Pieniä suuria muutoksia

lifestyle, sisustus
Jätä kommentti

pieniä suuria kuulumisia

Iittalan kaunis Putki-valaisin saatu osana vuosiyhteistyötä

Viimeiset viikot ovat kuluneet pakkaus- ja muuttorumban parissa. Poikaystävällä tuli kaksi vuotta asumista täyteen omassa asunnossaan, joten hän voi laittaa kämppänsä myyntiin ja muuttaa sen myytyään mun luokse. Ihan superkivaa. Tuntuu hassulta, että joskus muutama vuosi sitten vielä mietin, että totunkohan enää ikinä asumaan kenenkään kanssa yhdessä, kun oon niin tottunut itsekseni asumiseen. Tämä yhteen muuttaminen tuntuu kuitenkin vain luonnolliselta, helpolta ja tosi ihanalta. Yhdessä olo on ollut tämän koronavuoden ajan niin tiivistä ilman että meillä on lukenut sukunimet samassa postilaatikossa, eli mikään ei oikeastaan muutu nykyisestä tämän yhteenmuuton myötä.

Ollaan kumpikin karsittu tavaroita, sillä kahden kodin tavaroissa on luonnollisesti tiettyjä asioita on tuplana. Paljon ollaan myös laitettu asioita jemmaan odottamaan seuraavaa, yhteistä ja isompaa kotia. Mun keittiöön ei mahdu kuin mun astiat, mutta poikaystävän omat ovat niin kivoja, ettei niistä tee mieli hankkiutua eroon, joten jemmattiin ne säilöön tulevaisuutta varten. Viimeistään sitten, kun voi järjestää isompia illallisia ja kutsua kylään ystäviä, pitää kaivaa joitain ekstra-astioita esille.

Muutamia vaatteita laitoin just myyntiin Zadaaseen ja yksittäisiä astioita, keittiötarvikkeita, kirjoja ja muutamia muita sisustustarvikkeita lahjoitimme kierrätyskeskukseen. Jossain toisessa tilanteessa olisin vuokrannut kirppispöydän ja myynyt ne itse, mutta tässä ajassa tuntui yksinkertaisemmalta lahjoittaa tavarat pois kuin miettiä kirppispöydän vuokraamista ja kaikkea siihen liittyvää järjestelyä. Käyköhän kukaan kirppareilla tällä hetkellä? Mun oma kirppiksillä käyminen on ainakin vähentynyt merkittävästi tänä vuonna kaiken muunkin vähennyttyä.

Ollaan myyty huonekaluja Tori.fissä ja myin myös mun kahvinkeittimen, koska olen siirtynyt kuluneen vuoden aikana mokkapannulla keitetyn kahvin juojaksi ja siten mun vaaleanpunainen Moccamaster ansaitsi päätyä ahkerampaan käyttöön jonkun toisen kotona.

Vaikka tiedän, että ollaan muuttamassa tästä jossain vaiheessa seuraavaan asuntoon, on mun luultavasti hankittava tänne työpiste. Tehdään tällä hetkellä kumpikin töitä kotoa käsin ja välillä on hankalaa tehdä töitä yhdessä keittiönpöydän ääressä, etenkin jos toisen tai parhaassa tapauksessa kummankin pitää osallistua palavereihin tai soitella puheluita. Siksipä olkkariin pitäisi keksiä työpiste; sellainen, joka toivottavasti sopisi sitten myös tulevaan kotiin. Tässä asutaan kuitenkin vielä ainakin tämän vuoden lokakuuhun saakka, joten aika monta kuukautta tarvitsee vielä pystyä tekemään etätöitä näissä neliöissä. Olen miettinyt klassista String-hylly + pöytätaso -ratkaisua, koska se toimisi samalla myös kaivattuna kirjahyllynä ja voisin kuvitella, että se sopisi hyvin myös seuraavaan kämppään.

Heh ja ainiin, mun yläkerran asunnossa alkoi pari viikkoa sitten kovaääninen ja arkisin n. klo 9-17 kestävä remontti, ilmeisesti siellä pannaan koko kämppä uusiksi. Huh huh, aikamoista, täytyy sanoa. Sympatiat on täysin niiden puolella, jotka ovat joutuneet elämään kuluneen vuoden remontin keskellä tai remonttikämpän läheisyydessä – taustalla kuuluva meteli ja töiden tekeminen eivät ole mitenkään kovin ihanteellinen kombo etenkään nyt, kun etätyöt esim. kahvilasta käsin eivät tunnu parhaalta idealta. Jännityksellä aina seurailen remontin ääniä, että missä vaiheessa uskallan soittaa puheluita ja osallistua palavereihin mikki päällä. Toivotaan, että saavat remontin pian valmiiksi tai ainakin vähän vähemmän äänekkääseen vaiheeseen.

Lisää luettavaa

Lapsettomuushoidot

Lapsihaave ja lapsettomuushoidot

Meikkipussin päivitys syksyyn ja hyvää tekevä kuivakuppausrutiini

Kesäkuulumisia

ida hanhiniemi – uusi koti.

Uudessa yhteisessä kodissa – vihdoin!

Gluteeniton pizzapohja (pellillinen)

ruoka
Jätä kommentti

Jos ette eksy mun reseptien pariin nyt ensimmäistä kertaa, tiedätte, että syön arkena pääosin gluteenittomasti siitä yksinkertaisesta syystä, että se sopii mulle ja mun vatsalleni parhaiten. Välillä joustan, varsinkin jos mun vege, gluteeniton ja sokeria välttelevä ruokavalioni on liikaa jollekin toiselle (tai jos mun tekee mieli korvapuustia tai Wayn juurileipää), tai koska en halua olla vaivaksi, mutta jos syön useana peräkkäisenä päivänä pienehköjäkin määriä vehnää, huomaan, että en voi hyvin. Siispä meillä mennään gluteenittomalla ruokavaliolla ja onnekseni se sopii poikaystävällenikin paremmin kuin hyvin.

Arkiruuat on tosi helppo tehdä kotona gluteenittomasti; gluteeniton spaghetti, lasagnelevyt ja muut pastat ovat ihan yhtä hyviä kuin tavalliset vehnästä valmistetut, tortillalättyjä saa pelkästä maissista tehtyinä, valmiita myslejä löytyy hyvin vehnättöminä ja isommista kaupoista löytyy yleensä pariakin eri vehnätöntä kauraleipää täysin gluteenittomista leivistä nyt puhumattakaan, mutta pizzapohja! Se ei ole ollut helpoin juttu gluteenittomana.

Kävi hyvä tuuri, kun sain bloggaajakolleegaltani Instassa vinkin parhaasta gluteenittomasta pizzapohjareseptistä, kun sellaisen perään kyselin, joten ei tarvinnut kahlata monia eri reseptejä läpi. Tämä resepti on nimittäin loistava! Pienellä varioimisella ja useammalla kokeilulla ollaan opittu tekemään superhyvää gluteenitonta pizzaa siitä inspiroituneena ja nyt meidän Hellan ja viinilasin välissä -blogin reseptin perusteella kehitelty oma resepti on sellainen, että uskallan jakaa sen kanssanne.

Kokeile, toista (ja kuumenna pelti!)

Koska uuneja ja tekijöitä on erilaisia, ei kannata hermostua, jos eka gluteeniton pizzapohja ei ole täydellinen; olen huomannut että meillä pohja jää välillä aavistuksen liian pehmeäksi täytteiden näyttäessä jo kypsiltä ja joskus pizzapohjasta tulee täydellisen rapsakka ilman mitään pelkoa siitä, että juusto ruskistuisi pinnasta liikaa. Nämä epätasaisuudet liittynevät mun uuniin – mulla on Smegin uunin ja mikron yhdistelmä, joka ei lämpeä 220-asteista kuumemmaksi ja jossa on metallipellin sijaan lasipelti. Veikkaan, että pizzapohja paistuu nopeammin rapsakaksi 225-asteessa ja siksi käytän sitä reseptissä, vaikkei oman uunin lämpö nouse noihin lukemiin.

Jos et meidän tavoin omista pizzakiveä, kannattaa lämmittää pelti uunissa sillä välin, kun täytät pizzaa. Siten pizzapohjasta tulee rapsakampi ja alapuoleltakin tarpeeksi paistunut. Ainakin lasisen pellin kanssa tämä kikka toimii loistavasti. Voi myös olla, että loppuajasta uuniin voi laittaa päälle alalämmön, jotta pohja ei jää pehmeäksi.

Gluteeniton pizzataikina

 

Gluteeniton pizzataikinaresepti pirkka

Raaka-aineista: meillä on ollut käytössä Pirkka vaalea gluteeniton jauhoseos – siinä on valmiiksi psylliumia (riisi-, peruna- ja maissijauhon kaverina), joten emme ole lisänneet taikinaan sitä erikseen. Hiivan sijaan olemme käyttäneet kuivahiivaa.

Gluteeniton pizzapohja

1 pieni pellillinen, kahdelle

2 dl kädenlämpöistä vettä
1 pss kuivahiivaa

n. 2,5 dl Pirkka vaalea gluteeniton jauhoseosta
loraus oliiviöljyä (n. 0,5-1 rkl)
vähän suolaa

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen, jätä pelti lämpeämään uuniin.

Sekoita kuivahiiva n. 1 desilitraan kädenlämpöistä vettä (puolet reseptin vesimäärästä), anna tekeytyä 5-10 min. Mittaa jauhot kulhoon ja sekoita vesi-hiivaseos jauhoihin ja lisää vielä n. 1 dl vettä sekä loraus oliiviöljyä niin, että saat sekoitettua taikinasta kiinteähkön. Mausta ripauksella suolaa.

Anna kohota lämpimässä (esim. lämpimässä vesihauteessa) liinan alla ainakin puoli tuntia.

gluteeniton pizzataikina pirkka

Kauli kohonnut taikina pizzapohjaksi leivinpaperin päälle. Joskus taikina kauliintuu moitteetta ja joskus se repeilee hieman – makuun tämä ei ole vaikuttanut! Täytä pizza suosikkitäytteilläsi (meidän vakkarit on itsetehty tomaattikastike, itketetty kesäkurpitsa, oliivit, jalapeno, mozzarella ja juustoraaste) ja siirrä pizza varovasti kuumalle pellille.

Pizza liukuu parhaiten nopeasti kahdella kädellä pöydän reunan yli pellille vetäen. Jos pizza täytteineen tuntuu raskaalta eikä meinaa liikkua, laita leivinpaperin alle esim. sanomalehti, se auttaa.

Paista pizzaa uunissa n. 225 asteessa n. 15-25 minuuttia, kunnes pizza näyttää hyvältä. Tähän vaikuttaa pizzapohjan paksuus ja täytteiden määrä. Ota uunista ja anna jäähtyä hetki ennen leikkaamista. Tarjoile tuoreen rucolan tai basilikan ja oreganon kanssa.

paras gluteeniton pizzataikina

Bon appétit!

Lisää luettavaa

Alkoholittomat juomavinkit juhliin

5 x Paras alkoholiton kuohuva

Vegaaninen pavlova

Vegaaninen pavlova

Metsäkylvyssä

30-vuotias

lifestyle, muoti
6 kommenttia

Andiata Traci-bleiseri

Jakku oli lainassa The Ateljélta synttäri-iltana (lainauskokeilu saatu). 

Lempeä ja onnellinen olo, 30 on ikänä viikon kokemuksella aivan ok! Ei kriiseilytä (koska kriiseilin kolmenkympin edestä 27-vuotiaana) eikä tunnu isolta, vaikka pitääkin opetella kirjoittamaan uudella numerolla alkava ikä. Tajusin hetki sitten jotain lomaketta täyttäessäni, että ahaaa, siirryn joissain lomakkeissa uuteen 30-35v. -boksiin. Mielenkiintoista.

Siitä on nyt 11 vuotta kun muutin pois kotoa, heti lukiosta valmistumisen jälkeen. Sen jälkeen oon asunut reilut 5 vuotta Helsingissä, sitä ennen Tampereella. Helsinki on tuntunut jo pitkään kodilta ja on hassua, että tuntuu kuin olisin asunut täällä pidempään kuin Tampereella, vaikken siis todellakaan ole, ihan murto-osan Tampereella asutusta ajasta vasta. Jos laskin oikein, olen ehtinyt asua kotikotoa muuttamisen jälkeen 7 eri kodissa, neljässä eri osoitteessa Tampereella ja kolmessa eri osoitteessa Helsingissä.

On hurjaa miten nopeasti aika kuluu; enää reilu puoli vuotta ja olen asunut tässä asunnossa kaksi vuotta ja sitten voin jo alkaa miettiä tämän kodin myymistä, jos siltä sitten tuntuu. Voi olla, että katselemme yhdessä yhteistä, vähän isompaa kotia heti kun mahdollista, eli ensi syksynä, vaikkei tästä ole vielä mikään kiirus minnekään ja tämä on sijainniltaan loistavalla paikalla. Ajatus jossain vähän kauempana keskustasta asumisesta tuntuu nyt ekaa kertaa ikinä ihan mielenkiintoiselta ja harkitsemisen arvoiselta. Ei ehkä ihan vielä, mutta joskus ehkä?

The Atelje -vuokraus

Lempparikorvikset Aida Impact

Kaivoin juuri käyttöön mulle 6. luokalla ostetut toppahousut – sopivat edelleen, en kestä. Ihan yllättävän hyvin olen 12-vuotiaana valinnut, ovat tyylillisesti kestäneet aikaa jollain tasolla, vaikken samanlaisia enää valitsisikaan. Jotain hyötyä siitäkin, että mulle ostettiin niin pitkään ”vähän kasvunvaraa” vaatteisiin vaikken sitten koskaan kasvanutkaan kaikkia niitä varoja täyttämään. Mulla on samasta syystä ollut mm. kaksi numeroa liian isoja kenkiä ja sitä rataa.

Olen tänä vuonna ekaa kertaa ikinä, siis ekaa kertaa koko elämäni aikana, kasvattanut kainalokarvat. Vähän niin kuin testimielessä, että miltäs tämä tuntuu ja miksi olen sheivannut nämä siitä asti, kun alkoivat ala-asteen lopussa kasvaa. Tuntuu hurjalta ja upealta tarkastella omaa kroppaa luonnontilassa ja tajuta, että viihtyykin ihan hyvin.

On myös ihan parasta, miten paljon tänä vuonna somessa on näkynyt meikittömiä ja filtterittömiä kasvoja, karvaisia sääriä, finnejä, arpia ja vatsamakkaroita ja etenkin niin, ettei niitä ole erikseen alleviivattu. Alleviivaamisellekin on toki paikkansa näiden ”normalisoinnissa” ja siksi kai minäkin nyt tästä kirjoitan, mutta toivon, että jossain vaiheessa näitä normaaleja asioita ulkonäössä ei tarvitse enää tuoda esille rohkeana tekona, vaan ne vaan voisivat olla. Surullista, että jotain normaalia täytyy normalisoida, mutta se on ihan supertärkeää, kun ajatus normaalista on niin uskomattoman kapea.

Oon viimeiset pari vuotta opetellut omia rajojani ja kieltäytymistä. Opettelen edelleen, mutta oon oppinut paremmaksi, vaikka kieltäytyminen edelleenkin kirpaisee lähestulkoon aina. Outoa, kai se on jotain miellyttämisen halua, että ei haluais koskaan joutua sanomaan ei, vaikka pakkohan sitä välillä on – se on kaikkien etu, että osaa vetää rajoja. Ja kun opettelee kieltäytymään, jää aikaa niille asioille, joihin ihan oikeasti haluaa käyttää aikansa. Kun sen pitää kirkkaana mielessä, on kieltäytyminen jokseenkin helpompaa.

Oon myös oppinut paljon itsestäni ja siitä, millaisessa seurassa olen sellainen tyyppi, joka haluaisin aina olla – iloinen, kupliva, lempeä, helposti innostuva ja optimistinen.

ida365 ikä

Housut ovat Uhana Designin ihanat samettihousut ja helminauha ranteessa äidin punoma

Tämän päivän parhaat asiat: kävelylenkki ystävän kanssa ja myöhäinen synttärilounas toisen kanssa. On ollut tosi kiva työviikko. Illalla on saunavuoro ja mulla on jemmassa kasvonaamio, jonka laitan sitten saunomisen jälkeen. Ihanaa.

Nyt tehdään perjantaiburgerit. Nämä Linda McCartneysin vegaaniset pihvit on superhyvät ja sen verran lihaisat, että mun piti pitää näistä pieni tauko ennen kuin taas kelpuutin ne ostoslistalle, kun niiden lihaisuus alkoi tuntua liian aidolta ja siten vähän pahalta, vaikka ovat siis loistava tuote, eivätkä lihaisuudestaan huolimatta lihaa nähneetkään. Suosittelen!

Lisää luettavaa

Lapsettomuushoidot

Lapsihaave ja lapsettomuushoidot

5 uuden vaatteen vuosi paketissa

Meikkipussin päivitys syksyyn ja hyvää tekevä kuivakuppausrutiini

Kesäkuulumisia