Tyypit, vitsi te olette innostavia ja ihania – ja huh huhh, mitä moni teistä on joutunut hormonaalisen ehkäisyn takia kokemaan. Oon välillä ollut iho kananlihalla ja pari kertaa pyyhkinyt kyyneliä teidän kommentteja lukiessa. Huh huh. 

Mulla tulee tänä vuonna täyteen yhteensä 10 vuotta bloggaamista ja jaksan yhä hämmästyä näitä mahtavia keskusteluita joita täällä aina välillä syntyy. E-pillerit ja niiden vaikutukset sekä hormonaalisen ehkäisyn lopettaminen tuntuvat olevan ajankohtainen aihe monelle muullekin. Olen myötäelänyt teidän juttuja niin, että joidenkin kommenttien vastaamiseen on mennyt ikuisuus kun en ole tiennyt mitä sanoisin. Ja toisaalta on ihanaa, että pillereistä on löytynyt apua esim. endometrioosiin, joka voi olla ihan sietämätön sairaus ilman lääkitystä. Ihanaa että te osallistutte ja kommentoitte, koska ilman sitä tällaiset asiat eivät saa ansaitsemaansa huomiota. Ja että keskustelun taso ei ole syyllistävää tai arvottavaa, vaan ihan oikeasti välittyy sellainen fiilis, että jokainen haluaa oman tarinan jakamalla auttaa muita ja jakaa tietoa, eikä esim. arvostella. Ihan supersiistiä!

Olen myös ihan todella onnellinen siitä, että voin valita yhteistyökumppanini niin, että he mahdollistavat tällaisista tärkeistä asioista keskustelun ja tuovat keskusteluun oman ammattitaitonsa. Vaikka aihe olisi ollut luonteva tuoda blogiin ilman yhteistyötäkin, olisi se silti voinut tuntua vaikeammalta aiheelta lähestyä ilman että olisin päässyt puhumaan aiheesta niin vasta ammattilaisen kanssa. Vastailen kaikkiin loppuihinkin kommentteihin kyllä, kiitos niistä jokaisesta. Teki vain mieli tulla sanomaan jo hei. 

Tällä viikolla on ollut vähän kaikenlaista; oon nukkunut öisin liian vähän kun on ollut niin paljon hommia. Mutta arvaatteko mitä? Sain just valmiiksi erään projektin, joka alkoi viime kesänä ja tuli osittain päätökseen eilen illalla, kun toimitin viimeiset siihen projektiin minun vastuullani olleet asiat. En todellakaan vielä ymmärrä, että nyt voi vain olla ja odottaa lopputulosta. Viimeisen puolen vuoden ajan mulla on käytännössä ollut kolme työtä – päivätyö Sugarilla, tämä blogi, joka työllistää välillä päivätyön verran ja sitten vielä tämä toistaiseksi salainen projekti. Kerron teille lisää jahka voin – ja ihan viimeistään sitten, kun on jotain näytettävää. Jännää! 

On ollut vähän muutakin; huolta läheisen terveydestä ja suuri helpotus, kun kaikki onkin hyvin. Onneksi. Tuntuu että ekaa kertaa elämässäni lähipiirissä alkaa ilmaantua sairauksia. Alkaako sitä olla sen ikäinen, että ei enää olla terveitä kaksikymppisiä? Vaikka ei kai se iästäkään ole aina kiinni. Kaikki terveyteen liittyvät asiat ovat olleet viime viikkoina ja kuukausina tosi kovasti pinnalla ja se on saanut mut mietteliääksi monenkin jutun suhteen. Ajatukset on vielä aika irrallista sekamelskaa mun mielessä, mutta jahka saan koottua ajatuksiani, voisin kirjoitella mielessä pyörineitä asioita tännekin.

Pillereiden lopettamisesta – haha jep kyllä, lopetin ne sitten samana päivänä jona julkaisin postauksen – varmasti lisää sitten myöhemmin, kun alan huomata mahdollisia muutoksia tai eroja entiseen. Kiva raportoida tänne, kun sain lukea teiltä niin monta tarinaa omista kokemuksistanne. Mulla on helpottunut fiilis siitä, että sain vihdoin tehtyä päätöksen. Nyt jännityksellä odotan mitä ihon kanssa käy ja miten elimistöni reagoi hormonien poisjättämiseen. 

kuvat: Nina / Tunnetila

Ps. En voi uskoa että pitkästä aikaa kivoimmat asukuvat onnistuu silloin kun olen edellisen illan jäljiltä huonovointinen liian monesta skumppalasillisesta ja nukkunut vain kolme tuntia. Kaikkea sitä! Toisaalta; alan vihdoin tajuta miksi kaikki muut kuvaa asukuvat niin usein aurinkolasit päässä – kuvien onnistumismahdollisuus taitaa parantua potentiaalisesti, haha! En ole ihan varma miksi kerroin tämän teille. Ehkä siksi, että useammin muistaisi, ettei kuva kerro koko totuutta.