Kesäkuun kivoimpia

/// lifestyleTags: , ,

Tämä kevät ja alkukesä ovat olleet ihmeelliset. Maaliskuun puolessa välissä loppuvuoden osalta tyhjentynyt kalenteri on edelleen pysynyt tavalliseen verrattuna ihanan tyhjänä. Vaikka elämä on alkanut viime viikkoina tuntua normaalimmalta, tuntuu edelleen kivalta, ettei tiedä, mitä kaikkea kesä ja loppuvuosi tuovat tullessaan.

En muista koska olisi viimeksi ollut vastaava tilanne. Yleensä tässä vaiheessa kesää lähes jokainen kesäviikonloppu on etukäteen lyöty lukkoon ja vaikka spontaaniudelle on kyllä tilaa kiireisessä arjessakin niin halutessaan, mahdollistaa tyhjä kalenteri huomattavasti paremmin seikkailut ja suunnitelmien muutokset. Ihanaa.

Kesäkuu menee näköjään seikkaillessa ja Suomi-matkaillessa; oon nähnyt Kokkolaa, Pietarsaarta ja ajanut Lohtajalle ja Ohtakarille sekä käynyt Fabödan hiekkarannoilla.

Ja hassua, että tiedän varmaksi, että kuukauden tai puolentoista päästä tämä alkukesä tuntuu toiselta vuodelta, siltä, että siitä on jo pieni ikuisuus. Siltä musta aina tuntuu loppukesästä; että kesään mahtuu kokonainen vuosi parin kuukauden sijaan. Tänä vuonna siltä on tuntunut muutenkin; toisaalta rytmi on hidastunut ja piirit pienentyneet ja toisaalta arkiset, tavalliset jutut tuntuvat paljon enemmän ja isommin; hyvässä ja pahassa. Valoisat kesäyöt ja auringon lämmittämä iho tuntuvat ihan pakahduttavan ihanalta.

kesäkuulumisia
Muita kesäkuun kivoja:

x Gemma. Miten ihana saitti ja inspirovat kuvat ja pikkuinen, huolella kuratoitu verkkokauppa! Gemman takana on kaksi ihanaa tyyppiä, Roosa ja Emmi – olen saanut tutustua kumpaankin Sugarin kautta viime kesänä. Odotan innolla lisää sisältöä Gemmaan; nyt olen ehtinyt kahlata koko sivuston läpi jo useampaan otteeseen, sillä tuli sellainen olo että ”täältä haluan lukea kaiken”.

x Yle Areena: Normaaleja ihmisiä. Tv-sarja perustuu Sally Rooneyn Normal People -kirjaan jota parhaillaan kuuntelen BookBeatissa. Alkuun tuntui, että tapahtuuko tässä oikeastaan yhtään mitään, mutta sarja kokonaisuudessaan oli katsomisen arvoinen. Instatuttavani Eerika oli kommentoinut sarjaa omassa instassaan osuvasti ”– tämä on kuvaus hiljaisista ihmisistä. Kuinka paljon [tv-sarjoissa] on ollut tilaa niille ujoille ja hiljaisille, ulkopuolisille hahmoille? Jotka on kiusaantuneita, lukossa ja hukassa?” ja oli helppo nyökytellä, että jep, tuntuu tämä jollain tasolla samaistuttavammalta kuin itsevarmat ja sanavalmiit päähenkilöt esim. Girlsissä.

ida365 suosikit

x Lidlin vegaaniset kookosjätskit, joissa on tummasuklaapähkinäkuorrute, ovat hyvä löytö!  Sellaiset perushyvät jätskit, ei överimakeat, mutta ei tylsätkään. Kivaa että vegaanisia jätskejä on nykyisin niin paljon!

x Oltiin kavereiden luona Pietarsaaressa ja tehtiin illallisen jälkeen kävelykierros hiljaisessa keskustassa. Oli ihana fiilistellä vanhoja taloja, Koulupuiston puutarhaa ja Jeppiksen menomestoja kävellen – tuntui, kuin olisi ollut ulkomailla. Kun yöllä käveltiin kotiin, saatiin kotimatkakaveriksi naapurin pieni kissa, joka jäi naukumaan oven taakse niin, että teki mieli kaapata kisu mukaan.

x Dolly AldertonKaikki mitä tiedän rakkaudesta. Nimen ja kustantajan briiffauksen perusteella ajattelin tämän olevan ennen kaikkea kirja rakkaudesta, mutta tämä olikin kirja ystävyydestä ja nuoruudesta. Seikkailuista ja omien rajojensa löytämisestä. Ekat kappaleet veivät heti mennessään, vaikka suhtautumiseni sisällön rikkauteen oli alkuun hieman kyyninen. Vielä jossain kirjan puolessa välissä mietin, että jaa, saankohan tästä mitään irti vai jääkö tämä vain tällaiseksi viihdyttäväksi kirjaksi vaan, joka unohtuu samantien lukemisen jälkeen, mutta sitten kirjan loppu nivoikin kaiken yhteen ja alun ei-niin-syvällisetkin huomiot ja jutut saivat nekin tarkoituksen.

Kuvaukset ystävyydestä elämän tärkeimpinä ihmissuhteina tuntuivat samaistuttavilta ihanuudessaan ja monimutkaisuudessaan ja mietin monesti että vau miten jännää, että Alderton on saanut ystäviltään luvan kertoa heidänkin tarinansa osana omaansa niin rehellisen oloisesti (tarkistin instasta, että ainakaan läheisimpien ystävien nimiä ei ole muutettu). Tämä oli yksi lempparihuomioistani, ilmeisen tarpeellinen muistutus itsellenikin: ”On turha miettiä pienimmänkin valinnan kohdalla uupumukseen asti, heijastaako se omia arvoja ja sitten ruoskia itseään, kun väistämättä epäonnistuu. Feministi voi olla posliini. Pappi voi kiroilla. Kasvissyöjä voi käyttää nahkakenkiä. Riittää, kun on niin hyvä kuin pystyy.” 

kesä 2020

x Chili-coleslaw! Ihan hullun helppo & herkullinen resepti kaiken kesägrillattavan kylkeen.

x Vanhat cd-levyt. Onneksi en ole aikoinaan myynyt kaikkia kirpparilla, nyt niistä on iloa automatkoilla. SMG:n, Ultra Bran, Kentin ja The Crashin levyt tuntuvat aarteilta nyt vuosien jälkeen.

x Autolla ajamisen uudelleen opettelu. Oon ylpeä itsestäni, että oon onnistunut voittamaan pelon, joka on kummitellut takaraivossa kuuden vuoden ajan miltei viikoittain. Jännittävää, miten itselleen saa kyhättyä näkymättömiä muureja ja lietsottua itsensä paniikkiin asiasta, joka ei sitten lopulta olekaan ihan niin iso (vaikkakin todellinen ja ahdistava).

Oon ajanut kuluneen kahden viikon aikana ehkä enemmän kuin ikinä ja ajaminen alkaa tuntua vähemmän jännittävältä koko ajan. Ajoin kortin 18-vuotiaana ja kävin kakkosvaiheenkin tietty, mutten ole ajanut säännöllisesti kuin yhtenä kesänä parin viikon ajan lyhyehköä työmatkaa ja joitain satunnaisia reissuja siihen päälle. En siis koskaan ole ehtinyt tottua ajamiseen tai saada sellaista varmuuden tunnetta, jota kaipaa, kun tekee jotain tarkkuutta vaativaa.

Onneksi mulla on ollut ajeluseuranani rauhallinen ja lempeä kartanlukija, joka on jaksanut neuvoa mua kärsivällisesti – ja tadaa, nyt hyppään tutuksi tulleen auton rattiin ihan vapaaehtoisestikin. Vielä on matkaa siihen että minkä tahansa auton tai reitin ajaminen tuntuisi kivalta ja helpolta ajatukselta, mutta pikku hiljaa. On ihanaa päästä pelosta. Uskomattoman vapauttavaa ja keventävää.

Toivottavasti kesäkuu on ollut lempeä.

·

2 x HBO-sarjasuositus

/// lifestyleTags: ,

kuva: HBO

Euphoria

Tykkäsin tosi paljon siitä, miten tää draamasarja oli toteutettu visuaalisesti. Tiesin etukäteen kiinnittää huomiota siihen, että jaksoissa on erilainen tunnelma ja väri- ja musiikkimaailma päähenkilön mania- tai masennuskauden mukaan ja musta toteutus oli tehty todella hyvin. Euphoria on yhtä aikaa hullun ahdistava, kaunis ja kutkuttava.

Joissain kohdissa meininki on ehkä pikkuisen naiivin oloinen, mutta kokonaisuudessaan sarja on tosi hyvä. Tässä on jotain samaa kuin Skinsissä. Sellainen sarja, jonka haluaa ahmaista kerralla – ekassa kaudessa on kahdeksan jaksoa, joten tämän katsomiseen ei mene koko syksyä. Fun fact: tuotantotiimissä on ollut mukana mm. Drake!

kuva: HBO via VOX 

My Brilliant Friend

Elena Ferranten romaaneihin perustuva My Brilliant Friend on niin hienosti toteutettu puvustusta ja sarjan sävymaailmaa myöden, että uskon, että tästä tykkäävät nekin, jotka eivät ole lukeneet Ferranten Napoli-sarjaa.

Mun mielessä tämä tekee hyvin oikeutta kirjoille – yleensä tv-sarjat ja leffat eivät ikinä vedä vertoja kirjalle, mutta nyt mun kuvitelmat henkilöhahmoista menivät lähes täydellisesti yks yhteen sarjan tekijöiden ajatusten kanssa. Tässä oli sellainen kirjoista tuttu hidas tempo ja paljon yksityiskohtia ja havainnoitavaa. En malta odottaa kakkoskautta tästä!

/////

Jaahas, mitäs sitten katsoisi? En katsonut viime keväänä varmaan yhtäkään tv-sarjaa, mutta veikkaan, että nyt syksyllä sarjat ja niiden ääressä rentoutuminen kiinnostavat taas. Mulle on suositeltu lähiaikoina Kiddingiä (ihan jees parin jakson perusteella, mutta mun suhde Jim Carreyhin on vaikea), The Wireä ja Göstaa. The Affairista, Big Little Liesista ja Handmaids Talesta on tullut uusia kausia, mutta jostain syystä ne eivät puhuttele, en oo kuullut niistä kehuja? Chernobyl pitäis ehkä katsoa sekin. Onko teillä jotain suosituksia? Lisää tv-sarja- ja leffasuosistuksia täällä.

·

Kesäsuosikkeja

/// lifestyleTags: , , , ,
Kivoja juttuja:

x Mia KankimäkiNaiset joita ajattelen öisin -äänikirja. Inspiroivia tarinoita seikkailevista naisista; sellaisista, joista en tiennyt aiemmin mitään. Luin Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin kolme vuotta sitten ja tykkäsin siitä kovasti, joten tiesin, että tykkäisin tästäkin.

Mulla on myös vika Ferrante edelleen kesken ja aloitin Sofian maailmankin iltalukemisena. Siinä missä en osaa priorisoida lukemista osaksi arkea (vaan kuuntelen mieluummin äänikirjoja), on lomalla ja kesällä onneksi aikaa lukemisellekin. Ihan parasta.

Äänikirjoissa Kankimäen lisäksi meneillään myös Yuval Noah Hararin Homo Deus. Mitä te luette just nyt?

x Tuntuu lomalta, kun iltaisin töiden jälkeen ei jää miettimään mitään työasioita, vaan vaihtaa moodin lomamoodiin. Kesä-Ida ei näköjään stressaile liikoja, ihanaa! Tätä tyyppiä mun on ollut ikävä.

x Karhupuistoon avattu Way:n pyörittämä Lippakioski on ihana! Sieltä saa pehmistä spessuhöystöin, esim. kombucha-hunaja-siirapilla tai kettukarkeilla. Pullaa ja kahviakin on. Ja natuviinejä puiston laidalla nautittavaksi. Kuinka täydellinen konsepti, suosittelen!

x Easy-sarja. Aloitin epäloogisesti kolmannesta kaudesta ja jatkoin kolmannen loppuun ja nyt katson hissukseen ekan kauden ekoja jaksoja. Tässä on jotain samaa kuin High Maintenancessa, jota oon suositellut joskus aiemmin; erilaisia ja aidonoloisia tarinoita ihmisistä, suhteista ja elämästä.

x En oo koskaan aiemmin kirjoittanut päiväkirjaa näin intuitiivisen intensiivisesti kuin nyt kuluneen vuoden aikana. Huomaan että se tekee mulle tosi hyvää, vaikka kirjoittaisin vain vähän tai vain ranskalaisin viivoin listattuna asioita, fiiliksiä, pohdintoja, tapahtumia. Päiväkirjan väliin voi myös liittää polaroid-kuvia, matkalippuja, viestejä ja juhannusyönä tyynyn alla litistyneet kukat.

x Sagaoyga. En oo koskaan aiemmin ollut uskollinen yhdellekään joogapaikalle tai salille tai vastaavalle, koska en oo kokenut, että yksikään paikka olisi ollut kokonaisuudessa mua varten. Mut Sagayoga, vitsit miten mielettömän lämminhenkinen ja helposti lähestyttävä joogapaikka. Tuntuu melkeinpä toiselta kodilta ja on ihanaa, kun tuntemattomista tyypeistä alkaa tulla tuttuja joogakamuja.

Ostin sellaisen koko kesän joogapassin tänne ja huomasin, että myynnissä on myös heinä-elokuun-passi, joka maksaa 125€ ja sisältää rajattoman määrän joogatunteja. Jos asut joko Punavuoren tai Töölön studion läheisyydessä, niin suosittelen todella lämpimästi.

x Olin eilen ekaa kertaa elämässäni Lintsillä. Startattiin Ullan ja Henriikan kanssa klassikolla, eli puuvuoristoradalla ja sen jälkeen ihailtiin maisemia maailmanpyörässä. Ens kerralla haluun ehdottomasti kaikkiin hurjastelulaitteisiin!

x Vallilan Plein on ihana uusi ravintolatuttavuus. Maisteltiin listalta työporukalla kaikki annokset, jotka sai kasvis- tai kalaversiona ja tykättiin jokainen kovasti. Rento ja konstailematon, mutta tosi kovatasoinen. Mun suosikki tältä listalta oli nokkosrisotto ja molemmat kala-annokset, mmh.

·