365 days with Ida

Tyylipohdintaa, luonnonkosmetiikkaa, musiikkilöytöjä, herkullista ruokaa & Helsinki-vinkkejä!

tiistai

24

toukokuu 2016

10

COMMENTS

SEKASIN

Written by , Posted in Lifestyle

* Yhteistyössä #sekasin-kampanjan kanssa

Kun Yleltä otettiin yhteyttä ja kysyttiin, haluaisinko lähteä mukaan hyväntekeväisyyskamppikseen, jonka tarkoituksena on vähentää ennakkoluuloja mielenterveysongelmista ja tehdä niistä helpommin kohdattavia, vastasin heti olevani mukana. Aihe on todella tärkeä ja tuntuu, että se koskettaa jokaista meistä. Lähdin mukaan, koska minusta ei tunnu oudolta tai epämukavalta puhua ystävieni ja lähipiirini kanssa stressistä, sydänsuruista, masennuksesta, unettomuudesta tai muista mielenterveyteen liittyvistä ongelmista. Mutta. Kun aloin kirjoittaa tätä postausta, tajusin olevani aivan lukossa. Miten voikin tuntua näin hankalalta kirjoittaa aiheesta blogiin, vaikka siitä puhuminen läheisten kanssa on arkipäiväistä? 

Jopa joka viidennellä nuorella on haasteita mielenterveytensä kanssa. Tuntuu surulliselta, että jopa 70% salaa nämä ongelmat muilta. Ja salaamista surullisemmalta tuntuu se, miten ymmärrettävältä salaaminen tavallaan tuntuu – eihän kukaan halua leimaantua hulluksi muiden silmissä. Oma jännitykseni tämän postauksen suhteen kumpuaa siitä, etten missään nimessä tahdo tehdä omista ”ongelmistani” isompia kuin ne ovatkaan, etteivät ne ainakaan veisi tilaa jonkun toisen isommilta ongelmilta. Toisaalta tiedostan, että jos en olisi koskaan puhunut murheista ja kamalista jutuista kellekään, voisi mielenterveyteni olla ihan toista luokkaa, mitä se nyt on – mieltä painavista asioista kannattaa siis ehdottomasti puhua, vaikka pelkäisi, että ne tuntuvat pieniltä ja vähänpätöisiltä asioilta. 

Se, että joka viidennellä nuorista on mielenterveysongelmia, kertoo siitä, että nämä ongelmat koskettavat meitä kaikkia. Joko meitä itseämme tai osaa läheisistämme. Minulle mielenterveysongelmat ovat olleet arkisia yläasteelta asti; silloin viimeistään tajusin, ettei masentuneesta ihmisestä välttämättä näe, että tämä on masentunut ja että syömishäiriö on mielenterveysongelma siinä missä ahdistuneisuushäiriökin.

Mielenterveytensä kanssa kamppailevat eivät halua puhua ongelmistaan juuri siksi, että mielenterveysongelmaista pidetään erilaisena kuin muut, vaikka todellisuudessa jokainen meistä kokee joskus asioita joiden takia mielenterveys järkkyy. Toisilla ongelmat kestävät pidempään, toiset pystyvät käsittelemään ne nopeammin. Välillä olen miettinyt, että onko mieleltään täysin terveitä ihmisiä lopulta olemassakaan?

Kun elämä on heitellyt koviten ja kun olen kahlannut syvimmissä vesissä, on avun pyytäminen tuntunut isolta asialta – sitä on tottunut vaatimaan itseltään niin paljon, ettei haluaisi missään tilanteessa myöntää, ettei selviä yksin ja että tarvitsee apua. Olen todella onnellisessa asemassa, sillä minulle apu on löytynyt läheltä.

Kun musta joskus tuntui, että multa vedettiin matto jalkojen alta, enkä tiennyt, mihin uskoa ja mihin olla uskomatta, sain avun läheisimmiltäni. Kun sain puhua mieltä painavista asioista ja kertoa kaiken, keveni olo vähitellen. Arvostan minusta huolta kantaneita läheisiä älyttömän paljon siksi, että he olivat läsnä, kuuntelivat ja keskustelivat asioista tuomitsematta ja ohjailematta. Oli päiviä ja viikkoja kun jokainen vastaantulija pelotti; mitä tuokin on tiennyt ja miksi minä tajusin ja uskon kaiken vasta nyt. Miksei kukaan tosissaan ole halunnut kertoa mulle aiemmin? Mutta lopulta olo helpotti, koska sain jauhaa fiiliksistäni just niin kauan kuin oli tarpeellista. Jotkut asiat eivät ehkä koskaan poistu mielestä kokonaan, mutta niiden kanssa oppii elämään, kunhan ne saa käsiteltyä. Ja siihen tarvitaan apua. Läheisen tai ammattilaisen. Jos lähipiirille tuntuu vaikealta uskoutua mieltä painavista asioista, hae apua ammattilaiselta. Läheisissäni on useita ihmisiä, jotka ovat saaneet apua ammattiauttajilta ja olleet erittäin tyytyväisiä saamaansa apuun. Tuntemattomalle on kuulemma joskus paljon helpompi kertoa murheistaan kuin omalle lähipiirille.

Olen ollut myös kuuntelijan roolissa; on itseasiassa aika raskasta olla se, kelle uskoudutaan jostain isosta mieltä painavasta asiasta, masennuksesta tai mieltä järkyttäneistä tapahtumista. Kuuntelijan ja tukijan rooli on aivan älyttömän tärkeä. Kun on itse tarvinnut kuuntelijaa ja läheistä ihmistä olemaan läsnä vaikeina hetkinä, osaa todella arvostaa omaa rooliaan vastaavassa tilaantessa. Silloin ymmärtää, miten paljon saattaa vaatia, että toinen haluaa kertoa omista kokemuksistaan juuri sinulle. 

Ympärilläni on tasapainoisia, upeita ja viisaita ihmisiä, jotka ovat kamppailleet masennuksen, paniikkihäiriön, itsensä satuttamisen, post-traumaattisen stressireaktion, ahdistuneisuuden, syömishäiriön ja erilaisten kriisien kanssa. Eikä kenestäkään heistä tee yhtään huonompaa se, mitä he ovat joutuneet kokemaan, he ovat kaikki upeita; tavallisia, pikkuisen sekaisin olevia, ihmisiä. 

Joskus tilanne voi myös mennä niin pitkälle, ettei läheinen tunnu pääsevän yli jostain asiasta eikä omat voimavarat aina riitä läheisen ongelmien selvittelyyn. Tuolloin on hyvä tietää, mistä apua voisi saada. Ja juuri tämänkin takia olisi todella tärkeää, ettei maielenterveysongelmia pidettäisi niin hävettävinä. Ihan toden totta jokainen meistä kahlaa joskus syvissä vesissä.

Onko sulla mielessä jotain, mitä haluat kysyä mielenterveyden ammattilaiselta? Jos on, niin kurkkaa www.sekasin247.fi, jossa pyörii tämän viikon ajan (23.-29.5.) 24/7-chatti, jossa voit kysyä mitä tahansa mielenterveyden ammattilaiselta ympäri vuorokauden. Ei jonoja eikä kirjautumisia. 

Olisi kiva kuulla teidän ajatuksia aiheeseen liittyen – ja jos haluatte, niin ottakaa haaste vastaan ja kertokaa omista kokemuksistanne omissa some-kanavissanne, niin olette mukana tekemässä mielenterveysongelmiin suhtautumisesta helpompaa ja normaalimpaa. ♥

Ps. Kantsii kurkkaa myös superhauska Sekasin-sarja Yle Areenasta. Tässä on samaa vibaa kuin My Mad Fat Diaryssa! Samaistuttavia tyyppejä. 

maanantai

23

toukokuu 2016

23

COMMENTS

Hurmaavaa kookosluonnonkosmetiikkaa

Written by , Posted in Kauneus, Luonnonkosmetiikka

* Yhteistyössä Asennemedia & Urtekram 

Tyypit, nyt olis edullisia luonnonkosmetiikkavinkkauksia luvassa! Tiedän, että mun blogia lueskelee moni, joka haluaisi, tai on parhaillaan vaihtamassa käyttämäänsä kosmetiikkaa luonnolliseen. Vaihdos voi tuntua kalliilta, koska usein pari tuotetta vaihdettuaan tulee fiilis, että haluaisi vaihtaa kaiken kertarysäyksellä luonnollisempaan. Ekologisinta olisi käyttää vanhat tuotteet loppuun ja ostaa sitten niiden tilalle uusia, luonnollisia tuotteita, mutta jos haluaa kertaheitolla vaihtaa kylppärin tuotteet luonnollisiin, kantsii etsiskellä kaupasta Urtekramin tuotteita. Urtekram on tanskalainen yritys, joka valmistaa edullista luonnonkosmetiikkaa ja luomuruokaa. Edullisuuden ja toimivuuden lisäksi parasta on näiden saatavuus; tuotteita löytyy niin isoista marketeista, tavarataloista kuin pienistä lähikaupoistakin. 

Urtekramin kosmetiikkavalikoima sai hetki sitten odotetun lisäyksen kookos-tuoteperheestä, johon kuuluu shampoo, hoitoaine, hiuksiin jätettävä hoitosuihke, deodorantti, suihkugeeli, käsienpesuaine, vartalovoide ja käsivoide. Tuotteet tuoksuvat kookokselle miedosti, joten voisin uskoa monen pitävän sarjasta. Kookoksesta tykkäävälle tämä on täydellinen budjettituotesarja. 

Olen testaillut kookos-tuotteita parisen kuukautta ja vinkkaan teille nyt ehdottomat suosikkini. Koko sarja on muuten vegaaninen ja eläimillä testaamaton (kuten kaikki sertifioitu luonnonkosmetiikka) ja tuotteilla on Ecocert Cosmos -sertifikaatti. Cosmos-sertifikaatti on viiden sertifiointitahon (BDIH, Cosmebio, Ecocert, ICEA, Soil Association) perustama kattosertifikaatti, jonka tarkoituksena on yhdistää sertifiointiviidakkoa. Lisätietoja esim. Kemikaalicocktailissa, postauksen lopussa. 

Kookosnektaria sisältävät suihkugeeli ja käsisaippua ovat varsin mainiot, sellaiset, jotka ostaisin kauppareissulla uudelleenkin. Edulliset, riittoisat ja hyväntuoksuiset. 

Kookos-sarjan vartaloemulsio ja käsivoide ovat täydelliset kesään; kosteuttamaan ihoa niin, ettei tuotteen imeytymistä tarvitse odotella kauaa. Humahtavat nopeasti ja jättävät tosi vienon tuoksun jälkeensä. Kovilla pakkasilla tarvitsen jotain kosteuttavampaa, mutta nyt kesällä tällaiset kevyet tuotteet ovat tarpeellisia. Luomukookosöljyn lisäksi voiteissa on mm. sheavoita sekä hyaluronihappoa, joka auttaa sitomaan kosteutta ja tekemään ihosta kimmoisan. Sen lisäksi että kumpikin kosteuttajista on 100% luonnollisia, on myös luomuraaka-aineiden määrä huikea; esimnerkiksi vartalovoiteessa 72 % ja käsivoiteessa 68 %. 

Sitten päästäänkin mun ehdottomaan suosikkiin! Urtekramin hiuksiin jätettävä kookoshoitoaine on ihan älyttömän hyvä tuote! Se selvittää jopa nämä mun blondatut hiukseni suihkun jälkeen tekemättä hiuksista rasvaisia tai muotoilutuotteilla kyllästetyn tuntuisia. Todellinen budjettilöytö, en ole kokeillut parempaa luonnollista hoitosuihketta. Ja mikä parasta, tämäkin on tietysti paljon kilpailijoitaan edullisempi; hinta on n. 6-8 € ja tuote on tosi riittoisa. Ei tosin kantsi suihkia tätä parketin päällä, ellei parketin liukastaminen tunnu tarpeelliselta… 

Shampoo ja hoitoaine ovat perushyvät, mutta eivät nousseet Urtekram-suosikeikseni (suosikkini on Rasul, joka on tosi tuuheuttava, nämä ovat hoitavammat). Veikkaan, että tämä pari sopii hyvin kuiville ja tai normaaleille hiuksille, sellaisille, jotka kaipaavat kosteutusta. Ehkä syksyllä ja talvella minullekin. 

Ja vikana dödö! Tätä on kehuttu ihan hulluna, mutta en ole vielä ehtinyt testata tätä itse. Otan tämän testiin viimeistään kesälomalla, nyt en uskalla tehdä vaihtoa normidödöstä luonnolliseen, sillä tiedän totutteluvaiheen kestävän parikin viikkoa. Toimii kuulemma tosi hyvin, joten odotukset on kovat! 

Oletteko te ehtineet testailla Urtekramin kookostuotteita? Onko löytynyt suosikkeja? 

sunnuntai

22

toukokuu 2016

4

COMMENTS

Hoivan tarpeessa

Written by , Posted in Lifestyle

Heippa ihanat, toivottavasti olette nauttineet ihanista kesäkeleistä! 

Mä olen ollut blogin puolella pikkuisen hiljaisempi, sillä lähdin viime maanantaina työreissulle ja sain tiistai-iltana kokea elämäni tokan ruokamyrkytyksen. Hyisssss että, olin aivan rikki. Kuten viimeksikin, mulle nousi korkea kuume kun oksentelu loppui, joten keskiviikkoinen työpäivä kuluikin kokonaisuudessaan lentokentän loungessa kuumeisena nukkuen – onneksi ruoka sentään pysyi illan ja yön jälkeen sisällä. Ja onneksi löysin loungesta niin ison nojatuolin, että mahduin käpertymään siihen koko päiväksi. 

Ruokamyrkytyksen jälkeen ruoka ei hetkeen meinaa maistua ja kaikki vähän ällöttää. Mulla ällötys-fiilistä lisäsi oksentelun lisäksi vielä ihan täysin jumiin mennyt yläselkä; kai siitä nojatuolissa nukkumisesta, hartioiden jännittämisestä ja tavaroiden roudaamisesta kuumeisena, kun kroppa oli muutenkin koetuksella. Päätä särki monta päivää putkeen, kuume onneksi laski parissa päivässä. Onneksi nyt helpottaa; en enää eilen enkä tänään ole joutunut ottamaan särkylääkettä päänsärkyyn, vaikka yläselkä onkin yhä jumissa venyttelystä ja kevyestä hieronnasta huolimatta.

Tämä oli hyvä muistutus itselle kropan hellimisestä. Varasin ensi viikolle hieronta-ajan ja aion käydä ihanalla kehoa ja mieltä hellivällä hot body balance -tunnilla. Ostaa työpäivän jälkeen kukkia ja mennä ajoissa nukkumaan. Lukea kirjaa. Ja loppuviikoksi olen jo jokin aika sitten varannut kasvohoidon. Ihanaa vastapainoa kiireisille viikoille. Olkaa tekin helliä itsellenne. ♥