* Yhteistyössä Asennemedia ja Suomen Punainen Risti
Tältä näyttää juuri töitä uudesta kaupungista saanut; hämmentyneeltä, onnelliselta, helpottuneelta ja vähän jännittyneeltä. Kun kuulin saaneeni unelmieni työn, oli ensireaktio valtava innostus ja helpotus, mutta illalla kotona tuli itku; iiks, tässähän muuttuu moni asia. Uusi kaupunki, uudet kuviot. Läheisimmät ystävät ja perhe jää Tampereelle, vaikka monia upeita ystäviä on Helsingissä ja ympäri maailmaa. Mielessä uusien työkuvioiden myötä muuttuisi koko arki: kenen kanssa nyt kävisin salilla, voinko jatkossakin soittaa ilman sen kummempaa syytä rakkaalle ystävälle, kuka nyt auttaa mua kun polkupyörän rengas tyhjenee ja hitsit, tulee ikävä tuota naapurin mummoakin, vaikka se polttaa sisällä ja kyselee välillä vähän liikoja.
Oli helpottavaa huomata, että muuton myötä mikään ei oikeastaan muuttunutkaan; täällähän on ihan yhtälailla ystäviä ja tuttavia mitä Tampereellakin, todellisuudessa varmasti enemmän kuin vanhassa kotikaupungissani. Pelkäsin ihan turhaan, että suhteet läheisimpiin ystäviin muuttuisivat välimatkan myötä; mitä vielä, siksihän he ovat läheisimpiä. Mutta toisaalta, kaikki olisi voinut muuttua. Olin ehtinyt ravata Tampere-Helsinki -väliä aika aktiivisesti parin viime vuoden ajan, joten uusi kaupunki tuntui tutulta ja täällä oli valmiiksi ystäviä. Voin silti kuvitella, ettei muutto uuteen kaupunkiin aina suju yhtä sukkelaan, voi nimittäin olla, että joskus kaikki läheiset jäävät vanhaan kaupunkiin. Mistä silloin löytää uusia ystäviä?
Ilahduin kun kuulin SPR:n ystävätoiminnasta, josta en ollut kuullut aiemmin – oletteko te? Ystävätoiminnan ideana on yhdistää ihmisiä keskenään – ystävätoiminta sopii ihan jokaiselle, oli paljon ystäviä tai ei. Seuraa kaipaaville, vapaaehtoistoiminnasta yleisesti kiinnostuneille ja niille, jotka haluavat laajentaa piirejään omien kuvioiden ulkopuolelle. SPR:n ystävätoiminnan myötä voi löytää itselleen ihan erilaisen ystävän, kuin omista piireistä; voi alkaa ystäväksi vaikka vanhukselle, nuorelle, vammaiselle tai vasta maahan muuttaneelle. SPR:n ystävätoimintaan pääsee mukaan käymällä kurssin – lyhyen kolmen tunnin tai pidemmän, parin päivän kurssin.
Pupulandian Jenni kävi hetki sitten kurssin ja kertoi siitä blogissaan – nyt toiveissa on löytää pitkään mielessä ollut mummokaveri, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia ja viettää aikaa. Toivottavasti Jennille löytyy pian mummokaveri! Voisin kuvitella itsellenikin mummokaverin, sillä Tampereella asuessani ajauduin useasti sellaisiin tilanteisiin, joissa pääsin auttamaan iäkkäämpiä rouvia. Tuli niin kiva mieli, kun tuntematon mummo uskalsi pyytää apua kotitaloonsa pääsemisessä, kun se rollaattorin kanssa liikkuessa oli hänelle liian vaikeaa, tai kun huomasin, miten naapurin mummo ilahtui, kun ehdin istuskella hänen kanssaan hetken ja juoruilla taloyhtiön jäsenistä. Nämä arkiset kohtaamiset ilahduttavat suuresti, mutta samalla sitä tajuaa, miten paljon mahtaa olla niitäkin, jotka eivät kehtaa pyytää apua tai jolla ei yksinkertaisesti ole sosiaalisia kontakteja syystä tai toisesta. Heille ystävätoiminnan tarjoama apu olisi takuulla korvaamatonta.
Toivon, että pääsen itsekin ystäväkurssille myöhemmin. Mummokaveri olisi ihan mahtava juttu, nyt kun naapurissa ei sellaista enää asu ja omat isovanhemmat asuvat kaukana. Toisaalta tykkäisin myös olla ystävä jollekin nuorelle; muistan miten tärkeää nuorena oli jutella jonkin nuoren aikuisen kanssa ja tuntea olevansa kaveri ikäerosta huolimatta. Maahanmuuttajalapsille läksytukena toimiminen kuulostaa myös sellaiselta, jossa voisin kuvitella olevan sopivasti haastetta ja onnistumisen tunnetta. Kaupassakäyntiapuna toimiminen taasen kuulostaa kiireisen ratkaisulta – ei tarvitse sitoutua isosti, vaan voi auttaa aina silloin tällöin, silloin kun ehtii. Olen ihan varma, että ystävätoiminnasta saa paljon enemmän kuin kuin se ottaa.
SPR:n ystäväkurssin käyminen on siis ensimmäinen askel vapaaehtoiseksi ystäväksi alkamisessa. Kursseilla opitaan perustietoja ystävätoiminnasta ja Punaisesta Rististä sekä käydään läpi, miten kukin haluaa olla mukana ystävätoiminnassa. Ensimmäisenä tulee mieleen, että miten ihmeessä ehtisin sitoutua tällaiseen, kun omien ystävienkin näkeminen on välillä haastavaa kiireisten tyyppien kesken, mutta minulle vakuuteltiin, että ystävätoimintaan voi lähteä mukaan täysin oman aikataulun mukaan. Voi käydä kerran kuussa auttelemassa vanhainkodissa tai sopia mummokaverin kanssa treffit parin viikon välein. Toiminnassa otetaan huomioon kunkin elämäntilanne ja toiveet ystävätoiminnasta, eli lopputulokseen pääsee vaikuttamaan kunnolla. Jos olo on yksinäinen, voi ilmoittautua kurssille ja itse ystävänä toimiessa ilahduttaa toista ystävää kaipaavaa samalla, kun saa itselleen uuden ystävän.
SPR:n ystäväkursseja järjestetään useissa kaupungeissa ympäri Suomen, eniten kursseja on tietenkin pääkaupunkiseudulla ja isoissa kaupungeissa. Ystäväkurssitarjonnan näet täältä, lisätietoja ystävötoiminnasta täällä. Täytyy sanoa, että tämä kampanja on ihan älyttömän upea. Tuntuu tärkeältä levittää sanaa näin mahtavasta toiminnasta ja siksi toivonkin, että pääsen itsekin pian osaksi SPR:n vapaaehtoistoimintaa. Pienilläkin teoilla on väliä, ei tarvitse tehdä paljoakaan tehdäkseen toisen ihmisen päivästä paremman. Tämän hetken maailmantila, joka toisinaan tuntuu mielettömän synkältä, ahdistavalta ja surulliselta, saa kyllä miettimään, miten voi jakaa hyvää mieltä ja parantaa jonkun toisen päivää – sillä yhdessä tekeminen jos mikä poistaa turhia ennakkoluuloja ja rakentaa parempaa ilmapiiriä.
Onko joku teistä ollut mukana SPR:n ystävätoiminnassa? Olisi ihana kuulla tarinoita, jos sellaisia on. Entä onko kukaan teistä harkinnut ystävätoimintaan mukaan lähtemistä?
