En muista enää mistä puhuttiin, mutta kysyin poikaystävältäni hetki sitten, että millaista hänen elämänsä oli vuosi sitten. Vastausta kuunnellessani mietin, että mun elämässä ei kyllä ole tapahtunut juurikaan vuodessa, mutta kun tuli vuoroni vastata samaan kysymykseen, tajusin, että hitto, vuodessa on taas tapahtunut vaikka mitä.
Ehkä vuoden vaihtuminen olisi loogisempi hetki summata kulunutta vuotta, mutta teki mieli kirjoittaa asioita ylös kun niitä nyt tuli pohdittua.
Vuosi sitten ravasin asuntonäytöissä ja vahtasin puhelimeni näyttöä uusia asuntovahdin uusia ilmoituksia odottaen käytännössä kaiken hereilläoloaikani. Soittelin pankkiin, kilpailutin asuntolainatarjouksia ja sitten lopulta tein ekan tarjoukseni. Se oli tästä kämpästä jossa nyt asun ja kun sain kuulla tarjoukseni menneen läpi, istuin illallisella ystävieni kanssa ja kippistettiin sille, että musta tulisi kalliolainen ja ekan oman kodin omistaja.
Vuosi sitten kävin äidin kanssa pitkästä aikaa kahdestaan reissussa, oltiin viikko Kyproksella. Luettiin paljon, nukuttiin hyvin, pyöräiltiin ja käveltiin rannoilla. Oli ihanaa jutella paljon ja kerätä voimia pimeää vuodenaikaa varten.
Kun saavuttiin reissusta takaisin kotiin, sain avaimet mun tulevaan kotiin. Pakkasin ja siivosin mun vuokrakämppässä, hyvästelin tutuksi tulleita Eiran rantoja ja mietin, etten ollut tuntenut itseäni aiemmin missään kämpässä niin onnelliseksi, kuin siinä. Muutos vähän jännitti, vaikka olin onnellinen siitä, että pääsen oppimaan uusia reittejä ja laittamaan ekaa ikiomaa kotia.
Kävin pitkästä aikaa muutamilla treffeillä ja vaikkei niistä kehittynytkään mitään sen kummallisempaa, oli se aika hauskaa. Olin pikkuisen sydän syrjällään, mutta onnellinen ja monella tapaa uuden edessä – vaikka ulkopuolinen tuskin olisi huomannut mitään eroa.
Löysin äsken vuoden takaisen blogipostauksen, jossa olin kirjoittanut, että ”Vähän veikkaan, että tuun joskus pitkän ajan päästäkin miettimään, että ”huh, vuosi 2019, silloin tapahtui kaikki.” – hymyilyttää, koska vaikka se on tavallaan edelleenkin totta, niin vähänpä silti tiesin. Voisin kirjoittaa ihan saman lauseen vuodesta 2020 ja tarkoittaa sitä ihan yhtä paljon.
Sain ylennyksen töissä, musta tuli strategi. Hyvästelin rakkaan työkaverin uusiin seikkailuihin ja saatiin uusi ihana työkaveri. Oli kivaa oppia uutta työtehtävien muututtua. Käytiin työporukalla Yado Oikawassa ja fiilistelin syksyä tosi paljon.
Vuoteen on mahtunut ihan älyttömän paljon tunteita, oppimista ja uutta. Huvittavaa, että ensin ajattelin, että ei kai mulle mitään ihmeellistä ole vuodessa tapahtunut.
Tuntuu samalta tyypiltä kuin vuosi sitten ja tavallaan kuitenkin ihan eriltä. En tiennyt vielä yhtään mitä kaikkea oli edessä.
kuvat: Linda Lehtovirta
