kuva: x
TOKiMONSTA – Put it down
(ft. Anderson .Paak & KRNE)
TOKiMONSTA:n uusin biisi yhteistyössä Anderson Paakin ja KRNE:n kanssa on kova. En eka meinannut syttyä tälle, mutta sitten ihan yhtäkkiä innostuin ja nyt ei tee mieli muuta kuunnellakaan. Täydellinen kipale lauantai-iltaan!
TOKiMONSTA, eli Jennifer Lee, on Losista kotoisin oleva musiikkituottaja ja dj. Jos ette ole kuunnelleet, niin tsekatkaa myös Go With It (ft. MNDR) ja Realla (ft. Anderson Paak). Mmmh!
Elo uudessa kotikaupungissa on ollut heti alkuunsa niin hektistä, että jotkut jutut päivittyvät hieman viiveellä; esimerkiksi tämä juttu Ragusta, jonne pääsin herkuttelemaan huikean hauskalla porukalla lakritsaisia herkkuja. Illan järjesti Lakrids, tuo lakuherkkujen kiistaton kuningas, yhdessä huippukokkien Mikkel Marschallin, Sasu Laukkosen, Olli Kuokkasen ja Antti Asujamaan kanssa. Lakrids by Johan Bülow -illallinen oli niin herkullinen, että haluan jakaa tänne illan fiiliksiä, vaikka olenkin vähän myöhässä. Menu oli loistava ja ruoka tajuttoman herkullista. Ja lakritsi, se sopii yhteen kaiken kanssa.
En ollut koskaan aiemmin käynyt Ragussa, mutta käynti ei jäänyt vikaksi – illallistettiin toissailtana äidin kanssa Ragussa, kun äiti tuli Helsinki-visiitille ja yökylään. Menu oli loistava sekä Lakrids-illallisella että Ragun omaa listaa herkutellessa. Nyt kuitenkin Lakrids-illallisen tunnelmiin:
Alkuun saimme herkutella keittiön tervehdyksellä; cantaloupea, lakritsia ja maa-artisokkakeittoa sekä kaverina lakritsilla maustettua superherkullista leipää. Myös gluteeniton versio leivästä oli hyvää – ei mikään itsestäänselvyys edes tasokkaassa ravintolassa.
Äidin kanssa illallistaessa äiti sai neljä erilaista gluteenitonta leipää ja minä kokonaisen laatikollisen leipää; ja ai että ne olivatkin hyviä. Kuvassakin näkyvän paahdetun voin lisäksi Ragun tavalliseen leipätarjontaan kuuluu useamman erilaisen leivän lisäki mm. tapenadea ja boysenmarjahilloa.
Kampasimpukkaa ja lakristimajoneesia – yksi suosikeistani.
Tämä annos löytyy ilman lakritsia Ragun listalta nytkin – tosin hieman isompana versiona. Annoksessa on lakritsin sijaan siemengranolaa (ah!) ja piparjuurta – ihan hullun hyvä yhdistelmä pikkelöidyn ja paahdetun myskikurpitsan ja kampasimpukan kanssa. Suosittelen testaamaan, vaikka muutkin alkuruuat kuulostivat hyviltä.
Lakrids-illan paras annos; sieniä, raparperisinappia, sinapinsiemeniä ja lakritsia. Ihan mieletön kombo! Tämä illan suosikikseni noussut annos oli Sasu Laukkosen käsialaa. Hän vaikuttaa normaalisti Chef & Sommelierissa, pakko päästä testaamaan sekin joskus. Lihansyöjät saivat eteensä tartaria tämän tilalta ja musta oli huippua, että kasvisversio ei missään nimessä ollut köyhempi tai tylsempi versio liha-annoksesta vaan tosi kekseliäs ja älyttömän hyvä annos.
<
Lakritsia ja kukkakaalia – kukkakaali on kuulemma the thing. Enkä yhtään epäile, tämäkin oli hullun hyvää.
Jälkkärinä tyrniä, valkosuklaata ja lakritsia. Iso annos jälkiruuaksi, mutta kivan kevyt ja raikas. Tällaisista jälkiruuista minä pidän; ei mikään överimakea, vaan huolella mietitty ja raikas makujen kimara.
Jos tarkemmat lakuanalyysit kiinnostaa, niin kantsii kurkata vaikkapa Jellan, Annen ja Natan kirjoitukset.
Kivaa, kun Helsingissä on niin paljon ravintoloita, joita en ole vielä testannut. Tampere on jo koluttu läpikotaisin, ei tule mieleen kovin montaa ravintolaa, jossa en olisi käynyt, mutta Helsingissä niitä on vaikka kuinka monta. Oli kuitenkin luottavainen olo mennä Raguun äidinkin kanssa, sillä tiesin, ettemme tulisi pettymään. Viinisuositukset osuivat nappiin toissapäivänäkin ja erityisesti alkupala vei kielen mennessään. Aika usein musta tuntuukin, että alkupala on pääruokaa kiinnostavampi; pohdittiin, johtuuko se siitä, että ekaa annosta odottaessa on nälkä, joka pääruokaa odottaessa ehtii jo vähän laantua…? En tiedä, mutta Ragu oli mainio – ja tupaten täynnä keskiviikkoiltanakin.
Lakridsista vielä sen verran, että oletteko maistaneet? Chili-karpalo on törkeän hyvä ja vaikka en yleensä herkuttelekaan sokeripitoisilla herkuilla, on vadelmasuklaalla kuorrutetu chililakut myös ihan hullun hyviä. Ostin Lakridseja ekan kerran Köpiksen lentokentältä, mistäs muualtakaan.
Kun aloitin muotiblogin pitämisen ensimmäisen kerran vuonna 2007, tein sen siksi, että suurin osa ystävistäni ei ollut erityisen kiinnostunut puhumaan vaatteista tuntitolkulla tai selailemaan uusinta Trendiä kunnes sen sivut olisivat rypistyneet useista selailukerroista. Viihdyin tuolloin tyylistä ja muodista innostuneen ystäväni kanssa tuntikausia pohtien, mikä on seuraava muoti-ilmiö ja millaiset kengät seuraavana kesänä on must have. Noihin aikoihin muodin seuraaminen ja harrastaminen —muotibloggauksesta nyt puhumattakaan — oli jokseenkin harvinaisempaa ja vähän noloakin. Usein sai olla puolustuskannalla sen suhteen, miksi niin pinnalliset asiat kuin muoti, kiinnostaa. Bloggaamisen kautta löytyi helposti samanhenkisiä ihmisiä; nettiä ahkerasti koluavia ja vaatteista kiinnostuneita tyyppejä.
Muoti on paljon enemmän kuin vaatteet ja trendit; se peilaa aikaamme ja ilmiöitä ja muuttuu alituiseen, vaikka heijasteleekin aina historiaa. Siksi se lienee niin kiinnostavaa. Sen takia on kiinnostavaa arvailla, mikä tulee olemaan tämän kevään hitti ja siksi mietin vaatteita ostaessa, kuinka ne kestävät aikaa ja muuttuvia ihanteita. Oma mieleni ainakin muuttuu ihanteiden ja trendien myötä, halusin tai en.
Meni muutama vuosi ja yhtäkkiä muoti ja uusimmat trendit olivat kaikkien saatavilla. Isot vaateketjut alkoivat pikkuhiljaa rantautua Suomeen ja yhtäkkiä Tampereella oli H&M:n ja Vero Modan lisäksi monta muutakin paikkaa, josta ostaa trendikkäimmät vaatteet. Ei enää tarvinnut lukea ja etsiä tietoa tietääkseen mikä on nyt in; sen saattoi nähdä marssimalla ketjuliikkeeseen, jonka valikoimat vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Aluksi se oli tosi koolia, mutta uutuudenviehätys katosi nopeasti. Kun kaikki oli liian helposti saatavilla, ei kuumimmat trendit enää kiinnostaneetkaan. Tuli ähky. Trendeistä ja vaatteista, kuluttamisesta.
En ole vuosiin seurannut muotiskeneä yhtä innokkaasti kuin joskus seurasin, mutta yllätyn aina iloisesti, kun joku erottuu massasta. Innostuin Ashiksen Ready to wear 2016 -mallistosta siinä määrin, että haluan jakaa säkenöivät catwalk-kuvat kanssanne. Vitsit mitkä pastellihattara-afrot ja vitsit mitä kimallusta! Ei varmasti kekseliäintä muotimaailmassa, mutta hauskaa ja innostavaa. Joskus more is more.
kuvat: Vogue.com
