5 x kirjavinkki: mitä luin syksyllä 2020

/// lifestyleTags:

Jos kaipaat uutta luettavaa, niin tässä viisi lyhyttä suositusta kirjoista, jotka olen tänä syksynä lukenut.

Eeva Kolu Korkeintaan vähän väsynyt, Kate Elizabeth Russell Vanessa, Maggie Nelson Argonautit, Rosa Nenonen merkityksellisen työn kaava, Satu Vasantola Kaikki Kadonneet
Eeva Kolu – Korkeintaan vähän väsynyt

Kolun Korkeintaan vähän väsynyt oli lohduttava ja lempeä, koska joku muu sanoi ääneen, mikä kaikki ahdistaa ja uuvuttaa. Nyökyttelin, naurahtelin ääneen ja tunsin oloni sitä lukiessa turvalliseksi. Kolun itseironia puree. Monin paikoin samaistuin, myös juttuihin jotka eivät ole minulle tuttuja ja siksi arvelen, että aika moni saattaa löytää tästä samaistumispintaa. Se on mielestäni kirjan tärkein anti; vertaistuki. Ja oivallus siitä, mitä suorittamisella koetamme pitää etäällä – itsemme. Pidin myös kirjan rakenteesta, lyhyet kappaleet houkuttelivat lukemaan vielä pari riviä lisää. 

Haluan palata tähän myöhemmin niin, että voin lukiessa samalla googlata kaikki tutkimukset, tekstit, elokuvat ja biisit, joihini siinä viitataan. Lähdeluettelo, jota kovasti kaipasin lukiessa, löytyy täältä, se on erehdyksessä jäänyt pois kirjasta.

Rosa Nenonen – Merkityksellisen työn kaava

Olen ollut yhdellä Nenosen Pilots-kurssilla, joten odotin kirjaa innolla. Oman suunnan kirkastaminen on tuntunut tärkeältä viime aikoina ja kirja muistutti siitä, että on tärkeää ymmärtää, että merkityksellisyyttä voi kokea todella eri tyyppisistä asioista. Tykkään siitä, miten kirjassa vaihtelee positiivisen psykologian teoria, omakohtaiset kokemukset, kiinnostavien tyyppien tarinat ja opinpaikat sekä selkeät, lukijalle osoitetut tehtävät.

syksy 2020 lukuvinkit kirjasuositukset

Maggie Nelsonin kirjaa lukuunottamatta kirjat saatu pr-näytteinä 

Satu Vasantola – Kaikki kadonneet

Tähän kirjaan en olisi osannut tarttua kannen tai takakansitekstin perusteella, mutta se valikoitui luettavakseni lukupiirikirjana. En malta odottaa, että päästään pian keskustelemaan tästä lukupiiriporukan kanssa kasvotusten. Vasantolan kerronta soljui sulavasti menneisyyden ja nykyhetken välillä vaihdellen ja vaikka tuntuu, että jokainen uusi romaani noudattaa tätä kerrontatapaa, se sopi tähän kirjaan hyvin. Tarina oli hyvä ja kirja esitti hankalia eettisiä kysymyksiä, joita jäin pohtimaan, mutta kirja itsessään ei ehkä kuitenkaan jää pidemmäksi aikaa mieleen.

Maggie Nelson – Argonautit

Olen lukenut tänä vuonna paljon ja monta hyvää kirjaa, mutta tämä on sellainen kirja, jota huomaan ajattelevani vielä viikkoja sen lukemisen jälkeen. Onneksi ostin sen itselleni, niin voin palata siihen myöhemmin. Argonautit ei päästänyt liian helpolla ja se oli täynnä viittauksia taiteeseen, tieteeseen ja filosofiaan, joihin haluan uppoutua myöhemmin tarkemmin. Se oli paljas, vavahduttava, inhmillinen ja henkilökohtainen kertomus äidiksi tulemisesta, identiteeteistä ja puolison sukupuolenkorjausprosessista.

Kate Elizabeth Russell – Vanessa

Jätin tämän kirjan ensimmäisellä lukukierroksella kesken, koska lukijana turhautti, miten kirjan päähenkilö ei tajua olevansa uhri eikä ymmärrä, mitä hänelle tapahtuu – mutta juuri siksi tämä kirja kannattaa lukea. Kirja on paikoitellen tahmea ja tarpeettoman pitkä, mutta toisaalta juuri siksi niin hyvä; kirjan tahmeudessa kiemurreltuaan ja nuoren tytön kipeän kasvukertomuksen luettuaan ymmärtää, miksi uhrit eivät aina ymmärrä olevansa uhreja. Tiivistäminen olisi tehnyt kirjalle hyvää ja jotkut kohdat ja analyysit eivät tuntuneet uskottavilta, mutta ne eivät silti vähennä tarinan tärkeyttä.

·

Heinäkuun kuulumisia

/// lifestyleTags: , ,
heinakuu 2020

heinäkuu 2020 

Kalenteri ei oo koskaan ollut näin tyhjä (vaikkakin loppukesän osalta viikonloput ovat jo osin tuplabuukattuja, kääk) ja se on tuntunut pelkästään ihanalta.  Oon tehnyt tietoisen valinnan pitää kalenteri mahdollisimman tyhjänä, sillä mua ahdistaa, jos tiedän monen viikon suunnitelmat etukäteen enkä voi lähteä seikkailemaan jonnekin pidemmäksi aikaa siksi, että kalenteri on jo täynnä. On ihanaa jättää kesään tyhjää tilaa, jotta voi tehdä sellaisiakin juttuja, jotka ei arjessa onnistu yhtä helposti.

Tämä on ehkä tärkein korona-kevään oppi mulle itselleni; ei ole pakko täyttää kalenteria viikkoja etukäteen. Se saattaa tarkoittaa hankaliakin juttuja, kuten asioista kieltäytymistä tai sitä, ettei voi heti vastata myöntävästi kaikkiin kivoihin kutsuihin, mutta tiedän, että oman jaksamisen takia se on tosi oleellista.

Heinäkuu tuoksuu laventelikäsidesille, mokkapannukahveille ja pihajasmikkeelle. Vitsit pihajasmikkeen tuoksu onkin huumaava, siitä tulee mieleen lapsuus ja pihaleikit, sillä meidän kotikotona kasvoi silloin iso jasmike.

Onkohan käsidesit tulleet jäädäkseen vai katoavatko ne jossain vaiheessa kahviloiden, ravintoloiden, ruokakauppojen ja noh, kaikkien paikkojen tiskeiltä ja sisäänkäynneiltä? Mun varmaan kolme vuotta vanha laventelin tuoksuinen käsidesi on vihdoin päässyt aktiivikäyttöön. Dr. Bronnersin käsidesi on ihan paras, se haihtuu nopsaa pois eikä jätä käsiä mähmäiseksi ja tuoksuu rauhoittavalta laventelilta. Ja vaikuttaa lisäksi älyttömän riittoisalta, suihketta on vaikea läträtä vahingossa liikaa.

ida365 kuulumisia

Oon ollut julkisilla paikoilla meikittä eniten sitten seiskaluokan alun. En oo kertaakaan sen jälkeen, kun oon alkanut 12-vuotiaana meikata, ollut näin useasti meikittä hoitamassa asioita. Oon meikannut pidempään kuin ollut meikkaamatta ja tuntuu vähän hullulta, kun sen kirjoittaa tähän.

Oon lukenut enemmän kirjoja kuin aikoihin ja itku se on kivaa. Lukeminen todella on helpoin tapa matkustaa. Oon aina tykännyt lukea; muistan ala-asteajoilta sellaisen kesän, kun pyöräiltiin siskon kanssa monta kertaa viikossa kirjastoon lainaamaan uusia kirjoja kun ahmittiin lainaamamme kirjat aina parissa päivässä. Silloin tuli luettua läpi kaikki kiinnostavat nuorten kirjat ja myös monet ei-niin-kiinnostavat, kun aikuisten osasto tuntui tuolloin vielä kielletyltä ja vähän tylsältäkin alueelta.

Olen päässyt tänä kesänä samaan moodiin. Kun edellinen kirja loppuu, olen heti ahmimassa seuraavaa. Pääasiassa nimenomaan lukien, vaikka olen myös kuunnellut muutamia äänikirjoja. Huomaan, että jo aika lyhyessä ajassa mun lukutahti on nopeutunut ja keskittymiskyky parantunut. Ei tee mieli selata instaa loputtomasti iltaisin, kun mieluummin tartun kesken olevaan kirjaan ja uppudun sen maailmaan.

Mutta samalla huomaan, että sellaiset todella merkittävät, vahvaduttavat ja mieleenjäävät lukukokemukset ovat lopulta aika harvassa. Vaikka moni lukemistani kirjoista on ollut hyvä ja todellakin lukemisen arvoinen, on vain pari onnistunut pääsemään ihon alle ihan huolella. Yksi parhaista pitkään aikaan oli Suon villi laulu – kerron tästä enemmän kun tämä julkaistaan suomeksi elokuun puolen välin jälkeen.

vesimelonimehu

Mä oon nähnyt ihan hulluna unia. Sellaisia, joiden jälkeen nolottaa, sellaisia, jotka tuntuu niin arkisilta uniksi että myöhemmin en enää muista uneksinko vai tapahtuivatko ne oikeasti. Sellaisia, jotka muistuvat mieleen vasta myöhemmin päivällä ja sellaisia, jotka kertovat yhden mahdollisen selityksen jollekin oikeasti tapahtuneelle, mielessä pyörineelle asialle. En oo vuosiin nähnyt yhtä paljon unia. Johtuukohan se korona-arjen myötä saavuttamastani normaalimmasta unirytmistä?

Jos kukkakaupat on kiinni tai lähin liian kaukana, osta pari markettikimppua ja kokoa ne uudelleen kotona isommaksi kimpuksi. Kääri silkkipaperiin ja solmi kauniilla nauhalla. Marketeissa myydään nykyisin ilahduttavan paljon sekä kotimaisia sesonkikukkia että kauempaa tuotavia Reilun kaupan kukkia, joista uuden kimpun kokoamalla saa kivoja ja runsaita kokonaisuuksia.

Ihanaa, että kesää on vielä niin reilusti jäljellä. Lomaa yli puolet. Ehtii lukea vielä monta kirjaa ja nukkua monet päiväunet.

·

Lukusuosituksia

/// lifestyleTags:

Olen ehtinyt lukea ja kuunnella tänä kesänä enemmän kirjoja kuin vuosiin. Irtisanoin tyhjäkäytöllä olleet HBO- ja Netflix-tunnarit joskus keväällä ja olen tietoisesti valinnut kirjan puhelimen selailun tai tv-sarjan katselun sijaan. Se on ihanaa!

Totesin eilen ystävälleni, etten ole hetkeen lukenut mitään tajunnan räjäyttävää, mutta ei se oikeastaan haittaa (viimeisimmät kirjat, jotka ovat jääneet mieleen: Onnenkissa, Pieni elämä, Ferranten Napoli-sarja). Olen lukenut erilaisia kirjoja, joista jokaisessa on hyvät puolensa. Kaikkia viime aikoina lukemistani kirjoista en olisi lukenut loppuun elleivät ne olisi olleet lukupiirikirjoja – ja hyvä että olivat. Tekee hyvää lukea myös sellaista, joka ei heti kättelyssä tarjoa oivallusta tai kiksejä.

Nämä kirjat olen lukenut & kuunnellut tänä kesänä:

Ta-Nehisi Coates – Vesitanssija 

Vesitanssija on mukaansa tempaava kertomus orjuudesta, identiteetistä, sisäisestä voimasta ja vapautusliikkeestä. Todella hurja ja todella tärkeä kirja – suosittelen lämmöllä lukemaan, ihan jo Black lives matter -liikkeen vuoksi. Hesari kirjoitti Ta-Nehisi Coatesista ja Vesitanssijasta arvion, jossa todetaan, että Ta-Nehisi Coates (s. 1975) on Yhdysvaltojen kiinnostavimpia ja arvostetuimpia yhteiskunnallisia ajattelijoita, joka on teksteissään kommentoinut erityisesti rotua ja rasismia.” 

Sen lisäksi että kirja on ikävä kyllä erityisen ajankohtaiselta tuntuva, se on hieno ja hyvin kirjoitettu. Tarina pitää otteessaan koko kirjan ja saa lukijan ymmärtämään erilaisia kohtaloita ja eläytymään tarinoihin, jotka ovat itselle kaukaisia.

Aura Nurmi – Leijonapatsailla

Aura Nurmen runoteos toimi hyvin äänikirjana kuunneltuna, mutta haluaisin lukea tämän myös fyysisenä kirjana, sillä haluaisin nähdä, miten sanat visuaalisesti asettuvat. Mun pitäisi ehdottomasti lukea enemmän runoja. Mun isoäitini kutsui mua joskus rakastavasti runotytöksi ja se ärsytti uhmakasta teiniä ilmeisen paljon; en ole lukenut runoja sitten lukion. Pitäisi!

Caroline Criado Perez – Näkymättömät naiset

Tästä olen vinkannut jo kertaalleen, mutta koska koen että tämä menee Yuval Noah Hararin Sapiensin kaveriksi ”kaikkien tulisi lukea tämä kirja” -listalle, vinkkaan uudelleen. Näkymättömät naiset avaa dataan perustuvan näkökulman naisten asemasta yhteiskunnassa. Tätä voi ja kannattaa lukea pienissä erissä, ettei sisältö puuduta.

Kun ymmärtää naisiin kohdistuvaa rakenteellista syrjintää, on helpompi ymmärtää myös ei-valkosiin kohdistuvaa rakenteellista rasismia ja syrjintää – ja siksi tämän soisi ihan joka ikisen lukulistalle. Tietokirja, jota lukiessa miettii, miten tutkimustuloksia pursuileva ja asioita kiihkottomasti esiin tuova tietokirja voikin herättää niin paljon tunteita.

Dolly Alderton – Kaikki mitä tiedän rakkaudesta

Kertomus nuoren naisen kasvamisesta, omien rajojen löytämisestä, ystävyydestä ja seikkailuista, rakkaudesta ja vähän pojistakin. Kepeä ja helppo kirja, josta oli helppo löytää itsensä. Välillä sekopäinen, välillä vähän överi ja silti niin tutun tuntuinen. Alku tuntui tylsältä, mutta palkitsi lopussa.

Lisää ajankohtaisia lukuvinkkejä täällä. Onko teillä mieleen jääneitä kirjasuosituksia, mitä olette lukeneet viime aikoina? Nyt mulla on kesken Suon villi laulu, Kolme naista (äänikirjana) sekä Kissani Jugoslavia – näköjään luen nykyisin aina montaa kirjaa yhtä aikaa, kun ennen olin tarkka etten aloita uutta ennen kuin edellinen on luettu loppuun. Misätähän senkin säännön olin keksinyt?

·