kosmetiikka

Noniin, täällä ollaan, osana Asennemedian jengiä! :-) Muuton (ja marraskuun selättämisen, jes!) kunniaksi ajattelin hemmotella teitä pikkuisen yhdessä Jolien kanssa, siitä lisää postauksen loppupuolella – sitä ennen suosittelen lukemaan mun …

Pohdin tuossa yksi päivä, että ihonhoitorutiinini ovat muuttuneet viimeisen parin kolmen vuoden aikana aika merkittävästi. Sen lisäksi, että olen siirtynyt luonnonkosmetiikkaan, on kauneusrutiineista tullut ilahduttava osa päivää, eikä mikään ärsyttävä rutiini, joka on pakko hoitaa. Sillä ennen luonnonkosmetiikan löytämistä ihonhoito oli mulle ärsyttävä rutiini. Nyt nautin ihanista tuoksuista, rentouttavista ja oikeasti ravitsevista öljyistä ja koostumuksista, jotka eivät saa ihoani kiristelemään tai punoittamaan – taidan olla löytänyt oikeanlaiset tuotteet ihoni hoitoon.

Maj teki mulle iltameikin Everyday Mineralsin* meikeillä. Ensin aloitettiin ihan perusmeikkipohjasta ja kulmista, siis niistä tuotteista, joita käytän itse joka päivä.

Ruotsalaiseen Mr Bear Family -tuoteperheeseen kuuluu viiksivahat, partavahat, partashampoot, partaöljyt sekä partaharja ja -kampa. Tuotteet tehdään käsin Ruotsissa (melkoista lähikosmetiikkaa!) täysin luonnollisista raaka-aineista ja sarja on saanut alkunsa sen perustajan ongelmista löytää hyviä tuotteita viiksien ja parran hoitoon. Mitään raaka-aineita ei ole testattu eläimillä eikä tuotteissa käytetä synteettisiä ihoa tukkivia raaka-aineita, kuten esimerkiksi mineraaliöljyjä (eli esim. vaseliinia). Kaiken lisäksi pakkaukset ovat tos

Aiaiii, mulla on uusi hajuvesi! Ja arvaatteko mitä? Aiemmista poiketen se on täysin luonnollinen!

Vaikka käyttämäni kosmetiikka on siirtynyt luonnolliseen jo ajat sitten, löytyy multa yhä useampi puteli tavallisia hajuvesiä. Tiedän, että niissä on vaikka mitä kaameuksia ja yliherkkyttä aiheuttavia raaka-aineita, mutta kun juuri tuoksujen vaihtaminen on mulle kaikista vaikeinta. Kun on sellaisia tuoksuja, jotka on mun. Ja sellaisia, joiden tuoksu saa mut muistamaan jonkun ajanjakson tai tunteen. Sellaisista ei haluaisi luopua. Eikä mun tietysti tarvitsekaan, mutta taidan alkaa pikkuhiljaa siirtyä luonnollisten tuoksujen puolelle kun nuo vanhat kuluvat loppuun.

Syksy ja käsivoiteet kuuluvat selvästi yhteen; kesällä en kaipaa käsivoiteita laisinkaan, mutta heti syksyn ja viileiden kelien saavuttua tarvitsee alkaa kantaa käsirasvaa mukana laukussa. Siksipä ajattelin vinkata teille mun tän hetken suosikit, aikalailla kivoimmat luonnolliset käsivoiteet jotka olen löytänyt.

Tässä lähiaikoina on ollut paljon hyviä keskusteluja ystävien ja läheisten kanssa. Tuntuu, että olen oppinut näkemään tietynlaisia elämäntilanteita ihan uudessa valossa sekä olemaan armollisempi ajatusteni kanssa sekä omien, että muiden, valintojen ja tilanteiden suhteen. Moni ystävä on tuntunut kahlaavan syvissä vesissä ja keskenäiset roolit kuuntelijana, lohduttajana ja tsemppaajana ovat vaihdelleet nopeasti.

HUH mikä viikonloppu! Ihan älyttömän antoisa ja hauska – ja silti yhtä aikaa ihan sairaan puuduttava ja väsyttävä. Messuduunit on musta aina kivoja; saa olla tekemisissä ihmisten kanssa, vaihtaa kokemuksia ja auttaa parhaansa mukaan. Pitkät päivät ja lyhyiksi jäävät tauot työpäivän aikana tekevät messuviikonlopuista auttamatta väsyttäviä ja siksi tänään onkin tuntunut joinain hetkinä siltä perinteiseltä maanantailta. Jos olisi fiksu, ei ehkä buukkaisi messujen jälkeiselle päivälle yhtään mitään,

Vitsit olen odottanut tätä. Mun suosikkimineraalimeikkisarja kautta aikojen saadaan vihdoin Suomeen!

Kyseessä on Everyday Minerals, jota olen käyttänyt vuodesta 2010 asti enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Vuoden 2010 jälkeen mun eniten käytetyin meikkipohjani on Everyday Mineralsin semi-matte -mineraalimeikkipohja. Välissä on tietty tullut testattua monet kilpailevat sarjat ja tuotteet, mutta olen aina palannut Everyday Mineralseihin.

Kaunista lauantaita! x

Ai että oon nauttinut vapaapäivästä; oon kipaissut aamupäivästä kirppikselle, varannut kirppispöydän ja tehnyt kivan löydön, hakenut toimistolle saapuneen kukkalähetyksen (snapchatista ida365 selviää mun salainen ihailija, hihii!) ja syönyt aamupalaa ilman mitään kiirettä. Nyt alan tehdä lämmintä punajuuri-tofu-salaattia ja jos ehdin

Eilen oli ihan älyttömän kaunis päivä, sellainen täydellisen kirpeä syyspäivä. Aurinko paistoi eikä juuri tuullut ja huomasin ruskan ensi kertaa kunnolla. Teki mieli potkia lehtiä kaduilla ja olin tyytyväinen että mulla oli jalassa kengät, joiden korot kopisee kivasti asfaltilla. Tuli jotenkin sellainen fiilis etten ollut kotikaupungissani, vaikka olinkin. Illalla selailin Instagramia ja huomasin Alisan luonnehtineen keliä ja fiilistä samaksi, miltä Tukholmassa tuntuu keväällä – ilmeisesti ihan parhaalta.

Olen aina ollut supervaalea, enkä ole koskaan ruskettunut saati päivettynyt. Parin viime vuoden aikana olen kuitenkin huomannut ihossani muutoksia; olen saanut kesäisin hyvin kevyen päivetyksen! Sellaisen, jota kukaan muu ei oikeastaan huomaa. Omissa silmissä muutos on valtaisi, sillä muistan vieläkin miten yläasteella palasin 3,5 viikon Australian reissulta kalman kalpeana takaisin Suomeen, hhahah.

Pidän vaaleaa ihoani kauniina, mutta en panisi lainkaan pahakseni kevyttä, tervettä päivetystä. Nuorempana on tullut kokeiltua ties mitä itseruskettavia, mutta koska olen testaillut niitä lähinnä sääriin, ollaan övereiltä vältytty. En todellakaan hae mitään superruskettunutta lookia silloin kun testaan itseruskettavia, vaan tahdon nätin, tasaisen värin iholleni. Sellaisen, ettei kukaan muu tiedä minun käyttäneen itseruskettavia.