Heinäkuun kuulumisia

/// lifestyleTags: , ,
heinakuu 2020

heinäkuu 2020 

Kalenteri ei oo koskaan ollut näin tyhjä (vaikkakin loppukesän osalta viikonloput ovat jo osin tuplabuukattuja, kääk) ja se on tuntunut pelkästään ihanalta.  Oon tehnyt tietoisen valinnan pitää kalenteri mahdollisimman tyhjänä, sillä mua ahdistaa, jos tiedän monen viikon suunnitelmat etukäteen enkä voi lähteä seikkailemaan jonnekin pidemmäksi aikaa siksi, että kalenteri on jo täynnä. On ihanaa jättää kesään tyhjää tilaa, jotta voi tehdä sellaisiakin juttuja, jotka ei arjessa onnistu yhtä helposti.

Tämä on ehkä tärkein korona-kevään oppi mulle itselleni; ei ole pakko täyttää kalenteria viikkoja etukäteen. Se saattaa tarkoittaa hankaliakin juttuja, kuten asioista kieltäytymistä tai sitä, ettei voi heti vastata myöntävästi kaikkiin kivoihin kutsuihin, mutta tiedän, että oman jaksamisen takia se on tosi oleellista.

Heinäkuu tuoksuu laventelikäsidesille, mokkapannukahveille ja pihajasmikkeelle. Vitsit pihajasmikkeen tuoksu onkin huumaava, siitä tulee mieleen lapsuus ja pihaleikit, sillä meidän kotikotona kasvoi silloin iso jasmike.

Onkohan käsidesit tulleet jäädäkseen vai katoavatko ne jossain vaiheessa kahviloiden, ravintoloiden, ruokakauppojen ja noh, kaikkien paikkojen tiskeiltä ja sisäänkäynneiltä? Mun varmaan kolme vuotta vanha laventelin tuoksuinen käsidesi on vihdoin päässyt aktiivikäyttöön. Dr. Bronnersin käsidesi on ihan paras, se haihtuu nopsaa pois eikä jätä käsiä mähmäiseksi ja tuoksuu rauhoittavalta laventelilta. Ja vaikuttaa lisäksi älyttömän riittoisalta, suihketta on vaikea läträtä vahingossa liikaa.

ida365 kuulumisia

Oon ollut julkisilla paikoilla meikittä eniten sitten seiskaluokan alun. En oo kertaakaan sen jälkeen, kun oon alkanut 12-vuotiaana meikata, ollut näin useasti meikittä hoitamassa asioita. Oon meikannut pidempään kuin ollut meikkaamatta ja tuntuu vähän hullulta, kun sen kirjoittaa tähän.

Oon lukenut enemmän kirjoja kuin aikoihin ja itku se on kivaa. Lukeminen todella on helpoin tapa matkustaa. Oon aina tykännyt lukea; muistan ala-asteajoilta sellaisen kesän, kun pyöräiltiin siskon kanssa monta kertaa viikossa kirjastoon lainaamaan uusia kirjoja kun ahmittiin lainaamamme kirjat aina parissa päivässä. Silloin tuli luettua läpi kaikki kiinnostavat nuorten kirjat ja myös monet ei-niin-kiinnostavat, kun aikuisten osasto tuntui tuolloin vielä kielletyltä ja vähän tylsältäkin alueelta.

Olen päässyt tänä kesänä samaan moodiin. Kun edellinen kirja loppuu, olen heti ahmimassa seuraavaa. Pääasiassa nimenomaan lukien, vaikka olen myös kuunnellut muutamia äänikirjoja. Huomaan, että jo aika lyhyessä ajassa mun lukutahti on nopeutunut ja keskittymiskyky parantunut. Ei tee mieli selata instaa loputtomasti iltaisin, kun mieluummin tartun kesken olevaan kirjaan ja uppudun sen maailmaan.

Mutta samalla huomaan, että sellaiset todella merkittävät, vahvaduttavat ja mieleenjäävät lukukokemukset ovat lopulta aika harvassa. Vaikka moni lukemistani kirjoista on ollut hyvä ja todellakin lukemisen arvoinen, on vain pari onnistunut pääsemään ihon alle ihan huolella. Yksi parhaista pitkään aikaan oli Suon villi laulu – kerron tästä enemmän kun tämä julkaistaan suomeksi elokuun puolen välin jälkeen.

vesimelonimehu

Mä oon nähnyt ihan hulluna unia. Sellaisia, joiden jälkeen nolottaa, sellaisia, jotka tuntuu niin arkisilta uniksi että myöhemmin en enää muista uneksinko vai tapahtuivatko ne oikeasti. Sellaisia, jotka muistuvat mieleen vasta myöhemmin päivällä ja sellaisia, jotka kertovat yhden mahdollisen selityksen jollekin oikeasti tapahtuneelle, mielessä pyörineelle asialle. En oo vuosiin nähnyt yhtä paljon unia. Johtuukohan se korona-arjen myötä saavuttamastani normaalimmasta unirytmistä?

Jos kukkakaupat on kiinni tai lähin liian kaukana, osta pari markettikimppua ja kokoa ne uudelleen kotona isommaksi kimpuksi. Kääri silkkipaperiin ja solmi kauniilla nauhalla. Marketeissa myydään nykyisin ilahduttavan paljon sekä kotimaisia sesonkikukkia että kauempaa tuotavia Reilun kaupan kukkia, joista uuden kimpun kokoamalla saa kivoja ja runsaita kokonaisuuksia.

Ihanaa, että kesää on vielä niin reilusti jäljellä. Lomaa yli puolet. Ehtii lukea vielä monta kirjaa ja nukkua monet päiväunet.

·

Lukusuosituksia

/// lifestyleTags:

Olen ehtinyt lukea ja kuunnella tänä kesänä enemmän kirjoja kuin vuosiin. Irtisanoin tyhjäkäytöllä olleet HBO- ja Netflix-tunnarit joskus keväällä ja olen tietoisesti valinnut kirjan puhelimen selailun tai tv-sarjan katselun sijaan. Se on ihanaa!

Totesin eilen ystävälleni, etten ole hetkeen lukenut mitään tajunnan räjäyttävää, mutta ei se oikeastaan haittaa (viimeisimmät kirjat, jotka ovat jääneet mieleen: Onnenkissa, Pieni elämä, Ferranten Napoli-sarja). Olen lukenut erilaisia kirjoja, joista jokaisessa on hyvät puolensa. Kaikkia viime aikoina lukemistani kirjoista en olisi lukenut loppuun elleivät ne olisi olleet lukupiirikirjoja – ja hyvä että olivat. Tekee hyvää lukea myös sellaista, joka ei heti kättelyssä tarjoa oivallusta tai kiksejä.

Nämä kirjat olen lukenut & kuunnellut tänä kesänä:

Ta-Nehisi Coates – Vesitanssija 

Vesitanssija on mukaansa tempaava kertomus orjuudesta, identiteetistä, sisäisestä voimasta ja vapautusliikkeestä. Todella hurja ja todella tärkeä kirja – suosittelen lämmöllä lukemaan, ihan jo Black lives matter -liikkeen vuoksi. Hesari kirjoitti Ta-Nehisi Coatesista ja Vesitanssijasta arvion, jossa todetaan, että Ta-Nehisi Coates (s. 1975) on Yhdysvaltojen kiinnostavimpia ja arvostetuimpia yhteiskunnallisia ajattelijoita, joka on teksteissään kommentoinut erityisesti rotua ja rasismia.” 

Sen lisäksi että kirja on ikävä kyllä erityisen ajankohtaiselta tuntuva, se on hieno ja hyvin kirjoitettu. Tarina pitää otteessaan koko kirjan ja saa lukijan ymmärtämään erilaisia kohtaloita ja eläytymään tarinoihin, jotka ovat itselle kaukaisia.

Aura Nurmi – Leijonapatsailla

Aura Nurmen runoteos toimi hyvin äänikirjana kuunneltuna, mutta haluaisin lukea tämän myös fyysisenä kirjana, sillä haluaisin nähdä, miten sanat visuaalisesti asettuvat. Mun pitäisi ehdottomasti lukea enemmän runoja. Mun isoäitini kutsui mua joskus rakastavasti runotytöksi ja se ärsytti uhmakasta teiniä ilmeisen paljon; en ole lukenut runoja sitten lukion. Pitäisi!

Caroline Criado Perez – Näkymättömät naiset

Tästä olen vinkannut jo kertaalleen, mutta koska koen että tämä menee Yuval Noah Hararin Sapiensin kaveriksi ”kaikkien tulisi lukea tämä kirja” -listalle, vinkkaan uudelleen. Näkymättömät naiset avaa dataan perustuvan näkökulman naisten asemasta yhteiskunnassa. Tätä voi ja kannattaa lukea pienissä erissä, ettei sisältö puuduta.

Kun ymmärtää naisiin kohdistuvaa rakenteellista syrjintää, on helpompi ymmärtää myös ei-valkosiin kohdistuvaa rakenteellista rasismia ja syrjintää – ja siksi tämän soisi ihan joka ikisen lukulistalle. Tietokirja, jota lukiessa miettii, miten tutkimustuloksia pursuileva ja asioita kiihkottomasti esiin tuova tietokirja voikin herättää niin paljon tunteita.

Dolly Alderton – Kaikki mitä tiedän rakkaudesta

Kertomus nuoren naisen kasvamisesta, omien rajojen löytämisestä, ystävyydestä ja seikkailuista, rakkaudesta ja vähän pojistakin. Kepeä ja helppo kirja, josta oli helppo löytää itsensä. Välillä sekopäinen, välillä vähän överi ja silti niin tutun tuntuinen. Alku tuntui tylsältä, mutta palkitsi lopussa.

Lisää ajankohtaisia lukuvinkkejä täällä. Onko teillä mieleen jääneitä kirjasuosituksia, mitä olette lukeneet viime aikoina? Nyt mulla on kesken Suon villi laulu, Kolme naista (äänikirjana) sekä Kissani Jugoslavia – näköjään luen nykyisin aina montaa kirjaa yhtä aikaa, kun ennen olin tarkka etten aloita uutta ennen kuin edellinen on luettu loppuun. Misätähän senkin säännön olin keksinyt?

·

Kesäkuun kivoimpia

/// lifestyleTags: , ,

Tämä kevät ja alkukesä ovat olleet ihmeelliset. Maaliskuun puolessa välissä loppuvuoden osalta tyhjentynyt kalenteri on edelleen pysynyt tavalliseen verrattuna ihanan tyhjänä. Vaikka elämä on alkanut viime viikkoina tuntua normaalimmalta, tuntuu edelleen kivalta, ettei tiedä, mitä kaikkea kesä ja loppuvuosi tuovat tullessaan.

En muista koska olisi viimeksi ollut vastaava tilanne. Yleensä tässä vaiheessa kesää lähes jokainen kesäviikonloppu on etukäteen lyöty lukkoon ja vaikka spontaaniudelle on kyllä tilaa kiireisessä arjessakin niin halutessaan, mahdollistaa tyhjä kalenteri huomattavasti paremmin seikkailut ja suunnitelmien muutokset. Ihanaa.

Kesäkuu menee näköjään seikkaillessa ja Suomi-matkaillessa; oon nähnyt Kokkolaa, Pietarsaarta ja ajanut Lohtajalle ja Ohtakarille sekä käynyt Fabödan hiekkarannoilla.

Ja hassua, että tiedän varmaksi, että kuukauden tai puolentoista päästä tämä alkukesä tuntuu toiselta vuodelta, siltä, että siitä on jo pieni ikuisuus. Siltä musta aina tuntuu loppukesästä; että kesään mahtuu kokonainen vuosi parin kuukauden sijaan. Tänä vuonna siltä on tuntunut muutenkin; toisaalta rytmi on hidastunut ja piirit pienentyneet ja toisaalta arkiset, tavalliset jutut tuntuvat paljon enemmän ja isommin; hyvässä ja pahassa. Valoisat kesäyöt ja auringon lämmittämä iho tuntuvat ihan pakahduttavan ihanalta.

kesäkuulumisia
Muita kesäkuun kivoja:

x Gemma. Miten ihana saitti ja inspirovat kuvat ja pikkuinen, huolella kuratoitu verkkokauppa! Gemman takana on kaksi ihanaa tyyppiä, Roosa ja Emmi – olen saanut tutustua kumpaankin Sugarin kautta viime kesänä. Odotan innolla lisää sisältöä Gemmaan; nyt olen ehtinyt kahlata koko sivuston läpi jo useampaan otteeseen, sillä tuli sellainen olo että ”täältä haluan lukea kaiken”.

x Yle Areena: Normaaleja ihmisiä. Tv-sarja perustuu Sally Rooneyn Normal People -kirjaan jota parhaillaan kuuntelen BookBeatissa. Alkuun tuntui, että tapahtuuko tässä oikeastaan yhtään mitään, mutta sarja kokonaisuudessaan oli katsomisen arvoinen. Instatuttavani Eerika oli kommentoinut sarjaa omassa instassaan osuvasti ”– tämä on kuvaus hiljaisista ihmisistä. Kuinka paljon [tv-sarjoissa] on ollut tilaa niille ujoille ja hiljaisille, ulkopuolisille hahmoille? Jotka on kiusaantuneita, lukossa ja hukassa?” ja oli helppo nyökytellä, että jep, tuntuu tämä jollain tasolla samaistuttavammalta kuin itsevarmat ja sanavalmiit päähenkilöt esim. Girlsissä.

ida365 suosikit

x Lidlin vegaaniset kookosjätskit, joissa on tummasuklaapähkinäkuorrute, ovat hyvä löytö!  Sellaiset perushyvät jätskit, ei överimakeat, mutta ei tylsätkään. Kivaa että vegaanisia jätskejä on nykyisin niin paljon!

x Oltiin kavereiden luona Pietarsaaressa ja tehtiin illallisen jälkeen kävelykierros hiljaisessa keskustassa. Oli ihana fiilistellä vanhoja taloja, Koulupuiston puutarhaa ja Jeppiksen menomestoja kävellen – tuntui, kuin olisi ollut ulkomailla. Kun yöllä käveltiin kotiin, saatiin kotimatkakaveriksi naapurin pieni kissa, joka jäi naukumaan oven taakse niin, että teki mieli kaapata kisu mukaan.

x Dolly AldertonKaikki mitä tiedän rakkaudesta. Nimen ja kustantajan briiffauksen perusteella ajattelin tämän olevan ennen kaikkea kirja rakkaudesta, mutta tämä olikin kirja ystävyydestä ja nuoruudesta. Seikkailuista ja omien rajojensa löytämisestä. Ekat kappaleet veivät heti mennessään, vaikka suhtautumiseni sisällön rikkauteen oli alkuun hieman kyyninen. Vielä jossain kirjan puolessa välissä mietin, että jaa, saankohan tästä mitään irti vai jääkö tämä vain tällaiseksi viihdyttäväksi kirjaksi vaan, joka unohtuu samantien lukemisen jälkeen, mutta sitten kirjan loppu nivoikin kaiken yhteen ja alun ei-niin-syvällisetkin huomiot ja jutut saivat nekin tarkoituksen.

Kuvaukset ystävyydestä elämän tärkeimpinä ihmissuhteina tuntuivat samaistuttavilta ihanuudessaan ja monimutkaisuudessaan ja mietin monesti että vau miten jännää, että Alderton on saanut ystäviltään luvan kertoa heidänkin tarinansa osana omaansa niin rehellisen oloisesti (tarkistin instasta, että ainakaan läheisimpien ystävien nimiä ei ole muutettu). Tämä oli yksi lempparihuomioistani, ilmeisen tarpeellinen muistutus itsellenikin: ”On turha miettiä pienimmänkin valinnan kohdalla uupumukseen asti, heijastaako se omia arvoja ja sitten ruoskia itseään, kun väistämättä epäonnistuu. Feministi voi olla posliini. Pappi voi kiroilla. Kasvissyöjä voi käyttää nahkakenkiä. Riittää, kun on niin hyvä kuin pystyy.” 

kesä 2020

x Chili-coleslaw! Ihan hullun helppo & herkullinen resepti kaiken kesägrillattavan kylkeen.

x Vanhat cd-levyt. Onneksi en ole aikoinaan myynyt kaikkia kirpparilla, nyt niistä on iloa automatkoilla. SMG:n, Ultra Bran, Kentin ja The Crashin levyt tuntuvat aarteilta nyt vuosien jälkeen.

x Autolla ajamisen uudelleen opettelu. Oon ylpeä itsestäni, että oon onnistunut voittamaan pelon, joka on kummitellut takaraivossa kuuden vuoden ajan miltei viikoittain. Jännittävää, miten itselleen saa kyhättyä näkymättömiä muureja ja lietsottua itsensä paniikkiin asiasta, joka ei sitten lopulta olekaan ihan niin iso (vaikkakin todellinen ja ahdistava).

Oon ajanut kuluneen kahden viikon aikana ehkä enemmän kuin ikinä ja ajaminen alkaa tuntua vähemmän jännittävältä koko ajan. Ajoin kortin 18-vuotiaana ja kävin kakkosvaiheenkin tietty, mutten ole ajanut säännöllisesti kuin yhtenä kesänä parin viikon ajan lyhyehköä työmatkaa ja joitain satunnaisia reissuja siihen päälle. En siis koskaan ole ehtinyt tottua ajamiseen tai saada sellaista varmuuden tunnetta, jota kaipaa, kun tekee jotain tarkkuutta vaativaa.

Onneksi mulla on ollut ajeluseuranani rauhallinen ja lempeä kartanlukija, joka on jaksanut neuvoa mua kärsivällisesti – ja tadaa, nyt hyppään tutuksi tulleen auton rattiin ihan vapaaehtoisestikin. Vielä on matkaa siihen että minkä tahansa auton tai reitin ajaminen tuntuisi kivalta ja helpolta ajatukselta, mutta pikku hiljaa. On ihanaa päästä pelosta. Uskomattoman vapauttavaa ja keventävää.

Toivottavasti kesäkuu on ollut lempeä.

·