365 days with Ida

Tyylipohdintaa, luonnonkosmetiikkaa, musiikkilöytöjä, herkullista ruokaa & Helsinki-vinkkejä!

tiistai

23

toukokuu 2017

6

COMMENTS

Mekkomorkkis

Written by , Posted in Muoti

Varoituksen sana: tämä postaus on pitkä ja polveileva vaatepohdinta. Keitä kaveriksi vaikka kuppi teetä ja syvenny, kun sulla on hetki aikaa lukemiselle – ja ehkä myös kommentoinnille?

Tartossa oli viime viikonloppuna niin kuuma, että mulla tuli farkuissa ja tummissa t-paidoissa todella syksyinen ja tunkkainen fiilis. En olisi todella uskonut, että saisimme nauttia jopa +26 asteen lämpötilasta, joten pakkasin tosi maltillisesti ja otin mukaan jopa villapaidan, jolle ei onneksi löytynyt käyttöä. Ostin Tarttosta uuden kesämekon, sillä mukana olleet vaatteet oli vääränlaisia eikä mulla muutenkaan ole montaa kivaa mekkoa.

Uusi kesämekkoni on Zarasta, liikkeestä, jota yleensä välttelen, koska en tiedä vaatteiden valmistusolosuhteista mitään ja tiedän, että ketju on yksi eniten mallistoja ulos tuuttaavia ketjuja – eli siis hulluna ympäristöä kuormittavaa kertakäyttökamaa valmistava pulju. Mekko on siis ostettu ketjusta, jota en haluaisi tukea ollenkaan ja jolle kaikista vähiten haluaisin antaa yhtään palstatilaa. Mutta tiedättekö mitä? Se tekee kivoja mekkoja. Mun yksi kaikkien aikojen käytetyimmistä kesämekoista on sekin samasta puljusta ja nyt neljä vuotta vanha. 

Mietin kauan, voinko ostaa Zarasta mitään, mutta päätös oli kesähelteessä lopulta aika helppo, kun parempiakaan valintoja ei ollut tarjolla. Hetken mukavuus meni arvojen edelle, mutta en väitä, etten kokisi tästä ostoksesta huonoa omatuntoa. Päätin vuodenvaihteessa tehdä tästä vuodesta oman vaatekaappini osalta eettisemmän. Olen kirjoittanut aiheesta useamman kerran kuluneen alkuvuoden aikana ja ajattelin, etten ainakaan nyt voi olla kirjoittamatta, kun yksi mekko aiheuttaa niin paljon myllerrystä mielessäni. 

Olen ollut vähän hukassa tyylini suhteen tämän kevään. Talvi meni ihan hyvin, sillä mulla on useampi mukava ja kestävä neule, joissa olo on idamainen. Nyt keväällä tuntuu että vaatteet ei yhtään viesti sitä, miltä haluaisin näyttää tai miten haluaisin pukeutua.

Mulla on tosi hyviä perusvaatteita, mutta ei niitä spessumpia juttuja, joista yleensä tulee se olo, että on löytänyt jotain oman tyylistä. Tämä johtunee siitä, että olen panostanut eettisimmessä ostoksissani hyviin perusvaatteisiin, sillä nehän ovat juuri niitä, joita käytän eniten. On siis järkevää laittaa enemmän rahaa vaatteeseen, jota käyttää paljon, kuin vaatteeseen, joka pääsee päälle pari kertaa vuodessa. Ja koska olen tämän (miltei) puolen vuoden ajan kiinnittänyt erityisen paljon huomiota vaatemielihaluihini ja ostoksiini, en ole ostanut kovin montaa vaatetta. Toivon ihan älyttömästi, että joskus eettisyys, ekologisuus ja trendikkyys voisivat kulkea käsikädessä niin, että kokovalikoimaa olisi kaikenkokoisille ja että hinnat pysyisivät oikeasti kohtuullisina. Tällaisia kivoja brändejäkin on, mutta silti kokonaisvalikoima on edelleen todella suppea. 

Tuntuu hassulta, että vielä vuosi sitten en kokenut huonoa omatuntoa silloin tällöin ketjuliikkeistä ostamistani vaatteista, mutta nyt kun olen kirjoittanut tavoitteestani tänne, tuntuu tämä mekko ihan tosi isolta jutulta. Se on myös vähän hassua siinä mielessä, että vaikka Zara saattaakin olla epäeettisimmin ja -ekologisimmin toimiva ketju, ei kaikki muutkaan mun vaatteet ole sellaisilta brändeiltä, joiden toiminta olisi läpinäkyvää. Kai ajattelen, että koska käytän Reebokin lenkkareita monesti viikossa enkä takuulla kyllästy niihin ennen kuin olen käyttänyt ne loppuun, on mun ok ostaa ne, vaikka en tiedä millaisissa oloissa ne valmistetaan. Tai että se on mun mielestäni pienempi paha kuin ostaa upeat eettisesti valmistetut kalliit tennarit, joita ei sitten kuitenkaan huvita pistää jalkaan. 

Tai mites tuo mun Other Storiesin laukku? Se on luultavasti valmistettu samoissa oloissa kuin kaikki H&M:nkin vaatteet, mutta koska se on Other Storiesin, on brändimielikuva jotenkin parempi. Älytöntä. Onhan se toki nahkaa ja olen ostaessani tarkistanut että se on valmistettu huolellisesti jotta se kestäisi käyttöä, mutta en siltikään tiedä valmistusoloista. Ehkä mietin myös sitä, että koska Other Storiesin vaatteet maksavat enemmän, on sieltä vaatteiden ostaminen harkitumpaa kuin vaikka ketjun sisarliikkeistä Monkista tai H&M:stä. En kuitenkaan jaksa uskoa, että kalliimpi vaate tarkoittaisi tässä tilanteessa parempaa palkkaa tekijöille. 

Tämä on takuulla käytetyin laukkuni ikinä ja toivon ettei se mene ikinä niin huonoon kuntoon, että joutuisin luopumaan siitä. Täytyykin pian viedä se suutarille, jotta olkahihna ei katkea kesken käytön. Vaatteiden huoltaminen, ompelijalla fiksattavana käyttäminen ja kaikenlainen kotihoito kenkien lankkaamisesta neuleiden tuulettamiseen ja oikean pesulämmön valintaan on myös tuttua. Mun ostotottumuksia ohjailee eniten se, että ostan vain asioita joita tarvitsen ja joille tiedän olevan paljon käyttöä. Joskus nuorempana ostin vaatteita paljon impulsiivisemmin ja perustelin itselleni impulsiivisen kirpparishoppailun olevan ok, koska onhan se ekologisempaa. Sanoisin siis, että olen kyllä kehittynyt kovasti, mutta että opittavaa, pohdittavaa ja tutkailtavaa riittää. 

mekko – Zara, laukku – Other Stories, kengät – Vagabond 

En usko että ketjuliikkeiden täysboikotti olisi mikään pelastus, sillä tiedän, että monille naisille tehtailla työskentely saattaa olla ainoa järkevä keino ansaita elanto. En silti voi perustella ostoksiani tuolla ajatuksella enkä toisaalta haluaisi antaa ketjuvaatteiden liikkeille näkyvyyttä blogissa, joka tavoittaa kuukausitasolla kymmeniä tuhansia lukijoita. Toisaalta blogi on kuitenkin päiväkirja – en missään nimessä halua leikkiä mitään pyhimystä ja esittää eläväni tosi eettisesti ja ekologisesti, kun en niin pysty tekemään. Haluan mieluummin olla rehellinen ja kertoa näistä fiiliksistä ja toivoa, että joku innostuu mun pohdintojen myötä miettimään omia kulutustottumuksiaan. Olisinhan helposti voinut jättää jakamatta nämä asukuvat ja vain ohittaa aiheen blogissa, mutta en halua tehdä niin.

Olen myös miettinyt, kannattaako brändeistä puhua nimillä ollenkaan, mutta tuntuisi hassulta kierrellä ja kaarrella ja toisaalta mainitsematta jättäminen saattaisi vain herättää entistä enemmän kiinnostusta googlailla tai arvuutella jonkin tuotteen alkuperää. Olen välillä julkaissut blogissa asukuvia ilman, että olen maininnut tekstissä jonkin ketjuliikkeestä ostetun tuotteen alkuperää, mutta sekään ei oikein tunnu toimivalta ratkaisulta. Voisihan sitä lähtökohtaisesti jättää kuvaamatta asut, joissa olevia vaatteita ei halua hehkuttaa, mutta hmm, eihän se olisi kovin aitoa tässä konseptissa. Toisaalta asukuvien poisjättäminen blogista voisi olla ratkaisu sekin, mutta tykkään itse lukea eniten blogeja, joiden kirjoittajien kuvia nään säännöllisesti. En tiedä miksi, ehkä se auttaa samaistumaan? Onhan omien kuvien jakamiseen muitakin keinoja kuin asukuvat, mutta mutta, tästä rutiinista on hankala poiketa näin kymmenen vuoden jälkeen… :D 

On tämä vaateaihe oikeasti ihan mahdoton. Millaisia ajatuksia teissä herää? Samankaltaista pohdintaa löytyy mm. Musla-blogista Mian tontilta sekä Anna Vihervaarasta -blogista, jonka vaatepohdintoihin mun on helppo samaistua. Vitsit kun useampi kirjoittaisi näistä jutuista, kaipaan vertaistukea. Kirsikan vaatepaasto on myös tosi inspiroiva. Olen huomaamattani ajautunut samaan suuntaan vaatekaapin eettisyyshaasteen kanssa, sillä shoppailu on rajoittunut ja vähentynyt paljon näiden eettisyyspohdintojen myötä, vaikken koskaan ole ollut tolkuton himoshoppailija. 

kuvat: Maj / Magicpoks

Lisää luettavaa:

maanantai

22

toukokuu 2017

2

COMMENTS

Aurinkokannella

Written by , Posted in Matkailu

Tekipä hyvää viettää viikonloppu muissa maisemissa. Pidin perjantaina lomapäivän ja lähdin aamusta reissuun Maj:n ja Hennan kanssa. Suuntasimme ensin kohti Tallinnaa ja sieltä Tarttoon, jossa kukaan meistä ei ollut aiemmin käynyt. Matkavinkkejä Tarttoon luvassa myöhemmin tällä viikolla, löysimme nimittäin todella hyvän italialaisen ravintolan, kivasti sisustetun drinkkibaarin ja mystisen kivikaupan. 

Nautittiin koko viikonloppu auringosta ja siitä, ettei illalla tullut kylmä paljain säärin. Loma teki tehtävänsä, sillä tuntui kivalta palata kotiin onnistuneesta reissusta. Kello on kyllä jo ihan liikaa, joten olisi paras laittaa kone kiinni ja pujahtaa omaan sänkyyn nukkumaan. 

Ihanaa uutta viikkoa, toivottavasti viikonloppu sujui ihanissa merkeissä! x

Osa kuvista: Maj / Magicpoks

Lisää luettavaa:

perjantai

19

toukokuu 2017

0

COMMENTS

Ihohoitola Lupauksen uudet tilat

Written by , Posted in Kauneus, Luonnonkosmetiikka

Ihohoitola Lupauksella on uudet tilat Ratakadulla – ihan kiven heiton päässä vanhasta hoitolasta. Alkuperäisessä hoitolassa tehdään sielläkin hoitoja edelleen, mutta uudet tilat mahdollistavat, että hoitoja voi tehdä kahdessa lokaatiossa yhtä aikaa – tätä on kaivattu, sillä hoitoihin on ollut useamman kuukauden jonot. Uudessa hoitolassa on tilaa tehdä hoitoja myös esim. ystävyksille tai pariskunnille yhtä aikaa. 

Uusissa tiloissa hoitoja tekee nykyisin vakkarina Ida-Maria Rantala, jonka hoidossa en ole käynyt aiemmin. Odotin innolla ja jännityksellä Idan tekemän hoidon testaamista (kiitos Tarja kutsusta!), sillä olen niin vakuuttunut Tarjan hoidoista, että vähän jännitti mennä uudelle kosmetologille. Toki tiesin, että Idan on oltava todella hyvä työssään, kun hänellä ja Tarjalla kerran on yhteinen sävel. Onneksi niin onkin, eikä mun todella tarvinnut pettyä, vaikka odotukset olivat todella korkealla. Ihanaa että voin nyt suositella Lupauksen hoitoja ihan kumman tahansa, Tarjan tai Idan, tekemänä. 

Uudet hoitolatilat ovat kauniit! Niin valoisat ja tunnelmalliset eikä yhtään kauneushoitolamaailmalle tyypillisesti kliiniset. Tarja on huolella valikoinut kauniita huonekaluja ja esineitä hoitolaan. Mitään ei ole liikaa ja käyttöesineet ovat hoitopedistä alkaen kauniita ja lähestulkoon kaikki on käsityönä valmistettuja. 

On muuten ihan huippua, että kasvohoito aloitetaan jalkakylvyllä (ainakin noissa pidemmissä kahden tunnin hoidoissa), koska silloin koko kroppa ehtii rentoutua ennen varsinaista kasvohoitoa.

Ida teki mulle perusteellisen ja taivaallisen ihanan kasvohoidon Esse-tuotteilla. En oikeasti liioittele, kun aina hehkutan kaikille, miten taivaallisen ihania Ihohoitola Lupauksen hoidot ovat. Eivät ne ole pelkkiä kasvohoitoja, ne ovat kokonaisvaltaisesti rentouttava ja hemmotteleva kokemus. Mun elämäntilanne on tällä hetkellä kahden hektisen työn takia melko rauhaton, joten mun todella tarvitsee varata itselleni kalenteriin aikaa rauhoittumista ja rentoutumista varten, eikä se onnistu kotona kesken päivän tuosta noin vaan. Siksi olen päättänyt, että mulla on varaa panostaa itseeni sekä kasvohoitojen että hierontojen osalta. Ne ovat mulle hemmottelua, apua ihon kunnon ylläpitoon, fyysisen olotilan kohentamista ja ennen kaikkea pieni hetki arjessa, jolloin en mieti työjuttuja vaan keskityn hetken. 

Ihohoidon yhteydessä tehtiin myös lymfaattista sekä aromapaineluhierontaa – erityisesti lymfahieronta kiinnostaa mua todella paljon! Tätä haluan kokeilla jatkossakin. Lymfasta voi saada apua iho-ongelmiin ja esim. turvotukseen, stressiin ja migreeniin. Tosi kiinnostavaa. 

Käytiin Idan kanssa pitkä keskustelu ihonhoidosta kasvohoidon jälkeen, sillä Idalla on omakohtaista kokemusta akneihon hoidosta. Oli helpottavaa kuulla, että hänkin on hoitanut iho-ongelmista kärsiviä onnistuneesti ja että hänelle on myös kokemusta aiheesta oman ihonsa kohdalta. 

Lopetin kuin lopetinkin e-pillerit pohdintojen ja teidän kommenttienne lukemisen jälkeen ja nyt odottelen pienellä kauhulla, alkaako ihossa tapahtua muutoksia. Siksi olikin helpottavaa jutella ammattilaisen kanssa siitä, mitä kannattaa tehdä, jos iho alkaa jotenkin reagoida. Tulen varmasti käymään Idan hoidoissa tulevaisuudessakin, joten on helpottavaa, että hän tietää taustojani ja on nähnyt miltä ihoni on vaikuttanut nyt, hetki pillereiden lopetuksen jälkeen.

Ida on taustaltaan sairaanhoitaja, mikä on minusta kiinnostavaa ja tuo uudenlaisen ulottuvuuden kosmetologin työhön ja ymmärryksen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, ehkä myös lääketieteellisemmästä näkökulmasta.

Lupauksen uusissa isommissa tiloissa on myös ihana odotushuone. Hörpin siellä porkkanasmoothieta vielä hetken hoidon jälkeen, sillä suoraan hoidosta ei tee mieli palata ihan samantien keskustan sykkeeseen, vaan tekee mieli nautiskella olosta vielä pienen hetken ajan. 

Ajanvaraus Ihohoitola Lupaukseen onnistuu täältä. Ymmärsin, että ajanvarausjärjestelmää ollaan jossain vaiheessa vaihtamassa yksinkertaisempaan, mutta tuota kautta onnistuu vielä. Kun aika on varattu, saa mailiin varmistuksen siitä, kummassa hoitolassa hoito tehdään, mutta tällä hetkellä kaikki uudet hoidot tekee Ida uusissa tiloissa ja Tarja keskittyy purkamaan omaa hoitojonoaan vanhassa hoitolassa. 

Suosittelen Ihohoitola Lupausta lämmöllä ja täydestä sydämestäni.  ♥ 

Lisää luettavaa: