Huomenta! Muslan Katri kirjoitti blogissaan aamupuurosta ja siitä, miten saattaa iltaisin toivoa että olispa jo aamu, jotta pääsisi syömään puuroa. Samaistun, hahaa. 

Olen koko lapsuuteni saanut aamupalaksi puuroa; tuolloin neljän viljan tai ruis, koska muistan inhonneeni kaurapuuron makua. Myöhemmin olen tajunnut että en vain pidä mikrossa tehdystä kaurapuurosta (isä teki sellaista aina itselleen herätessään muita aiemmin), mutta kunnollinen keitetty kaurapuuro on ihan parasta. Eikä maksa luomunakaan paljoa. Aina välillä ostaessani turkkilaista jugurttia johonkin ruokaan, syön pari päivää aamupalaksi sitä myslillä tai marjoilla, mutta kaurapuuro on ihan parasta. Ensi kerralla taidan testata Katrin vinkkiä kaurapuuro + turkkilainen jugurtti + granaattiomena. Mmmh!

Katri kertoo myös, että puuron tärkein juttu on suola. Muistan, että lapsuudessa meilläkin käytettiin suolaa puurossa, mutta se jätettiin jossain vaiheessa pois kun ylimääräisen suolan saannin haitoista alettiin uutisoida. En ole siis koskaan laittanut puurooni suolaa, enkä koe tarpeelliseksi opetellakaan, vaikka voi olla, että se veisi puuron jollekin toiselle levelille. Hmm. Pelkään että jään koukkuun ja alan huomaamattani lisätä ja lisätä suolan määrää :– D

Tämän hetken aamupalasuosikkini on kaurapuuro + suomalaisia mustikoita pakkasesta + kourallinen pähkinöitä ja vähän hunajaa. Ai että! Päälle voi vielä ripotella kookoshiutaleita tai auringonkukansiemeniä.

Miten te syötte puuronne ja tärkein; suolalla vai ilman? 

Nuorempana en yhtään ymmärtänyt teen päälle; litkin sitä väkipakolla, koska koolit hippitytötkin teki niin. Se taisi olla mustaa pussiteetä, ei ihme ettei maistunut. Myöhemmin löysin valkoisen teen ja rooiboksen, jonka sekaan maito ja hunaja sopivat täydellisesti. Nykyisin en kaipaa teeni joukkoon mitään ylimääräistä, mutta siksi teen täytyy itsessään olla hyvää ja laadukasta. En ole oikein koskaan innostunut mustasta teestä, mutta valkoinen ja vihreä, ouii! Ja kaikki erilaiset yrttihaudukkeet, ne ovat suosikkejani nykyisin.

Tee kuuluu juoda isosta mukista, parin desin kupillisesta tulee vain kiukkuiseksi. Juon kupillisin teetä joka ilta, joskus useamminkin. Teetä siis kuluu ja olen ehtinyt maistella vaikka mitä ihania. Tämän hetken lempparit ovat seuraavat: 

Yogi Tean Sweet Chili luomutee on ihanaa! Taisin maistaa tätä ekan kerran joogasalilla. Kivan mausteinen; tulee sellainen olo että koko kroppa lämpeää tätä juodessa. Onkohan mulla jo kolmas paketillinen menossa tätä ilman että olisin kyllästynyt. Näköjään tämä on myös saanut tuon Great Taste -tunnustuksen, eikä todellakaan suotta. 

Yogi Tean pakkaukset uudistuvat tänä vuonna 40-vuotisen taipaleen kunniaksi! Tätä ikonista Yogi Tea Classicia on ollut valikoimissa alusta saakka ja koko teeperheen historia kietoutuu juuri tämän teen ympärille. Intialainen Yogi Bhajan tarjosi tätä teetä joogatunneillaan ja sen suosion vuoksi sitä alettiin valmistaa myös myyntiin. Classic on tehty kanelista, kardemummasta, inkivääristä, mausteneilikasta ja mustapippurista. Ihana sekoitus! Ja tähän sopii kuulemma tosi hyvin maito, en ole vielä testannut, koska on hyvää myös sellaisenaan. Sain tuollaisen kauniin peltisen special edition -teerasian testiin.

Tulin miettineeksi, että en kaupassa tarttuisi ekana tähän Classiciin juuri sen nimen vuoksi; ajattelisin että se on joku perustylsäjuttu ja koettaisin etsiä jotain jännempää. Pitääkin jatkossa tiedostaa tämä, koska tämä klassikko on mainio! 

Higher Livingin kanelitee (saatu blogin kautta) on sekin ihanaa. Tämä, kuten kaikki muutkin tämän postauksen teet, ovat luontaisesti kofeiinittomia mauste- ja yrttisekoituksia. Myöskin sellainen sinikeltainen (?) pakkaus samalta merkiltä kannattaa katsoa kaupassa tarkemmin; se maistui ihan toffeelta! Hitsi kun en muista sen nimeä, mutta paketin väritys oli muistaakseni vaaleansinikeltainen tai vastaava. Täytyy selvittää, siinä on nimittäin tee makean ystäville. 

Löytyykö teidän teevarastoista samoja suosikkeja? Entä mitkä on teidän lempparit? ♨(⋆‿⋆)♨