kuva: x
Múm – Green Green Grass Of Tunnel
Suloisia säveliä tiistaiaamuunne. Oon löytänyt Tämän Múmin biisin ihan uudelleen; oon kuunnellut tätä joskus vuuuosia sitten ja nyt se sattumalta löytyi joltain mun vanhalta soittolistalta. Islantilaisen Múmin musiikki on kauniin haikeaa ja usein myös rauhoittaavaa. Tämä on ehdottomasti yksi lemppareistani, mutta kantsii kuunnella myös ihana We Have a Map Of The Piano ja erilaisempi Whistle, siinä on mukana Kylie Minogue.
Syksy ja käsivoiteet kuuluvat selvästi yhteen; kesällä en kaipaa käsivoiteita laisinkaan, mutta heti syksyn ja viileiden kelien saavuttua tarvitsee alkaa kantaa käsirasvaa mukana laukussa. Siksipä ajattelin vinkata teille mun tän hetken suosikit, aikalailla kivoimmat luonnolliset käsivoiteet jotka olen löytänyt.
x Patykan Crème Absolue Hands & Nails -käsivoide* sopii sekä käsille että kynsille ja lupaa ja hoitaa. Tuumin että tuoksussa on paljon samaa kuin Patykan Huile Absolue -öljyssä ja Jolien sivuilta selvisi, että käsivoiteen pohjana on juurikin tuo öljysekoitus. Tuote on vegaaninen. (19,00€ / Jolie)
x Mia Höydön Pumpuli -käsivoide* on ollut suosikkini pisimpään; se tuoksuu hyvältä ja imeytyy nopsaan. Purkki on kauniin yksinkertainen, tätä pitää mielellään yöpöydällä. Hyvin mieto tuoksu. (18,00€ / Jolie)
x Jurliquen Precious Rose – Hand Cream tuntuu todella kosteuttavalta, mutta tuoksu jakaa varmasti mielipiteitä; ruusua rakastaville tämä on täydellinen valinta, mutta tuoksuherkkälle ja helposti voimakkaista tuoksuista ärtyville valitsisin Mia Höydön tai Patykan, joiden tuoksut ovat selkeästi miedommat. Minä sain testiin 30-vuotisjuhlaversion klassikkovoiteesta, sitä saa mm. Kikas.fi:stä. (54€)
*-merkityt affiliate-linkkejä & tuotteet saatu testiin blogin kautta
Tässä lähiaikoina on ollut paljon hyviä keskusteluja ystävien ja läheisten kanssa. Tuntuu, että olen oppinut näkemään tietynlaisia elämäntilanteita ihan uudessa valossa sekä olemaan armollisempi ajatusteni kanssa sekä omien, että muiden, valintojen ja tilanteiden suhteen. Moni ystävä on tuntunut kahlaavan syvissä vesissä ja keskenäiset roolit kuuntelijana, lohduttajana ja tsemppaajana ovat vaihdelleet nopeasti.
Tuntuu hassulta, että vielä vuosi pari sitten tutun tuttuina pitämäni tyypit ovat muotoutuneet mulle todella tärkeiksi ihmisiksi. Sellaisiksi ystäviksi, joiden tiedän pysyvän matkassa koko loppuelämän. On ollut mahtavaa tajuta, että ystävyyden ei tarvitse tarkoittaa sitä, että täytyy olla joka päivä yhteydessä tai että kun nähdään, ei voi hetkeäkään olla omissa oloissaan vaan täytyy olla energisenä ja läsnä joka sekunti. Onneksi sen ei tarvitse olla niin. Arvostan hulluna ystävyyssuhteita, joissa voin olla oma itseni ja joskus olla vaikka ihan hiljaa toisen seurassa, omissa mietteissä. Sellaisten ystävien kanssa jutut yleensä jatkuvat siitä mihin ne ovat jääneetkin, ilman että tuntuu oudolta vaikkei hetkeen näkisi tai olisi yhteyksissä.
Ja tietysti on ihan parasta, että matkassa on mukana ihan upouusia tyyppejä ja niitä, joiden kanssa ollaan tehty verivalat yläasteella ja niitä, joiden kanssa ollaan kasvettu yhdessä ala-asteikäisistä asti. Jopa niitä, joiden kanssa ollaan tutustuttu jo vauvoina – ystävä voi löytyä myös ihan tosi läheltä, vaikkapa omasta sisaresta tai serkuskatraasta. Olen nykyisin tosi läheinen pikkusiskoni kanssa, vaikka vielä muutamia vuosia sitten molempien asuessa kotikotona, emme todellakaan olleet. On ihan tosi siistiä huomata viihtyvänsä myös sillä samalla jengillä mitä joskus viisitoista vuotta sittenkin; siskon ja serkkujen kanssa.
Olen pohtinut ystävyyttä ja ihmissuhteita paljon viimeisen vuoden ja puolentoista aikana ja oppinut paljon itsestänikin. Ja siitä, että ystävyyssuhteet ovat tosi erilaisia keskenään, eikä niitä kuulu eikä kannata verrata tai arvottaa keskenään – uskon, että kaikenlaisilla ystävyyssuhteilla on aikansa ja paikkansa ja jokainen niistä on arvokas. Mutta silloin, kun tuntuu, että ystävyys vie hulluna enemmän energiaa kuin antaa, kannattaa ehkä hetkeksi pysähtyä miettimään, että miksi.
Näihin kuviin ja mietteisiin. Tunnelmallista sunnuntai-iltaa. x
kuvat: Pasi Tiitola / meikki ja hiukset: Tiina Toratti (meikkipohja, silmät ja kulma Zuii, huulet Absolution)
