* Yhteistyössä Mehiläinen & Asennemedia
Musta on aina tosi mielenkiintoista kuulla miten kukin suhtautuu ruokaan – suhtaudutaanko siihen intohimolla ja kulinaristisesti, onko se pelkkää polttoainetta vai tarkkaa grammamääräistä proteiinien, hiilareiden ja rasvan määrän optimointia vai jotain ihan muuta?
Mulle ruoka on ehdottomasti herkuttelua ja nautintoa. Haluan, että kaikki mitä syön, tekee mut iloiseksi ja että ruuan jälkeen on hyvä olo – ja täydellisintä on, jos ruokailuhetken voi jakaa jonkun kanssa. Rakastan pitkiä illallisia, ruokapöydässä käytyjä keskusteluita ja yhdessä kokkaamista.
Välillä on tietysti tilanteita, jolloin pitää vain nopeasti syödä jotain ilman että ehtii sen kummemmin nauttia, mutta pyrin aina siihen, että ruokahetki on muutakin kuin tankkausta. Ja joskus tietysti tekee mieli jotain, minkä tietää olevan turhaa höttöä tai epäterveellistä, mutta ihan sama, joskus voi syödä jotain sellaistakin. Yllätyn aina kun tajuan, että on paljon tyyppejä, jotka miettivät ruoka-annoskokonaisuuksiensa hiilarit, protskut ja rasvat tosi tarkkaan – minä en edes osaa! En tarkoita että tämä tapa olisi yhtään huonompi kuin omani, mutta minulle totaalisen vieras tapa suhtautua ruokaan ja ravintoon. Toki joudun joskus kasvissyöjänä miettimään esim. proteiinin saantia ja otan esim. B12-vitamiinia säännöllisesti suihkeena, mutta muuten kriteerini ruualle on herkullisuus, aitous, monipuolisuus ja hyvää tekevyys. Uskon, että omaa kehoa kuuntelemalla tietää usein, mitä on hyvä syödä.
Olen mukana Mehiläisen kampanjassa, jonka myötä pääsen pian tapaamaan lääkäriä ravitsemusasioihin liittyen. Todella jännittävää ja mielenkiintoista! Ruoka ja hyvinvointi ovat aina kiinnostaneet minua ja mielessäni on monia kysymyksiä, joista haluaisin keskustella ammattilaisen kanssa. On älyttömän mielenkiintoista jutella ravintoasioista kokeneen lääkärin kanssa – aiemmat ajatukseni ruoasta ja ravinnosta tulevat lukemistani kirjoista, kokemuksen kautta opituista ja hyväksi havaituista tavoista, kasvatuksesta ja artikkeleista. Minua myös vähän jännittää tavata lääkäri – entä jos kanta onkin ravitsemussuosituksia noudatteleva, tyyliin että minun pitäisi ehdottomasti syödä punaista lihaa ja että maito naisen tiellä pitää?
Olen aina syönyt suhteellisen terveellisesti ja puhtaita, itsetehtyjä ruokia. Kun olin pieni, äiti teki aina kaikki päivän ateriat itse alusta loppuun, oli kyse eväistä tai illallisesta. Vitsit miten arvostankin sitä, sillä sieltä kiinnostus ruuanlaittoon ja ruokaan ylipäätään on varmasti periytynyt. Haluan tietää mitä syön ja syödä herkullista ruokaa, joka sopii minulle. Ravintoloista oli varsinkin vielä muutama vuosi sitten hankala löytää hyvää kasvisruokaa, joka onneksi tuntuu nyt jo melko absurdilta, mutta siitä syystä osaa arvostaa ruuanlaittotaitoa. Ja kun tekee ruuan itse, tietää tismalleen, mistä raaka-aineista se on tehty ja ettei siinä ole mitään ylimääräistä.
Kasvispainotteinen ruokavalio
Olen ollut pääsääntöinen kasvissyöjä kasiluokasta, eli kymmenisen vuotta. Silloin lopetin punaisen lihan syömisen koulussa ja kylässä – kotona meillä on aina syöty ainoastaan hirvenlihaa (ja kalaa ja kanaa), jota syön nykyisinkin muutamia kertoja vuodessa, sillä se on eettisimpiä lihoja mitä on – ja puhdasta ja terveellistä. En ole koskaan ollut se tyyppi, joka tilaa liharuoan ravintolassa, joten punaisen lihan poisjättäminen ei ollut iso muutos eikä missään nimessä ongelma. Meni muutama vuosi ja jätin kanankin kokonaan pois ruokavaliostani. Tähän kymmeneen vuoteen mahtuu yksi vuosi, jonka ajan lipsuin ja söin silloin tällöin punaista lihaa tai kanaa, kun silloisen poikaystävän luona ei yksinkertaisesti ymmärretty kasvissyönnin päälle. Koin tuolloin helpommaksi joustaa kuin alkaa kantaa omia eväitä mukanani, mutta tiedostin samalla, ettei elimistöni voi hyvin lihaa syödessäni ja palasin pikkuhiljaa takaisin omiin tottumuksiini.
Lukion alussa ja yläasteen lopussa aloin tajuta, miten keinotekoisia osa ruuista on ja miten itsestäänselvänä olin pitänyt joitain asioita. Aloin tutkia pakkausselosteet tarkemmin, luin kirjoja aiheesta ja ahdistuin lisäaineiden määrästä. Joskus lisäaineista luettuani tuntui, etten voi ostaa kaupasta yhtään mitään, kun kaikki tuntui joko liian keinotekoiselta, liian kaukaa tuodulta tai liian epäeettiseltä. Puhtaasti, eettisesti ja ekologisesti syöminen on onneksi helppoa, kun ottaa asioista selvää. Välillä tuntuu, että joutuu näkemään vaivaa, mutta onneksi peruskaupoissakin on nykyisin tosi paljon esim. luomua ja lähellä tuotettuja tuotteita ja kausituotteet fiksusti esillä. Olen myös oppinut ymmärtämään, ettei kaiken suhteen voi eikä kannata olla ehdoton, sillä ruokailusta tulee siten todella stressaavaa. Tiedän esimerkiksi, että avokadot eivät tule läheltä, mutta syön niitä silti. Uskon, että avokadot on paljon pienempi paha kuin se, että kuluttaisin valtavasti liha- ja maitotaloustuotteita, vaikka ne olisivat lähellä tuotettuja. Balanssin löytyminen on ollut tärkeä osa omien ruokailutottumusten rakentumista.
Terveellisyys, ekologisuus & eettisyys
Ruokailutottumuksiani ohjailee ennen kaikkea terveellisyys ja puhtaus. Sen jälkeen ekologisuus ja eettisyys – haluan tietää mitä syön. Haluan että elimistöni tunnistaa, mitä suuhuni laitan ja siksi vältän kaikkea keinotekoista. Puhtauden ja tervellisyyden lisäksi haluan pyrkiä syömään lähellä tuotettua, luomua ja villinä kasvanutta ja tehdä valintani myös eettisestä näkökulmasta. En kuitenkaan ole ehdoton; syön joskus mäkkärin ranskalaisia, vaikka tiedän ettei niissä ole mitään terveellistä, ekologista tai eettistä – enkä soimaa siitä itseäni. Juon joskus kylmän cokiksen pizzan kanssa ja joskus syön sokerisia herkkuja, vaikka tiedän, että elimistöni ei pidä siitä. Tiedän ettei kroppani tykkää vehnästä, mutta syön sitäkin silloin tällöin – en halua tehdä elämästäni liian vaikeaa ja sääntöjen ohjailemaa, vaan suhtaudun rennosti. En usko dietteihin tai vastaaviin, mutta minusta se, että jos syö 70% ajasta omaa kroppaa kuunnellen, puhtaasti ja fiksusti, ei lopuilla 30% ole väliä. Voi olla että tuo sääntö on 80% ja 20%, mutta se, etten muista, kertonee suhtautumisestani… Ei se ole niin tarkkaa, kun perusasiat on kunnossa.
Kipuilen välillä siitä, onko se, että syön silloin tällöin kalaa ja hirvenlihaa, kananmunia ja juustoa ihan ok vai ihan täysin epäeettistä ja -ekologista ja tiedostan, että jonkun mielestä se on. En halua olla ehdoton enkä halua tehdä elämästäni yhtä ikuista ruokastressiä, joten tämä tapa syödä ja valita tuntuu minulle sopivalta. Kun syön kananmunia tai juustoa valitsen aina luomua tai lähellä tuotettua. Hirvenliha on luomumpaa kuin luomuliha, sillä hirvi on saanut elää elämänsä vapaana ja syödä metsissä; sitä ei ole kasvatettu ruuaksi eikä pumpattu täyteen lääkkeitä. Kala sen sijaan mietityttää vähän; en oikeastaan ole ihan täysin perillä siitä, millainen kala olisi fiksuin valinta – kotimainen järvikala varmaan? Lohen värjäämiset ja lääkitsemiset ällöttää, mutta en tiedä asiasta tarpeeksi – pitäisi ottaa selvää.
Maidottomuus ja sokerittomuus
Kun jätin maitotuotteet tosi vähälle tämän vuoden alussa, huomasin olossani selkeän muutoksen – olen ollut maitotuotteet vähälle jätettyäni kipeänä ainoastaan kerran. Aikaisemmin olin aina kipeä; nuhassa tai pari päivää kuumessa, suunnilleen kerran kuukaudessa. Luulin tuolloin, että kipeilyni johtuvat stressistä ja ehkä siitäkin, mutta olisi hämmentävää, jos maitotuotteiden pois jättäminen ei olisi osasyy tähän, sillä ero entiseen sairasteluun on todella selkeä.
Toisen vastaavanlaisen merkittävän huomion tein, kun karsin muutama vuosi sitten sokerin (etenkin lisätyn ja piilosokerin) pois ruokavaliostani; ihoni parantui paljon ja olo tuntui tasapainoisemmalta. Lukioikäisenä saatoin syödä irtokarkkeja useamman kerran viikossa (söin pieniä määriä, mutta usein). Kun lopetin karkin syönnin, ihoni rauhottui selkeästi ja olo oli tasaisempi – onhan se nyt ihan loogista, että valtavan sokeripiikin jälkeen tulee ärsyyntynyt ja väsynyt olo. Välttelen lisättyä sokeria eikä mun kovin usein tee mieli makeita herkkuja, mutta en todellakaan stressaa esimerkiksi hedelmien luontaisesta hedelmäsokerista. Kun leivon, käytän usein sokerin sijaan hunajaa tai kookossokeria. Uskon, että se mitä syömme, näkyy myöhemmin myös ihon kunnossa ja omien havaintojeni mukaan nimenomaan sokerin syöminen näkyy negatiivisesti ihoni kunnossa – siksi sitä on helppo välttää, kun ero on niin selkeä.
On mun ravitsemushistoriassani myös kohtia, joista en ole ylpeä. Kun menin lukioon, tuli ruuasta yhtäkkiä monimutkaisempi juttu; tuntui että ympärillä tosi moni nuori nainen painiskeli ruokajuttujen ja syömistensä kanssa ja oli helppo olla osa porukkaa, joka tiedosti ihan liian tarkkaankin mitä suuhunsa pisti. Tuolloin tiesin ruokien kaloripitoisuudet ihan liian hyvin, mutta onneksi tajusin pian, etten halua ruuasta elämääni rajoittavaa tekijää.
Rutiinit ja rytmi
Arkena syön tasaisesti 3-4 tunnin välein pitääkseni verensokeritasot tasaisina. Jos ruokailuväli pitkittyy, olen tehoton ja väsähdän helposti. Aamupuuro on ehdottomasti tärkein ateria; kaurapuuro tekee hyvää vatsalle ja kun puuron kaverina syö kotimaisia marjoja ja pähkinöitä ja siemeniä, on aamupuuro melko täyttävä ja herkullinen. Etenkin syksyllä ja talvella pyrin syömään aamupalan lisäksi kaksi lämmintä ateriaa – salaateilla ja tuhdimmilla smoothieilla pärjään kesällä, mutta ilmojen viilentyessä kaipaan lämmintä ruokaa. Jos lounastunti siirtyy iltapäivään, pitää aamupalan ja lounaan välissä saada jotain välipalaa. Illalla syön kevyen iltapalan ennen nukkumaanmenoa ja juon päivän aikana monta kupillista yrttiteetä.
Miten te syötte? Millaiset asiat teille on ehdottoman tärkeitä? Entä mistä olette valmiita joustamaan? Onko teidän helppo syödä monipuolisesti ja terveellisesti, vai kaipaatteko vinkkejä tai opastusta?
Odotan innolla lääkärin tapaamista ja ravitsemuksesta keskustelua. Tiedän syöväni monipuolisesti ja koen itseni terveeksi. Uskon, että mun veriarvot on kunnossa (tai ainakin olivat – mittautin ne puolitoista vuotta sitten jatkuvaan sairasteluun kyllästyneenä, mutta verikokeista selvinnyt mitään, kaikki oli kohdillaan), mutta olisi kiva tietää, onko mun vitamiinitasot kaikilta osin ok, vai olisiko jossain parantamisen varaa? Entä miten lääkäri suhtautuu erilaisiin trendiruokiin ja dietteihin? Onko superfood-villityksissä negatiivisia puolia ja näyttäytyykö pakonomaisesti puhtaasti syöminen esim. tämän hetken syömishäiriönä tms? Mitkä lisäravinteet ovat lääkärin näkökulmasta tärkeitä?
Mehiläinen on koonnut Nuori nainen -sivustolle lääkärit ja asiantuntijat, jotka sopivat erityisen hyvin nuorelle naiselle. Sivustolle on myös koottu kysymyksiä ja vastauksia askarruttaviin kysymyksiin ravinnosta, ehkäisystä, gynekologikäynneistä, ihosta, mielenterveydestä ja terveydestä yleisesti. Ja arvaatteko mikä on huikeaa: perjantaisin Mehiläisen snäppitilillä (snapchat: mehilainen_fi) on Snapcat-tohtori. Snäppi toimii ainakin alkuvaiheessa aihealueella sukupuolitaudit ja ehkäisy, joten jos jokin asia mietityttää, vastauksen saa perjantaisin klo 18-21 välisenä aikana kätevästi snäpistä. Vastauksia antavat Mehiläisen sairaanhoitajat ja kätilöt.
