Yhdessä

hyvinvointi
20 kommenttia

* Yhteistyössä Asennemedia ja Suomen Punainen Risti

Tältä näyttää juuri töitä uudesta kaupungista saanut; hämmentyneeltä, onnelliselta, helpottuneelta ja vähän jännittyneeltä. Kun kuulin saaneeni unelmieni työn, oli ensireaktio valtava innostus ja helpotus, mutta illalla kotona tuli itku; iiks, tässähän muuttuu moni asia. Uusi kaupunki, uudet kuviot. Läheisimmät ystävät ja perhe jää Tampereelle, vaikka monia upeita ystäviä on Helsingissä ja ympäri maailmaa. Mielessä uusien työkuvioiden myötä muuttuisi koko arki: kenen kanssa nyt kävisin salilla, voinko jatkossakin soittaa ilman sen kummempaa syytä rakkaalle ystävälle, kuka nyt auttaa mua kun polkupyörän rengas tyhjenee ja hitsit, tulee ikävä tuota naapurin mummoakin, vaikka se polttaa sisällä ja kyselee välillä vähän liikoja.

Oli helpottavaa huomata, että muuton myötä mikään ei oikeastaan muuttunutkaan; täällähän on ihan yhtälailla ystäviä ja tuttavia mitä Tampereellakin, todellisuudessa varmasti enemmän kuin vanhassa kotikaupungissani. Pelkäsin ihan turhaan, että suhteet läheisimpiin ystäviin muuttuisivat välimatkan myötä; mitä vielä, siksihän he ovat läheisimpiä. Mutta toisaalta, kaikki olisi voinut muuttua. Olin ehtinyt ravata Tampere-Helsinki -väliä aika aktiivisesti parin viime vuoden ajan, joten uusi kaupunki tuntui tutulta ja täällä oli valmiiksi ystäviä. Voin silti kuvitella, ettei muutto uuteen kaupunkiin aina suju yhtä sukkelaan, voi nimittäin olla, että joskus kaikki läheiset jäävät vanhaan kaupunkiin. Mistä silloin löytää uusia ystäviä?

Ilahduin kun kuulin SPR:n ystävätoiminnasta, josta en ollut kuullut aiemmin – oletteko te? Ystävätoiminnan ideana on yhdistää ihmisiä keskenään – ystävätoiminta sopii ihan jokaiselle, oli paljon ystäviä tai ei. Seuraa kaipaaville, vapaaehtoistoiminnasta yleisesti kiinnostuneille ja niille, jotka haluavat laajentaa piirejään omien kuvioiden ulkopuolelle. SPR:n ystävätoiminnan myötä voi löytää itselleen ihan erilaisen ystävän, kuin omista piireistä; voi alkaa ystäväksi vaikka vanhukselle, nuorelle, vammaiselle tai vasta maahan muuttaneelle. SPR:n ystävätoimintaan pääsee mukaan käymällä kurssin – lyhyen kolmen tunnin tai pidemmän, parin päivän kurssin.

Pupulandian Jenni kävi hetki sitten kurssin ja kertoi siitä blogissaan – nyt toiveissa on löytää pitkään mielessä ollut mummokaveri, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia ja viettää aikaa. Toivottavasti Jennille löytyy pian mummokaveri! Voisin kuvitella itsellenikin mummokaverin, sillä Tampereella asuessani ajauduin useasti sellaisiin tilanteisiin, joissa pääsin auttamaan iäkkäämpiä rouvia. Tuli niin kiva mieli, kun tuntematon mummo uskalsi pyytää apua kotitaloonsa pääsemisessä, kun se rollaattorin kanssa liikkuessa oli hänelle liian vaikeaa, tai kun huomasin, miten naapurin mummo ilahtui, kun ehdin istuskella hänen kanssaan hetken ja juoruilla taloyhtiön jäsenistä. Nämä arkiset kohtaamiset ilahduttavat suuresti, mutta samalla sitä tajuaa, miten paljon mahtaa olla niitäkin, jotka eivät kehtaa pyytää apua tai jolla ei yksinkertaisesti ole sosiaalisia kontakteja syystä tai toisesta. Heille ystävätoiminnan tarjoama apu olisi takuulla korvaamatonta.

Toivon, että pääsen itsekin ystäväkurssille myöhemmin. Mummokaveri olisi ihan mahtava juttu, nyt kun naapurissa ei sellaista enää asu ja omat isovanhemmat asuvat kaukana. Toisaalta tykkäisin myös olla ystävä jollekin nuorelle; muistan miten tärkeää nuorena oli jutella jonkin nuoren aikuisen kanssa ja tuntea olevansa kaveri ikäerosta huolimatta. Maahanmuuttajalapsille läksytukena toimiminen kuulostaa myös sellaiselta, jossa voisin kuvitella olevan sopivasti haastetta ja onnistumisen tunnetta. Kaupassakäyntiapuna toimiminen taasen kuulostaa kiireisen ratkaisulta – ei tarvitse sitoutua isosti, vaan voi auttaa aina silloin tällöin, silloin kun ehtii. Olen ihan varma, että ystävätoiminnasta saa paljon enemmän kuin kuin se ottaa.

SPR:n ystäväkurssin käyminen on siis ensimmäinen askel vapaaehtoiseksi ystäväksi alkamisessa. Kursseilla opitaan perustietoja ystävätoiminnasta ja Punaisesta Rististä sekä käydään läpi, miten kukin haluaa olla mukana ystävätoiminnassa. Ensimmäisenä tulee mieleen, että miten ihmeessä ehtisin sitoutua tällaiseen, kun omien ystävienkin näkeminen on välillä haastavaa kiireisten tyyppien kesken, mutta minulle vakuuteltiin, että ystävätoimintaan voi lähteä mukaan täysin oman aikataulun mukaan. Voi käydä kerran kuussa auttelemassa vanhainkodissa tai sopia mummokaverin kanssa treffit parin viikon välein. Toiminnassa otetaan huomioon kunkin elämäntilanne ja toiveet ystävätoiminnasta, eli lopputulokseen pääsee vaikuttamaan kunnolla. Jos olo on yksinäinen, voi ilmoittautua kurssille ja itse ystävänä toimiessa ilahduttaa toista ystävää kaipaavaa samalla, kun saa itselleen uuden ystävän.

SPR:n ystäväkursseja järjestetään useissa kaupungeissa ympäri Suomen, eniten kursseja on tietenkin pääkaupunkiseudulla ja isoissa kaupungeissa. Ystäväkurssitarjonnan näet täältä, lisätietoja ystävötoiminnasta täällä. Täytyy sanoa, että tämä kampanja on ihan älyttömän upea. Tuntuu tärkeältä levittää sanaa näin mahtavasta toiminnasta ja siksi toivonkin, että pääsen itsekin pian osaksi SPR:n vapaaehtoistoimintaa. Pienilläkin teoilla on väliä, ei tarvitse tehdä paljoakaan tehdäkseen toisen ihmisen päivästä paremman. Tämän hetken maailmantila, joka toisinaan tuntuu mielettömän synkältä, ahdistavalta ja surulliselta, saa kyllä miettimään, miten voi jakaa hyvää mieltä ja parantaa jonkun toisen päivää – sillä yhdessä tekeminen jos mikä poistaa turhia ennakkoluuloja ja rakentaa parempaa ilmapiiriä.

Onko joku teistä ollut mukana SPR:n ystävätoiminnassa? Olisi ihana kuulla tarinoita, jos sellaisia on. Entä onko kukaan teistä harkinnut ystävätoimintaan mukaan lähtemistä?

Lisää luettavaa

Lapsettomuushoidot

Lapsihaave ja lapsettomuushoidot

matalat ferritiinit oireet

Mielessä: matalat ferritiinit, rautainfuusio & Cyklokapron

30926265637_b5cd675e1b_o.jpg

Yasuragi – japanilainen kylpylä Tukholmassa

Pehmeämpi ja joustavampi futon

On my mind // light pastels

muoti
Jätä kommentti

· kuvat: 12, 3, 4, 5 ·

Just nyt inspiroi; haaleat pastellit, epäsymmetriset korut, liehutakit (kääks, mistä löytäisin sellaisen kesäksi?), aamutakit ja Stine Goya. Tavallaan onni, ettei Stine Goyan kenkiä saa koossa 35 – muuten olisin jo vakavasti harkinnut näiden ostamista

Haaleat pastellit innostaa muutenkin. Oon naureskellut itselleni, että mitä ihmettä on tapahtunut, kun mulla on nykyisin vaaleanpunainen vedenkeitin ja kahvinkeitin. Vähän too much, jos multa kysytään, mutta elän asian kanssa, itsepä olen valintani tehnyt, hahaha. Aiemmassa valkoisessa keittiössä tuo vaaleanpunaisuus oli silmiinpistävää, nykyisessä harmaassa keittiössä vaaleanpunainen ei ole niin silmiinpistävä vaan itseasiassa aika suloisen värinen. Ehkä harmaa vähän imee kirkkautta ja tasapainottaa? Hyvä niin.

Lisää luettavaa

5 uuden vaatteen vuosi paketissa

Yli neljä vuotta ostamatta pikamuotia

kööpenhamina second hand

Ihanat second hand -putiikit Kööpenhaminassa

Vastuullinen uimapuku

7 x vastuullisempi uikkaribrändi

Testissä: Rawmix & raakaporkkanakakku

ruoka
25 kommenttia

Ensimmäinen raakakakkukokeiluni meni aivan nappiin, joten siitä innostuneena pyöräytin uuden raakakakun pakkaseen viikonloppuna. Ekaa raakakakkua tehdessäni tuskailin pähkinöiden ja pohjan kanssa; vanha blenderini ei nimittäin sovellu pähkinöiden murskaamiseen, vaikka se smoothiet jaksaakin pyörittää. Pilkoin siis tarvittavan pähkinämäärän käsin. Onnistuu se niinkin, mutta aikaa kuluu huomattavasti enemmän, mitä kunnollisen ja tehokkaan blenderin kanssa.

Minulle tarjoutui tilaisuus ottaa testiin Rawmix -tehoblenderi, josta olin lukenut kehuja paristakin eri blogista, joten pääsin viimein testaamaan, miten raakakakun teko onnistuu kunnon välineillä. No huh, aika sulavasti!


Rawmix R8000 on todella tehokas blenderi, joka on ihan toista maata kuin vanha perusblenderini. Aikaisempi blenderini on n. 100€ hintainen perusblenderi. Sen moottori on 900W, kun Rawmixin on tuplat, 1800W – ero on huikea. Rawmix on selvinnyt leikiten pähkinöiden ja jääpalojen murskaamisesta, kun vanha blenderini ei ole koskaan taipunut sellaiseen. Pähkinät ja siemenet murskaantuivat vanhalla blenderillä vain jos niitä oli tosi vähän esim. smoothien seassa, mutta sellaisenaan se ei niitä pilkkonut. Esim. hummuksenkin valmistaminen oli turha toivo, kun kone ei jaksanut pyörittää raskasta massaa kunnolla. Rawmixillä olen onnistunut mm. cashew-tuorejuuston tekemisessä – tuorejuustosta pitää saada aivan sileää ja tasaista, eikä se onnistu mun sauvasekoittimella saati vanhalla blenderillä.

Rawmix maksaa 289€. Se on kerralla suuri summa rahaa, mutta jos blenderi on käytössä päivittäin tai monta kertaa viikossa, on ostos todellakin kannattava. Haaveilin aiemmin Vitamixistä (hinta alkaen 615€), mutta nyt voin unohtaa haaveiluni, sillä Rawmix on täydellinen mun tarpeisiin ja sen hintainen, että olisin voinut sijoittaa tuon kolmesataa tähän jos blogiyhteistyö ei olisi osunut kohdalle. Chocochilin blogista löytyy myös tosi seikkaperäinen Vitamix vs. Rawmix -vertailu, jonka luettuani alunperin Rawmix-kokeilusta innostuinkin. Edelliseen blenderiini verrattuna tämä on kaikin tavoin näppärämpi, ainoa asia jota pohdin, on muovisen kannun kestävyys. Vitamixinkin kannuosa on muovia, vanhassa blenderissäni lasia. No, sen näkee käytännössä sitten, lupaan raportoida jatkossakin, miten Rawmix on kestänyt käytössäni.

Kesäisin tykkään korvata lounaat täyttävillä vihersmoothieilla, joten tehokas blenderi tulee mun käytössäni lähes jokapäiväiseen käyttöön. Pelkäsin, että tästä lähtisi hirvittävä ääni edelliseen blenderiin verrattuna, mutta ero ei ole mahdottoman suuri – tietysti pähkinöiden murskaamisesta jotain ääntä kuuluu. Kannu on helppo puhdistaa vedellä: 2/3 vettä ja pari tippaa pesuainetta, kansi kiinni ja pyöräytys – voila, kannu on huuhtelua vaille puhdas. Kannuosaa ei suositella pestävän pesukoneessa, mutta minusta on muutenkin kivempi pestä tällaiset laitteet käsin heti käytön jälkeen, joten en koe sitä miksikään ongelmaksi. Kannuun on myös mahdollista ostaa vaihoterä jos terät jossain vaiheessa tylsyvät tosi pahasti.

Raaka porkkanakakku (Virpi Mikkonen / Kiitos hyvää)

Pohja:
2 keskikokoista porkkanaa
4 dl saksanpähkinöitä
1,5 dl luomurusinoita (esim. Urtekram*)
1,5 dl kookoshiutaleita
3 rkl luomuappelsiinista puristettua mehua
2-4 rkl kotimaista hunajaa
1 tl vaniljauutetta (esim. Steenbergs*)
1 tl kanelia (esim. Sonnentorin myrkytöntä Ceylon-kanelia)
0,5 tl kardemummaa (esim. Sonnentor)

Kuorrutus:
2 dl cashewpähkinöitä (liotettuna vähintään 2h, täällä hyvä ohje liotukseen)
2 rkl sulaa kookosöljyä (esim. nu3*)
2 rkl sitruunasta puristettua mehua
2 rkl kotimaista hunajaa
1 tl vaniljauutetta
1 tl luomuappelsiininkuoriraastetta

Pinnalle:
Saksanpähkinöitä, appelsiininkuoriraastetta, kookoshiutaleita

Pohja: Pese, kuori ja paloittele porkkanat. Murenna hieman tehosekoittimessa. Lisää loput ainekset ja sekoita sykäyksittäin. Huom! Pohjan kuuluu jäädä rakeiseksi ja karkeaksi, ei tahmeaksi massaksi. Tämän kanssa kannattaa olla tarkkana jos käytössä on tehoblenderi, omastani meinasi tulla liian mössöä joten lisäsin lennosta pähkinämäärää ja hiutaleita. Tarkista maku ja kaada vuokaan. Voit käyttää pientä irtopohjavuokaa tai suorakulmaista vuokaa. Vuoraa vuoan pohja leivinpaperilla.

Kuorrute: Liota kuorrutteen pähkinät jotta ne soseutuvat helpommin. Liotin n. 2h ja se tuntui riittävän. Lisää kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita kunnes massa on sileää. Lisää tarvittaessa 0,5-1 rkl vettä. Kuorrutteen on tarkoitus olla tuorejuustomaisen tahmeaa ja paksua, mutta sileää. Levitä kuorrute kakun pinnalle.

Laita pakkaseen pariksi tunniksi tai yön yli. Ota huoneenlämpöön hetkeksi ennen tarjoilua tai leikkaa pala jäisestä kakusta ja laita kakku takaisin pakkaseen. Anna sulaa hieman, koristele appelsiininkuoriraasteella, pähkinöillä ja kookoshiutaleilla.

Ai itku tästä tuli hyvää! Virpi kommentoi tätä kakkua kirjassaan kakkuna, joka onnistuu aina. Makumaailmaltaan aikalailla tavallisen porkkanakakun makuinen, mutta koostumus on tietysti eri – raikkaampi. Ensi kerralla ajattelin korvata pohjan rusinat jollain muulla, sillä vaikka tykkään rusinoista, en erityisesti pitänyt niistä tässä kakussa, hmm. Ehkä enemmän pähkinää ja kookoshiutaletta rusinoiden tilalle.

Ensi kerralla testaan ehkä myös itsetehtyä vaniljauutetta (resepti täällä), sillä tuo luomulaatuinen uute pikkupullossa on tosi kallista. En kuitenkaan viitsinyt alkaa kikkailla pelkällä vaniljalla, kun tiesin, että uutteesta saa todella intensiivisen ja herkullisen maun. Sonnentorilta löytyy luomulaatuisia vaniljatankoja, joten jos ostaisi pullon viinaa ja tekisi uutteen itse, saisi litrahinnan aika paljon alemmaksi. Onneksi tuo Steenbergsin uute on luomua ja reilua kauppaa, joten ei sen puolesta harmita maksaa tuotteesta, mutta pitää keksiä tuolle putelille nyt jotain muutakin käyttöä.

Mitähän sitä seuraavaksi testaisi?! (o˘◡˘o)

Lisää luettavaa

Alkoholittomat juomavinkit juhliin

5 x Paras alkoholiton kuohuva

Vegaaninen pavlova

Vegaaninen pavlova

Gluteeniton pizzapohja (pellillinen)