* Kaupallinen yhteistyö Iittala

Lähetin ystävälle kuvan mun uudesta ruokapöydästä pahvi- ja kuplamuovikaaoksen keskeltä ja ystävä viestitti takaisin että: ”hah, niin Idamaista, kaiken kaaoksen keskellä kukat kuitenkin maljakossa pöydällä!”

Vitsit tuntuu ihanalta, että kotona alkaa vihdoin olla kodin tuntuista. Ei täällä vieläkään ole valmista, mutta pikkuhiljaa kotoisampaa. Nyt täällä on ruokapöytä ja tuolit, vaatekaappi ja eteisessä naulakko. Ja kylppärissä korihylly, johon saan kosmetiikat ja pesuaineet nätisti – viikko sitten ne vielä lojuivat erinäisissä pussukoissa lattialla altaan alla.

Kestää kyllä aikansa laittaa kotia, mutta parempi niin; en halua ostaa tänne mitään ihan kivaa tai hätiköityä ja on kiva antaa tavaroiden löytää omat paikkansa rauhassa. Ovenkarmit, joiden väriä aiemmin inhosin, ovat alkaneet näyttää musta tosi kivalta, eli parempi varmaan etten hötkyile muidenkaan päätösten kanssa.

En olisi uskonut, että tulisin asumaan kolme kuukautta uudessa kodissa ilman ruokapöytää ja vaatekaappia – ja että tottuisin siihen. Niinkin hyvin, että tilasin noudon mun vanhalle sängylle vasta siinä vaiheessa, kun se ei enää olisi mahtunut kämppään vaatekaappia kootessa. Parin kuukauden ajan täällä oli siis hieman erikoinen sisustus…

Mulla on ruokapöytä! 

Kaaokseen tottuu, mutta mulle on silti tosi tärkeää, että kotona on kauniita ja seesteisiä kohtia sekamelskan keskelläkin. Ikkunalaudoilla on ollut alusta asti viherkasveja, kynttilöitä ja kirjapinoja. Ja pöydällä maljakossa leikkokukkia.

Tänne tuli heti kotoisampaa, kun löysin värikkäitä kynttilöitä Iittalan Nappula-kynttilänjalkoihin – vitsit miten eriltä ne näyttävät valkoisiin verrattuna. Tosi kivaa vaihtelua! Nyt kun mulla ei ole vielä seinillä mitään tauluja, on kivaa, että kotona on jotain väriä huonekalujen ollessa pääasiassa joko puuta tai valkoisia.

Vaaleansininen ja oranssi ovat niin hyvä yhdistelmä! Samoin nude ja lila. Ja valkoisen kanssa tietysti toimii kaikki värit.

Multa löytyi jo entuudestaan kaksi ihanaa, vanhaa ja patinoitunutta Nappula-kynttilänjalkaa, mutta nyt mulla on myös nude, valkoinen ja vaaleansininen Nappula-kynttilänjalka. Sain ne ja Nappula-ruukun Iittalalta uuteen kotiin yhteistyön tiimoilta.

Naurattaa, että reilu kuusi vuotta sitten harmittelin patinoituneita Nappuloita ja nyt en enää missään nimessä vaihtaisi näitä uusina hohtaviin, vaikka nekin ovat kauniit. Ihanaa, että vuodet näkyy kodin sisustuksessa ja tosi hauskaa huomata, että nämä klassikot tuntuvat ihan yhtä ajankohtaisilta, kuin tuolloin ekat Nappulat lahjaksi saatuani.

Nappula-ruukku on vallan söpö ruukku pennimuorille! 

Nappula-kynttiläjalkojen suunnittelija, ruotsalainen muotoilija Matti Klenell, kertoo rakastavansa sekä vintagea että modernia muotoilua ja minusta se näkyy Nappuloissa – siksi ne ehkä sopivatkin niin hyvin kotiin, jossa on sekä kirppislöytöjä että modernimpia huonekaluja.

Nappula-sarja on laajentunut myös kukkaruukkuihin – joskin ruukut ovat musta niin monikäyttöisiä, että olen käyttänyt omaani myös hedelmäkulhona ja ruukku on kaunis esine ihan sellaisenaankin. Se jos mikä on onnistunutta muotoilua, että yhtä esinettä voi käyttää moneen eri tarkoitukseen.

Nappula-ruukkua on kahtaa kokoa ja kolmea eri väriä: beige, valkoinen ja tummanvihreä. Mun beige Nappula-ruukku on tuo matalampi, 23 cm korkea.

Mun medinilla voi hyvin, vaikka pudottikin kaikki kauniit kukkansa alle kuukaudessa 

Se, että edes osa asunnosta on siistinä, tekee yllättävän paljon, mutta väitän, että viherkasveilla on niin ikään merkittävä rooli viihtyisyyden luomisessa. Ne tuovat jotain käsittämätöntä harmoniaa sekamelskankin keskelle. Mun viherkasvini ovat selvinneet talvesta melko hyvin, mitä nyt yksi kumiviikuna on pudottanut miltei kaikki lehtensä – luin kasvioppaasta, että niin saattaa käydä, jos huoneilma on talvikaudella liian lämmin kasville. Höh, saas nähdä piristyykö se kevättä kohden, se kuitenkin hengailee mun asunnon viileimmässä huoneessa.

Sen sijaan peikonlehdet, pennimuori, rahapuu ja kilpipiilea jakselevat oikein hyvin – samoin joulusta hengissä selvinneet joulutähdet.

Iittalan kastelupallopakkauksessa tulee sekä isompi että pienempi kastelupallo

Olen koettanut pitää viherkasveistani hyvää huolta. Sen lisäksi että kastelen kutakin kasvia sille sopivimmalla tavalla, pyyhin välillä pölyt lehdistä ja suihkuttelen niitä vedellä. Muistan viedä viherkasvit suihkuun ihan liian harvoin, mutta jatkossa yritän ainakin muistaa laittaa kastelupallot janoisimpien kasvien multaan, kun olen pidempään poissa.

Kastelupallo täytetään vedellä ja työnnetään multaan pystysuoraan. Pallosta riittää vettä jopa viikoiksi, mutta nyt huomasin toisen pallon huvenneen tyhjäksi muutamissa päivissä; hups, onkohan mun medinilla saanut liian vähän vettä?

Tältä täällä näytti monta viikkoa – pahvilaatikkokaaokselta! Nyt nuo laatikot ovat muisto vain, mutta musta oli kiva ikuistaa pala seesteisyyttä niin, että kaaos niiden reunalla näkyy kuvissa sekin. Ja rehellisyyden nimissä, on täällä näyttänyt tältäkin aika usein:

Pikkuhiljaa… niin kauan kuin tavaroille ei ole oikeita paikkoja, ne tuppaavat kerääntymään kasoihin ja tyhjille pinnoille.

Makuuhuonenurkkauksessa on vaatekaappi ja sänky ja kaikessa yksinkertaisuudessaan tykkään tuosta syvennyksestä kovasti. Tuoksudiffuuserin valo ei riitä lukuvaloksi, joten jonkinlainen lamppu mun kannattaa tuohon hankkia, että näen lukea iltaisin.

Olkkarin laittaminen on vielä kesken; mun vanha sohva ei oikein enää innosta, mutta koetan olla senkin suhteen kärsivällinen. Vaihdan sen sitten joskus myöhemmin. Tuohon peilin kohdalle ajattelin hankkia jonkinlaisen senkin tai hyllyn jossain vaiheessa.

Sellainen pieni kurkkaus mun kotiin ♥ Kuten näkyy, tavarat alkavat löytää omille paikoilleen mutta paljon on edelleen kesken. Palataan asiaan myöhemmin uudelleen – vaikka sitten, kun olen saanut taulut seinille ja hommattua maton ja mietittyä, missä kohdassa olisi paras paikka sohvalle…