Vuoden 2020 parhaat kirjat

/// lifestyleTags: ,

Huh, ihan just alkaa joululoma! Kohta laitan vikat mailit matkaan ennen joulua ja napsautan lomavastaajan päälle ja lomailen. Koska ajattelin viettää joululomasta suurimman osan lukemalla kirjoja ja lehtiä, julkaisen tänne lomalukemiseksi kirjasuosituksia jos joltain sattuu loppumaan lukeminen kesken. Jos siis kaipaat kirjavinkkejä, niin nappaa mun vuoden 2020 lempparikirjojen joukosta ylös ne nimet, jotka puhuttelevat sinua. 

Olen lukenut tänä vuonna enemmän kuin aikoihin. Olen ekaa kertaa vuosiin saanut takaisin sen ihanan tunteen, kun ei malttaisi laittaa kirjaa kiinni kun haluaa lukea vielä yhden ja vielä yhden sivun. 

Olen ollut reilun vuoden Lönkan lukupiirin jäsen ja lukupiiriin sitoutuminen on varmasti edesauttanut lukemisen makuun pääsemistä. En ole koskaan aiemmin kuulunut lukupiiriin mutta onneksi vihdoin kuulun, koska vitsit miten ihanaa on vaihtaa ajatuksia kirjoista, jonka kaikki ovat juuri lukeneet. Sillä ei ole mitään väliä keskustelun kiinnostavuuden kannalta, onko kaikki pitäneet luettavana olevasta teoksesta tai edes päässeet loppuun; on kiinnostavaa kuulla, miksi ajattelemme kirjoista ja lukukokemuksista usein niin eri tavalla. Ja toisaalta, millaisia ovat ne teokset, joita hehkutamme kaikki kuorossa?

parhaat kirjat 2020

Olen lukenut tänä vuonna monia erinomaisia kirjoja. Tähän postaukseen nostan ne , jotka ovat jääneet jostain syystä mieleen muita paremmin. Moni näistä on vuoden 2020 uutuuksia, mutta ei kaikki.

Tähdellä (*) merkityt kirjat on saatu pr-näytteinä kustantajalta.

parhaat kirjat 2020
Jenny Offill – Ilmastoja

Tartuin Jenny Offilin Ilmastoja-teokseen ilman sen suurempia odotuksia, en oikeastaan tiennyt, mitä kirja käsittelisi. Useampi paljon kirjoja lukeva ystäväni oli nostanut Offillin (joko ekan Syvien pohdintojen jaosto -teoksen tai tämän perusteella) suosikikseen, joten uteliaisuuteni heräsi ja ostin kirjan tutun kannen perusteella samalla kun olin ostamassa isälle isänpäivälahjaa. Kannatti!

Kirjan kappaleet ovat lyhyitä ja siksi tarina soljuu eteenpäin kevyesti, vaikka aiheet ovat painavia. Kappaleet tuntuvat päiväkirjamerkinnöiltä ja havainnoilta ja ne kuvaavat tarkkanäköisesti tätä aikaa. Vaihtelu ja arvaamaton rytmi sopivat hyvin tähän teokseen. Olisin toivonut, että tämä jatkuu pidempään, teoksen parissa oli helppo viihtyä.

Rachel Cusk – Outline

Rachel Cuskin Outline on Ääriviivat-trilogian ensimmäinen kirja. Kirja on täynnä keskusteluita ja kertomuksia; tarinoita elämästä ja erilaisista ihmiskohtaloista, suhteista ja  useimmiten kokijan itsensä kertomana. Siinä missä monessa tarinassa muiden tarinat tuodaan esille päähenkilön kertomana tai hänen kokemuksensa läpi, on muiden tarinoilla tässä merkittävämpi rooli, kun päähenkilö ei ota tarinoihin kantaa tai kerro niitä omiin kokemuksiinsa peilaten tai arvottaen.

Cusk toteaa Helsingin Sanomien haastattelussa Ääriviivat-kirjastaan näin: ”Ääriviivat kuvaa paljon sitä, millaista on yhtäkkiä leijua kodin ja parisuhteen kaltaisten rakenteiden ulkopuolella”. Se tiivistää paljon kirjan teemoja ja sisältöä. Pidin Outline-kirjasta paljon ja luen parhaillaan trilogian toista osaa.

Elena Ferrante – Aikuisten valheellinen elämä *

Vitsit oli ihana lukea pitkästä aikaa Elena Ferrantea! Tykkäsin Ferranten Napoli-sarjasta paljon, mutten ole siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) tarttunut muihin hänen teoksiinsa.

Tämä oli monella tapaa tuttua Ferrantea, muttei sitten kuitenkaan. Lukupiirissämme joku totesi, että suosittelisi jatkossa tätä kirjaa ensimmäiseksi Ferranteksi niille, joille kirjailijan teokset eivät vielä ole tuttuja ja ymmärrän hyvin miksi. Napoli-sarjan viipyilyvyyteen ja hitaammin etenevään kerrontaan verrattuna tämä tarina etenee vauhdikkaammin eikä kiinnostus lukijana herpaannu kesken tarinan. Aikuisten valheellinen elämä käsittelee Ferrantelle tuttuja teemoja; mm. luokkaerot, naiseksi kasvaminen ja tyttöjen välinen ystävyys.

Tara Westover – Opintiellä *

Tara Westoverin Opintiellä oli ollut kirjakaapissani kauan ennen kuin tartuin siihen useamman ”kiinnostavamman” kirjan ensiksi luettuani. Onneksi tartuin, tämä oli järisyttävä lukukokemus.

Tara Westover kasvoi Idahon vuorilla omiin oloihinsa eristäytyneessä perheessä, jossa valmistauduttiin maailmanloppuun ja koettiin yhteiskunta vihollisena. Esimerkiksi perinteinen lääketiede nähtiin uhkana eikä yhteiskunnan järjestämä koulutus kuulunut asioihin, joita perheessä arvostettiin. Opintiellä on melkoinen kertomus siitä, miten Tara irtautuu perheestään ja pääsee yliopistoon itseoppineena, mutta ennen kaikkea se on kertomus koulutuksen merkityksestä.

Evie Wyld – Me olemme susia *

Evie Wyldin Me olemme susia on sellainen kirja, josta en oikein edes osaa sanoa miksi pidin siitä niin paljon. Se oli synkkä ja ahdistava, mutta jostain syystä siitä ei jäänyt ahdistunut ja huonovointinen olo – tarina kuljetti sujuvasti eteenpäin läpi hirveyksienkin.

Pakko sanoa, että nimen perusteella oletin jotain muuta – mulle ei ainakaan jäänyt sellainen olo, että naiset olisivat olleet susia toisilleen, johon nimellä ehkä viitataan? Päinvastoin. Kirja kertoo kolmen naisen kolmeen eri aikakauteen sijoittuvaa tarinaa. Tarinoista ahdistavia ja karmivia tekevät tarinoiden miehet, siksi en ymmärrä nimivalintaa (tai suomennosta tässä tapauksessa). Naisten välinen solidaarisuus on se, joka kannattelee. Tajusin kirjan kolmen tarinan yhtymäkohdat kunnolla oikeastaan vasta kirjan luettuani.

Tämä vaati pysähtymistä – vaikka väkivalta ja kauheudet olivat läsnä alusta asti, hahmotin kirjan teeman oikeastaan vasta sen luettuani. Olisipa ollut kiinnostavaa lukea tämä lukupiirin kanssa! Mutta onneksi lukupiirin puutetta korvaa hyvin muiden pohdinnat samasta kirjasta. Mitä luimme kerran -kirjablogin Laura kirjoitti tästä mainion arvostelun; jos haluat perehtyä tarkemmin kirjan teemaan, lue arvio täältä. Vika kappale kiteyttää kirjan sanoman todella taitavasti.

Maggie Nelson – Argonautit

Maggie Nelsonin Argonauteista olen kirjoittanut aiemminkin, mutta en voinut jättää sitä pois tästä listauksesta. Se oli kenties mielenkiintoisin teos kaikista tänä vuonna lukemistani. Osittain varmaan siksi, että tuntuu, että se pitää lukea vielä uudelleen ja uudelleen jotta voisin ymmärtää siitä uusia tasoja.

Caroline Criado Perez – Näkymättömät naiset *

Kirjoitin tästä kirjasta kesällä näin: ”Näkymättömät naiset avaa dataan perustuvan näkökulman naisten asemasta yhteiskunnassa. Kun ymmärtää naisiin kohdistuvaa rakenteellista syrjintää, on helpompi ymmärtää myös ei-valkosiin kohdistuvaa rakenteellista rasismia ja syrjintää. Tämän soisin ihan joka ikisen lukulistalle.”

Mua ihmetyttää, ettei Caroline Criado Perezin Näkymättömistä naisista tullut samanlaista teosta kuin vaikka Sapiensista; sellaista, joka vilahtaa tuon tuosta ihmisten insta stooreissa osoituksena siitä, että yrittää ymmärtää. Toisaalta, ehkä kansi ei ole yhtä instagrammattava? Jep, on silläkin väliä, tässä tapauksessa valitettavasti.

Eeva Kolu – Korkeintaan vähän väsynyt *

Näiden lisäksi en mitenkään voi olla sivuuttamatta Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt -kirjaa ja lukukokemustani sen parissa, vaikka olen kirjoittanut tästäkin aiemmin täällä. Samaistuin, nyökyttelin ja naureskelin Eevan ihanan itseironiselle otteelle. Tämän lukeminen tuntui helpottavalta. Se ei ehkä tarjonnut vaihtoehtoja tai ratkaisua siihen, mikä kaikki meitä uuvuttaa, mutta vahvan samaistumiskokemuksen.

 

Näiden lisäksi olen löytänyt tänä vuonna näiden nerokkaiden sarjakuvien pariin: 

Kiinnostavimmat sarjakuvat: Liv Strömquist, Moa Romanova, Ulla Donner
Liv Strömquist – Kielletty hedelmä

Jos Liv Strömquist ei ole vielä tuttu, aloita vaikka Kielletty hedelmä -teoksesta. Strömquistit ovat niin hyviä ja osuvia, että pitäisi varmaan naurun sijaan itkeä.

Ihan älyttömän tarkkanäköinen ja huomionsa perusteleva teos. Kustantajan sivuilla teosta kuvaillaan näin: ”Kielletty hedelmä on opettavainen ja hauska historiallinen analyysi eräästä huonosti ymmärretystä elimestä. Teos tuo virkistävän puheenvuoron suomalaiseen keskusteluun sukupuolesta ja feminismistä.”  

Ulla Donner – Spleenish

Ulla Donnerin Spleenish-teosta kuvaillaan mm. näin kustantajan sivuilla: ”Spleen on raskasmielisyyttä, melankoliaa, haluttomuutta, ikävystymistä. Spleenish on olotila, joka kuvastaa y-sukupolven maailmaa kaikki on yhtä aikaa helppoa ja epävarmaa. Muut ihmiset ovat fiksumpia, laihempia, aikaansaavempia.” Spleenish kuvaa nerokkaasti aikaamme ja sukupolvemme kipuilua. Se kestää useamman lukukerran ja yksittäisiä sivuja pysähtyy tarkastelemaan aukeama toisensa jälkeen. Punavalkoinen kuvitus on upea.

Jos jutut puhuttelevat, suosittelen ottamaan myös Donnerin Instagram-tilin seurantaan.

Moa Romanova – Paniikkiprinsessa

Ahmin tämän visuaalisesti miellyttävän tarinan nopeasti tänä kesänä; oli lämmin ja kaunis päivä eikä Moa Romanovan Paniikkiprinsessan sisältö ja tunnelma sopinut omaan fiilikseeni, mutta kontrastista huolimatta siihen oli helppo samaistua. Koetin aina välillä käännellä sivuja hitaammin ja tarkastella kaikkia yksityiskohtia huolella, mutta ahmimiseksi se silti meni, tämä oli niin herkullinen kuvamaailmansa puolesta.

Liv Strömquist – Nousu ja tuho

Strömquistin kapitalismia ja luokkaeroja käsittelevä Nousu ja tuho -sarjakuva on loistava sekin. Oon ahminut tänä vuonna suurimman osan Strömquistin suomeksi käännetyistä teoksista ja mietin, että miten hitossa en ole osannut ottaa näitä lukuun aiemmin? Tuntuvat niin tärkeiltä, että on aavistuksen hämmentävää tajuta, että en ole tajunnut näitä aiemmin. Suosittelen todella lämpöisesti.

Oletteko te lukeneet tänä vuonna kirjoja, jotka ovat tehneet vaikutuksen ja jääneet mieleen? Otan suositukset lämmöllä vastaan! Ja jos olette lukeneet samoja teoksia, on aina ihana kuulla muiden ajatuksia niistä.

·

Yasuragi – japanilainen kylpylä Tukholmassa

/// hyvinvointiTags: , , , ,

Voisi kuvitella, että tämä tilanne laittaisi haaveilemaan ulkomaanmatkoista ja vaihtuvista maisemista pahemmin kuin koskaan aiemmin, mutta yllätyksekseni huomaan, etten ole oikeastaan edes miettinyt asiaa. Tietysti toivon pääseväni seikkailemaan uusiin (ja lämpimiin) maisemiin taas jossain vaiheessa, mutta sen aika tulee sitten myöhemmin. Sopeutuminen on tapahtunut aika vaivatta.

Tämän vuoden aikana mielessäni on käynyt useasti yksi paikka, jonne uudelleen matkaamisesta haaveilen. Yasuragi. Tukholman keskustasta pienen bussiseikkailun päässä sijaitseva japanilainen kylpylä Yasuragi teki muhun lähtemättömän vaikutuksen.

Yasuragi Sweden

Voisiko joku tuoda Yasuragin Helsinkiin? Tai perustaa tänne vastaavanlaisen? Tällainen harmonien ja kauniita yksityiskohtia täynnä oleva kylpyläkokemus Suomesta uupuu ja siksi haaveilen reissusta naapurimaan palkittuun japanilaiseen kylpylään – oikeastaan aika hassua, ettei Suomessa ole mitään vastaavaa. Onhan meillä Yrjönkadun ihana uimahalli ja St. Georgen spa sekä ihania julkisia saunoja, mutta kokonaisvaltainen, tyylikäs ja minimalistisella tavalla ylellisen tuntuinen spa-kohde täältä puuttuu.

Kävin Yasuragissa loppuvuonna 2018 ja nämä kuvat ovat odottaneet julkaisua siitä saakka luonnoksissa. Lähdimme ystäväni Essin kanssa Yasuragiin hemmottelulomalle vuoden hektisimpään ja elämäni kenties kuormittavimpaan aikaan. Yasuragissa vallitseva seesteinen tunnelma auttoi rentouttamaan stressistä kippuralla olleen kropan lyhyessä ajassa.

Miksi kerron teille Yasuragista nyt, kun matkustamista ei suositella ja kun omasta visiitistäni on jo pari vuotta aikaa, enkä voi olla varma, ovatko kokemukseni linjassa nykytilanteen kanssa? Siksi, että tuntuu ihanalta lähteä pienelle mielikuvitusmatkalle takaisin Yasuragiin nyt, kun matkustamisesta voi vain haaveilla. Tämä reissuissa varmaan onkin parasta; koettuihin tilanteisiin ja vierailtuihin paikkoihin voi matkustaa mielessään yhä uudelleen ja uudelleen.

Yasuragi kylpylä kokemuksia

Saavuimme Yasuragiin kevyen lumisateen saattelemina marraksuun hämärässä. Olimme napanneet bussin Tukholman keskustasta ja vaihtaneet puolessa välissä matkaa toiseen ja alle tunnissa olimme perillä. Tulimme paikalle ajoissa ja onneksemme saimme hotellihuoneen käyttöömme useampi tunti ennen virallista saapumisaikaa. Vastaanotossa meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi ja saimme japanilaiset yukatat, vapaa-ajan kimonot sekä uimapuvut ja sisäkengät käyttöömme. Kurkkasin uusimpia Yasuragin Instagram-tiliin tägättyjä kuvia ja vaikuttaa siltä, että yukatojen kuosi on muuttunut vierailumme jälkeen.

Olin pakannut omat bikinit mukaan, mutta paikan päällä selvisi, että jokainen vieras käyttää Yasuragista saatavaa uimapukua vierailun ajan. Se, että kaikilla oli samanlaiset uima-asut ja se, että kaikki liikkuivat sekä aamupalalla, illallisella ja saunaosastolta huoneisiin samanlaiset yukatat päällä, oli tavattoman rauhoittavaa. Kun aikaa ei kulunut oman vaatetuksen valitsemiseen ja kaikilla oli samanlaiset uima-asut, ei huomio kiinnittynyt muihin samalla tapaa kuin normaalisti. Takin ja uimapuvun saa itselleen vierailun jälkeen – olen käyttänyt omaa yukataani paljon kotona hengaillessani.

Yasuragi kimono yukata

Yasuragin spassa on valittavana ihania hoitoja ja jos vielä pääsen Yasuragiin uudelleen, menen ehdottomasti testaamaan jonkun, vaikka ilman erillisisiä hoitojakin spa-kokemus on mielettömän ihana.

Kylpylän allasosasto on uusittu pari vuotta sitten. Altaita on useita ja erilaisia saunoja pari. Marraskuussa lämmitetty ulkoallas oli ehkä se kaikista ihanin. Spa-osasto on iso ja siellä seikkailu oli yhdelle päivälle enemmän kuin tarpeeksi, siksi emme jääneet kaipaamaan erillisiä hemmotteluhoitoja.

Kun Yasuragissa yöpyy, saa osallistua erilaisille wellness-tunneille. Me kävimme rentoutumassa äänimaljarentotuksessa. Me yöyvyimme Yasuragissa yhden yön, mutta kylpylään voi tulla myös päiväksi ilman hotellipakettia.

Yasuragi allasosasto

kuva: Yasuragi

Minulla ei ole kuvia kuin hotellihuoneestamme ja käytävältä, sillä Yasuragin allasosasto on phone free zonea. Hotelli- ja kylpylävieraat tuntuivat kunnioittavan puhelin- ja kuvauskieltoa hyvin, vaikka instaa selaillessa tajuaakin, että ihan kaikki eivät ole kieltoa noudattaneet.

Kuvauskiellossa parasta oli se, että paikan päällä oli ihanaa yllättyä iloisesti kauniista yksityiskohdista ja tunnelmasta, kun niitä ei ollut voinut tutkailla ennen visiittiä muiden vierailijoiden Instagram-kuvista; sellaisia kuvia, joista tunnelma aidosti välittyisi ihan täysin, ei onneksi juuri ole. Yasuragi pitää kokea itse.

Yasuragi hotelli

Me söimme Yasuragin raakaruokaa tarjoilevassa kahvilaravintolassa pienen lounaan (muistaakseni jaoimme pari pientä annosta) ja spa-osastolla rentoutumisen jälkeen söimme hedelmiä ja joimme teetä hiljaisuudelle pyhitetyllä alueella.

Illalista söimme a la carte -ravintolassa. Illallinen oli ihan hyvä, mutta kuulimme myöhemmin sellaista suitsutusta Yasuragin Teppanyaki-ravintolasta, että seuraavalla kerralla varaisin illallisen sinne.

Ida365 yasuragi

Toivon, että voisin viedä poikaystäväni joskus Yasuragiin ja tiedän, että äitinikin haaveileen Yasuragista. Ehkä jonkun ajan päästä voi alkaa haaveilla, sitä ennen muistelen mun ja ystäväni reissua lämmöllä.

·

Paras luonnollinen hoitoaine x 5

/// kauneus, luonnonkosmetiikkaTags: , , , ,

* Osa linkeistä affiliate-linkkejä

Olen päässyt testailemaan huikean määrän erilaisia luonnonkosmetiikkatuotteita viimeisten vuosien aikana ja vaikka olen monen tuotteen kohdalla löytänyt omat lempparini, testailen uteliaana uusia jotta voin raportoida niistä muille. Aika harva testaamistani tuotteista päätyy esittelyyn, koska loogisesestikin vinkkaan vain ne, jotka ovat sen arvoisia. Tässä on viisi aivan timanttisen hyvää hoitoainetta; näitä käyttäessä en ole ikävöinyt synteettisiä silikonihoitsikoita, joita oli kova ikävä silloin, kun vielä laitoin hiuksiini blondeja raitoja.

Hiukseni ovat hiustyypiltään luonnonkiharaan taipuvat ja latvoista kuivat, tuntuvat siis tarvitsevan paljon kosteutusta. Hyvältä hoitoaineelta toivon kosteuttavuutta, siloittavuutta ja sitä, että hiukset on helppo harjata pesun jälkeen. Inhoan, jos hiukset jäävät tahmeiksi tai lässähtävät turhan tuhdista hoitsikasta, joten olen melko nirso hoitoaineiden suhteen, eikä monikaan luonnollinen hoitoaine ole säväyttänyt kuivahkon hiuslaatuni kohdalla.

Siksipä nyt listaan viisi parasta luonnollista hoitoainetta. Suosikkieni joukossa on sekä budjettiystävällisiä hoitoaineita, että luksus-kategorian hemmotteluhoitsikka. Siinä missä olen valmis panostamaan ihonhoitotuotteisiini, olen meikkien ja hiustenhoitotuotteiden kohdalla pihimpi.

Aloitetaan luonnonkosmetiikan hoitoaineiden top 5:een kuuluvasta luksusvaihtoehdosta!

Paras luonnonkosmetiikan hoitoaine kuiville, luonnonkiharoille hiuksille: 

Rahua hoitoaine hydration conditionerRahuan Hydration Conditioner, eli kosteuttava hoitoaine on luultavasti paras koskaan testaamani hoitoaine. Se on ihanan tuoksuinen, paksu ja kermainen koostumukseltaan ja se tekee hiuksista lyhyelläkin vaikutusajalla sileät ja pehmoiset, hyvin kosteutetun tuntuiset. Ei jätä hiuksia raskaiksi tai tahmaisiksi vaikka onkin todella täyteläinen. Sopii erinomaisesti mun luonnostaan hieman kihartuvalle hiuslaadulle, saa kiharan nätisti esiin.

Olen saanut tätä putelin verran testiin pr-näytteenä ja saas nähdä, raaskinko ostaa tätä itse lisää, sillä en todellakaan ole tottunut panostamaan hoitoaineeseen 39 €. Joku voisi kyllä todeta, että ehkä kannattaisi. Tätä myy mm. Eco Beauty Wellness ja Sokos.

Organic Shop hiusnaamio kokemuksia

Organic Shopin hiusnaamiot ovat todella loistavia hinta-laatu-suhteeltaan. Alle neljän euron (JEP) tuotteelta ei odota paljoa, mutta mitä vielä, ainakin Argan & Amla ja Coconut & Shea -naamiot ovat osoittautuneet aivan loistaviksi. Käytän näitä hoitoaineen tavoin, sillä en jaksa suihkussa käydessä pitkiä vaikutusaikoja, mutta ehkäpä testaan näitä naamioina tulevilla saunavuoroilla.

Purkit eivät ole kylppärin kauneimpia, mutta saavat sen anteeksi erinomaisen hinta-laatu-suhteen vuoksi. Organic Shopin naamioita myy mm. House of Organic hintaan 3,90 €.

Santen Brilliant Care -hoitoaine on ollut monta vuotta suosikkini ja se menee myös budjettiystävälliset-kategoriaan; tosi usein päädynkin ostamaan joko Santen tai Organic Shopin hoitsikoita, ellen ole kokeilunhaluisella tuulella. Santen hoitoainetta myy mm. Sokokset (vai myyvätkö? Yleensä olen napannut niistä mukaani mutta nyt näytti olevan verkosta loppu) ja verkossa ainakin Hyvinvoinnin tavaratalo hintaan 12,95 €.

Dr. Hauschka hoitoaine

Dr. Hauschkan hoitoaine on niin taivaallisen tuoksuinen, että sen tuoksun vaikutusta ei mielestäni voi jättää huomioimatta. Tämä ei ole minun hiusteni tarpeisiin täydellisen kosteuttava tähän aikaan vuodesta, mutta kesällä hiusteni ollessa paremmassa kunnossa kelien puolesta, tämä tuntui riittävältä ja pääsee mukaan suosikkeihini koska se on niin hemmottelevan aromateraupeuttinen tuoksultaan ja vaikka tuntuu, että hoitsikka saisi olla aavistuksen kosteuttavampi, se jättää hiukset helposti harjattaviksi. Tätä käyttäessä suihkussa käynti on pieni spa-elämys.

Koostumukseltaan tämä on sen verran kevyt, että olen välillä levittänyt tätä koko hiusten pituudelle, kun yleensä levitän paksumpia hoitsikoita vain latvoihin, ettei hiukset lässähdä. Jos siis kaipaat aavistuksen kevyempää hoitsikkaa, tämä on näistä viidestä ehdottomasti kevyin koostumukseltaan. Myynnissä mm. House of Organicilla ja Lupauksen omassa verkkokaupassa hintaan 20,90 €.

Madaran Feed-sarjan Repair & Dry Rescue Hair Mask

Madaran Feed-sarjan Repair & Dry Rescue Hair Mask on ihan mielettömän hyvä hiusnaamio. Todella kosteuttava ja silottava hiusnaamio, jota olen käyttänyt lähinnä hoitoaineen tavoin. Olen saanut ensimmäisen putelin testiin pr-näytteenä ja ostanut tätä kertaalleen lisää, sillä tuote on niin hyvä, että raaskin maksaa siitä alennusmyynneissä reilu parikymppiä. Normaali hinta 30,90 €, myynissä mm. House of Organicilla.

·