lifestyle

Onpa ollut ihana vastata täysin rehellisesti, että ”oli, ihan hullun ihana ja rento”, kun ystävät ja perhe on kyselleet että oliko ihana loma. Loma Kroatiassa, Bracin saarella sujui mutkattomasti ja ilman sen suurempia säätöjä.

Kesäkuun lemppareita: astrologi, suostumus2018, ruisrock-suunnitelmat, Frantsila, Pihlajasaari, Tallinnan reissu….

On ollut niin paljon kaikkea, että nyt, kun vihdoin tuntuu että moni asia alkaa loksahdella paikalleen, en tiedäkään, mitä kirjoittaisin tai sanoisin. Oon odottanut että tuntuisi tältä – ettei rintaa vuoropäivin puristaisi ja päässä velloisi samat kelat tuhannetta kertaa. Että voisin keskittyä paremmin ja fiilistellä kesää ilman että asiat vaivaa.

Oonkohan koskaan kertonut, millainen sokerihiiri olin joskus nuorempana? Lukioikäisenä ostin monta kertaa viikossa irtokarkkeja – hyvin maltillisia määriä kerralla, mutta ihan sairaan usein, tyyliin kaksi tai kolmekin kertaa viikossa. En tuolloin tiedostanut olevani koukussa sokeriin, mutta sitähän todella olin. Tiesin kyllä, ettei mun kannattaisi syödä niin paljoa karkkia, koska se ei tehnyt hyvää iholleni, mutta en ajatellut että sokerikoukku olisi jokin konkreettinen asia tai asia, josta kannattaisi pyrkiä eroon. 

Koska olen kerran saanut itseni irti sokerikoukusta, tiedän, että pystyn siihen uudelleenkin. Ajattelin vinkata pari hyväksi havaitsemaani tapaa karsia valkoista sokeria pois ruokavaliosta ja vinkata samalla terveellisemmistä herkuista. Earth Controlin juuri lanseeratut kuivatut hedelmät menevät tähän kategoriaan oivallisesti. 

Apuuua, nyt on toukokuun loppupuoli jo! Ihan käsittämätöntä, mihin tää aika taas oikein katoaa? Havahduin alkuvuoden kirjanpitoa tehdessä (tein sen muuten aivan totaalisen myöhässä, äääh), että itku, helmikuusta ja maaliskuusta tuntuu jo olevan ikuisuus. Kai se on niin, että sitte kun pitkän talven jälkeen tulee vihdoin kesä, niin unohtaa nopeasti, miten hirveää selviytymistä se talvi välillä onkin. 

Toukokuun lempparit on aivan sekalaiset, mutta nämä tuli nopsaa mieleen. Kun on valoa, on paljon suosikkijuttujakin, kun vihdoin voi ja jaksaa tehdä vaikka mitä. 

Tästä tulee niin ihana. Täällä on valkoiset lautalattiat ja tämä tuntuu paljon entistä tilavemmalta. Ylimmästä kerroksesta on ihanat näkymät ja näin korkealla asuminen tuntuu aika hauskalta maantasalla asuttujen viime vuosien jälkeen. Tänne paistaa sisälle aurinko (joo, on kuuma, mutta taidan sietää sitä hyvin koska rakastan suoraa auringonvaloa. Oon ihan lapsellisen innoissani aurinkokaistaleista kotona) ja täällä on ne lemppareista lempperimmatkin, eli leveät ikkunalaudat. 

Vastapainoksi on vielä pari viikkoa tätä: 

Muuttajan muistilista. Vielä pari vuotta sitten olin se tyyppi, joka suunnittelija toteutti kaiken hyvissä ajoin ja ennen kaikkea otti selvää kaikesta ajoissa. Nyt olen se tyyppi, joka ottaa asioista selvää just ennen tai just silloin kun tapahtuu; en esimerkiksi ole aikoihin ehtinyt googlailla ennen lomareissuja määränpään tarjontaa. 

Nyt nauratti, kun tajusin hoitaa uuden asunnon sähkösopimuksen perjantai-iltana 20 minuuttia ennen kuin asiakaspalvelu olisi mennyt kiinni sähkölaitoksella. Siinä oliskin sitten ollut hyvä muuttaa ja siivota viikonloppuna ilman sähköjä… mut hoitui sekin sitten!

Olen ostanut suurimman osan mun kivikokoelmani kivistä Seraphinesta, Kalevankadulla sijaitsevasta kivikaupasta. Se on Helsingin paras. Ei kivikaupassa käyntiä oikein voi selittää enkä haluakaan; kivikauppa ja siellä asiointi on jokaisen koettava itse. Olen ymmärtänyt, että ihan kaikille sieltä ei koskaan löydy kiveä, ellei sitten halua ostaa kiveä vain koristeeksi. Kaupan omistaja nimittäin tarkistaa, onko kivi oikea just sulle – aina ei ole.

Tältä täällä näyttää nyt. Muuttolaatikkokaaokselta!

Sain muuttolaatikot tänne perjantaina ja heh, onhan tää aikamoista. Pikkuinen yksiöni on sellainen labyrintti ettei koskaan aiemmin ja no, ei tää muutto ja sen valmistelu muutenkaan ihan niin smoothisti oo mennyt, mitä ajattelin. Mut hei, mitä pienistä! Uuden kämpän seinät saa maalattua vaikka siellä jo asuiskin ja pesukoneen ostaa sitten varmaan joku toinen kuin se, jonka se piti tänään noutaa. Nyt on niin paljon säätöä, että alkaa itkemisen sijaan naurattaa – ihan sama, kyl tää tästä. Kohta helpottaa! :D 

Istun junassa, jolla kestää parikymmentä minuuttia pidempään kuin vartti ennen tätä lähteneellä junalla – olin ensin että eiiiih, miksi se eka, nopeampi juna oli jo täys, mutta tajusin nopeasti, että …

Nyt ei sitten ole kyse microbladingista vaan uusista kulmista, kaduista, lähikaupoista, oikoreiteistä ja rannoista.

Just nyt mielessä:  

x Meneeköhän vuosi nopsaa? Meneeköhän vuodet vuodelta aina vaan nopeampaa vai tuleeko joskus aikakausi, kun tuntuu, että aika vaan matelee? 

x Välillä ennakkoajatukset ja mahanpohjatunteet joistain asioista menee ihan pieleen. Oon etsinyt uutta kotia jo hyvän tovin ja tosi tosi moni tyyppi on vakuutellut, että sen vain tietää sitten kun se löytyy ja että se löytyy kyllä jos universumilta oikein pyytää – no well, siinä tapauksessa minä ja universumi ei ilmeisesti tässä asiassa puhuta samaa kieltä ja mun vibat on osoittautuneet oikeastaan ihan joka kerta vääriksi, mitä asuntoihin tulee. Kaikki joista oon ennakkoon ollut ”ihan varma” ovat olleet kaikkea muuta…