* Kaupallinen yhteistyö Mehiläinen & Asennemedia

Stressi ja jaksaminen, siinä vasta kevyet aiheet. Kun alkuvuodesta suunnittelimme yhdessä Mehiläisen kanssa vuosiyhteistyön teemoja, oli stressi aihe, johon halusin ehdottomasti tarttua.

Työuupumus, burnout ja stressin erilaiset oireet ovat aiheita, joista bongaan jatkuvasti uutisia ja artikkeleita ja aihe, josta suurin osa lähipiiristäni puhuu usein. Miksi meidän sukupolvemme stressaa niin paljon? Miten se vaikuttaa meihin ja miten stressiä voisi pyrkiä ehkäisemään?

Kävin tapaamassa Mehiläisen työterveyshuollon ja yleislääketieteen erikoislääkäri Anne Lehtosta (vitsit miten hurmaava nainen!), jonka kanssa puhuimme jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Parhaiten mieleeni jäi se, miten meidän kaikkien kannattaisi opetella kuuntelemaan omaa kehoamme tarkemmin.

Stressi on tiettyyn pisteeseen asti hyvä asia; se saa ainakin omalla kohdallani aikaan tehokkuutta ja selviydyn paremmin oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Mutta jos stressiä jatkuu pitkään, alkaa se vaikuttaa negatiivisesti ja näkyä olossa. Pitkään jatkunut stressi altistaa myös vakaville sairauksille. Kun stressi saa kunnon otteen, kaikki pienetkin asiat alkavat ahdistaa ja esimerkiksi päätöksenteko vaikeutuu. Olen myös huomannut, että stressi tarttuu helposti, joten haluan opetella huomaamaan nopeammin milloin alan olla stressistä tiukkana jottei se vaikuttaisi myös läheisiini.

Miten stressi oikein oireilee?

Iho-oireet, uupuminen, migreeni, päänsärky, toistuvat flunssat, ahdistuneisuus, levottomuus, ärtyneen suolen oireyhtymä ja muut vatsavaivat, uniongelmat, muistihäiriöt ja erilaiset ihottumat – u name it. Kuulostaa kamalalta ja kamalan tutulta.

Kun mulla on kaikista pahin stressi, se alkaa heijastua yöuniini. Saatan nukahtaa ihan normaalisti, mutta herään säpsähtäen aamuyöstä kesken unien ja mielessä alkaa pyöriä keskeneräiset projektit ja hoitamattomat asiat. Sen jälkeen voi olla vaikea nukahtaa uudestaan. Kun stressaan, huomaan myös purevani hampaita yhteen unissani. Pitäisi varmaan varata aika hammaslääkärille ja tarkistuttaa, että pitäisikö mun hankkia yöksi sellaiset kiskot, jotka estävät hampaiden narskuttelun. Narskuttelun takia saatan herätä pää kipeänä, kun olen koko yön purrut hampaitani yhteen. Päivälläkin huomaan joskus jännittäväni hampaita yhteen stressatessani, mutta siihen on onneksi helppo reagoida.

Vuosi sitten sain myös pitkästä aikaa migreenikohtauksen ja uskon, että se liittyi silloiseen todella kuormittavaan vaiheeseen elämässäni – kroppa koetti kertoa, että nyt riittää. Juuri tästä puhuimme myös Annen kanssa; hänen mielestään olisi tärkeää, että oppisimme kuuntelemaan kehoamme paremmin, sillä vatsavaivat ja päänsärky ovat aina merkkejä jostakin. Jos oireita ei tunnista tai noteeraa, on niihin vaikea reagoida.

Mun kohdallani stressi liittyy lähestulkoon aina ajankäyttöön liittyviin asioihin sekä ihmissuhdehuoliin. Nämä ovat Annen mukaan yleisiä stressin aiheuttajia muillakin nuorilla naisilla, mutta myös raha ja ulkonäköasiat aiheuttavat monille huolia ja stressiä. En voi myöskään olla ajattelematta, että olisiko onnellisempi, jos ei somen kautta aina saisi selville millaisista jutuista ”jää paitsi” jos ei ole päässyt joihinkin kivoihin kemuihin tai jos näkee muiden viilettävän onnellisena jossain, kun itse pitää hoitaa jotain tylsempiä asioita?

Miten oireisiin voi reagoida, eli miten stressistä pääsee eroon?

Stressiä ei todellakaan voi aina välttää, mutta jos sen tiedostaa, sille voi alkaa tehdä jotain. Kun stressi jatkuu liian pitkään, esimerkiksi yli kaksi viikkoa yhteen menoon, alkaa sen vaikutukset helposti olla negatiivisia ja niillä voi olla pitkään jatkuneena ikäviä seurauksia. Kaksi viikkoa on aika hyvä ja konkreettinen mittari ja todella herättelevä aikaraja – tajusin nimittäin juuri, että nyt alkaa helpottaa n. 1,5kk kestänyt hullunmylly. Meillä on ollut töissä harvinaisen kiireinen kevät, mulla on ollut ihania mutta aika työläitä blogikamppiksia ja siihen päälle vielä muutto, uuden kämpän remppa-asioista sopiminen ja muut henkilökohtaisen elämän koukerot, jotka ovat verottaneet jaksamista. On siis ollut pikkuisen liikaa meneillään yhtä aikaa – ja pikkuisen liian pitkään.

Miten ihmeessä sitten varmistaisin, etten ensi keväänä ole taas samassa tilanteessa? Kieltäytymällä ylimääräisistä menoista, sanomalla ei projekteihin, joita en yksinkertaisesti ehdi toteuttaa ilman että jokin muu tärkeä asia (esimerkiksi oma hyvinvointi) kärsii. Välillä on tosi vaikea sanoa ei, jos jutut on kivoja, mutta koetan opetella ymmärtämään, että ihan kaikkea kivaakaan ei vaan yksinkertaisesti ehdi.

Priorisoimalla. Varaamalla kalenteriin omaa aikaa – sellaista, kun mun ei tarvitse tehdä yhtään mitään mutta jolloin voin halutessani tehdä mitä huvittaa – tai ihan vaan levätä. Pitämällä kiinni siitä, että en skippaa tärkeitä harrastuksiani. Syömällä lounaan joka ikinen päivä, vaikka se joskus kiireessä tuntuisi hankalalta. Pitämällä taukoja, vaikka tauko tuntuu kiireessä oudolta ajatukselta. Onneksi tiedän, että taukojen ansiosta ajatukset rullaavat paljon paremmin. Tauolla tarkoitan pientä happihyppelyä, venyttelyä, horisonttiin katselua, kahvihetkeä tai vastaavaa – puhelimen selaaminen tai tietokoneella vietetty hetki ei oikein mene tauosta, kun niitä käyttää muutenkin jatkuvasti työpäivän aikana. Tunnistamalla asiat joihin voi vaikuttaa; jos voit esimerkiksi pitää tavanomaisen palaverin sijaan kävelypalaverin kolleegan kanssa, pidä. Tai jos voit tehdä töitä välillä etänä, tee. Pyytämällä apua ja delegoimalla.

Nuku tarpeeksi, syö terveellisesti ja liiku – nämä kolme asiaa ovat ne tärkeimmät hyvinvoinnin ylläpitoon ja stressin ehkäisyyn. Jos yksi noista kolmesta ei ole kunnossa, alkavat muutkin osa-alueet kärsiä; jos ei nuku riittävästi, alkaa himoita kaikkea epäterveellistä ja toisaalta väsyneenä ei jaksa liikkua ja skippaa helposti kaiken arkisen hyötyliikunnankin. Epäterveellinen syöminen heijastuu herkimmillä helposti unen laatuun ja jos taas ei liiku, ei uni välttämättä tule tai ole syvää. Nämä ovat tosi yksinkertaisia asioita, mutta ihan älyttömän vaikeasti toteutettavissa silloin, kun on kovin kiire ja pahin stressi.

/////////

Uni: Koetan olla itselleni armollinen ja pyrkiä nukkumaan pahimman kiireen aikana kunnolliset yöunet edes parina yönä – vaikka sitten viikonloppuna, jos en arkena meinaa ehtiä. 5-6h yöunet eivät riitä mulle, 7h on ehdoton minimi siihen, että jaksan normaalisti. Ideaalein olisi varmaan yli 8h, ainakin talvella. Kun on kovin kiire, päätän, että nukun ainakin parina yönä kunnon yöunet.

Terveellisesti syöminen: Kun stressaa, tekee terveellisen ruuan sijaan mieli pizzaa eikä iltaisin jaksaisi väsätä eväitä töihin, vaikka just silloin pitäisi jaksaa syödä terveellisesti. Olen huomannut, että jos en syö talvella lounaaksi jotain lämmintä, voin huonosti, mutta keväällä ja kesällä pärjään hyvin kevyellä salaattilounaallakin. Tiedän myös tulevani huonovointiseksi ja väsyneeksi jos en syö kunnon ruokaa vaan ainoastaan napostelen tai syön välipaloja pitkin päivää, joten koetan kiireenkin keskellä muistaa säännöllisen ateriarytmin – ja lämpimän ruuan.

Liiku: Jos pahimman kiirejakson keskellä ehdi harrastaa liikuntaa yhtä paljon kuin normaalisti, tee pieniä arkisia valintoja; kävele ratikkamatkan sijaan, valitse portaat aina kun mahdollista ja tee kevyt kotitreeni aamulla tai illalla. Joogaa tai venyttele iltaisin vaikka 10 minuutin ajan, jotta mieli rauhoittuisi.

Muita hyväksi havaittuja keinoja stressin lievittämiseen: saunominen – yksin tai ystävän kanssa. Jos taloyhtiössä ei ole saunaa, kannattaa hyödyntää salien infrapunasaunat. Talvella avannossa käyminen. Kelluntatankissa aistiärsykkeettömässä tilassa kelluminen. Meditoiminen. Podcastin tai äänikirjan kuuntelu puhelimen räpläämisen sijaan ennen nukkumaan menoa. Lämmittävä ja rauhoittava iltatee tai kurkumalatte. Vartalon huolellinen kuivaharjaaminen ja rasvaaminen – kun puhteeseen keskittyy kunnolla, se menee meditaatiosta. Taukojen pitäminen. Jos voit, pidä kolleegan kanssa kävelypalaveri raittiissa ulkoilmassa – saat samalla happea ja ajatus juoksee paremmin. Hieronta, kasvohoito ja muut hemmottelut.

Stressioireita ei kannata sivuuttaa, vaan ajatella oireet hälytysmerkkeinä siitä, että nyt on ihan liikaa kaikkea. Kun kroppa alkaa oireilla, on yksinkertaisesti pakko höllätä vähän, hiljentää tahtia ja levätä. Joskus olo helpottaa sillä, että kalenterissa on vapaapäivä tai -ilta ilman mitään suunniteltua menoa. Joskus olo helpottaa viikon löhölomalla, joskus jo sillä, että lähtee iltakävelylle. Kun mua stressaa, soitan maratoonipuhelun ystävälleni tai kilautan äidille – läheiset osaavat usein antaa neuvoja, joita ei stressisumussa hoksaa, vaikka ne jälkikäteen tuntuisivat itsestäänselviltä.

Mutta suurin oivallus, jonka olen hoksannut, on opetella sanomaan ei. Ei on ihan tajuttoman vaikea sana ja huijaisin, jos väittäisin olevani hyvä kieltäytymään asioista. Olen siinä huono, mutta koetan parhaillani opetella.

Kukaan muu ei tiedä, miten paljon jaksan tai ehdin tehdä. Ja kun tekee töitä – niin päivätöitä kuin blogiakin – intohimojensa parissa, on pakko kieltäytyä myös kivoista asioista, koska ihan kaikkea ei yksinkertaisesti aina pysty tekemään, vaikka kuinka haluaisi. Puhuimme tästäkin Annen kanssa; hän totesi, että olisi hyvä tarkastella asioita oman motivaation kautta, sillä jos motivaatiota ei ole, alkavat tehtävät uuvuttaa nopeasti. Tästä syystä on tärkeää pysähtyä miettimään miksi tekee erilaisia asioita; ovatko ne tilapäisen stressin ja kiireen arvoisia? Jos eivät, pitäisikö asialle tehdä jotain?

Oli ihana päästä juttelemaan aiheesta Annen kanssa ja saada konkreettisia vinkkejä stressin hallintaan, mutta ennen kaikkea tajuta, että tiesin jo tämän kaiken. Nyt kun vielä muistaisin ja osaisin priorisoida oman hyvinvointini yhtä korkealla kuin muille lupaamani asiat.

Lisää stressistä ja siitä, mikä siihen auttaa täällä.

////////

Miten te hallitsette stressiä ja kiirettä ja pidätte huolen omasta hyvinvoinnistanne? Hyvät vinkit otetaan lämmöllä vastaan ja uskon, että ne kiinnostaisivat kommenttiboksissa muitakin kuin minua. Laitetaan hyvät vinkit kiertämään ♡