Verikokeista paljastui matalat D-vitamiinitasot ja surkeat ferritiiniarvot

/// lifestyleTags: , , , ,

* Kaupallinen yhteistyö, Mehiläinen & Asennemedia

Alkuvuodesta Mehiläisen kanssa yhteistyökuvioita tälle vuodelle miettiessä heitin itse ilmoille toiveen siitä, että haluaisin tsekata verikokeiden avulla, että olenko niiden perusteella perusterve ja voisiko niistä nähdä, syönkö esimerkiksi riittävän monipuolisesti ja saanko kaikkia tärkeitä vitamiineja ja sen sellaista. Olen ollut lacto-ovo-pesco-vegetaristi 15-vuotiaasta asti yhtä vuoden pätkää lukuunottamatta ja syönyt kalan ja maitotuotteiden lisäksi aina silloin tällöin hirvenlihaa. Olen voinut suhteellisen hyvin mutta aiemmin sairastellua aika tiuhaan ja siksi miettinyt, voisiko ruokavaliossani olla petrattavaa tai voiko olla, ettei jotkin ravinteet imeydy tarpeeksi hyvin, vaikka koenkin ruokavalioni monipuoliseksi ja terveelliseksi.

En todellakaan arvannut, mitä tuloksista selviäisi…

matalat d-vitamiiniarvot

Menin verikokeisiin sillä ennakko-odotuksella, että tuskin sieltä mitään ihmeellistä selviää, koska tunnen oloni perusterveeksi, vaikkakin vähän väsyneeksi – mutta hei, ei kai se ole mikään ihme, jos tekee kahtaa työtä jotka kuormittavat kahden kokoaikaisen päivätyön verran, ajattelin. Sen sijaan, että olisin ajatellut verikoearvoissa olevan jotain hälyttävää, ajattelin, että väsymys on lähinnä henkistä ja kiinni siitä, että mulla on yksinkertaisesti vähän liikaa hommia tällä hetkellä. En tullut ajatelleeksi, että totta kai stressi voisi näkyä arvoissa ja väsymys olla nimenomaan oire jostain puutoksesta. Mikä on syy ja mikä seuraus, sitä en osaa sanoa, mutta tulokset yllättivät.

Vaikken ole täysin kasvissyöjä, mua mietitytti etukäteen lähinnä se, saanko ruokavaliostani tarpeeksi B12-vitamiiniia ja olisiko sen määrä viitearvoissa. Ja että näkyisikö arvoissani jotenkin se, että ehdin asua yli 2 vuotta talossa, jossa oli kosteusongelmia ja mahdollisesti hometta. Ei tullut mieleenkään, että verikokeista paljastuisi niin surkeat D-vitamiinitasot ja ferritiiniarvot kuin sieltä sitten paljastui. 

Ferritiiniarvot & D-vitamiinitasot 

Mun ferritiiniarvo oli 9ug/l, kun viitearvot Suomessa ovat 13-150 ug/l – ja joidenkin lähteiden mukaan alaviitearvo on Suomessa tosi alhainen. D-vitamiiniarvo oli 29 nmol/l, kun sen viitearvot ovat 75-120 nmlo/l. 25 on vakavan puutoksen raja, joten omat arvoni eivät olleet hääppöiset.

Mun hemoblogiini oli ok, 126 (viitearvo 117-155), mutta se usein tippuukin huonoksi vasta sitten kun ferritiinit, eli rautavarastot on käytetty loppuun. Eli vaikka hemoglobiiniarvot olisivat loistavat, voi rautavarastot olla ihan ehtyneet. En tiennyt tätä aiemmin ja varmasti juuri siksi olin ajatellut, ettei mun rauta-arvoissa olisi mitään parannettavaa, kun kerran hemoblogiini on normaali.

Kolesteroliarvot & verensokerit kunnossa 

Onneksi verikokeista paljastui myös monta hyvää asiaa: kilpirauhasarvoissa ei ollut mitään outoa (nämä halusin tsekata tuon entisen asuntoni kosteusongelman takia) ja kokonaiskolesteroliarvoni olivat lääkärin mukaan todella loistavat 3,7, kun viitearvon rajoissa sen pitäisi olla maksimissaan viisi, mieluiten alle. Ldl-koleseteroliarvoni oli vain puolet siitä, mitä se saisi normaalin rajoissa olla. Tämä on hyvä juttu, sillä isän puolen suvussa on melko paljon kolesteroliongelmia ja isäkin on joutunut miettimään näitä asioita paljon. Veikkaan että mulla tärkein syy on kasvipohjainen ruokavalio joka sisältää todella vähän kovia rasvoja, vaikka ruokavaliooni kuuluukin vähän juustoja ja joskus voita. Mutta niiden osuus on niin pieni, etteivät ne näköjään vaikuta mulla negativiisesti ja ehkä olen sitten perinyt tässä asiassa äidiltäni paremman geenit.

Myös mun glukoosiarvot, eli verensokeriarvot olivat hyvät eikä siitä B12:ta ole huolta, mun arvo oli paaaljon viitearvojen alarajoja korkeampi.

Kun mun verikoetulokset tulivat, mulla oli soittoaika Tove Laivuoren kanssa, joka kävi puhelimitse kanssani läpi arvoni toimintasuunnitelmat heikkojen arvojen nostattamiseksi. Olin ehtinyt tsekata verikoetulokset jo etukäteen OmaMehiläisestä jonne ne tulevat heti valmistuttuaan, mutta oli hyvä käydä arvot läpi ammattilaisen kanssa. Tapasin Toven vastaanotolla ennen verikokeita ja käytiin silloin läpi  mun elämäntilannetta ja ruokailutottumuksia taustatiedoksi sille, mitä verikokeista sitten selviäisi.

Juuri ennen verikokeissa käymistä en syönyt säännöllisesti mitään ravintolisiä. Olin pitänyt kesällä huomaamattani taukoa lähes kaikesta ja mittausten aikaan olin syönyt ehkä viikon verran sinkkiä ja c-vitamiinia kuuriluontoisesti ehkäistäkseni alkavaa flunssaa. D-vitamiinia en syönyt, sillä olin ajatellut että riittää, että aloitan sen ottamisen taas lähempänä talvea.

Matalat ferritiiniarvot & paras rautavalmiste? 

Verikoetulosten selvittyä sain lääkäriltäni suosituksen alkaa ottaa lisäravinteena jotain sellaista rautavalmistetta, jossa olisi 100mg rautaa ja jos määrä aiheuttaisi ummetusta (niin kuin lisärauta ilmeisesti tosi monille aiheuttaa), voisi määrää tipauttaa hieman. Rauta kannattaisi ottaa joka toinen päivä tyhjään vatsaan – joko ekana aamulla tai vikana illalla jotta se imeytyisi kunnolla, sillä niin moni tekijä vaikuttaa raudan imeytymiseen heikentävästi. Esimerkiksi viljatuotteiden syöminen samaan aikaan on no no, sama maitotuotteiden suhteen, jos sellaisia käyttää.

Olen ottanut rautalisää nyt joka ilta, sillä päädyin lääkärin suosituksesta huolimatta eri valmisteita vertailtuani apteekkituotteita luonnollisempaan rautavalmisteeseen; sellaiseen, joka on valmistettu ruokapohjaisesti ja jonka imeytymisen pitäisi olla ihan eri luokkaa kuin sellaisilla perusvalmisteilla, joissa on myös usein turhia sidos- ja täyteaineita jotka omalta osaltaan saattavat vaikeuttaa valmisteen imeytymistä – ja tämän vuoksi valmisteen rautapitoisuus on nostettu niin korkeaksi, että siitä imeytyisi edes jotain. Kuulostaa korvaani järkevältä, joten otin matalapitoisemman raudan, jonka pitäisi siis imeytyä tabletteja paremmin.

Toistaiseksi en ole huomannut mitään ongelmia ruuansulatuksessani ja hyvä niin, sillä jos suolisto menisi tukkoon rautavalmisteesta, niin eikö se sitten hankaloittaisi kaikkien muidenkin vitamiinien ja ravinteiden imeytymistä suolistossa? Maalaisjärjellä ajateltuna tuntuu siltä, että sittenhän ongelmat saattaisivat vain moninkertaistua, jos muutkin ravinteet imeytyisivät huonommin?

Jos tammikuussa arvot mitatessani ei ole tapahtunut muutoksia, mun täytyy sitten miettiä, otanko käyttööni jonkin tujumman apteekkivalmisteen, mutta nyt haluan kokeilla tuota mahdollisimman luonnollista valmistetta.

Miltei vakava D-vitamiininpuutos ja miten nostaa D-vitamiinitasoja? 

Mun D-vitamiiniarvot olivat surkeat nekin, lähellä vakavan puutoksen raja-arvoja arvolla 27 nmol/l. Olin ajatellut, että viime kesän jälkeen jos koskaan ei varmasti tarvitse huolehtia D-vitamiinitasoista, kun olin ulkona enemmän kuin koskaan ja kesän alussa vielä viikon Kroatiassakin auringossa.

Pohjoismaissa D-vitamiinia ei pääse muodostumaan kovin hyvin, koska pukeudumme ympäri vuoden melko peittävästi sääolosuhteiden vuoksi. Viime kesänä oli kuitenkin mahdollisuus olla paljon auringossa ja vähissä vaatteissa, mutta eheeeei, siitä ei ollut riittävästi apua. Mun D-vitamiiniarvot on lähellä vakavaa puutosta. Jo se, että arvo on alle 50, merkitsee puutosta, mutta ilmeisesti vakavan puutoksen raja on 25 nmol/l. Eli siis D-vitamiinikuurille ja D-vitamiini osaksi päivittäistä lisäravinnekattausta.

Nyt nappaan sekä D-vitamiinitippoja että luonnollisia D3-vitamiineja purkista. Lääkärin suositus mulle oli 25 mikrog päivässä normaalisti, mutta nyt 3 kk:n ajan kuuriluontoisesti 50 mikrog päivässä. Googlailin vähän aihetta, sillä tiesin etukäteen että D-vitamiinisuositukset ovat Suomessa yllättävän pienet ja päätin, että uskallan ottaa isompaa määrää kuuriluontoisesti koska tahdon nostaa nuo tasot nyt kuntoon. Katson sitten tammikuussa, mikä tilanne on. Olen ottanut päivittäin n. 75-100 mikrog annosta, lasken annostusta sitten myöhemmin, jos tilanne on parantunut tällä kuurilla riittävästi.

Ravitsemusterapeutin neuvot raudan puutteen korjaamiseen ja alhaisen D-vitamiinitason nostamiseen

Kävin tämän yhteistyön tiimoilta tapaamassa myös Mehiläisen laillistettua ravitsemusterapeutti Arja Vanhasta ja kävimme hänen kanssaan läpi, mitkä tekjät saattavat vaikuttaa siihen, etten saa tarpeeksi D-vitamiinia ja rautaa ruokavaliostani. Ravitsemusterapeutin mukaan mun ruokavalio on ihailtavan säännöllinen ja monipuolinen, mutta energiansaanti saattaa jäädä hiukan liian niukaksi. Tähän ja siihen, että saisin joka aterialta riittävästi proteiinia, mun tulisi jatkossa kiinnittää huomiota. Käytiin yhdessä läpi miten voisin yrittää  entistä paremmin varmistaa D-vitamiinin ja raudan saannin ja imeytymisen myös ravinnosta.

Koska syön liharuuista ainoastaan hirvenlihaa ja sitäkin harvoin, en saa ruuasta juurikaan eläinperäistä hemirautaa, joka on ilmeisesti paremmin imeytyvämpää kuin kasviperäinen ei-hemirauta. Syön paljon rautapitoisia kasvikunnan tuotteita (linssejä, lehtikaalia, pinaattia, soijaa, kurpitsansiemeniä) mutta olen nyt koettanut kiinnittää kasviperäisenkin raudan saantiin erityistä huomiota ja lisännyt smoothieisiini mm. hampunsiemenrouhetta, jossa on paljon rautaa. Eri ruokatuotteiden ja kasvisten rautapitoisuuksia voi tarkistella mm. täältä.

Kasvipohjaista rautavalmistetta ottaessa tulee huomioida, ettei rautaa ota yhtä aikaa sen imeytymistä heikentävien ruokien kanssa (maitotuotteet, viljatuotteet) ja sen kaverina tulisi aina nauttia C-vitamiinia, joka tehostaa raudan imeytymistä. Mun alhaiset ferritiinitasot saattavat selittyä tosi pitkälti myös runsailla kuukautisilla. Jos totta puhutaan, en ennen tätä edes ajatellut, että mun menkat olisivat jotenkin tavallista runsaammat, mutta määriä googlaillessa hoksasin, että taitavathan ne tosiaan ollakin sitä. Asioita pitää niin itsestäänselvinä aina ennen kuin saa jotain vertailupohjaa, joten en ollut tajunnut, että e-pillereiden lopettamisen jälkeen runsastuneet kuukautiset voisivat olla yksi syy väsyneelle yleisfiilikselle.

Lacto-ovo-pesco-vegetaristille D-vitamiinin lähteitä ravinnosta ovat mm. maitotuotteet ja kala. Jos niiden määrä on vähäinen, on riski D-vitamiininpuutokselle suurempi. Moniin kauramaitoihin on lisätty D-vitamiinia ihan samalla tavalla kuin lehmänmaitotuotteisiin, mutta koska olen suosinut kauratuotteissa luomua, en ole saanut lisättyä D-vitamiinia tätä kautta. Juustojen ja kalan kulutukseni on sen verran pientä, etteivät ne näköjään lainkaan riitä takaamaan riittävää D-vitamiinimäärää. Siispä mun kannattaakin syödä D-vitamiinia purkista ympäri vuoden – kuten suositusten mukaan suomalaisten muutenkin.

D-vitamiinin puutoksen & alhaisten ferritiinitasojen oireet 

Kun sitten googlailin matalia D-vitamiinitasoja sekä ferritiiniarvoja, tajusin, että onhan mulla ollut muitakin puutosoireita kuin vain väsynyt fiilis. D-vitamiininpuutosoireiisin kuuluu väsymyksen lisäksi nivelkivut ja kolotukset (mun ranteet ovat oireilleet sekä viime keväänä että tänä syksynä, tosin olen ajatellut että se voisi liittyä myös joogaamisen paljouteen, mutta ehkä ei), kärttyisyys ja masennus sekä erilaiset hengityselinsairaudet.

Alhaiset ferritiinitasot saattavat aiheuttaa huimausta, kalpeutta, väsymystä, yleiskunnon heikentymistä, keskittymiskyvyn huononemista sekä ihon huononemista. Myös hiustenlähtö, kynsien heikkeneminen, levottomat jalat ja hermostuneisuus saattavat liittyä raudanpuutokseen. Check, check, check…

Olen nyt syönyt D3:sta ja rautaa purkista kuukauden ajan. Menen mittauttamaan nämä tasot omakustanteisesti alkuvuodesta, siinä vaiheessa olen ehtinyt syödä lisäravinteita n. 3 kk ajan ja tällainen ajanjakso pitäisi olla riittävä siihen, että jotain suuntaa-antavia muutoksia pitäisi olla havaittavissa, jos lisäravinteet imeytyvät oikein.

Hemoglobiinin mittauttaminen kuuluu mun työterveyteen, mutta koska se oli nyt täysin normaalin rajoissa ferritiinitasojen ollessa surkeat, en usko että siihen tulee 3kk aikana ihmeellisempiä muutoksia. Hemoblogiinitasot tippuvat yleensä vasta ihan viimeisenä, siinä vaiheessa, kun ferritiini, eli varastorauta, on ollut jo pitkään loppu. Ferritiinin mittaus maksaa Mehiläisessä 47,70 € ja D-vitamiinitasot 62,80 € Kela-korvauksen kanssa, eli yhteensä nämä tulevat kustantamaan 110,50 €.

Mua vähän jännittää, miten mun rautavarastot ovat ehtineet tuohon mennessä kasvaa, etenkin kun nyt menin sooloilemaan omiani enkä varsinaisesti noudattanut lääkärin ohjetta rautamäärästä. Tosi kiinnostavaa kyllä olla oman elämänsä koekaniinina.

Palaan erikseen noihin mulla nyt käytössä oleviin lisäravinteisiin ja kerron sitten tammikuussa verikokeiden jälkeen, mikä tilanne on sitten. Tosi mielenkiintoista, en malttais odottaa! Mietin myös, että nouseekohan mun arvot nyt kunnolla, kun tiedostan, että elämäntilanteeni on just nyt mielettömän stressaava ja stressi tietysti vaikeuttaa kaikkien ravinteiden imeytymistä.

Monta monessa. Pidän sormia ristissä ja toivon että alan pian huomata eroa jaksamisessani, sillä onhan nuo mun luvut aika hurjat. Ja hurjaa, miten normaalina tätä oloa on pitänyt, kun ei ole osannut ajatella, että jokin voisi fyysisesti olla paremminkin, vaikka totta kai olen tiedostanut, että stressi ja kiire vaikuttavat myös mun fyysiseen oloon. En vain olisi arvannut, että jotkut arvot olisivat näin vinksallaan.

Oon niin kiitollinen, että pääsin tarkistuttamaan nämä arvot tämän yhteistyön kautta; en ole varma, olisinko tajunnut ikinä mennä tarkistuttamaan arvojani muuten. Suosittelen lämmöllä arvojen tsekkaamista jos asia yhtään mietityttää.

Lähteet: Terveyskirjasto, TerveyskirjastoTerve.fi, Lääkärilehti, Vegaaniliitto,
Ruohonjuuri, Terveyskirjasto, Mehiläinen   

·

Oikeasti hyvä gluteeniton leipä ja miksi on hyvä, että leipä homehtuu

/// lifestyle, ruokaTags: , , ,

* Kaupallinen yhteistyö, Vuohelan Herkku & Asennemedia

Taidattekin tietää, että en osta kotiin tavallista vehnää sisältäviä tuotteita ja ravintolassa syödessäkin preferoin ruokaa, joka on luontaisesti gluteenitonta. Tai jos tiedän, että valittavana oleva gluteeniton versio on hyvä, valitsen mieluusti gluteenittoman vaihtoehdon.

Maku kuitenkin painaa vaakalaudalla eniten ravintolassa päätöstä tehdessä, vaikka tiedän, ettei vehnä sovi mulle. Saatan siis silti valita normaaliin vehnään leivotun pizzapohjan tai leivän, jos tiedän, että se on parempaa kuin tarjolla oleva gluteeniton vaihtoehto. Eli vaikka tiedostan, että saan vehnästä välillä melkoisen turvotuksen (ja joskus ei tapahdu mitään), valitsen silti spesiaalihetkinä aina maun perusteella – arkena olen sitten tarkempi ja kotona ruokaa laittaessa ei tarvitse tehdä kompromisseja maunkaan suhteen. Joku voisi ajatella, että ei mitään järkeä, mutta en kyllä ole valmis tinkimään mausta vaikka syönkin terveellisesti. En koskaan haluaisi suhtautua ruokaan pelkkänä polttoaineena ja siksi mauton mutta terveellinen ruoka ei puhuttele mua laisinkaan. Terveellisyys ja maku kulkevat siis mun valinnoissa aina käsi kädessä.

Tämän vuoksi olin innoissani, kun multa kysyttiin, haluaisinko tehdä pidempiaikaista yhteistyötä Vuohelan Herkun kanssa. Yrityksen, joka valmistaa laadukkaita gluteenittomia leipiä ja sekä suolaisia että makeita leivonnaisia jotka ennen kaikkea maistuvat hyvältä. Vuohelan Herkku tekee tuotteet maku edellä, se on ollut kaiken toiminnan lähtökohtana alusta asti. Tämä kiteyttää minusta ihanasti yrityksen meiningin: ”Vuosien varrella olemme kehittäneet aktiivisesti sekä yritystä että tuotteita. Useimmat tuotteemme olen kehittänyt itse. Pääpaino on aina maussa: jos ei itselle maistu, ei laiteta myyntiin.

Vastasin yhteistyöehdotukseen myöntävästi ja nyt ekoihin tuotteisiin ja Vuohelan Herkkuun yrityksenä tutustuttuani olen tosi tyytyväinen päätökseeni – etenkin kun tiedän, että tätä blogia lukee moni, joilla on samanlaisia arvoja ja ajatuksia kuin mullakin. Ihana siis kertoa tästä gluteenittomia tuotteita valmistavasta kotimaisesta yrityksestä teille.

Vuohelan Herkku Laitniemen jälkiuunileipä gluteeniton

oikeasti hyvä gluteeniton leipä

Maun lisäksi Vuohelan Herkulle tärkeitä arvoja on laadukkaat raaka-aineet ja se, että heidän gluteenittomissa tuotteissaan ei ole mitään epäluonnollista tai että ne eivät ole täynnä e-koodeja (kuten valitettavan monet gluteenittomat tuotteet ovat…). Vuohelan Herkun tuotteet valmistetaan Suomessa, suurilta osin käsityönä. Raaka-aineet ovat kotimaisia aina kun mahdollista ja myös pakkausmateriaaleissa suositaan kotimaista aina kun voidaan – tämä ei ole mitenkään itsestäänselvää, joten arvostan kovasti tällaista lähituottajien suosimista tässäkin asiassa.

 

Miksi on hyvä, että leipä homehtuu? 

Tuotekehityksessä halutaan panostaa luonnollisuuten ja kuulemma tämä kesä aiheutti helteineen hieman ongelmia leipien säilyvyyden kanssa, sillä kun leivissä ei ole säilöntäaineita ja lisäaineita pidentämässä niiden säilyvyyttä keinotekoisesti, pitää jakelun kauppoihin tapahtua sutjakasti. Se, että leipä pilaantuu, on todella hyvä asia. Se kertoo siitä, ettei se ole täynnä jotain sellaista, mikä ei todellakaan kuulu suuhun pistettäväksi. Just bongasin kaverini Insta Storiesista videon hampparisämpylöistä jotka olivat säilyneet muuttumattomina yli kaksi kuukautta parasta ennen päiväyksen jälkeen. Huh huh :D Mieluummin ostan leipäni tuoreena ja jos en meinaa ehtiä syödä sitä tuoreeltaan, pakastan loput.

Vuohelan Herkku Laitniemen jälkiuunileipä gluteeniton

Vuohelan Herkun Laitniemen jälkiuunileipä on ihana gluteeniton jälkiuunileipä, joka sopii täydellisesti niin ruisleivästä haaveileville keliaakikoille kuin gluteenia vältteleville kulinaristeillekin. Jos en tietäisi leivän olevan gluteeniton, en arvaisi, sillä leipä on maukas ja kaikin puolin herkullinen, just sellainen kuin jälkiuunileivän kuuluukin olla. Tattari antaa tälle ihanan täyteläisen ja tumman maun.

Joskus muutama vuosi sitten kaupoista ei vielä löytynyt kovinkaan laajasti gluteenittomia saati vehnättömiä tuotevaihtoehtoja, mutta onneksi valikoima laajenee koko ajan ja jopa mun toisiksi lähimmästä lähikaupastani löytyy näitä Vuohelan Herkun leipiä – joskin valikoima lähikaupassani on vielä melko pieni. Vuohelan Herkun valikoimaan kuuluu ihan mielettömän ihanan kuuloisia tuotteita, joita en kaikkia ole vielä edes spotannut mistään. Gluteenittomat kaura-porkkana-sämpylät, öö yes please! Porkkanasämpylät oli mun lemppariruoka lapsuudessa isoäidin luona.

 

Keliaakikolle sopivia leipiä

Kun gluteenittomuudesta ja vehnättömyydestä on tullut isompia trendejä, on markkinoille tullut myös paljon leipiä, jotka on leivottu ilman vehnää tai jotka ovat viljan puolesta pelkkää kauraa. Sellaiset sopivat hyvin mun ruokavaliooni, mutta keliaakikkojen, jotka eivät oikeasti voi syödä leipää, joka on leivottu samoilla tuotantolinjoilla gluteenia sisältävien leipien kanssa, onneksi myös tällaisten täysin gluteenittomien leipien valikoimakin on alkanut laajentua. Vuohelan Herkun perustajalla on itsellään keliakia, joten asiasta on siis vahva ymmärrys.

hyvä gluteeniton leipä keliakia

Vuohelan Herkku Laitniemen jälkiuunileipä gluteeniton

Laitniemen jälkiuunileivällä on melkoisen hyvä jakelu, sitä pitäisi löytyä kaikista Prismoista ja S-marketeista.

Ja loppuun vielä vinkki siltä varalta että lähikaupastasi ei vielä löydy jotain tuotetta, jota kaipaat tai joudut aina ostamaan esim. isommasta kaupasta, niin pyydä tuotetta valikoimaan! Oon saanut aika monta omaa toivettani läpi (ehkä jokaisen itseasiassa, nyt kun mietin, hmm!)  ilman sen suurempaa vaivannäköä. Esim. Alepa-korttelitoiveet voi jättää täällä ja K-marketeissa olen usein jättänyt toiveeni suoraan työntekijälle. Koska miksipäs ei, hyvä kiertämään.

·

Eettiset urheiluvaatteet

/// lifestyle, muotiTags: , ,

Mun pitäis hankkia uudet joogahousut ja olis kiva, jos mulla olis yhden salille ja joogaan soveltuvan pitkähihaisen lisäksi toinenkin pitkähihainen treenipaita. Nyt tietysti mietin, että mistähän sellaiset hommaisi ja oon googlaillut ja selaillut eettisempien brändien tarjontaa läpi.

Pari teistä on laittanut syksyn aikana kommenttia, että tiedänkö mitään kivoja brändejä, joten tässä tulis muutama koottu vinkki!

Girlfriend Collective

Mikä siinä muuten on, että jossain vaiheessa tulee sellaisia sekoilukausia, kuten että ”joo, pinkit treenitopit on mun juttu!” tai että ”kirkkaat alusvaatteet on just tosi ok, vaikken muuten tykkää mistään kirkkaanvärisistä vaatteista, mut eihän näitä vaatteiden alta silleen tavallaan muut huomaa”. Ei mitään järkeä, sanon vaan! Mun pinkki treenitoppi ja oranssit urheilurintsikat ovat löytäneet uudet omistajat kirpparilta, mutta mun toiset salikengät on vaaleanlilat tästä samasta syystä…

Jotta nyt siis oppisin, niin kirjoitan tänne blogiin julkisesti, että jatkossa ostan vain mustia, tummansinisiä ja harmaita treenivaatteita; sellaisia, joista oikeasti tykkään vuosia. Mun käytetyimmät ja vanhimmat treenivaatteet ovat mustia hyvästä syystä. Ja käytetyin vaate on tietysti aina se eettisin, siksi kantsii ostaa vaatteita, jotka ihan oikeasti käyttää puhki – korjaa, ja sitten käyttää vielä niin kauan kuin voi.

Eettiset urheiluvaatteet Filippa K Soft Sport

Filippa K Soft Sport 

Mulla on kahdet treenitrikoot ja niistä toiset on varmaan seitsemän vuotta vanhat – sen huomaa, niiden saumat on sen verran kuluneet että voi olla, että jonain päivänä mulle käy kuten kaverilleni ja huomaan kesken treenin housujeni revenneen. Ja niistä näkyy läpikin, huomasin sen kerran joogatessa itseni peilistä nähtyäni – läpinäkyvyys ei ehkä ole se tärkein ominaisuus joogahousuille.

Toiset treenihousut on H&M:n Conscious Collectionista, jossa on ilahduttavan trendikkäitä ja minimalistisia treenivaatteita kierrätetystä polyesteristä valmistettuna. Nämä ovat vähän ärsyttävästi revenneet yhdestä saumakohdasta vaikkeivat vielä ole kovinkaan vanhat, mutta jos vain saisin aikaiseksi, saisin kyllä repeämän korjattua. Näille housuille kaipaan kaveriksi toisia, sillä nuo mun seitsemän vuotta vanhat housut eivät enää ole salikelpoiset, vaikka kävelylenkeillä ja varahousuina hyvin menevätkin.

Eettiset urheiluvaatteet Girlfriend Collective

Girlfriend Collective

Girlfriend Collectivella on ehkä markkinoiden ihanin treenivaateinsta. Nämä eivät toimita Suomeen, eivätkä kyllä moneen muuhunkaan maahan, mutta sitä päivää odotellessa…

Go as u.r.

Go as u.r.

Go as u.r. -merkin bongasin nyt ekaa kertaa, kun kävin kurkkaamassa millainen sporttivalikoima Weecosilla on. Nuo mustat kierrätyspolyamidista valmistetut yoga pantsit näyttää tosi hyvältä! Eihän kellään teistä satu olemaan noita? Koetan miettiä, minkä koon uskaltaisi tilata, jos päädyn noihin.

Filippa K eettisyys

Filippa K Soft Sport

Olen katsellut Filippa K:n Soft Sport -malliston housuja sillä silmällä, mutta vitsit ne ovat mun pituiselle tosi pitkiä kaikki! Eräs yhtä pitkä kaverini huikkasi, että Soft Sport -malliston caprit olisivat täydellisen pituiset, mutta ne ovat FIlippa K:n sivuilta loppuunmyydyt.

Filippa K:n sivuilla avataan jokaisen tuotteen kohdalla tuotteen valmistusmaa sekä tehdas, jossa tuote on valmistettu. Kuinka hienoa ja läpinäkyvää toimintaa! On paljon vaatteiden valmistajia jotka eivät pysty samaan, joten arvosta tällaista läpinäkyvyyttä valtavasti. Soft Sport -mallisto on omien selailujeni mukaan ainakin suurimmilta osin valmistettu Portugalissa. Ostin heidän Helsingin myymälänsä lopetusmyynneistä tämän topin ja olen ollut sen laatuun ja napakkuuteen tosi tyytyväinen. Ja nämä mulla oli kuvauslainassa Stockalta, kun valkkasin heidän valikoimistaan mun suosikkeja ja viiiitsit miten unelmanpehmeät urheilurintsikat ja jotenkin tosi imarteleva malli, vaikkei henkarilla roikkuessa näyttäneet mitenkään erityisiltä. Kantsii sovittaa, jos etsinnöissä on uudet.

Näiden lisäksi kantsii kurkata kotimainen Nepra, josta voi lukea tarkemmin täältä, jos kiinnostaa. Nepran Saturn Tightsit ovat myös mun harkintalistalla – ne on tosi kivat  ainakin Hannan päällä ja tykkään niistä Nepran tuotteista eniten siksi, ettei niissä ole isolla logoa. Isot ja näkyvät logot hyvin harvoin puhuttelevat mua, ihan sama mistä brändistä oli kysymys. Totta puhuen usein myös ihan pienet logot häiritsee mua suunnattoman paljon. Hehee, se onkin sitten toinen juttu. Ja hei, Uhana Designilla on kans kiva Sport-mallisto, mm. tämä toppi näyttää mukavalta – voisin kuvitella että mustiin trikoisiin yhdistettynä toi olisi kivan minimalistinen.

Onko teillä omia eeetisiä & ekologisia urheiluvaatesuosikkeja, joista haluaisitte vinkata kommentteihin mun ja muiden iloksi? Yksi vinkki on tietty koettaa bongata kirppikseltä – jos löytäisin siistit, selkeästi jonkun toisen virheostoksena ostamat treenitrikoot kirpparilta, voisin hyvin ostaa nekin käytettynä, mutta reilussa puolessa vuodessa ei ole tullut vastaan sopivia.

·