Vuoden 2020 parhaat kirjat

/// lifestyleTags: ,

Huh, ihan just alkaa joululoma! Kohta laitan vikat mailit matkaan ennen joulua ja napsautan lomavastaajan päälle ja lomailen. Koska ajattelin viettää joululomasta suurimman osan lukemalla kirjoja ja lehtiä, julkaisen tänne lomalukemiseksi kirjasuosituksia jos joltain sattuu loppumaan lukeminen kesken. Jos siis kaipaat kirjavinkkejä, niin nappaa mun vuoden 2020 lempparikirjojen joukosta ylös ne nimet, jotka puhuttelevat sinua. 

Olen lukenut tänä vuonna enemmän kuin aikoihin. Olen ekaa kertaa vuosiin saanut takaisin sen ihanan tunteen, kun ei malttaisi laittaa kirjaa kiinni kun haluaa lukea vielä yhden ja vielä yhden sivun. 

Olen ollut reilun vuoden Lönkan lukupiirin jäsen ja lukupiiriin sitoutuminen on varmasti edesauttanut lukemisen makuun pääsemistä. En ole koskaan aiemmin kuulunut lukupiiriin mutta onneksi vihdoin kuulun, koska vitsit miten ihanaa on vaihtaa ajatuksia kirjoista, jonka kaikki ovat juuri lukeneet. Sillä ei ole mitään väliä keskustelun kiinnostavuuden kannalta, onko kaikki pitäneet luettavana olevasta teoksesta tai edes päässeet loppuun; on kiinnostavaa kuulla, miksi ajattelemme kirjoista ja lukukokemuksista usein niin eri tavalla. Ja toisaalta, millaisia ovat ne teokset, joita hehkutamme kaikki kuorossa?

parhaat kirjat 2020

Olen lukenut tänä vuonna monia erinomaisia kirjoja. Tähän postaukseen nostan ne , jotka ovat jääneet jostain syystä mieleen muita paremmin. Moni näistä on vuoden 2020 uutuuksia, mutta ei kaikki.

Tähdellä (*) merkityt kirjat on saatu pr-näytteinä kustantajalta.

parhaat kirjat 2020
Jenny Offill – Ilmastoja

Tartuin Jenny Offilin Ilmastoja-teokseen ilman sen suurempia odotuksia, en oikeastaan tiennyt, mitä kirja käsittelisi. Useampi paljon kirjoja lukeva ystäväni oli nostanut Offillin (joko ekan Syvien pohdintojen jaosto -teoksen tai tämän perusteella) suosikikseen, joten uteliaisuuteni heräsi ja ostin kirjan tutun kannen perusteella samalla kun olin ostamassa isälle isänpäivälahjaa. Kannatti!

Kirjan kappaleet ovat lyhyitä ja siksi tarina soljuu eteenpäin kevyesti, vaikka aiheet ovat painavia. Kappaleet tuntuvat päiväkirjamerkinnöiltä ja havainnoilta ja ne kuvaavat tarkkanäköisesti tätä aikaa. Vaihtelu ja arvaamaton rytmi sopivat hyvin tähän teokseen. Olisin toivonut, että tämä jatkuu pidempään, teoksen parissa oli helppo viihtyä.

Rachel Cusk – Outline

Rachel Cuskin Outline on Ääriviivat-trilogian ensimmäinen kirja. Kirja on täynnä keskusteluita ja kertomuksia; tarinoita elämästä ja erilaisista ihmiskohtaloista, suhteista ja  useimmiten kokijan itsensä kertomana. Siinä missä monessa tarinassa muiden tarinat tuodaan esille päähenkilön kertomana tai hänen kokemuksensa läpi, on muiden tarinoilla tässä merkittävämpi rooli, kun päähenkilö ei ota tarinoihin kantaa tai kerro niitä omiin kokemuksiinsa peilaten tai arvottaen.

Cusk toteaa Helsingin Sanomien haastattelussa Ääriviivat-kirjastaan näin: ”Ääriviivat kuvaa paljon sitä, millaista on yhtäkkiä leijua kodin ja parisuhteen kaltaisten rakenteiden ulkopuolella”. Se tiivistää paljon kirjan teemoja ja sisältöä. Pidin Outline-kirjasta paljon ja luen parhaillaan trilogian toista osaa.

Elena Ferrante – Aikuisten valheellinen elämä *

Vitsit oli ihana lukea pitkästä aikaa Elena Ferrantea! Tykkäsin Ferranten Napoli-sarjasta paljon, mutten ole siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) tarttunut muihin hänen teoksiinsa.

Tämä oli monella tapaa tuttua Ferrantea, muttei sitten kuitenkaan. Lukupiirissämme joku totesi, että suosittelisi jatkossa tätä kirjaa ensimmäiseksi Ferranteksi niille, joille kirjailijan teokset eivät vielä ole tuttuja ja ymmärrän hyvin miksi. Napoli-sarjan viipyilyvyyteen ja hitaammin etenevään kerrontaan verrattuna tämä tarina etenee vauhdikkaammin eikä kiinnostus lukijana herpaannu kesken tarinan. Aikuisten valheellinen elämä käsittelee Ferrantelle tuttuja teemoja; mm. luokkaerot, naiseksi kasvaminen ja tyttöjen välinen ystävyys.

Tara Westover – Opintiellä *

Tara Westoverin Opintiellä oli ollut kirjakaapissani kauan ennen kuin tartuin siihen useamman ”kiinnostavamman” kirjan ensiksi luettuani. Onneksi tartuin, tämä oli järisyttävä lukukokemus.

Tara Westover kasvoi Idahon vuorilla omiin oloihinsa eristäytyneessä perheessä, jossa valmistauduttiin maailmanloppuun ja koettiin yhteiskunta vihollisena. Esimerkiksi perinteinen lääketiede nähtiin uhkana eikä yhteiskunnan järjestämä koulutus kuulunut asioihin, joita perheessä arvostettiin. Opintiellä on melkoinen kertomus siitä, miten Tara irtautuu perheestään ja pääsee yliopistoon itseoppineena, mutta ennen kaikkea se on kertomus koulutuksen merkityksestä.

Evie Wyld – Me olemme susia *

Evie Wyldin Me olemme susia on sellainen kirja, josta en oikein edes osaa sanoa miksi pidin siitä niin paljon. Se oli synkkä ja ahdistava, mutta jostain syystä siitä ei jäänyt ahdistunut ja huonovointinen olo – tarina kuljetti sujuvasti eteenpäin läpi hirveyksienkin.

Pakko sanoa, että nimen perusteella oletin jotain muuta – mulle ei ainakaan jäänyt sellainen olo, että naiset olisivat olleet susia toisilleen, johon nimellä ehkä viitataan? Päinvastoin. Kirja kertoo kolmen naisen kolmeen eri aikakauteen sijoittuvaa tarinaa. Tarinoista ahdistavia ja karmivia tekevät tarinoiden miehet, siksi en ymmärrä nimivalintaa (tai suomennosta tässä tapauksessa). Naisten välinen solidaarisuus on se, joka kannattelee. Tajusin kirjan kolmen tarinan yhtymäkohdat kunnolla oikeastaan vasta kirjan luettuani.

Tämä vaati pysähtymistä – vaikka väkivalta ja kauheudet olivat läsnä alusta asti, hahmotin kirjan teeman oikeastaan vasta sen luettuani. Olisipa ollut kiinnostavaa lukea tämä lukupiirin kanssa! Mutta onneksi lukupiirin puutetta korvaa hyvin muiden pohdinnat samasta kirjasta. Mitä luimme kerran -kirjablogin Laura kirjoitti tästä mainion arvostelun; jos haluat perehtyä tarkemmin kirjan teemaan, lue arvio täältä. Vika kappale kiteyttää kirjan sanoman todella taitavasti.

Maggie Nelson – Argonautit

Maggie Nelsonin Argonauteista olen kirjoittanut aiemminkin, mutta en voinut jättää sitä pois tästä listauksesta. Se oli kenties mielenkiintoisin teos kaikista tänä vuonna lukemistani. Osittain varmaan siksi, että tuntuu, että se pitää lukea vielä uudelleen ja uudelleen jotta voisin ymmärtää siitä uusia tasoja.

Caroline Criado Perez – Näkymättömät naiset *

Kirjoitin tästä kirjasta kesällä näin: ”Näkymättömät naiset avaa dataan perustuvan näkökulman naisten asemasta yhteiskunnassa. Kun ymmärtää naisiin kohdistuvaa rakenteellista syrjintää, on helpompi ymmärtää myös ei-valkosiin kohdistuvaa rakenteellista rasismia ja syrjintää. Tämän soisin ihan joka ikisen lukulistalle.”

Mua ihmetyttää, ettei Caroline Criado Perezin Näkymättömistä naisista tullut samanlaista teosta kuin vaikka Sapiensista; sellaista, joka vilahtaa tuon tuosta ihmisten insta stooreissa osoituksena siitä, että yrittää ymmärtää. Toisaalta, ehkä kansi ei ole yhtä instagrammattava? Jep, on silläkin väliä, tässä tapauksessa valitettavasti.

Eeva Kolu – Korkeintaan vähän väsynyt *

Näiden lisäksi en mitenkään voi olla sivuuttamatta Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt -kirjaa ja lukukokemustani sen parissa, vaikka olen kirjoittanut tästäkin aiemmin täällä. Samaistuin, nyökyttelin ja naureskelin Eevan ihanan itseironiselle otteelle. Tämän lukeminen tuntui helpottavalta. Se ei ehkä tarjonnut vaihtoehtoja tai ratkaisua siihen, mikä kaikki meitä uuvuttaa, mutta vahvan samaistumiskokemuksen.

 

Näiden lisäksi olen löytänyt tänä vuonna näiden nerokkaiden sarjakuvien pariin: 

Kiinnostavimmat sarjakuvat: Liv Strömquist, Moa Romanova, Ulla Donner
Liv Strömquist – Kielletty hedelmä

Jos Liv Strömquist ei ole vielä tuttu, aloita vaikka Kielletty hedelmä -teoksesta. Strömquistit ovat niin hyviä ja osuvia, että pitäisi varmaan naurun sijaan itkeä.

Ihan älyttömän tarkkanäköinen ja huomionsa perusteleva teos. Kustantajan sivuilla teosta kuvaillaan näin: ”Kielletty hedelmä on opettavainen ja hauska historiallinen analyysi eräästä huonosti ymmärretystä elimestä. Teos tuo virkistävän puheenvuoron suomalaiseen keskusteluun sukupuolesta ja feminismistä.”  

Ulla Donner – Spleenish

Ulla Donnerin Spleenish-teosta kuvaillaan mm. näin kustantajan sivuilla: ”Spleen on raskasmielisyyttä, melankoliaa, haluttomuutta, ikävystymistä. Spleenish on olotila, joka kuvastaa y-sukupolven maailmaa kaikki on yhtä aikaa helppoa ja epävarmaa. Muut ihmiset ovat fiksumpia, laihempia, aikaansaavempia.” Spleenish kuvaa nerokkaasti aikaamme ja sukupolvemme kipuilua. Se kestää useamman lukukerran ja yksittäisiä sivuja pysähtyy tarkastelemaan aukeama toisensa jälkeen. Punavalkoinen kuvitus on upea.

Jos jutut puhuttelevat, suosittelen ottamaan myös Donnerin Instagram-tilin seurantaan.

Moa Romanova – Paniikkiprinsessa

Ahmin tämän visuaalisesti miellyttävän tarinan nopeasti tänä kesänä; oli lämmin ja kaunis päivä eikä Moa Romanovan Paniikkiprinsessan sisältö ja tunnelma sopinut omaan fiilikseeni, mutta kontrastista huolimatta siihen oli helppo samaistua. Koetin aina välillä käännellä sivuja hitaammin ja tarkastella kaikkia yksityiskohtia huolella, mutta ahmimiseksi se silti meni, tämä oli niin herkullinen kuvamaailmansa puolesta.

Liv Strömquist – Nousu ja tuho

Strömquistin kapitalismia ja luokkaeroja käsittelevä Nousu ja tuho -sarjakuva on loistava sekin. Oon ahminut tänä vuonna suurimman osan Strömquistin suomeksi käännetyistä teoksista ja mietin, että miten hitossa en ole osannut ottaa näitä lukuun aiemmin? Tuntuvat niin tärkeiltä, että on aavistuksen hämmentävää tajuta, että en ole tajunnut näitä aiemmin. Suosittelen todella lämpöisesti.

Oletteko te lukeneet tänä vuonna kirjoja, jotka ovat tehneet vaikutuksen ja jääneet mieleen? Otan suositukset lämmöllä vastaan! Ja jos olette lukeneet samoja teoksia, on aina ihana kuulla muiden ajatuksia niistä.

·

Marraskuun kuulumisia

/// lifestyleTags: , , , ,

Kuuluu niin paljon kaikkea, etten tiedä mistä aloittaa!

Mulle kuuluu tällä hetkellä tiukentuvista rajoituksista ja pienistä henkilökohtaisista huolista huolimatta ihan tosi hyvää. On helpottunut ja huojentunut olo ja huomaan, että kun iso asia, jota oon pohtinut ja puntaroinut pitkään, on saatu päätökseen, alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Alkuun olin ihan puhki mutta nyt tuntuu, että energiat alkavat palautua. Oon saanut hoidettua sellaisia asioita jotka ovat jääneet roikkumaan kun mielessä on ollut isompiakin pohdintoja ja järjestellyt uuteen elämänvaiheeseen liittyviä asioita.

Veikkaan että kuka tahansa kaipaa tässä hetkessä ektsrapaljon lempeyttä ja helliviä juttuja arkeen, kun rajoitukset ja marraskuun pimeys saavat pirteimmänkin tyypin mielen matalaksi. Alla olevien kuulumisten joukossa on kivoja pieniä havaintoja ja juttuja, jotka piristää ainakin mua marraskuun ankeudessa.

Toivottavasti jostain ylöskirjaamastani on iloa sullekin. ♥ Marraskuun kuulumisia:

 Uudet tuulet työelämässä. Kerroin hetki sitten Instassa, että irtisanouduin päivätöistäni Sugar Helsingiltä ja että jatkan päätoimisena yrittäjänä. Vaikka irtisanoutumiseni saattoi yllättää jonkun tutun, luulen, ettei yrittäjäksi siirtyminen sen sijaan kummastuttanut ketään mua tuntevia. Ennen Sugaria ehdin toimia täyspäiväisenä yrittäjänä reilun puoli vuotta ja Sugarin ohella mulla on koko ajan ollut oma yritys, eli yrittäjänä olen toiminut jo 5,5 vuotta. Tuntuu ihanalta ja loogiselta jatkaa itsenäisesti.

Palaan työasioihin ja niihin liittyviin urapohdintoihin vähän myöhemmin tarkemmin. Nyt tekee hyvää hengähtää hetki.

Sain ystävältäni lainaan Rachel Cuskin ylistetyn Ääriviivat-trilogian ja luen nyt ensimmäistä kolmesta kirjasta. Tykkään kirjasta todella paljon ja tajuan, että pitäisi lukea paljon enemmän kirjoja englanniksi, koska alkuun lukeminen tuntui niin tahmealta. Englanninkielisen kirjan lukeminen on väsyneenä tosi paljon hitaampaa kuin suomenkielisen – tämä kielikylpy tulee siis tarpeeseen.

Ja vitsit miten kauniit kannet näissä on. Suomeksi käännetyissä kannet on niin tylsät, että oli ihan välttämätöntä saada lukea nämä englanniksi.

Oon vihdoin katsonut The Crown -sarjan! Tai no katson parhaillaan uusinta, eli 4. kautta. En tiedä millaiseksi The Crownia luulin, kun mun ennakkoasenne oli vuosia muiden suosituksista huolimatta että blaaah, ei todellakaan kiinnosta. Mut mitä hittoa, hienoimpia ja vaikuttavimpia sarjoja joita oon katsonut. Jos siellä linjoilla on joku mun kaltainen Crownin suhteen ennakkoluuloinen tyyppi, niin suosittelen antamaan Crownille mahdollisuuden. Kaikki kaudet Netflixissä.

Ääniviestittelyt ystävien kanssa. Oon sanonut tämän ennenkin, mutta ääniviestit on musta nerokas tapa pitää yhteyttä etenkin kun näkemiset venyy tai tässä tilassa monen kanssa estyy. Oon istunut tänä vuonna niiiiin monessa google meetsissä että ystävien kanssa google meetsit ei oikein huvita, mutta ääniviestit tuntuu aina yhtä ihanilta. Yleensä lähetän ääniviestejä kun hääräilen kotona jotain itsekseni tai sitten ollessani kävelyllä; matka taittuu huomaamatta ja ajatukset jäsentyy paremmin maisemien vaihtuessa – ja vastaanottaja voi itse päättää, koska hänellä on sopiva hetki viestin kuunteluun ja siihen vastaamiseen.

Ollaan sovittu mun perheen ja poikaystävän kanssa, ettei laiteta toisillemme joululahjoja tänä vuonna. Ostetaan mieluummin yhdessä jotain tarpeellista kotiin (esim. pöytälamppu olkkariin tai toiset Teklan lakanat) tai tehdään jotain kivaa yhdessä. On ihana antaa ja saada lahjoja, mutta tämä tuntuu tänä vuonna hyvältä ratkaisulta.

Jos te mietitte kivoja joululahjoja läheisillenne niin kurkkaa mun koonti kivoista vastuullisista pienten tekijöiden tuotteista täältä. Lisäksi täältä löydät mun viime vuoden vinkit. Niistä moni toimii hyvin tänä vuonnakin – vaikka just nyt ei ehkä kannata lähteä yhdessä kokemaan ja harrastamaan, voi sellaisiin hyvin ostaa lahjakortteja tulevaa ajatellen.

Kirjoitan nämä neuvot ylös vaikka ne tuntuvat itsestäänselviltä aina silloin, kun kaikki on hyvin. Kun ahdistaa, lähde kävelylle. Raikas ilma ja muutamakin kierretty kortteli auttaa laittamaan asiat mittakaavaan ja tekemään möykyistä pienempiä. Pidemmät lenkit luonnossa ja metsäkävelyt ovat ihan omaa luokkaansa laskemaan stressitasoja.

Joogaa. Edes pieni hetki. Kun ei yhtään huvita, naputan youtuben hakukenttään ”30 min slow flow yoga” tai ”30 min yin yoga” ja teen olkkariin pienen joogastudion. Sammutan valot, laitan diffuuseriin pari tippaa mandariinin eteeristä öljyä ja sytytän parit kynttilät. Olo helpottaa aina. On helpompi hengittää ja mieli ei enää laukkaa ylikierroksilla. Ja silloin, kun ei ole aikaa kuin pari minuuttia, googlaan ”5 minute meditation” ja heittäydyn hetkeksi sängylle silmät suljettuina. Keskityn hengitykseni tasaamiseen ja kuuntelen hetken meditaatio-ohjaajaa ja koetan olla miettimättä kaikkia niitä mieleni muuten valtaavia asioita.

Kirjoita. Nappaan päiväkirjan kaapista nykyisin hyvin matalalla kynnyksellä ja kirjoitan ilman mitään raameja tai rutiineja. Kun ahdistaa tai huolettaa, kirjoitan murheet ylös ja kohta saattaa jo pikkuisen helpottaa. Tämä lienee onnellisuuspäiväkirjan vastakohta, mutta toimii sekin.

Pakko vinkata samalla toinenkin kirjavinkki: Elena Ferranten Aikuisten valheellinen elämä. Tykkäsin tästä hurjan paljon; niin tuttua Ferrantea ja kuitenkin erilaista. Lämmin suositus kaikille Napoli-sarjan faneille.

Tiedän, että moni pitää nykyisin some-vapaapäiviä ja jättää joinain päivinä uutiset lukematta ja voin vain kuvitella, miten hyvää se tekee. Mua helpottaa eniten se, että koetan hengailla puhelin kourassa mahdollisimman vähän aikaa päivästä; mitä enemmän selaan instaa ilman agendaa, sen tylsemmältä oma elämä tuntuu. Ihan järjetöntä!! En huomaa samaa kirjoja, lehtiä tai blogeja lukiessa, se tuntuu erilaiselta. Hitaammalta, harkitummalta. En ole moniin vuosiin lukenut kovin montaa blogia aktiivisesti, mutta nyt itseasiassa tekisi mieli lukea pidempiä blogitekstejä lyhyiden instakuvatekstien sijaan.

·

5 x kirjavinkki: mitä luin syksyllä 2020

/// lifestyleTags:

Jos kaipaat uutta luettavaa, niin tässä viisi lyhyttä suositusta kirjoista, jotka olen tänä syksynä lukenut.

Eeva Kolu Korkeintaan vähän väsynyt, Kate Elizabeth Russell Vanessa, Maggie Nelson Argonautit, Rosa Nenonen merkityksellisen työn kaava, Satu Vasantola Kaikki Kadonneet
Eeva Kolu – Korkeintaan vähän väsynyt

Kolun Korkeintaan vähän väsynyt oli lohduttava ja lempeä, koska joku muu sanoi ääneen, mikä kaikki ahdistaa ja uuvuttaa. Nyökyttelin, naurahtelin ääneen ja tunsin oloni sitä lukiessa turvalliseksi. Kolun itseironia puree. Monin paikoin samaistuin, myös juttuihin jotka eivät ole minulle tuttuja ja siksi arvelen, että aika moni saattaa löytää tästä samaistumispintaa. Se on mielestäni kirjan tärkein anti; vertaistuki. Ja oivallus siitä, mitä suorittamisella koetamme pitää etäällä – itsemme. Pidin myös kirjan rakenteesta, lyhyet kappaleet houkuttelivat lukemaan vielä pari riviä lisää. 

Haluan palata tähän myöhemmin niin, että voin lukiessa samalla googlata kaikki tutkimukset, tekstit, elokuvat ja biisit, joihini siinä viitataan. Lähdeluettelo, jota kovasti kaipasin lukiessa, löytyy täältä, se on erehdyksessä jäänyt pois kirjasta.

Rosa Nenonen – Merkityksellisen työn kaava

Olen ollut yhdellä Nenosen Pilots-kurssilla, joten odotin kirjaa innolla. Oman suunnan kirkastaminen on tuntunut tärkeältä viime aikoina ja kirja muistutti siitä, että on tärkeää ymmärtää, että merkityksellisyyttä voi kokea todella eri tyyppisistä asioista. Tykkään siitä, miten kirjassa vaihtelee positiivisen psykologian teoria, omakohtaiset kokemukset, kiinnostavien tyyppien tarinat ja opinpaikat sekä selkeät, lukijalle osoitetut tehtävät.

syksy 2020 lukuvinkit kirjasuositukset

Maggie Nelsonin kirjaa lukuunottamatta kirjat saatu pr-näytteinä 

Satu Vasantola – Kaikki kadonneet

Tähän kirjaan en olisi osannut tarttua kannen tai takakansitekstin perusteella, mutta se valikoitui luettavakseni lukupiirikirjana. En malta odottaa, että päästään pian keskustelemaan tästä lukupiiriporukan kanssa kasvotusten. Vasantolan kerronta soljui sulavasti menneisyyden ja nykyhetken välillä vaihdellen ja vaikka tuntuu, että jokainen uusi romaani noudattaa tätä kerrontatapaa, se sopi tähän kirjaan hyvin. Tarina oli hyvä ja kirja esitti hankalia eettisiä kysymyksiä, joita jäin pohtimaan, mutta kirja itsessään ei ehkä kuitenkaan jää pidemmäksi aikaa mieleen.

Maggie Nelson – Argonautit

Olen lukenut tänä vuonna paljon ja monta hyvää kirjaa, mutta tämä on sellainen kirja, jota huomaan ajattelevani vielä viikkoja sen lukemisen jälkeen. Onneksi ostin sen itselleni, niin voin palata siihen myöhemmin. Argonautit ei päästänyt liian helpolla ja se oli täynnä viittauksia taiteeseen, tieteeseen ja filosofiaan, joihin haluan uppoutua myöhemmin tarkemmin. Se oli paljas, vavahduttava, inhmillinen ja henkilökohtainen kertomus äidiksi tulemisesta, identiteeteistä ja puolison sukupuolenkorjausprosessista.

Kate Elizabeth Russell – Vanessa

Jätin tämän kirjan ensimmäisellä lukukierroksella kesken, koska lukijana turhautti, miten kirjan päähenkilö ei tajua olevansa uhri eikä ymmärrä, mitä hänelle tapahtuu – mutta juuri siksi tämä kirja kannattaa lukea. Kirja on paikoitellen tahmea ja tarpeettoman pitkä, mutta toisaalta juuri siksi niin hyvä; kirjan tahmeudessa kiemurreltuaan ja nuoren tytön kipeän kasvukertomuksen luettuaan ymmärtää, miksi uhrit eivät aina ymmärrä olevansa uhreja. Tiivistäminen olisi tehnyt kirjalle hyvää ja jotkut kohdat ja analyysit eivät tuntuneet uskottavilta, mutta ne eivät silti vähennä tarinan tärkeyttä.

·