Heippa! Ajattelin kirjoittaa pikkuisen kuulumisia ja vinkata talven lämpöisimmästä asukokonaisuudesta.

neulemekko – Uhana (saatu ♥), takki – Joutsen (saatu), kengät – Vagabond,
pipo – Pupulandia x a+more, nahkakintaat – Kivat, korvikset – Aida Impact

Ehdittiin alkuviikosta jännittää, että ollaanko voitu saada jostain koronatartunta, vaikkei olla oltu tilanteissa, joissa altistuminen olisi mitenkään todennäköistä. Tää oli neljäs kerta mulle tänä vuonna, kun kävin koronatestissä ja sain negatiivisen testituloksen. Joka kerta testiin mennessä olen tiennyt tartunnan olevan jossain määrin epätodennäköinen, mutta varsinkin nyt, kun lähipiirissä alkaa olla aika paljon altistuneita, koronavilkku on piipannut useammalla tutulla ja alan tietää nimeltä useamman tartunnan saaneen, tuntuu, ettei voi olla liian varovainen, vaikka tähän aikaan vuodesta kaikki flunssat ja köhät tuntuvat kuuluvan asiaan muutenkin.

Ollaan oltu koko kuukausi (oikeastaan koko vuosi!) tosi vähäisin kontaktein. Toivon mukaan päästään jouluna tapaamaan ydinperheitämme, kun ollaan pidetty alitistumiset nollassa. Nyt ollaan omaehtoisessa karanteenissa jouluun asti. Kaikki isot juhlat ja tavalliseen joulunviettoon liittyvät sukudinnerit on tältä vuodelta ymmärrettävistä syistä peruttu, mutta onneksi päästään viettämään joulua pienellä porukalla kun kaikkien on ollut helppo pitää omat kontaktit minimissä. Tai helppo ja helppo; ei tämä helppo ole, mutta tuntuu tärkeältä noudattaa ohjeistuksia, kun niin kerran voi tehdä oman työtilanteen ja elämäntilanteen puolesta muutenkin, tiedän, ettei se ole kaikille yhtä yksinkertaista. Edelleenkin ajatus siitä, että tartuttaisi muita tietämättään saa levottoman ja ahdistuneen fiiliksen nousemaan.

Vaikka tänä vuonna kaikki kuukaudet kesää lukuunottamatta tuntuvat puuroutuvan jollain tapaa yhteen, on joulukuu tuntunut tänä vuonna erilaiselta. Olen pitänyt kertyneitä lomiani pois ja suunnitellut tulevaa sekä ottanut vähän iisimmin.

Olen intoutunut kirjoittamaan blogiin juttuja, jotka ovat olleet luonnoksissa hyvän tovin ja suunnittelemaan, mistä kaikesta haluaisin ensi vuonna kirjoittaa. Tuntuu ihanalta, että olen pitkästä aikaa oikeasti voinut ottaa kunnolla aikaa tälle 13 vuotta kestäneelle harrastukselleni. Nyt kun mulla kerrankin on oikeasti aikaa ja tyhjää tilaa enkä voi täyttää sitä tapaamalla ystäviä, haluaisin kokeilla jotain uutta. Ehkäpä mäkin kaivan vesivärit tai puukynät kotikotoa esille ja alan piirrellä? Tai ehkä voisin hankkia ompelukoneen ja opetella vihdoin ompelemaan?

Tyhjä tila kalenterissa on saanut mut käärimään hihani; olen järjestellyt vaatekaapit, parsinut villaneuleisiin tulleita silmäpakoja ja korjauttanut yhdet housut. Olen karsinut vaatekaapistani kirppiskassiin sellaisia vaatteita, joita en ole käyttänyt yli vuoteen ja jotka ansaitsevat päätyä parempaan käyttöön. Huikkaan sitten instassa, kun laitan Zadaaseen kirppiskamojani alkuvuodesta.

Olen myynyt Tori.fissä tarpeettomaksi käyneitä tavaroita (mm. silitysraudan! En ole käyttänyt sitä kertaakaan sen jälkeen, kun hankin vaatehöyryttimen) ja pohtinut, mitä emme tarvitse enää ensi vuonna, kun poikaystäväni muuttaa saman katon alle kanssani ja yhdistämme huonekalut, astiat ja muut tavarat yhteen.

Tämän postauksen kuvissa mulla on päällä tämän talven lämpöisin ja ehkä mun vaatekaapin tyylikkäin asukokonaisuus, joka toimii pakkasellakin: Uhanan pr-lahjana saatu ihana Hug me softly -neulemekko sekä Joutsenen superlämmin untuvatakki. Kengissä on villapohjalliset pakkasia varten (ihan jostain isommasta marketista ostetut) ja pitkän ja kauniisti laskeutuvat mekon alle mahtuu vaikka parikin kerrastoa. Nyt olen mennyt villasukkiksilla, mutta kylmemmällä kelillä alle voisi sujahtaa villasukkisten kaveriksi myös joogahousut lämmittämään ilman että kukaan huomaisi.

Uhanan Hug me softly -neulemekko on valmistettu merinovillasta Tuusulassa ja se on superlaadukkaan tuntuinen. Laskeutuu kauniisti ja neulos on napakkaa ja tasaista. Uhanan niin ikään Tuusulassa valmistettu Mirage-neulemekko on upea sekin, siinä on aavistuksen naisellisempi leikkaus ja kaunis pinta neuloksessa.

Mun pari vuotta vanha untuvatakki on sekin palvellut loistavasti, mutta huomaan välillä kaipaavani pidempää untsikkaa ja siksi syksyllä vähän mietinkin tätä kuvauslainassa ollutta Marimekon untuvatakkia. En kuitenkaan vielä raaskinut hankkia pidempää untsikkaa kun tämä nykyinen on muuten niin ihana, mutta äh, miksi en tajunnut ajatella tätä pari vuotta sitten ja miten ihmeessä olen pärjännyt Helsingissä talvia ilman untuvatakkia?! Myös tämä Joutsenen Enni-untuvatakki näyttää ihanalta ja R-Collectionin Kainuu-untsikka on sekin tyylikäs ja ajaton.

Nahkaiset kintaat olen ostanut tamperelaiselta Kivat-merkiltä. Kivat valmistaa lastenvaatteita, mutta kintaita saa myös aikuisten koossa (mustia ja ruskeita ainakin). Ne ovat paljon nahkahansikkaita lämpöisemmät mutta tuntuvat omantyylisemmiltä kuin lapaset tai neulotut sormikkaat.

Piposta tulee säännöllisesti kysymyksiä; se on Pupulandian Jennin a+more:lle suunnittelema pipo. Mun oma on reilut pari vuotta vanha ja se on pysynyt parin talven aktiivikäytöstä huolimatta todella hyvänä; en ole käyttänyt mitään muuta pipoa pariin vuoteen. Tämä on sopivan muhkea (inhoan liian tiukkoja pipoja), muttei liian isokaan.

Toivottavasti voitte hyvin ja ootte pysyneet terveinä <3