiviä rannalla ja puistoissa ja käytiin työporukalla ihana reissu Frantsilassa. Pitkiä vakavia keskusteluita ja yhdenlaiset hyvästit. Oli myös melkoisen hulvaton Tallinnan reissu ja Kroatian loma, jonka ansiosta sain palauduttua töiden osalta todella hektisen kevään jälkeen.

Paperi T:n Kaikki on hyvin oli takuulla alkukesän kuunnelluin albumi. Albumin ensimmäinen biisi tuntui raivostuttavan osuvalta. 

Heinäkuusta muistan parhaiten seikkailut; Ruissin, puutarhajuhlat, Ruusujen ja Gasellien keikat, rantapäivät Tampereella, jätskit Eiran rannassa, jazzit Lonnassa, päiväreissun Porvooseen, yhden hauskan kesäillan serkkutiimillä, mökkireissun, uudet tuttavuudet ja amppareiden välttely-yritykset Pihlajasaaressa. En ollut montakaan hetkeä yksin koko kuun aikana. Heinäkuussa oli hikisiä työpäiviä ja käristyskupolihelteet jotka tuntuvat nyt epätodellisilta. Nukuin yöt märkään pyyhkeeseen kääriytyneenä ja vain haaveilin tuulettimesta. 

Heinäkuu oli ihan hulvattoman hauska ja tuntuu, että heinäkuussa tapahtui enemmän kuin monena muuna kuukautena yhteensä. Ostin päiväkirjankin heinäkuussa ja aloitin sen näin: ”Ostin päiväkirjan, jotta voisin selkeyttää mun ajatuksia.” Kirjoitin päiväkirjaa hurjat 14 sivua heinäkuun jälkeen tähän päivään mennessä.

Elokuu ja Flow, loput kesälomasta. Miltsibileet, uus lempparijoogapaikka naapurissa ja iltakävelyt Eiran kallioilla. Kuulin ihan hullun ihania uutisia lähipiiristä ja tuntui oudolta olla töissä kun kesä edelleen jatkui. 

Ruusut – 555 

Syyskuussa oli ihanat puutarhajuhlat, pari isoa työprojektia, bebe-juhlat ja kaivattuja koti-iltoja seikkailukesän jälkeen. Paperikalenteri näyttää syyskuun osalta ihan täydeltä, joten ei ehkä ihme, ettei ole tämän enempää kerrottavaa.

Lokakuussa kiinnosti museot ja näyttelyt sekä jooga ja salihommat. Töitä oli ihan liikaa ja koetin vastapainoksi tehdä paljon kaikkea muutakin, vaikka fiksuinta olis varmaan ollut antaa itselle lupa olla vähän vähemmän ja esim. nukkua enemmän.

Marraskuusta muistan Yasuragin, maailman parhaan miso-salaatinkastikkeen ja yhden työreissun ja siihen liittyvän presen, jota jännitin etukäteen aika paljon. Tuntuu oudolta kirjoittaa näin, kun tästä on niin pieni hetki, mutta olin ihan tosi tosi poikki marraskuussa. Milja oli mun luona yötä ja oli ihan hullun hyvät keskustelut, joita oon miettinyt jälkikäteen useasti.

Joulukuu hujahti supernopeasti. Oli mun ja Marin pikkujoulut INCH:ssä, Alisa & tarot-kortit, sisko yökylässä, omat joulurutiinit ja Tapanin tanssit Klubilla, joissa tanssin neljään asti Lindan kanssa (vaikka urputin ensin kaikille siitä, että miten on mahdollista että Tampereella kulkee busseja vain ennen 00 ja 04:30 ja menin kuitenkin tuolla puoli viiden bussilla kotiin) ja moikkailin kaikkia vanhoja tuttuja.

≈≈≈≈≈

Epäonnistuin viime vuoden tärkeimmässä tavoitteessa surkeasti. Vuosi sitten kirjoitin, että ”ensi vuonna haluan nukkua enemmän ja siihen liittyy isosti se, että sanon ei silloin kun on liikaa juttuja” ja nyt on pakko todeta, etten ole vieläkään oppinut.

Vuosi 2018 on ollut omistettu yökyläilyille, astrologialle, ilmastoahdistukselle, seikkailuille, asioiden myöntämiselle, hyville rutiineille ja rajojen ylittymiselle – sekä hyvässä että pahassa. Tämä on ollut myös vähentämisen vuosi, monessakin mielessä jälleen, mutta konkreettisimmin siten, että loppuvuodesta sain toteutettua mun haaveeni nelipäiväisestä työviikosta. Tämä teema sais jatkua ens vuoden puolellekin. Oon myös joutunut omien arvojeni kanssa nenätysten monella eri tavalla ja joutunut myöntämään, etten tykkää kaikista tavoistani ajatella. Mmmh. Kaikkee sitä. Tuntuu että oon oppinut uutta; muista ihmisistä ja asioista, itsestänikin varmasti jotain. 

Vuoden vikat päivät ovat olleet yllättävän lempeitä. Joulu oli kiva, mutta on ihan hullun ihanaa olla omassa kodissa ja tehdä omia juttuja. Paitsi että mietin että sainko just itselleni huuleen mustelman kun aivastin kynä huulien väliin puristettuna (älkää kysykö…..)?!?!

En oo vielä luvannut ensi vuodelle mitään enkä tiedä vielä lupaankokaan, mutta tekis mieli tehdä jotain taikoja vähintäänkin. Let’s see. Huomenna kerron, mikä on ollut parasta mitä mun iholle on tänä vuonna tapahtunut ja sit voikin olla, että palataan asiaan blogin puolella seuraavan kerran vuonna 2019. Kreisii!