Beyoncé – Formation
Huh! Ja vihdoin uutta Beyoncéa. Musta on niin siistiä, että Beyoncén matsku on selkeästi menossa taiteellisempaan suuntaan kuin ennen, vaikka radiohittejäkin toki kuuntelee ilolla. Mutta tää on ennen kaikkea kiinnostavaa ja tekee mieli googlata kaikki biisin taustoista. Niin kutkuttavaa!
* Yhteistyössä Asennemedia & Lumene
Veikkaanpa, että jos yhtään seuraatte blogiskeneä tai kauneusbloggaajia, ette ole voineet välttyä törmäämästä tähän Lumenen uutuusripsiväriin. Lumenen True Mystic Volume -ripsiväri on saanut älyttömästi kehuja osakseen joten odotukset olivat kovat, kun sain tämän käsiini.
Tiedättekin varmaan, että vaikka käytän muuten pelkkää luonnonkosmetiikkaa meikatessa, en ole onnistunut löytämään kriteereitäni täyttävää ripsiväriä luonnonkosmetiikan valikoimista. Mun ongelma on ihoni – se alkaa kiillellä päivän mittaan ja näin ollen niin tavalliset synteettiset ripsivärit, kuin luonnolliset ripsaritkaan, eivät pysy mulla. Sensai 38 ja Cliniquen vastaava ovat olleet kovassa käytössä vuosia, vaikka välillä aina intoudunkin testailemaan myös muita ripsivärejä. Tykkään vaihtelusta myös meikkituotteideni osalta, joten jos satun saamaan testiin jonkin ripsivärin, testaan sen kestävyyden innolla – etenkin, kun molemmat luottoripsiväreistäni ovat kovin vähäeleisiä ripsivärejä; kummalakaan ei taiota mitään superräpsyttimiä.
Siispä otin innolla Lumenen kehutun True Mystic Volume -maskaran testiini. Ripsiväri on tyylikkään näköinen ja sen kaunis pakkaus erottuu edukseen. True Mystic Volume -ripsivärin harjakset ovat tähdenmalliset, kun harjaa katsoo ylhäältä – tekee levityksestä helpompaa ja lopputuloksesta tuuhean. Levitys onnistuu helposti ja lopputulos on runsas. Ripsivärin koostumus on vahamainen ja muita Lumenen ripsivärejä kuivempi – ehkä vähän samantyyppinen mitä Zuiin ripsivärissä, jonka olen kehunut luonnollisten parhaaksi – sellainen, jota on helppo kerrostaa ilman sotkua.
Tadaa, kauniisti erotellut ripset!
Olen törmännyt blogeissa ties millaisiin lopputuloksiin; osa on taikonut itselleen upeat säihkysilmät, osa testanneet paakkuisempaa lookia ja osalla lopputulos on luonnollisen kaunis; taidan kuulua jälkimmäiseen porukkaan. Pidän lopputuloksesta kovasti. Kevyin vedoin levitettynä True Mystic Volume -maskaralla saa kauniisti erotellut ripset, juuri sellaiset, mistä tykkään arkimeikissä. Kerroksia lisäämällä lopputuloksesta saisi myös näyttävämmän, mutta mun makuuni tämä on loistava. Kuivahko koostumus on mieleeni, sillä se ei sotke ja tee meikistä tuhruista.
Uutuusripsiväriä myy esim. Sokoksen verkkokauppa hintaan 18,90€.
Jos ei oteta huomioon rasvoittuvien silmäluomieni aiheuttamia haasteita, on tämä ripsiväri ehdottomasti yksi markettiripsareiden parhaista. Koostumus, harja ja lopputulos miellyttivät, mutta valitettavasti tämäkään ei pysynyt mulla pitkinä päivinä tai salilla moitteettomasti paikallaan – täytyy kuitenkin todeta, että paremmin kuin odotin. Voin lämmöllä suositella testaamista niille, joilla normiripsarit toimii. Etenkin siksi, että sain Lumenelta viime viikolla tiedotteen, että Lumene on lopettanut kohutun PHMB:n käytön tuotteissaan jo vuonna 2012 – siis kolme vuotta ennen raaka-aineen kieltävää lakia. Lisätietoja täällä. Hieno juttu :-) Eli jos luomuripsarit ei oo sunkaan juttu, testaapa tämä.
Mikä on teidän mielestä kaikkien aikojen paras ripsiväri? Vai onko sellainen yhä hakusessa?
Elämä on välillä kyllä melkoisen hassua. En taida olla vielä tajunnut, että tätä nykyä sitä oikeasti asustellaan Helsingissä. Ovessa lukee jo oma nimi (miten nopeaa toimintaa!), kokosin sohvan ja pöydän (ja hilasin ne yksin paikoilleen yhdentoista jälkeen, toivottavasti en saa heti häätöä) ja järjestelin matkalaukullisen vaatteita vaatehuoneeseen – tai oikeastaan tuollaiseen hassuun syvennykseen, ei sitä viitsi vaatehuoneeksi kutsua, kuulostaa liian mahtipontiselta. Keittiön vuotavasta hanasta pitää ilmoittaa huoltomiehelle ja sähkösopimus Tampereen asunnosta pitäisi purkaa asap, mutta en muista miltä yritykseltä sähköni ostan, haha. Noh, tarkistan sen myöhemmin.
Kolmannella yrityksellä onnistuin irtisanomaan nettiliittymäni sen määräaikaisuudesta huolimatta ja viimeisenä minua palvellut virkailija vaikutti niin innostuneelta, että tuntui, kuin hän olisi ollut onnellinen menettäessään yhden asiakkaan. Nauratti.
Nyt istun sohvalla ja kirjoitan tätä. Täällä kaikuu vielä, sillä verhot ja matto on Tampereen kodissa. Täällä ei tuoksu tutulta, mutta onneksi työkaveri neuvoi, mistä löytyy Helsingin kivoimmat tuoksukynttilät ja huonetuoksut. Mietin, miltä tuntuu viikonloppuna pakata kaikki loputkin tavarat Tampereella ja hyvästellä vanha koti. Tykkään muutoksista, ne antaa hulluna uutta energiaa, mutta kiinnyn myös helposti. Kalevan kaksio on ollut mulle ihan älyttömän hyvä ja kun sen seiniä on hionut ja maalannut omin käsin, tuntuu haikealta lähteä. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa mulla on ihan ikioma koti, jonka saan senkin hioa ja maalata alusta loppuun – heh, aika on selkeästi kullannut muistot, kun huomaan haaveilevani remontista.
Olen ollut ihmeissäni kaikista uusista lounasmahdollisuuksista ja iltaisin ihan poikki kaikesta uudesta infosta ja tekemisestä. Mutta olen noussut aamuisin rivakammin kuin aikoihin; on niin paljon kaikkea jännittävää uutta, ettei sänky tunnu ihan niin kutsuvalta mitä yleensä aamuisin – ja se on paljon se.
Pakkasin viime viikonloppuna vain välttämättömimmät matkalaukkuuni ja olen elellyt minimalistisella tavaramäärällä. Voi kun ei tarvitsisikaan roudata tänne mitään tylsiä asioita, kuten kirjanpitoa, rumaa imuria taikka lasketteluvaatteita, joita käytän ehkä kerran vuodessa, mutta joista ei voi tässä maassa luopuakaan. Huomaan kaipaavani vedenkeitintä ja mietin, että jos mun suurin harmistus uudessa kodissa on induktiolieden puuttuminen, on asiat aivan mahtavasti. 
Nyt pesen lattiat, toisen kerran viikon sisällä. Huomaan kaipaavani myös sitä rumaa imuria, pelkällä luutulla ei näköjään pärjää kovin pitkälle… Siivousmusaksi koetan googlailla jostain uutta Rihannaa, kuulin huhua että se on loistava. Pus! x
