Oon huomannut, että tänä vuonna oon pitkästä aikaa odottanut joulua tosi paljon. En ole kovin kummoinen joulufiilistelijä, mut tänä vuonna tuntuu, ettei joulu tuu hetkeäkään liian aikaisin.
Kotona joulu näkyy vain lasisina joulupalloina, joita olen ripustanut sinne tänne
Loppuvuoteen on kertynyt tänä vuonna paljon alkuvuotta enemmän töitä ja vikat viikot ennen joulua on ollut vähän sellainen ”maailma valmiiksi” -moodi, vaikka tietää, että kaikki jatkuu viikon loman jälkeen siitä mihin nyt jäädään. Vaikka inhoan kiirettä, niin tykkään vähän siitä, että saa nyt tiettyjä asioita mahdollisimman valmiiksi ja sitten on kiva aloittaa uusi vuosi vähän tyhjemmältä pöydältä. Kai se tekee vuoden vaihtumisesta jotenkin konkreettisempaa sekin?
En laske itseäni jouluintoilijaksi, mutta nautin kyllä meidän perheen tietyistä jouluperinteistä tosi paljon. Kuusen koristelusta aattona tai aatonaattona. Jouluruuista, vaikkei meillä ole mitään kovin perinteistä tarjolla. Odotan riisipuuroa ja äidin tekemää saaristolaisleipää sekä pipareita, jotka äiti leipomisen jälkeen pakkaa aina yhteen tiettyyn metalliseen laatikkoon – laatikon kannen napsahdus ja leivinpaperin rapina kuuluvat jouluun tosi olennaisesti.
Odotan saunomista kynttilänvalossa ja laittautumista, musta on ihana pukeutua aattoillalliselle vähän hienommin. On kivaa lakata kynnet ja valita korut joulusoittolistan soidessa taustalla. Lautapelejä ja kippistelyä.
En vielä tiedä millainen meidän joulu tulee olemaan, sillä tälle ajalle tyypillisesti suunnitelmat ovat jo ehtineet muuttua alkuperäisistä tämän viikon aikana. Onneksi on jotain mitä tiedän varmaksi: perheen kanssa hengailua ja lomaa.
Me ollaan päätetty parina viimeisenä jouluna ydinperheen kesken, ettei laiteta toisillemme lahjoja – helpottaa paljon, kun kenenkään ei tarvitse pohtia montaa eri lahjaa. Se aattoiltaan ja lahjojen jakamiseen liittyvä kutkuttava fiilis syntyy tänä vuonna muun muassa siitä, että aiotaan maistella kaikkia erilaisia holittomia kuohuvia, juomasekoituksia ja mocktaileja.
Tein Alkoon ison tilauksen kaikenlaista kiinnostavaa ja tilattiin yksi viskityyppinen holiton tisle Hollannista asti, kun sitä ei saanut vielä Suomesta. Kivaa päästä tekemään mocktaileja lautapelien pelaamisen oheen! Onnistuisikohan alkoholiton whiskey sour? 👀🥃
Lasipallot saatu Iittalalta vuosi sitten vuosiyhteistyön osana
Toivottavasti tekin pääsette pian joulunviettoon ja millaista joulua ikinä vietättekään, niin toivon että pääsette rentoutumaan. Lempeää loppuvuotta tyypit. ♥︎
Lisää luettavaa
Lapsihaave ja lapsettomuushoidot
Meikkipussin päivitys syksyyn ja hyvää tekevä kuivakuppausrutiini
Kaipaatko kirjavinkkejä, joululahjaideoita läheisille tai luettavaa välipäiviksi? Olet oikeassa paikassa! Listaan tässä postauksessa loppuvuoden kivoimmat kirjat. On romaaneja, lyhytproosaa, syviä vesiä, tärkeitä yhteiskunnallisia teemoja ja helppoa, kevyempää luettavaa. Ajatuksia uupumisesta, ahtaista muoteista, totalitarismista, sisäistetystä rotuvihasta, sinkkuudesta, ulkopuolisuudesta, tyttöydestä, ystävyydestä ja ihmisyydestä.
Jos kaipaat lisää kirjavinkkejä tai ideoita lahjakirjoiksi, lue myös alkuvuoden parhaat kirjat -koontini. Tässä postauksessa nostan tänä vuonna kesän jälkeen lukemiani uutuusteoksia.
Dolly Aldertonin Haaveita on Aldertonin esikoisromaani. Teoksen alkuperäisnimi on Ghosts ja musta Haaveita (aaveita!) on sille hyvä käännös. Haaveita kertoo kolmekymppisestä Ninasta, jonka elämä on kuplivaa ja kivaa. On hyviä ystäviä, kiva työ ja läheiset välit perheeseensä. Oltuaan pidempään itsekseen Nina alkaa tapailla Maxia, joka on ihastuttava ja heti alusta täysillä mukana suhteessa – tai sitten ei, sillä rakkaudentunnustuksen (omansa, ei Ninan) ja useiden treffien jälkeen koko tyyppi yhtäkkiä katoaa. Ghostaa vaan, lakkaa vastaamasta viesteihin.
Jos pidit Aldertonin ensimmäisestä teoksesta, Kaikki mitä tiedän rakkaudesta -kirjasta, pidät tästäkin. Lue tämä, jos kaipaat jotain kevyttä luettavaa, joka ei kuitenkaan ole aivotonta tai sisällötöntä. Tämä on tarkkanäköinen ja hauska teos kolmikymppisen elämästä, kepeä ja helppo kirja. Viihdyttävä.
Dolly Alderton on palkittu englantilainen kirjailija ja toimittaja. Aldertonin omaelämäkerrallinen Kaikki mitä tiedän rakkaudesta -teos sai National Book Awardsin vuoden omaelämäkerran palkinnon vuonna 2018.
Voi vitsit, miten osaisin kiteyttää sen fiiliksen, joka mulle tuli Amanda Palon Outoja kaloja -kirjaa ahmisessani? En meinannut malttaa nautiskella tekstejä, kun halusin edetä vielä seuraavaan ja seuraavaan juttuun. Luin tän ensin ahmien, sitten toka kerran hitaammin jolloin tajusin, että tässä voisi olla useampia kerroksia yksittäisten tarinoiden lisäksi, osa tarinoista tuntuu punoutuvan yhteen muodostaen siten isomman kokonaisuuden.
Tämä lyhytproosateos oli mulle teos ymmärretyksi tulemisesta, hapuilemisesta, epävarmuudesta, herkkyydestä ja rohkeudesta. Isoja ja pieniä asioita. Ihana lukea välillä jotain näin nopeasti luettavaa, ahmittavaa.
Ja vitsit mikä kansi! Ihan uskomattoman kaunis.
Amanda Palo on näyttelijä, teatterintekijä ja feministi. Hänen esikoisnäytelmänsä oli seksuaaliväkivaltaa käsittelevä monologi Kilari, joka kiersi Suomessa ja Venäjällä kahden vuoden ajan. Outoja kaloja on Palon esikoisteos.
Muistipoliisi oli harmonien ja rauhallinen, surumielinen ja vähän ahdistavakin kirja saaresta, jossa muistaminen on kiellettyä. Teoksessa eletään maailmassa, jossa kielletään ihan tavallisen oloisia asioita: esimerkiksi ruusut, kartat, hatut ja linnut. Kaikki kielletty katoaa tai tulee hävittää ja sitten unohtaa. Useimmilta unohtaminen käy itsestään, mutta kaikki eivät unohda.
Kirjan päähenkilö on saarella elävä nuori kirjailija joka saa tietää, että hänen kustannustoimittajansa on yksi niistä harvoista, joka ei unohda. Ne, jotka muistavat, joutuvat esittämään etteivät muista ja elämään jatkuvan pelon vallassa peläten paljastumista – saarta hallitseva muistipoliisi valvoo, että kaikki kielletty hävitetään ja unohdetaan eikä kukaan tiedä miten käy, jos paljastuu muistipoliisille. Kirjailija päättää riskeerata kaiken ja piilottaa kustannustoimittajan taloonsa, sillä mitä tapahtuu, jos sanat katoavat?
Kirjan teemat (totalitarismi, sensuuri ja valvonta) ovat selkeitä, mutta lukijalle jää paljon yksityiskohtia pähkäiltäväksi: miksi saaren asukkaiden pitää tuhota kaikki kielletty itse? Onko katoavat asiat vain vertauskuvia? Kumpi on kauheampaa: unohtaa vai muistaa?
Upposin tähän dystopiaan täysin ja mietin, miten kylmäävän helposti ihminen sopeutuu myös kamaliin tilanteisiin, etenkin kun ei ole, tai tunnu olevan vaihtoehtoja.
Yoko Ogawa on yksi Japanin arvostetuimpia kirjailijoita. Hän on julkaissut yli 40 teosta joista tunnetuin, Professori ja taloudenhoitaja, on julkaistu myös suomeksi.
Kazuo Ishiguron Klara ja aurinko kertoo ihmisyydestä, yksinäisyydestä ja rakkaudestakin. Se sijoittuu lähitulevaisuuteen ja sen kertojana on huippuälykäs robotti, keinotekoinen ystävä Klara. Klaran tehtävä on toimia ystävänä nuorelle Josie-tytölle, jota hän yrittää parhaansa mukaan auttaa.
Eletään maailmassa, jossa lapsia geenimanipuloidaan jotta heillä olisi edessään hyvät tulevaisuudennäkymät huippuyliopistoineen. Geenimanipulointi ei kuitenkaan ole riskitöntä. Josien siskolle on käynyt jotain aiemmin, joten kaikki perheen toiveet ja haaveet kohdistuvat nyt Josieen. Klaran tehtävä on auttaa Josieta kaikessa. Samalla keinoystävä oppii ihmisten elämästä ja ihmisyydestä paljon – lukijalle tämä näyttäytyy välillä hieman naiiveina huomioina, mutta sen ymmärtää, kun muistuttaa itseään, että kertojana on robotti, ei ihminen.
Kirjaa voi luonnehtia genreltään spefiksi, eli spekulatiiviseksi fiktioksi. Jäin tämän luettuani miettimään, että voikohan tulevaisuudessa siirtää rakkaimpansa ominaisuudet robottiin? Ja että tuleekohan tekoälyt luomaan uskontoja tai ideologioita?
Kazuo Ishiguro on japanilaissyntyinen britti. Hän nousi suuren yleisön tietoisuuteen teoksillaan Pitkän päivän ilta sekä Ole luonani aina, joista on molemmista tehty elokuvat. Vuonna 2017 Ishigurolle myönnettiin kirjallisuuden Nobel.
Kira Poutasen Surun kartta oli surullinen ja kaunis teos. Luihin ja ytimiin menevä kertomus kivusta, yli sukupolvien periytyvistä traumoista, surusta, koti-ikävästä ja syntymästä.
”Syntyvä lapsi on ihme, mutta mitä tapahtuu, kun vaikea synnytys herättää äidin ruumiissa muistoja, jotka ovatkin ehkä jonkun toisen.”
Tarina etenee lyhyinä kappaleina ja vaikka se välillä meinaa musertaa sydämen, tekevät lyhyet kappaleet surullisesta kirjasta eteenpäin soljuvan.
On Pariisi, synnytyssairaala ja koti. Kipua ja surua, jota ymmärtäväinen puolisokaan ei oikein tajua. Lohduttaa vain, että nythän kaikki on hyvin, kaikki ovat hengissä. On vähän Helsinkiä, isoisän muistot rintamalta ja se, miten kokemukset ja muistot vaikuttivat myös kotiin jääneisiin.
Pidin tästä teoksesta. Se vei lähemmäs jotain, mitä en ole kokenut. Kuljetti kaiken epätoivoisen kivun ja surun läpi varmoin ottein ja sai ymmärtämään tätä tarinaa. Hurjan koskettava ja surullinen. Lisäksi kansi on todella kaunis ja kirjan nimi mielestäni onnistunut ja kuvaava, se kiteyttää kaiken.
Olen lukenut Kira Poutaselta aiemmin ainakin Ihana meri -teoksen (2001) ja kirjailijan teosten kansia googlailtuani olen melko varma, että olen lukenut myös Katso minua! -kirjan. Kira Poutanen on Pariisissa pitkään asunut kirjailija, suomentaja ja käsikirjoittaja, joka on työskennellyt myös toimittajana ja näyttelijänä. Hänen esikoisromaaninsa Ihana meri palkittiin lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnolla vuonna 2001.
Anni Lötjösen Loppuunpalamaton tuntuu tosi tärkeältä teokselta. Haluan suositella tätä myös siksi, että oon juuri se tyyppi, joka valitsee kirjan kannen perusteella jos ei tiedä siitä muuten mitään – ja tämän kansi on sellainen, että en olisi kiinnittänyt teokseen mitään huomiota, jos sitä ei olisi erikseen suositeltu mulle. Onneksi luin tämän! Myös kirjan takakansiteksti jätti mut kylmäksi ja kirjan luettuani mietin, ettei takakansi vastannut sitä, mitä tämä kirja mulle antoi – jos ajattelit samoin, kannattaa antaa tälle mahdollisuus.
Loppuunpalamaton on kirja kolmekymppisen koulunkäyntiavustajan elämästä. Kirja kertoo ystävyydestä, kaveriporukan illanvietoista, ihanalta näyttävistä ulkomaanmatkoista ja siitä, miten ei-niin-toimivaan parisuhteeseen saattaa jumahtaa, kun ei osaa ja uskalla olla yksin.
Se kertoo uupumisesta kutsumustyössä ja hitaasta palautumisesta. Siitä, ettei kukaan meistä ole loppuunpalamaton.
Teos on fiktiota, mutta kimmoke kirjan kirjoittamiseen on syntynyt Lötjösen omista uupumiskokemuksista. Hän on työskennellyt sosiaalialan lähihoitajan erityisnuorisotyössä 15 vuoden ajan. Tämä voinee toimia vertaistukena uupuneille ja palautumista läpikäyville, alasta viis. Teos muistuttaa, ettei kenenkään ihmisarvo ole kiinni siitä, onko kykeneväinen töihin.
Anni Lötjönen on punkbändi Huoran laulajana tunnettu entinen sosiaalialan ammattilainen. Loppuunpalamaton on Lötjösen esikoisromaani.
Brit Bennettin Mikä meidät erottaa kertoo Stellan ja Desireen, identtisten kaksosten, elämästä. He ovat syntyneet 1930-luvulla yhdysvaltalaiseen pikkukaupunkiin, jonka asukkaille on tärkeää, että hipiä on mahdollisimman vaalea. Kaksosten elämä erkaantuu varhaisessa vaiheessa aikuisuuden kynnyksellä kun toinen sisarista päättää alkaa elää elämäänsä valkoisena ja toinen taas saa lapsen mustan miehen kanssa. Tämä on vaaleahipiäisille ruskeille kaksosille heidän elämänsä tienhaara, kohta, jossa heidän tarinansa lähtevät vastakkaisiin suuntiin.
Ajattelin ensin kirjan käsittelevän rasismia sen tutuimmasta näkökulmasta, mutta kirja käsitteleekin kolorismia, sisäistettyä rotuvihaa ja sitä, miten valkoinen ylivalta vaikuttaa poc:ien elämään – myös heidän omissa yhteisöissään. Tämä on todella tärkeä näkökulma rasismikeskusteluun. Bennett tuo näkökulman esille humaanisti, mutta terävästi.
Kirja kertoo perheistä, sukupolvista, salaisuuksista, sulautumisesta ja toivosta ja muutoksesta. Lainaus kirjasta (s.199):
”Aluksi valkoisesta meneminen oli tuntunut niin mutkattomalta, ettei hän voinut käsittää, miksi hänen vanhempansa eivät olleet sitä tehneet. Mutta hän oli silloin vielä nuori. Ei ollut vielä ymmärtänyt, miten kauan kestää muuttua toiseksi ihmiseksi, miten yksinäistä on elää maailmassa, jota ei ole itselle tarkoitettu.”
Lahjakasta Bennettiä on jo nyt verrattu mm. Toni Morrisoniin. Häneen on viitattu aikamme kiehtovimpana nuorena kirjailijana. Jotain kertonee myös se, että Mikä meidät erottaa -kirjan oikeuksista tappeli 17 (!!) yhtiötä. Oikeudet voitti HBO ja nyt kirjasta ollaan tekemässä sarjaa. TIME, BBC ja The Times Book Review valitsivat kirjan ilmestymisvuonna (2020) yhdeksi parhaista.
Anni Ihlbergin kirja vei mut vauhdilla ala-asteelta yläasteelle ja lukioon. Tahti oli alusta alkaen hengästyttävä ja tiivis ja vaikka kirjan tarina ei ole mun tarina, tunnistan, että jollain tapaa kuulun tähän tarinaan. Tässä oli niin paljon tuttua. Esimerkiksi kuvaus siitä, miten yksien juhlien missaaminen lukioikäisenä saattoi merkitä pitkäksi aikaa ulkopuoliseksi jäämistä, tuntui niin todelliselta ja tutulta. Tätä lukiessani näin ihan älyttömän tapahtumarikkaita unia ja muistin nuoruudestani asioita, joita en ollut miettinyt vuosiin. Se oli yhtä aikaa hengästyttävää sekä hyvällä että huonolla tavalla. En voinut olla miettimättä, että kuinkahan paljon teoksessa on kirjailijalle itselleen omakohtaista.
Tämä oli mulle teos porukkaan kuulumisesta, epävarmuuksista, kasvukivuista, ulkopuolisuudesta, tyttöydestä ja ystävyydestä. Naiseuden ahtaasta määritelmästä.
Anni Ihlberg on espoolaislähtöinen, sittemmin helsinkiläistynyt dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen opiskelija Teatterikorkeakoulusta. Jalkapalloa harrastava Ihlberg on taideopiskelujen ja kirjoittamisen lisäksi työskennellyt lasten ja nuorten kanssa. Ilonpilaaja on hänen esikoisromaaninsa.
〰️
Näiden lisäksi haluan vielä mainita, että pidin Suvi Auvisen Kaltainen valmiste -kirjasta, jonka tosin itse kuuntelin äänikirjana. Vaikka teos toimi loistavasti äänikirjana, toivoisin, että mulla olisi siitä fyysinen teos, johon palata.
Onko teillä mielessänne kirjasuosituksia? Oletteko lukeneet tänä vuonna jotain, mikä on jäänyt erityisesti mieleen? Otan tosi mielelläni suosituksia vastaan! Toivottavasti näistä on iloa kirjavinkkeinä niin itselle kuin joululahjoiksikin. :)
Lisää luettavaa
Lapsihaave ja lapsettomuushoidot
Meikkipussin päivitys syksyyn ja hyvää tekevä kuivakuppausrutiini
Ihanaa että pääsen vihdoin kertomaan teille kokemuksiani Djusiesta! Brändin tuotteet tulevat myyntiin tammikuussa 2022, mutta pääsen kertomaan omista kokemuksistani jo nyt, sillä sain viime kesänä osallistua mukaan Djusien testiryhmään. Lisäksi Djusien ennakkomyynti alkaa tänään 15.11.2021.
Djusie on uusi suomalainen luonnonkosmetiikkasarja, jonka tuotteet ovat Suomessa valmistettua Ecocert-sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Brändin visionäärinä toimii Katja Kokko.
Katja Kokko on vuosia haudutellut oman luonnonkosmetiikkasarjan perustamista, joten voitte kuvitella miten paljon osaamista ja kokemusta näihin tuotteisiin tiivistyy. Kuten suurella todennäköisyydellä tiedättekin, niin Katja Kokko on yksi siteeratuimpia luonnonkosmetiikan ja holistisen kauneudenhoidon pioneerinaisia Suomessa. Hän on ammatiltaan kosmetologi, meikkaaja, luonnonkosmetiikan tuotekehittäjä ja joogaopettaja ja on vuosia työskennellyt erilaisten luonnonkosmetiikkabrändien parissa sekä kehittänyt omaa ammattitaitoaan päämäärätietoisesti. Odotukseni Djusieta kohtaan olivat siis luonnollisesti korkealla!
Ennen kuin kerron kesän testijaksosta, haluan fiilistellä, että vitsit, rakastan Djusien ilmettä. Kaikki nettisivujen kuvista tuotteiden pakkauksiin ja väreihin tuntuu inspiroivalta ja oikealta. Nuo pullot ovat niin nättejä, että raaskiikohan niitä edes kierrättää? Ja vitsit tykkään siitä, että Sanna Mander on kuvittanut Djusielle upean taideprintin. Printtejä on rajattu määrä ja ne ovat toimitettavissa samantien.
DJUSIE-ENNAKKOMYYNTI ALKAA 15.11.
Djusien ennakkomyynti alkaa 15.11. Djusie.comissa! Ennakkomyynnistä tilatut tuotteet toimitetaan tammikuun alussa. Tuotteet tulevat myyntiin myymälöihin myöhemmin tammikuussa 2022.
Djusie-kokemuksia testijaksolta
Pääsin viime kesänä osallistumaan Djusien testiryhmään ja ajattelin nyt jakaa teille kokemuksiani tuolta testijaksolta. Sain postitse testiin pienet anonyymit muoviputelit, joista riitti kutakin tuotetta testiin 3-4 viikon ajaksi aamuin illoin käytettynä. En tuolloin vielä tiennyt, miltä tuleva brändi tulisi näyttämään tai mitä kaikkea raaka-aineisiin ja tuotekehitykseen on kuulunut, joten oli helppo keskittyä niiden toimivuuteen omalla ihollani.
Koska täytin testijakson aikana lomaketta, mun on nyt helppo kertoa teille missä kunnossa ihoni oli testijakson alussa (ja millainen ihotyyppini ylipäätään on, jos luet juttujani uutena lukijana) sekä miten tuotteet vaikuttivat testijakson aikana.
Ensivaiheessa Djusie lanseeraa kolme tuotetta, jotka ovat jo sellaisenaan täydellinen minimalistinen ihonhoitorituaali. Ensimmäiset Djusie-tuotteet ovat Liquid Silk -puhdistusöljy, Acid Bloom -hoitoneste ja Fruit Glaze -kasvoöljy. Sarja tulee myöhemmin täydentymään, mutta näillä kolmella tuotteella pärjää pitkälle. Arvaattekohan, mikä tuotteista nousi lempparikseni?
Brändin tuotteissa on hyödynnetty todella kattavasti erilaisia kiinnostavia raaka-aineita, mm. adaptogeenisiä sieniä. Tähtiraaka-aineista löytyy jo paljon lisätietoa nettisivuilta ja lisäksi sivuille on tulossa pian raaka-ainehakemisto, johon on listattu jokaikinen Djusie-tuotteissa käytetty raaka-aine.
〰️
Taustatietoja:
Ihotyyppi: Helposti reagoiva sekaiho (nenä-otsa-leuka menevät helposti tukkoon & tulee epäpuhtauksia, talvisin iho on pintakuiva, kesäisin rasvoittuvampi. Reagoi esim. saunomiseen / hikoiluun / kylmään ja kuumaan herkästi ja oikuttelee kuukautisikierron mukaan. Myös se, miten syön ja nukun näkyy ihollani HETI. Otsassa ilmeuurteita.
Ihon kunto testijakson alussa: Kun aloitin testijakson, ihoni oli suht tasapainoisessa kunnossa. Pari yksittäistä näppyä oli, mutta muuten ihoni oli suhteellisen normaalissa kunnossa. Jännitin ennakkoon, sopisiko hoitoneste minulle, sillä olin ymmärtänyt, että siinä on happoja, jotka eivät yleensä ole sopineet herkälle iholleni.
Kaikille ihotyypeille meikin poistamiseen ja ihon syväpuhdistamiseen. Tasapainottaa ja heleyttää.
Millaiseksi koit puhdistusöljyn puhdistustehon? Täydelliseksi! Ihastuin puhdistusöljyyn ihan täysin – tuote puhdistaa ja poistaa iholta meikin ja lian ilman että joutuu hankaamaan älyttömästi tai ottamaan toista tuotetta tai musliiniliinaa avuksi. Tämä oikeasti riittää sellaisenaan, joka on mulle uusi kokemus puhdistusöljystä. Meikki ja aurinkovoiteet lähtivät hyvin, korvasin tällä aiemmin kesällä käyttämäni Essen/Bybin maitomainen putsari + Essen saviputsari -kombon.
Millaiseksi koit puhdistusöljyn koostumuksen ja ihotuntuman? Ihanaksi; öljy tuntuu iholla miellyttävän silkkiseltä ja hyvin pieni määrä riitti koko kasvoille myös silloin kun oli meikkiä ja aurinkovoide.
Aiempi kokemukseni puhdistusöljyistä on, että ne eivät toimi veden kanssa yhteen, vaan öljyputsarin kaveriksi tarvii musliiniliinan tai toisen putsarin, mutta tämä sen sijaan peseytyy iholta pelkällä vedellä, ihanaa. Pyörittelin öljyn ensin iholle ja sitten pyörittelin kostein sormin öljyä iholla ja huuhdoin putsarin pois.
Millaiseksi koit puhdistusöljyn tuoksun? Tosi miellyttävä ja sopivan mieto. Ei jää ehkä samalla tapaa mieleen kuten kasvoöljyn tuoksu, mutta se on mielestäni poispestävälle tuotteelle hyvä ominaisuus. Tuotteen miedossa tuoksussa on mm. jasmiinia, limeä, geraniumia ja greippiä, eli tällä on myös aromaterapeuttinen vaikutus.
Sopiko puhdistusöljy ihollesi? Sopi! Tätä aion ostaa jatkossakin.
Hinta: 35 €
Liioittelematta: Paras koskaan testaamani luonnollinen puhdistustuote!
Samealle, pintakuivalle iholle. Kirkastamaan, haalentamaan aknearpia ja kosteuttamaan. Tekee ihosta mehukkaan!
Millaiseksi koit hoitonesteen kosteutustehon? Hoitoneste on tehokkaan tuntuinen, iholla on tämän + öljyn jälkeen mieletön hehku. Pelkäsin että teho voisi olla herkästi reagoivalle iholleni liikaa, muttei onneksi vaikuta olleen ainakaan tällä testijaksolla. Iho jää kimmoisaksi ja kosteutetuksi, yksi kerros taputeltuna riittää hyvin.
Millaiseksi koit hoitonesteen koostumuksen ja ihotuntuman? Koostumus on miellyttävä; hoitoneste hujahtaa ihoon sitä taputellessa. Iho ei jäänyt ”liian kosteaksi” mutta on silti kosteutetun tuntuiseksi niin että öljy on miellyttävä levittää hoitonesteen jälkeen. Tunne iholla hoitonesteen jälkeen on ravittu ja tasapainoinen.
Millaiseksi koit hoitonesteen tuoksun? Totta puhuakseni tuoksu oli alkuun aavistuksen hurja; totuin siihen kylläkin nopeasti ja ymmärrän, miksei tähän ole haluttu lisätä tuoksuja (joilla ei olisi mitään muuta funktiota kuin peittää raaka-aineiden tuoksuja).
Tehot perustelevat mielestäni tuoksun. Tuotteen tuoksu tulee tosiaan raaka-aineista, mutta veikkaan että tuoksu saattaa olla jostain herkkänenäisestä turhan ytäkkä. Jos haluat ymmärtää tarkemmin, miksei tuoksuja ole lisätty, kurkkaa tämä instalive kohdasta 26:18 alkaen, se selventää paljon.
Millaseksi koit hoitonesteen tehon? Kuvaile millaisia vaikutuksia huomasit tuotteella olevan? Heleyttävä, kirkastava, ihon kimmoisuutta / kosteustasapainoa parantava, napakoittava. Mietin, että uskallanko sanoa tämän olevan rauhoittava, koska tuote on selkeästi MYÖS kirkastava ja heleyttävä ja aktivoiva. Testijakson jälkeen opin, että KYLLÄ, koska tässä on reishiä eli lakkakääpää, jolla on ihoa rauhoittavia ominaisuuksia.
Koetko, että hoitoneste sopi ihotyypillesi? Kyllä! Tosin mietin, toimiiko näin hoitava ja kirkastava hoitoneste käytössäni säännöllisesti (kun nyt ehdin testata tätä reilut 3 viikkoa), mutta jos ei, tämä voisi olla täydellinen ”heleytyskuuri” iholleni silloin tällöin. Ja voi olla että toimiikin, täytyy jatkaa testailua sitten kun tuotteet on myynnissä.
Tämän testikokemukseni perusteella uskaltaisin siis sanoa, että tämä hoitoneste sopii myös herkkäihoiselle. Minun lisäkseni testiryhmässä oli myös muita herkkäihoisia ja tuote sopi myös heille; kellekään ei tullut punoitusta tai inhottavaa ihoreaktiota. En itse kerrostanut tätä, mutta niinkin voi kuulemma tehdä, jos omalla iholla toimii hoitonesteen kerrostaminen. Katjan mielestä maks. kolme kertaa on riittävä!
Uudistava, ravitseva, tasapainottava ja heleyttävä. Hyvin imeytyvä kasvoöljy joka ei tuki ihohuokosia. Sopii myös herkälle iholle ja helposti tukkeutuvalle iholle. Pigmenttiläiskien ehkäisemiseen ja aknearpien hoitoon.
Millaiseksi koit kasvoöljyn imeytyvyyden? Oikein mukavaksi. Pienehkö määrä riittää koko kasvoille. Imeytyy niin, että meikkaaminen onnistuu suht nopeasti öljyn levittämisen jälkeen ja iho on ihanteellisen pehmeä ja sileä.
Millaiseksi koit kasvoöljyn koostumuksen ja ihotuntuman? Levittyy ja imeytyy hyvin. Silkkinen! Ei jää pyörimään iholle, jättää hoidetun fiiliksen.
Millaiseksi koit kasvoöljyn tuoksun? Luksus! Todella miellyttävä ja tunnistettava, muttei silti liian voimakas tuoksu. Parfyyminen hyvällä tavalla, sellainen, että öljyä levittäessä tekee mieli keskittyä kasvojen hierontaan ja nauttia tuoksusta ja ihotuntumasta. Aromaterapeuttinen ja sensuelli. Tässä tuoksuu kuulemma immortelle, vihreä mandariini, bergamotti ja geranium.
Ihon kunto testijakson jälkeen: Ihoni on kimmoisa, heleä ja kosteutetun tuntuinen. Iholla on kunnon glow! Erittäin mehukas, hehee.
Pikkunäppyjä on kuten testijakson alussakin, esim. leuassa hormonaalista näppyä. Tilanne ei ole muuttunut tuotteita testatessa näppyjen osalta, muttei myöskään pahentunut, joka on yleensä isoin riski kun testaan uutta – joskus ihoni on räjähtänyt happotuotteita testatessa ihan totaalisesti. Djusie-tuotteet sopivat minulle loistavasti ainakin kesäaikaan.
Ihoni on testijakson jälkeen heleämmän ja elinvoimaisemman näköinen, vähemmän samea ja harmahtava. Olen todella iloinen ja positiivisesti yllättynyt erityisesti hoitonesteen sopivuudesta iholleni. Puhdistusöljystä ja öljystä osasin arvella ihoni pitävän. Minimalistinen mutta tehokas ihonhoitokuuri on tehnyt iholleni hyvää.
〰️
Taidanpa laittaa ennakkotilaukseen koko setin nyt, kun tuotteet tulevat ennakkomyyntiin. Puhdistusöljystä tuli uusi suosikkini, joten en malta odottaa, että saan sen taas käyttöni. Mietin, että toimiikohan hoitoneste ihollani talvellakin, tekee mieli testata. Ja tuo kasvoöljy, ah! Tässä ehtii nyt juuri sopivasti käyttää käytössä olevat kasvoöljyt loppuun ennen tammikuuta…
Jotta sivuston käyttö olisi sinulle sujuvaa ja mainokset kiinnostavia, käytämme kumppaniemme kanssa sivustolla evästeitä. Jatkamalla sivuston käyttöä, hyväksyt evästeet. Jos et hyväksy evästeitä, muuta selaimesi asetuksia. Lisää evästekäytännöistä.
