Marraskuun kuulumisia

/// lifestyleTags: , , , ,

Kuuluu niin paljon kaikkea, etten tiedä mistä aloittaa!

Mulle kuuluu tällä hetkellä tiukentuvista rajoituksista ja pienistä henkilökohtaisista huolista huolimatta ihan tosi hyvää. On helpottunut ja huojentunut olo ja huomaan, että kun iso asia, jota oon pohtinut ja puntaroinut pitkään, on saatu päätökseen, alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Alkuun olin ihan puhki mutta nyt tuntuu, että energiat alkavat palautua. Oon saanut hoidettua sellaisia asioita jotka ovat jääneet roikkumaan kun mielessä on ollut isompiakin pohdintoja ja järjestellyt uuteen elämänvaiheeseen liittyviä asioita.

Veikkaan että kuka tahansa kaipaa tässä hetkessä ektsrapaljon lempeyttä ja helliviä juttuja arkeen, kun rajoitukset ja marraskuun pimeys saavat pirteimmänkin tyypin mielen matalaksi. Alla olevien kuulumisten joukossa on kivoja pieniä havaintoja ja juttuja, jotka piristää ainakin mua marraskuun ankeudessa.

Toivottavasti jostain ylöskirjaamastani on iloa sullekin. ♥ Marraskuun kuulumisia:

 Uudet tuulet työelämässä. Kerroin hetki sitten Instassa, että irtisanouduin päivätöistäni Sugar Helsingiltä ja että jatkan päätoimisena yrittäjänä. Vaikka irtisanoutumiseni saattoi yllättää jonkun tutun, luulen, ettei yrittäjäksi siirtyminen sen sijaan kummastuttanut ketään mua tuntevia. Ennen Sugaria ehdin toimia täyspäiväisenä yrittäjänä reilun puoli vuotta ja Sugarin ohella mulla on koko ajan ollut oma yritys, eli yrittäjänä olen toiminut jo 5,5 vuotta. Tuntuu ihanalta ja loogiselta jatkaa itsenäisesti.

Palaan työasioihin ja niihin liittyviin urapohdintoihin vähän myöhemmin tarkemmin. Nyt tekee hyvää hengähtää hetki.

Sain ystävältäni lainaan Rachel Cuskin ylistetyn Ääriviivat-trilogian ja luen nyt ensimmäistä kolmesta kirjasta. Tykkään kirjasta todella paljon ja tajuan, että pitäisi lukea paljon enemmän kirjoja englanniksi, koska alkuun lukeminen tuntui niin tahmealta. Englanninkielisen kirjan lukeminen on väsyneenä tosi paljon hitaampaa kuin suomenkielisen – tämä kielikylpy tulee siis tarpeeseen.

Ja vitsit miten kauniit kannet näissä on. Suomeksi käännetyissä kannet on niin tylsät, että oli ihan välttämätöntä saada lukea nämä englanniksi.

Oon vihdoin katsonut The Crown -sarjan! Tai no katson parhaillaan uusinta, eli 4. kautta. En tiedä millaiseksi The Crownia luulin, kun mun ennakkoasenne oli vuosia muiden suosituksista huolimatta että blaaah, ei todellakaan kiinnosta. Mut mitä hittoa, hienoimpia ja vaikuttavimpia sarjoja joita oon katsonut. Jos siellä linjoilla on joku mun kaltainen Crownin suhteen ennakkoluuloinen tyyppi, niin suosittelen antamaan Crownille mahdollisuuden. Kaikki kaudet Netflixissä.

Ääniviestittelyt ystävien kanssa. Oon sanonut tämän ennenkin, mutta ääniviestit on musta nerokas tapa pitää yhteyttä etenkin kun näkemiset venyy tai tässä tilassa monen kanssa estyy. Oon istunut tänä vuonna niiiiin monessa google meetsissä että ystävien kanssa google meetsit ei oikein huvita, mutta ääniviestit tuntuu aina yhtä ihanilta. Yleensä lähetän ääniviestejä kun hääräilen kotona jotain itsekseni tai sitten ollessani kävelyllä; matka taittuu huomaamatta ja ajatukset jäsentyy paremmin maisemien vaihtuessa – ja vastaanottaja voi itse päättää, koska hänellä on sopiva hetki viestin kuunteluun ja siihen vastaamiseen.

Ollaan sovittu mun perheen ja poikaystävän kanssa, ettei laiteta toisillemme joululahjoja tänä vuonna. Ostetaan mieluummin yhdessä jotain tarpeellista kotiin (esim. pöytälamppu olkkariin tai toiset Teklan lakanat) tai tehdään jotain kivaa yhdessä. On ihana antaa ja saada lahjoja, mutta tämä tuntuu tänä vuonna hyvältä ratkaisulta.

Jos te mietitte kivoja joululahjoja läheisillenne niin kurkkaa mun koonti kivoista vastuullisista pienten tekijöiden tuotteista täältä. Lisäksi täältä löydät mun viime vuoden vinkit. Niistä moni toimii hyvin tänä vuonnakin – vaikka just nyt ei ehkä kannata lähteä yhdessä kokemaan ja harrastamaan, voi sellaisiin hyvin ostaa lahjakortteja tulevaa ajatellen.

Kirjoitan nämä neuvot ylös vaikka ne tuntuvat itsestäänselviltä aina silloin, kun kaikki on hyvin. Kun ahdistaa, lähde kävelylle. Raikas ilma ja muutamakin kierretty kortteli auttaa laittamaan asiat mittakaavaan ja tekemään möykyistä pienempiä. Pidemmät lenkit luonnossa ja metsäkävelyt ovat ihan omaa luokkaansa laskemaan stressitasoja.

Joogaa. Edes pieni hetki. Kun ei yhtään huvita, naputan youtuben hakukenttään ”30 min slow flow yoga” tai ”30 min yin yoga” ja teen olkkariin pienen joogastudion. Sammutan valot, laitan diffuuseriin pari tippaa mandariinin eteeristä öljyä ja sytytän parit kynttilät. Olo helpottaa aina. On helpompi hengittää ja mieli ei enää laukkaa ylikierroksilla. Ja silloin, kun ei ole aikaa kuin pari minuuttia, googlaan ”5 minute meditation” ja heittäydyn hetkeksi sängylle silmät suljettuina. Keskityn hengitykseni tasaamiseen ja kuuntelen hetken meditaatio-ohjaajaa ja koetan olla miettimättä kaikkia niitä mieleni muuten valtaavia asioita.

Kirjoita. Nappaan päiväkirjan kaapista nykyisin hyvin matalalla kynnyksellä ja kirjoitan ilman mitään raameja tai rutiineja. Kun ahdistaa tai huolettaa, kirjoitan murheet ylös ja kohta saattaa jo pikkuisen helpottaa. Tämä lienee onnellisuuspäiväkirjan vastakohta, mutta toimii sekin.

Pakko vinkata samalla toinenkin kirjavinkki: Elena Ferranten Aikuisten valheellinen elämä. Tykkäsin tästä hurjan paljon; niin tuttua Ferrantea ja kuitenkin erilaista. Lämmin suositus kaikille Napoli-sarjan faneille.

Tiedän, että moni pitää nykyisin some-vapaapäiviä ja jättää joinain päivinä uutiset lukematta ja voin vain kuvitella, miten hyvää se tekee. Mua helpottaa eniten se, että koetan hengailla puhelin kourassa mahdollisimman vähän aikaa päivästä; mitä enemmän selaan instaa ilman agendaa, sen tylsemmältä oma elämä tuntuu. Ihan järjetöntä!! En huomaa samaa kirjoja, lehtiä tai blogeja lukiessa, se tuntuu erilaiselta. Hitaammalta, harkitummalta. En ole moniin vuosiin lukenut kovin montaa blogia aktiivisesti, mutta nyt itseasiassa tekisi mieli lukea pidempiä blogitekstejä lyhyiden instakuvatekstien sijaan.

·

Kesäkuun kivoimpia

/// lifestyleTags: , ,

Tämä kevät ja alkukesä ovat olleet ihmeelliset. Maaliskuun puolessa välissä loppuvuoden osalta tyhjentynyt kalenteri on edelleen pysynyt tavalliseen verrattuna ihanan tyhjänä. Vaikka elämä on alkanut viime viikkoina tuntua normaalimmalta, tuntuu edelleen kivalta, ettei tiedä, mitä kaikkea kesä ja loppuvuosi tuovat tullessaan.

En muista koska olisi viimeksi ollut vastaava tilanne. Yleensä tässä vaiheessa kesää lähes jokainen kesäviikonloppu on etukäteen lyöty lukkoon ja vaikka spontaaniudelle on kyllä tilaa kiireisessä arjessakin niin halutessaan, mahdollistaa tyhjä kalenteri huomattavasti paremmin seikkailut ja suunnitelmien muutokset. Ihanaa.

Kesäkuu menee näköjään seikkaillessa ja Suomi-matkaillessa; oon nähnyt Kokkolaa, Pietarsaarta ja ajanut Lohtajalle ja Ohtakarille sekä käynyt Fabödan hiekkarannoilla.

Ja hassua, että tiedän varmaksi, että kuukauden tai puolentoista päästä tämä alkukesä tuntuu toiselta vuodelta, siltä, että siitä on jo pieni ikuisuus. Siltä musta aina tuntuu loppukesästä; että kesään mahtuu kokonainen vuosi parin kuukauden sijaan. Tänä vuonna siltä on tuntunut muutenkin; toisaalta rytmi on hidastunut ja piirit pienentyneet ja toisaalta arkiset, tavalliset jutut tuntuvat paljon enemmän ja isommin; hyvässä ja pahassa. Valoisat kesäyöt ja auringon lämmittämä iho tuntuvat ihan pakahduttavan ihanalta.

kesäkuulumisia
Muita kesäkuun kivoja:

x Gemma. Miten ihana saitti ja inspirovat kuvat ja pikkuinen, huolella kuratoitu verkkokauppa! Gemman takana on kaksi ihanaa tyyppiä, Roosa ja Emmi – olen saanut tutustua kumpaankin Sugarin kautta viime kesänä. Odotan innolla lisää sisältöä Gemmaan; nyt olen ehtinyt kahlata koko sivuston läpi jo useampaan otteeseen, sillä tuli sellainen olo että ”täältä haluan lukea kaiken”.

x Yle Areena: Normaaleja ihmisiä. Tv-sarja perustuu Sally Rooneyn Normal People -kirjaan jota parhaillaan kuuntelen BookBeatissa. Alkuun tuntui, että tapahtuuko tässä oikeastaan yhtään mitään, mutta sarja kokonaisuudessaan oli katsomisen arvoinen. Instatuttavani Eerika oli kommentoinut sarjaa omassa instassaan osuvasti ”– tämä on kuvaus hiljaisista ihmisistä. Kuinka paljon [tv-sarjoissa] on ollut tilaa niille ujoille ja hiljaisille, ulkopuolisille hahmoille? Jotka on kiusaantuneita, lukossa ja hukassa?” ja oli helppo nyökytellä, että jep, tuntuu tämä jollain tasolla samaistuttavammalta kuin itsevarmat ja sanavalmiit päähenkilöt esim. Girlsissä.

ida365 suosikit

x Lidlin vegaaniset kookosjätskit, joissa on tummasuklaapähkinäkuorrute, ovat hyvä löytö!  Sellaiset perushyvät jätskit, ei överimakeat, mutta ei tylsätkään. Kivaa että vegaanisia jätskejä on nykyisin niin paljon!

x Oltiin kavereiden luona Pietarsaaressa ja tehtiin illallisen jälkeen kävelykierros hiljaisessa keskustassa. Oli ihana fiilistellä vanhoja taloja, Koulupuiston puutarhaa ja Jeppiksen menomestoja kävellen – tuntui, kuin olisi ollut ulkomailla. Kun yöllä käveltiin kotiin, saatiin kotimatkakaveriksi naapurin pieni kissa, joka jäi naukumaan oven taakse niin, että teki mieli kaapata kisu mukaan.

x Dolly AldertonKaikki mitä tiedän rakkaudesta. Nimen ja kustantajan briiffauksen perusteella ajattelin tämän olevan ennen kaikkea kirja rakkaudesta, mutta tämä olikin kirja ystävyydestä ja nuoruudesta. Seikkailuista ja omien rajojensa löytämisestä. Ekat kappaleet veivät heti mennessään, vaikka suhtautumiseni sisällön rikkauteen oli alkuun hieman kyyninen. Vielä jossain kirjan puolessa välissä mietin, että jaa, saankohan tästä mitään irti vai jääkö tämä vain tällaiseksi viihdyttäväksi kirjaksi vaan, joka unohtuu samantien lukemisen jälkeen, mutta sitten kirjan loppu nivoikin kaiken yhteen ja alun ei-niin-syvällisetkin huomiot ja jutut saivat nekin tarkoituksen.

Kuvaukset ystävyydestä elämän tärkeimpinä ihmissuhteina tuntuivat samaistuttavilta ihanuudessaan ja monimutkaisuudessaan ja mietin monesti että vau miten jännää, että Alderton on saanut ystäviltään luvan kertoa heidänkin tarinansa osana omaansa niin rehellisen oloisesti (tarkistin instasta, että ainakaan läheisimpien ystävien nimiä ei ole muutettu). Tämä oli yksi lempparihuomioistani, ilmeisen tarpeellinen muistutus itsellenikin: ”On turha miettiä pienimmänkin valinnan kohdalla uupumukseen asti, heijastaako se omia arvoja ja sitten ruoskia itseään, kun väistämättä epäonnistuu. Feministi voi olla posliini. Pappi voi kiroilla. Kasvissyöjä voi käyttää nahkakenkiä. Riittää, kun on niin hyvä kuin pystyy.” 

kesä 2020

x Chili-coleslaw! Ihan hullun helppo & herkullinen resepti kaiken kesägrillattavan kylkeen.

x Vanhat cd-levyt. Onneksi en ole aikoinaan myynyt kaikkia kirpparilla, nyt niistä on iloa automatkoilla. SMG:n, Ultra Bran, Kentin ja The Crashin levyt tuntuvat aarteilta nyt vuosien jälkeen.

x Autolla ajamisen uudelleen opettelu. Oon ylpeä itsestäni, että oon onnistunut voittamaan pelon, joka on kummitellut takaraivossa kuuden vuoden ajan miltei viikoittain. Jännittävää, miten itselleen saa kyhättyä näkymättömiä muureja ja lietsottua itsensä paniikkiin asiasta, joka ei sitten lopulta olekaan ihan niin iso (vaikkakin todellinen ja ahdistava).

Oon ajanut kuluneen kahden viikon aikana ehkä enemmän kuin ikinä ja ajaminen alkaa tuntua vähemmän jännittävältä koko ajan. Ajoin kortin 18-vuotiaana ja kävin kakkosvaiheenkin tietty, mutten ole ajanut säännöllisesti kuin yhtenä kesänä parin viikon ajan lyhyehköä työmatkaa ja joitain satunnaisia reissuja siihen päälle. En siis koskaan ole ehtinyt tottua ajamiseen tai saada sellaista varmuuden tunnetta, jota kaipaa, kun tekee jotain tarkkuutta vaativaa.

Onneksi mulla on ollut ajeluseuranani rauhallinen ja lempeä kartanlukija, joka on jaksanut neuvoa mua kärsivällisesti – ja tadaa, nyt hyppään tutuksi tulleen auton rattiin ihan vapaaehtoisestikin. Vielä on matkaa siihen että minkä tahansa auton tai reitin ajaminen tuntuisi kivalta ja helpolta ajatukselta, mutta pikku hiljaa. On ihanaa päästä pelosta. Uskomattoman vapauttavaa ja keventävää.

Toivottavasti kesäkuu on ollut lempeä.

·

2 x HBO-sarjasuositus

/// lifestyleTags: ,

kuva: HBO

Euphoria

Tykkäsin tosi paljon siitä, miten tää draamasarja oli toteutettu visuaalisesti. Tiesin etukäteen kiinnittää huomiota siihen, että jaksoissa on erilainen tunnelma ja väri- ja musiikkimaailma päähenkilön mania- tai masennuskauden mukaan ja musta toteutus oli tehty todella hyvin. Euphoria on yhtä aikaa hullun ahdistava, kaunis ja kutkuttava.

Joissain kohdissa meininki on ehkä pikkuisen naiivin oloinen, mutta kokonaisuudessaan sarja on tosi hyvä. Tässä on jotain samaa kuin Skinsissä. Sellainen sarja, jonka haluaa ahmaista kerralla – ekassa kaudessa on kahdeksan jaksoa, joten tämän katsomiseen ei mene koko syksyä. Fun fact: tuotantotiimissä on ollut mukana mm. Drake!

kuva: HBO via VOX 

My Brilliant Friend

Elena Ferranten romaaneihin perustuva My Brilliant Friend on niin hienosti toteutettu puvustusta ja sarjan sävymaailmaa myöden, että uskon, että tästä tykkäävät nekin, jotka eivät ole lukeneet Ferranten Napoli-sarjaa.

Mun mielessä tämä tekee hyvin oikeutta kirjoille – yleensä tv-sarjat ja leffat eivät ikinä vedä vertoja kirjalle, mutta nyt mun kuvitelmat henkilöhahmoista menivät lähes täydellisesti yks yhteen sarjan tekijöiden ajatusten kanssa. Tässä oli sellainen kirjoista tuttu hidas tempo ja paljon yksityiskohtia ja havainnoitavaa. En malta odottaa kakkoskautta tästä!

/////

Jaahas, mitäs sitten katsoisi? En katsonut viime keväänä varmaan yhtäkään tv-sarjaa, mutta veikkaan, että nyt syksyllä sarjat ja niiden ääressä rentoutuminen kiinnostavat taas. Mulle on suositeltu lähiaikoina Kiddingiä (ihan jees parin jakson perusteella, mutta mun suhde Jim Carreyhin on vaikea), The Wireä ja Göstaa. The Affairista, Big Little Liesista ja Handmaids Talesta on tullut uusia kausia, mutta jostain syystä ne eivät puhuttele, en oo kuullut niistä kehuja? Chernobyl pitäis ehkä katsoa sekin. Onko teillä jotain suosituksia? Lisää tv-sarja- ja leffasuosistuksia täällä.

·