Perjantain kunniaksi jaan teille tän viikon eniten soineen biisin – jotkut biisit vaan ansaitsee oman postauksensa ilman musakorneria, hoho. Tuo kertsi jää soimaan päähän ja muutkin yhtyeen kappaleet ovat toimivia. Annukka ehti blogata yhtyeestä ennen mua ja teki taustojen selvittämisestä helppoa – käykää lukemassa täältä, jos kiinnostaa. :-) Young Karinin ep n1 löytyy myös Spotifystä. Ihanaa perjantaita ja viikonloppua! xx
Young Karin – Rolling Stones
JES, mä oon päässyt vauhtiin lukemisen suhteen! David Nichollsin ”Kaikki peliin” oli niin helppoa ja soljuvaa tekstiä, että tämän luki parissa illassa ilman sen suurempia ponnisteluja. Voi luoja, miten valtavia myötähäpeän tunteita tämä kirja onnistui herättämään. Heitin sen spontaanisti pari kertaa käsistäni, kun tilanne tarinassa äityi käsinkosketeltavan noloksi ja hirveäksi. Ja sitäkin useammin teki mieli parkaista ääneen EIIIII. Loppua kohden jännitys tiivistyi niin, että oli pakko pitää taukoa, kun en kestänyt miten kamalan noloa kaikki oli. Huhhhuh. Suosittelen kevyeksi lukemiseksi, ihan mainio kirja, vaikkei mitenkään tajunnanräjäyttävä tai superoivaltava, mutta välillä kirjojen ei tarvitse sitä ollakaan. Melkein kuin olisi katsonut hulvattoman noloa tv-sarjaa aivojen nollaamiseksi.
Leivoin yks ilta banaanikanelikookos-pikkuleipiä. Ohje on maailman helpoin; muussaa kypsä banaani mössöksi haarukalla, lisää sekaan reilu kourallinen kookoshiutaleita (niin että massasta tulee vähän kiinteämpää) ja lisää joukkoon reilusti kanelia. Ohje on kauniimpaakin kauniimmalta Vanelja-sivustolta. Koska mun massa ei meinannut olla tarpeeksi kiinteää (kurkkaa videolta koostumus), lisäsin joukkoon mantelilastuja. Ihan hyviä, banaanin koostumus paistettuna ilman jauhoja on jännän kiinteänpehmeä. Nämä on mulle hyvä resepti akuuttiin makeanhimoon, hohoo. Olen yksinkertaisten reseptien fani.
Ostin sitten aika extempore itselleni jumppa- ja salikortin. Kävi aika hassu juttu; mun työkaveri laittoi mulle vahingossa fb:ssä linkin salikortti-tarjoukseen (entä jos se ei ollutkaan vahinko?! vaan joku vihje!? :-D) joka oli ihan älyttömän hyvä. Ostin sitten samantien jumppakortin itselleni. Ja uudet salitossut…… mut hei, ne olivat alessa, maksoivat 20€ ja ovat älyttömän söpöt. Niin ja mun edelliset on ostettu kasilla eli tyyliin 2006 ja ne on rumat ja aikansa eläneet. Melkoinen löytö – en todellakaan ole mikään hifistelijä mitä tulee jumppa- tai joogakuteisiin, joten parinkympin kengät on mulle just passelit.
Erään illan iltapala. Mulla on välillä ihan käsittämättömiä mielitekoja jotka sit on pakko toteuttaa kerralla, sopivat yhteen tai eivät. Tällä kertaa kummallinen kombo oli salaatti briellä ja jalapeno-oliiveilla. Hahaha, gourmet. En mä voi olla ainoa, joka syö outoja komboja (raskaus-vitsit ja muut voitte jättää väliin, mutta taidan tietää mitä niillä himoilla tarkoitetaan)??
Tilasin itselleni hetki ennen joulua uuden kangaskassin. Kaikki mun hienot kangaskassit on sottasia tai muuten pilalla, joten en voinut vastustaa kiusausta kun spottasin Katjan nätit printtikassit hänen blogistaan. Just sopivan yksinkertainen, mutta silti kiinnostava kuosi. Näitä on kuulemma vielä muutamia jäljellä, joten jos tahdotte tilata samanlaisen itsellenne hintaan 15€+postarit, niin pistäkää Katjalle mailia osoitteeseen katjakultainen (at) hotmail.com ^__^
kuvat: Mikko Pylkkö
Olin pitkästä aikaa kuvailemassa Mikko Pylkön kanssa, viimeisin Mikon ottama kuva blogissa löytyikin vuodelta 2010… Ei huhhuh, tunnen itseni hetkittäin konkariksi kun mietin että onpas noista ajoista tultu kauaksi. Ja vanhaksi – toisinaan nimittäin miellän olevani edelleen 18, vaikka siitä on kohta kuusi (KUUSI?!?!?) vuotta. Molemmat ajatukset on lopulta hyviä, sekä se, että tuntee itsensä junioriksi, että välillä vähän vanhaksi myös.
Kuvattiin Rosendahlissa auringonlaskun aikaan. Vitsit siellä oli kaunista, hanki narskui kenkien alla ja lumi oli vuoroin sinistä ja pinkkiä auringon laskiessa. Jos totta puhutaan, niin mulla on ikävä tämmöisiä kuvaussessioita, nuorempana näille tuntui olevan enemmän aikaa – silloin vapaapäivien agendana olikin usein valokuvailu erilaisissa miljöissä ja usein lähdettiin kavereiden kanssa keskustaan kamerat laukuissa, ihan vaan kuvailemaan. Ehkä me kuvaillaan Mikon kanssa jatkossakin yhdessä, mä ainakin tykkäsin näistä kuvista kovasti. Mikko kuvas myös filmille, en malta oottaa että kuvat on teetetty!
