* Kaupallinen yhteistyö, Iittala
Jotta päivät eivät toistaisi itseään ja elämä sisätiloissa alkaisi tuntua ahdistavalta, tuntuu tärkeältä panostaa pieniin juttuihin ja tehdä arkirutiineista mahdollisimman kivoja. Siksi katan pöydän kauniisti, laitan kynttilät palamaan ja ostan kukkia kotiin, vaikkei kukaan muu olisi edes näkemässä – niin toimin muutenkin arjessa, josta pyrin aina tekemään mahdollisimman kivaa, koska sitähän tämä elämä suurimmaksi osaksi on, arkea.
Tällaisessa etätyöarjessa vanhat hyväksi havaitut rutiinit tuntuvat entistä tärkeämmiltä, vaikka niistä olisikin ihan tavattoman helppo lipsua poikkeuksellisissa olosuhteissa. Tiedän, että tekisi hyvää vaihtaa vaatteet työvaatteiksi heti aamusta, koska kun tekee töitä mekko tai kauluspaita päällä, on ihan eri tavalla skarppi ja aikaansaava olo kuin yöpaidassa unentuoksuisena. Meikata en ole juurikaan jaksanut ja on ollut hauskaa huomata, että niinä päivinä kun meikkaan, se tuntuu tosi kivalta kun aiemmin se oli vain yksi aamun aikaavievistä rutiineista. Ja sama homma ruuanlaiton suhteen; siinä missä se on usein tavallisessa arjessa tuntunut ärsyttävältä ja aikaavievältä, tuntuu se nyt tosi mielekkäältä ja rentouttavalta.
Tässä uudessa staying home club -arjessa päiviä rytmittää eniten ruokailu. Onnekseni saan jakaa tätä uutta arkea toisen kanssa ja kattaa pöydän yhden sijasta kahdelle – jos olisin yksin, veikkaan, että järkkäisin enemmän lounas- ja illallistreffejä online, sillä yhdessä syöminen on asia, jota tulee yksinään helposti ikävä, eikä omiin syömisiin aina jaksa yksin ollessa panostaa samalla tavalla kuin seurassa. Ja voi itku kun olen onnellinen, että mulla on näissä olosuhteissa tiskikone, edellisessä kämpässä ei ollut. Pieni astianpesukone täyttyy ja tyhjenee parhaimmillaan pari kertaa päivässä, kun lähes kaikki viikon ateriat ja välipalat kokkaillaan nyt itse.
Kun ruuanlaitolle on ihan eri tavalla aikaa tässä uudelleen rytmitetyssä arjessa, on ehtinyt kokeilla uusia reseptejä, palata vanhojen lohturuokien ääreen ja oivaltaa oman kuivakaapin monipuolisuuden. Ja voinut kattaa pöydän monella eri tavalla!
Seuraavaksi muutamia arkisia oivalluksia päivän tärkeimpien rutiinien, eri ruokailuhetkien, lomasta. Kattauksissa mun astiakaapin vanhoja lemppareita ja Iittalan uutta vuosiväri Pellavaa – miten ihanastuttava vuosiväri!
Aamupala:
Aamupala on aina ollut mun päivien tärkein rutiini, siitä en jousta. Syön aamiaisen aina heti herättyäni, meikkaan ja pukeudun vasta sen jälkeen. Etätyöskennellessä ei onneksi tarvitse herätä hullun aikaisin, kun aamun siirtymäajat säästyvät, mutta pyrin silti pitämään arjesta tuttua rytmiä yllä.
Kokeilein viime viikolla käyttää chiansiemeniä lämpimään kaurapuuroon. Kaurahiutaleita oli jäljellä enää yhden ihmisen annoksen verran, joten piti keksiä, miten saisi taiottua aamiaista kahdelle desistä puurohiutaleita. Tein puuron veden sijaan kauramaitoon ja lisäsin reilut pari ruokalusikallista chiansiemeniä kattilaan siinä vaiheessa kun puuro oli jo miltei valmista. Maustoin kardemummalla ja vaniljalla ja tarjoilin cashew-pähkinöiden, kookoshiutaleiden ja puolukoiden kera. Puurosta tuli tosi hyvää ja siemenillä höystetty annos piti nälän loitolla normipuuroa paremmin.
Mulla on useampi Kastehelmi-purkki, kaksi tädiltä lahjaksi saatua kirkasta ja yksi Pellava-vuosivärissä. Säilytän pienimmässä suolaa ja isoissa pähkinöitä ja kookoslastuja puuron päälle.
Sytytän kynttilät aamupalan ajaksi miltei aina, ihan tavallisina arkiaamuinakin. On ihan parasta tehdä aamun ekoista tunneista mahdollisimman rauhoittavia, vaikka avaisinkin läppärin vielä aamukahvin ollessa kesken.
Ruutu-maljakko & Kartio-kaadin Pellava-vuosivärissä. Pellava-sävy näyttää täydelliseltä kuivakukkien kanssa.
Iittalan vuoden 2020 vuosiväri on kaunis ja rauhoittava Pellava. Pidän tuosta maanläheisestä sävystä kovasti, koska se tuntuu sopivan yhteen ihan kaiken kanssa ja tekevän eripariastioistakin koostuvasta kattauksesta harmonisen kokonaisuuden.
Iittala valmistaa sävylliset lasituotteensa niin, että koko lasimassa värjätään, ei vain pintaa. Olen tajunnut tämän eron joskus taannoin pestyäni jonkun muun brändin värillisen tuikkukupin pesukoneessa ja pesun jälkeen kirkasta tuikkukuppia käsissä pyöritellessäni – pinnalta värjätty kerros oli kuoriutunut tuikkukiposta pesussa pois. Näin ei tietenkään käy läpivärjätylle lasimassalle ja esim. Iittalan tuikkukipoista pöytään heijastuvat varjot ovat nekin värillisiä, kun lasimassa on itsessään värillistä pinnoituksen sijaan. Ihana yksityiskohta, jonka olen tajunnut vasta reilu vuosi sitten.
Pellava-vuosivärikokoelmaan kuuluu astioita ja sisustustuotteita monesta eri sarjasta. Omat suosikkini on Raami-sarjan juomalasit, Ruutu-maljakko ja Kastehelmi-sarjan lasipurkit ja tuikkukipot, joita mulla on ennestään kirkkaana.
Kartio-kaadin on ajaton klassikko. Tässä värissä erityisen kaunis!
Lounas:
Keeping it simple! Tehdään ja syödään lounas yhdessä yleensä jossain siinä 11.30-12.30 välillä. Koska lounastuntiin on varattu puolisen tuntia, tulee ruuan valmistua nopeasti ja olla sen verran kevyttä, ettei sen syömisen jälkeen tule hirveä ruokakooma.
Ruokaisat salaatit toimivat hyvin (etenkin, jos osa ruuasta on lämmintä; kaipaan tähän aikaan vuodesta aina jotain lämmittävää ruokaa), samoin keitot ja edellisen päivän illalllisen tähteet. Alla yksi helppo ja täyttävä salaaatti.
Ruokaisa beanit-salaatti
Salaattia ja lehtikaalia
Tomaattia (tai vaikka kurkkua, paprikaa – u name it)
Avokadoa
Oliiviöljyä
(Fetaa)
Pippuria
n. 1dl kvinoaa
Beanitia paketillinen
1 pienehkö sipuli
Öljyä paistamiseen
Suolaa, pippuria, chilihiutaleita
Laita kvinoa keittymään, sillä kestää pisimpään. Kuullota pilkottu sipuli öljyssä pannulla ja paista beanit-suikaleet (valkosipuli&yrtit on oma suosikkini!) sipulin kaverina rapsakoiksi. Mausta pippurilla, suolalla ja chilihiutaleilla.
Valmista salaatti: Pirskottele revityn lehtikaalin päälle hieman oliiviöljyä ja pikkuisen sitruunamehua ja ”möyhi” kevyesti, jotta lehtikaali pehmenee. Revi salaatti, pilko tomaatit ja avokado. Murenna päälle halutessasi fetaa (ei mitenkään välttämätön, meillä sattui olemaan) ja rouhi vähän pippuria mausteeksi ja ripottele chilihiutaleita päälle.
En aina raaski ostaa kotiin kukkia, mutta vitsit ne piristävät paljon ja leikkokukista riittää toisinaan pitkäksi aikaa iloa. Nämä kotimaiset tulppaanit ovat kestäneet hyvin reilun viikon verran ja ne näyttävät ihanilta rönsyillessään vallattomasti pellavanvärisestä Kastehelmi-maljakosta kohti pöytää.
Välipala:
Oon parina päivänä havahtunut työpäivän päätteeksi siihen, etten ole pitänyt lounaan jälkeen yhtäkään taukoa. Normaalissa työpäivässä toimistolla taukoja tulee pakostakin, mutta kotona ollessa tauot pitää näköjään merkata kalenteriin. Kahvi- tai tee ja hedelmät tai leipä iltapäivästä auttavat kirkastamaan ajatuksia loppupäiväksi.
Jos aikaa ei ole happihyppelylle kesken työflown, voi työpäivän katkaista hetkeksi vaikka viemällä roskat tai kiertämällä korttelin ympäri – aivot toimivat niin paljon paremmin pienen tauon jälkeen ja vaikka kuinka tuntuisi, ettei ehdi pitää taukoa, se kannattaa aina.
Note to self: jos pitää pienen välipalahetken, ei ehdi tulla nälkäkiukku illallista laittaessa…
Kartio-kaadin, Kastehelmi-tuikkukippo, kastehelmi-kulho ja Raami-lasit Pellava-vuosivärissä. Muut astiat Raami-sarjaa, aterimet Iittalan Scandiat. Tämä on ihan yks lempparikattauksistani viime viikolta!
Kaikki Iittalan vuoden 2020 vuosiväri Pellava-tuotteet voi kurkata täältä.
Jos päivällä syö kevyemmin ja tuoreita kasviksia, voi illalla mennä pasta-linjalla. Ollaan kokkailtu niin hyviä pastakastikkeita etten kestä! Jaan mieluusti teillekin pastakastikkeiden kokkailuun liittyvän tärkeimmän oivalluksen: malta hauduttaa! Mä olen yksin kokkaillessani aivan liian malttamaton enkä usein anna kastikkeiden hautua riittävän pitkään. Kun kokkailee yhdessä tai muille, on onneksi kärsivällisempi.
Olen huomannut, että mun on tehnyt hirveästi mieli kaikkia lohduttavia lapsuudestakin tuttuja makuja nyt staying home clubeillessani. Leivottiin yksi yö mun lapsuuden lempparikeksejä ja ollaan tehty pariin otteeseen soijarouhebolognesea, joka oli lapsena hirvenlihasta tehtynä mun lemppariruoka. Ja on sitä edelleen vaikka onkin harvoin tarjolla olevaa herkkua – arjessa soijaruoheversio toimii loistavasti. Alla resepti!
Illallinen:
Tulinen soijarouhebolognese
2 kynttä valkosipulia
1 punasipuli tai tavallinen sipuli
Tuoretta chiliä maun mukaan
Oliiviöljyä paistamiseen
1 dl soijarouhetta (turvota vedessä)
210g tomaattimurskaa (esim. Muttin pikkuinen tölkki)
Pieni truuttaus tomaattipyreetä
Loraus punaviiniä
Pippuria, suolaa, timjamia, oreganoa, chilihiutaleita, ruokosokeria
Spaghettia (mä käytän arkena gluteenitonta, esim. Barilla tai Urtekram)
Raastettua parmesania
Tuoretta basilikaa
Laita soijarouhe turpoamaan veteen. Pilko sipuli, chili ja valkosipulit. Kuullota sipuli ja valkosipuli oliiviöljyssä pannulla chilin kanssa. Siirrä kuullotetut sipulit hetkeksi lautaselle odottamaan ja paista samalla pannulla turvotettu soijarouhe. Lisää öljyä paistamiseen tarpeen mukaan ja malta paistaa soijarouhetta tarpeeksi, ettei se jää koostumukseltaan liian lössöksi.
Lisää sipulit takaisin pannulle ja lisää sekaan tomaattimurska. Lisää joukkoon pieni truuttaus tomaattipyreetä (suora lainaus kokilta) ja loraus punaviiniä. Mausta timjamilla, oreganolla, chilihiutaleilla, suolalla ja pippurilla ja ripauksella ruokosokeria. Hauduttele ylimääräinen neste pois ja anna kastikkeen tekeytyä rauhassa miedolla lämmöllä. Kastike maustuu ja tekeytyy hauduttelun aikana – tässä ei kantsi kiirehtiä, vaan keittää kastike rauhassa kasaan. Kantsii varata pelkästään tähän vähintään 20min, usein ollaan hauduteltu kastiketta huomattavasti pidempäänkin. Ja juuri tästä syystä se välipala iltapäivällä kannattaa.
Keitä spaghetti suolatussa vedessä. Tarjoile raastetun parmesanin ja tuoreen basilikan kanssa.
Huh millainen viikko takana. Tuntuu ihanalta jäädä minilomalle, sulkea hetkeksi työmaili ja keskittyä puuhailemaan kaikenlaista pientä kivaa. Kun rutiineista saa sopivasti taukoa, ne tuntuvat taas ihanan tutuilta, mutta nyt viikonlopun yli kaikkea muuta.
Ihan superrentoa pääsiäistä, stay safe. ♥
