Behind the scenes: Weecos-kuvaukset

muoti
3 kommenttia

Tänään oli jännittävä päivä. Kuvattiin nimittäin Weecosille kuvia ja minä sain kunnian toimia mallina!

Hykertelen vieläkin meidän supersiistille tiimille; meikistä ja kampauksesta vastasi mun ainoa luotettuni tällä saralla, eli Tiina Toratti Keidas by Lumosta ja Weecosin puolelta asiaa on ollut organisoimassa yksi mun parhaimmista kavereista. Siis kuinka  s i i s t i ä. Ihan mieletöntä! Ja tuntui niin luontevalta ja kivalta toimia mallina eettisesti ja ekologisesti valveutuneille suomalaisille vaatemerkeille ja asustebrändeille. Palaan aiheeseen ja tähän päivään sitten paremmin, kun saan Tuomas Mikkosen ottamat kuvat käsiini – hän toimi kuvajaana. Sen perusteella, mitä näin tänään otettuja kuvia ja mitä olen nähnyt hänen kuviaan muuten, en voi kuin odottaa innolla. Taitava kuvaaja, jonka kuvattavana oli helppo olla.

 

kuvat: Lotta Heinämäki 

Kuvasimme Finlaysonin TR1:llä, josta postasin kesällä Weecosin 2-vuotisjuhlakuvia. Stailaukset tilaan oli tehnyt taitava Riina Toikko, joka pitää upeaa Moderneko-blogia. Vitsit miten koukuttava blogi  (tekee mieli selata samantien alusta loppuun) ja mikä visuaalinen silmä. Tuo kattaus kaikkine somistuksineen on upea ja mites nuo koristeet katossa?

Nyt pitäisi hetki hengähtää ja laittaa sitten kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnata juhlimaan pikkujouluja Weecosin väen ja mukana olevien mahtavien suunnittelijoiden kanssa. Niin siistiä olla mukana näin mahtavissa jutuissa. Jos Weecos ei ole vielä tuttu, kurkkaa täältä mun esittelypostaukseni. Onpas onnekas olo, että työpäivät voivat olla tällaisia. Jännitti vähän, koska vaikka blogin takia tuleekin oltua kameran edessä, ei siihen tunnu koskaan tottuvan täysin…

Ihanaa viikonloppua! x

Lisää luettavaa

5 uuden vaatteen vuosi paketissa

Yli neljä vuotta ostamatta pikamuotia

kööpenhamina second hand

Ihanat second hand -putiikit Kööpenhaminassa

Vastuullinen uimapuku

7 x vastuullisempi uikkaribrändi

Oldies goldies // vanhoja asukuvia

lifestyle, muoti
28 kommenttia

Tsihhiiii, ny on kuulkaas fäshöniii! Nimittäin tyylitärppejä vuosilta 2007-2011. Naurattaa.

Mä olen bloggaillut vuodesta 2007, mutta tämä blogi on ollut pystyssä vuodesta 2010 – ihan hyvä niin. Kaikki kaamein ja hauskin materiaali on siis piilotettuna, mutta tässäpä olisi pieni tyylikatsaus vuosien taakse. Näistä näkyy hyvin mitkä jutut on milloinkin olleet ”mun juttuja”.

2007: 

Maaliskuu ja pakkasta, mutta mä vaan viiletin nahkatakissa ja Converseissa? Kaikkee sitä! :-D Converseissa oli kyllä villasukat ja äiti oli kauhuissaan, mut mitäpä sitä ei tyylin (HAHAH) takia. Toi huivi oli ihan mun lemppari, ostettiin Vernan kanssa samanlaiset. Ja miks tollon piti saada olkalaukku?! Mutta tuona talvena kuulkaas alkoi mun tyylin muotoutuminen: ostin ekat pillifarkut ja Converset, sijoitin (40€ tuntui sijoitukselta tuolloin ja anteeks mutta miten nahkatakki saattoi olla silloin niin halpa?) nahkatakkiin ja aloin muutenkin löytää omia juttuja.

Aloitan tyylikatsauksen tosiaan loogisesti vuodesta 2007, jolloin olen perustanut ekan oman blogin. Keksin jostain blogit ja meni varmaan viikko ja mulla oli jo oma pystyssä – ja mukana kaksi kamua kirjoittamassa sitä mun kanssa. 2007 vuonna olin ysiluokalla kuvisyläasteella, joten mun tyyli oli lähipiirin vaikutteiden ansiosta aavistuksen ernu. Tuommoinen peikkotyttö-look oli tosi kova. Mun suurin haave tais olla mustat rastat, hahah.

Ysiluokka ja vuosi 2007 on usein mun muistoissa tosi kultainen; se oli sitä aikaa kun oma tyyli ja omat kiinnostuksenkohteet alkoivat oikeasti muovautua. Oltiin valokuvauskurssilla ja kuvailtiin ihan älyttömästi, kierreltiin kirppiksiä ja mä olin ihan hullu cd-levyjen ostelija. Huhhuh, kaikkea sitä!

2008:

Mites noi kulmakarvat…


Tää on varmaan joku duck facen esiaste, pusukala?

 

Löysät myssyt + huppari + nahkatakki + iso huivi oli the kombo. Ja purkkapallot näemmä!

Uuuuu, 2008 ja lukion eka luokka. Vähän tollasta street-vibaa havaittavissa, ai oliks Uffie kova juttu tuolloin vai, häh? Ollaan omasta mielestämme oltu tuolloin tosi Uffie-henkisiä, koska ööö punertavat hiukset, edelleen ne verkkarit, neon-kynsilakat, kultaiset bling blingit, bamboo-korvikset, paljettihuivit ja skedepaidat ja muut printtipaidat, Puukkohuppareita unohtamatta. Tuo oli sellaista aikaa, että vältin normaalien takkien käyttämistä viimeiseen asti. Mieluummin puin pari hupparia ja nahkatakin tai verkkatakin ison huivin kanssa ja palelin vähän.

Tän tyylin aattelen vielä jotenkin omakseni, vaikka se onkin tietty junnu-idan tyyliä, mutta muistan, että viihdyin noissa vaatteissa ja tuossa tyylissä tosi hyvin. Sivuotsis näyttää muutes aika kivalta…….. mut onks se ihan lame ja niin 2008?

2009:

2009 tammikuu ja Miinan 18-vuotissynttärit. Hiukset ihan söpöt mutta mites yhdistelmä verkkatakki + äidin ysärileopardihuivi?? Hahaha. Tuolloin kaikilla oli verkkatakit tai kiiltävät pikkupusakat.

Hahahahha, minipissikset!! Oltiinkohan Miinan kyydissä, Miina oli varmaan just saanu ajokortin. Perusposetusta Prisman pihalla. Vähä kruisailees.

Hihii. Tässä ollaan niin trendimuikkelina, on legginsit ja kerrostettu minari sekä vaalea farkkutakki. Vuosi on 2009. Ai että. Tuo nahkalaukku oli niitä ekoja kalliimpia vaate-/asustehankintoja, joita tein lukioikäisenä. Näytän tässä niin ipanalta ettei tosikaan! :’-) Onpas mulla ollut vaaleanoranssit hiukset joskus.

Ja sitten yhtäkkiä mun tyyli hyppäsi tuollaiseksi adult-versioksi? Tais alkaa rusettikausi tuolloin. Rusetteja oli pääpannassa, hiuspinneissä, mekoissa ja parhaimmillaan koruissakin. Huhhhuh. Mulla on tapana vetää överiksi joidenkin juttujen suhteen. Ei rusetit ehkä ihan pahin mahdollinen skenaario oo?

Bisness-leidi Lindan kanssa reissussa syksyn yo-kirjoitusten jälkeen. Huhhuh. Oli niin jännää, kaksin ulkomailla, HUHHHU (ei poistuttu illalla hotellihuoneesta koska oltiin varmoja että tapahtuu jotain pahaa jos tehdään niin).

2010:

Is it just me vai tekeekö tummat hiukset musta vanhemman näköisen? Tää on selkeästi ajalta ennen some-silottelua….. ihan ok noi johdot ja toi tyylikäs työtuoli jne.

Söpöööö, onko 2010 virallisesti mun tyttömäisyyden huipentuma? Helmikorvikset on pysyneet osana tyyliä näköjään jo 5 vuotta, klassikot. Itku, näyttääpä tummat hiukset kivalta tässä…

2010 kesä ja schoool is over eli lukio ohitse. Olin fiksuna tyttönä yliarvioinut tarvittavan kuohuviinimäärän ylioppilasjuhliini joten tein vaihtokauppaa noista kuohareista milloin mihinkin kotitöihin, hahah. Tuo kukkatoppi oli tuolloin ihan mun lempparivaate, mun ihanalla ystävällä ja kirjekamulla Evellä oli sama.

Melkoisen tyttömäinen kettutyttö (ja taas rusetti päässä)! Muistan, että viihdyin noissa vaatteissa tuolloin ihan superhyvinja tunsin oloni idamaiseksi. Itseasiassa tuo takki oli joskus niin lemppari, että sain laitettua sen kiertoon vasta nyt, vaikken ollut käyttänyt sitä moneen vuoteen.

Edelleen girly girl ja adult-viboja! Mulla on kaapissani vieläkin tuo Benettonin takki, voi olla että joskus taas innostun siitä. Pitkopullapanta on talvisin ollut mun tavaramerkki ja ihana Essi tekikin mulle uuden toissa talvena.

2011: 

Moi vaan kaikki ;);),  2011 ja ihme street + megatyttömäinen -tyylivaihe. Kaikkee piti olla! Polvisukkaa, parkatakkia, vansit, rusetti ( i told u ), mummolaukku, leopardihuivi, hahahaha. Nyt neljän vuoden jälkeen en voi kuin pyöritellä silmiäni ja naurahtaa vähän, mitähän oikein mietin. Tämän ajanjakson tyyliä löytyykin hyvin tämänkin blogin puolelta….

Ei nää asukuvat ehkä ole blogi pahinta antia, eniten naurattaa kuitenkin kaikki ne alun murokulho-kuvat ja muut turhuudet, mutta sitä se oli silloin. Näitä kuvia riittäis vaikka kuinka, ai itku miten karmaisevaa onkin, että on elänyt ja kasvanut kameran kanssa. Onpahan todellakin materiaalia jolle naureskella ja uskokaa, kun kerron, että tässä ei todellakaan ollut pahimpia. Ehkä täytyy joskus näyttää ne tissitoppi-viritelmät ja siideripissi-aikakauden pahimmat tyylit.

Lisää luettavaa

Lapsettomuushoidot

Lapsihaave ja lapsettomuushoidot

5 uuden vaatteen vuosi paketissa

Meikkipussin päivitys syksyyn ja hyvää tekevä kuivakuppausrutiini

Kesäkuulumisia

Museokortti & Tampereen näyttelysuositukset

lifestyle
6 kommenttia

Mulla ja äidillä oli viime lauantaina museopäivä. Tajusin tässä juuri, että käyn aika usein museoissa juuri äidin kanssa, varsinkin Suomessa siis. On kiva kuljeskella näyttelyissä yhdessä ja keskustella taiteesta jonkun kanssa samantien. Joskus näyttelyitä on kiva kierrellä ihan yksikseenkin, mutta useimmiten reaaliajassa analysoiminen on mukavaa. Olen satavarma siitä, että kiinnostukseni kaikkea kaunista ja esteettistä kohtaan on tullut äidinmaidosta. Äitini on aina työskennellyt luovilla aloilla ja ymmärtää estetiikankaipuutani usein paremmin kuin kukaan muu. Siinä missä isäni pyörittelee päätään, kun ostan jotain kallista vain siksi että halvalla ei saa hienoa, ymmärtää äiti täysin.

Vaikka meillä on osittain erilainen maku kauniiden asioiden suhteen, on mauissamme paljon samaakin ja tunnemme toistemme tyylit ja mieltymykset melko hyvin. Ehkä juuri siksi on kiva käydä museoissa ja näyttelyissä yhdessä.

Äiti sponssasi mulle ja siskolleni puolet Museokortista, jotta pääsemme käymään useammin näyttelyissä. Hahaa, tämähän on suorastaan kulttuuriteko! Olin miettinyt Museokortin ostamista aiemminkin ja onneksi se oli tehty varsin helpoksi. Ostin omani Sara Hildenin taidemuseosta, rekisteröin korttini myöhemmin netissä ja nyt saan parin viikon sisällä virallisen korttini postitse. Sillä pääsee Suomessa tosi moneen museoon; osviittaa antaa tämä kartta. Tampereella tällä pääsee Sara Hildenin lisäksi mm. Vapriikkiin, Kivimuseoon, Muumilaaksoon ja Milavidaan. Helsingissä Museokortilla pääsee mm. Kiasmaan, Taidehalliin, Ateneumiin, HAM:iin… Mukana on miltei 200 museota Suomessa.

Helene Schjerfbeck

Kari Vehosalo (tämä on maalaus. MAALAUS. _maalaus_ !!)

Tuija Lehtinen

Sara Hilden

Aseina huulipuna ja kyyneleet? 4.10.2015–17.1.2016

Näyttely käsittelee moninaista naiseutta ja kyseenalaistaa naiseuteen liittyviä stereotypioita. Tykkäsin kovasti! Näyttely oli monipuolinen ja osa töistä herätti paljonkin ajatuksia. En aina halua tietää mitään taideteosten taustoista, vaan vain katsella, mutta tätä näyttelyä oli kiva kiertää opasvihko mukana. Taitelijoiden taustat, työn tarina ja julkaisuajankohta kiinnosti jotenkin erityisen paljon tällä kertaa.

Näyttelyn nimi juontaa juurensa Aku Ankan taskukirjan numero 56 (1981) seikkailusta Pyssyllä ei rahaa saa. Akun, Iineksen ja Roopen toraillessa Iines kysyy ”Emmekö muka tunne aseita?”, mihin Roope vastaa vähättelevästi ”Teidän aseenne ovat huulipuna ja kyyneleet. Kyllä me sen tiedämme.” (lainaus)

Museo Milavida

UNELMIEN ASKELEET – SALVATORE FERRAGAMO 1898–1960

Museo Milavidassa on myös Nottbeckien suvusta kertova näyttely. Kävimme katsomassa myös sen, mutta se ei kiinnostanut mua tarpeeksi ja toteutus oli jotenkin sekava – kiteytys olisi ollut tarpeen.

Salvatore Ferragamon kenkänäyttely sen sijaan oli kiinnostava, koska esillä oli niin paljon kenkiä ja niiden tarinoita. Katsottiin myös melko naivistinen pätkä Salvatoren elämästä – sen olisi ehkä voinut skipata, mutta itse kengät olivat kiinnostavia. Salvatore Ferragamo tuntui ymmärtävän, missä kohtaa kengän koron kuuluu olla (hahaa, niin usein se on omaan silmään liian takana…) :-D

Lisää luettavaa

Lapsettomuushoidot

Lapsihaave ja lapsettomuushoidot

Meikkipussin päivitys syksyyn ja hyvää tekevä kuivakuppausrutiini

Kesäkuulumisia

ida hanhiniemi – uusi koti.

Uudessa yhteisessä kodissa – vihdoin!