365 days with Ida

Tyylipohdintaa, luonnonkosmetiikkaa, musiikkilöytöjä, herkullista ruokaa & Helsinki-vinkkejä!

torstai

19

tammikuu 2017

2

COMMENTS

Kirjavinkki x 2 — Kaikki se valo jota emme näe ja 1Q84

Written by , Posted in Lifestyle

En usko tippaakaan niihin tyyppeihin, jotka ovat sitä mieltä, että jos elämä on kondiksessa, ei siitä kaipaa lomaa. Hyvä ja kiinnostava arki ja loma eivät missään nimessä sulje toisiaan pois; on esimerkiksi ihanaa lomalta tullessaan tajuta, miten itsestäänselvyyksinä pitää vaikka lämmintä vettä suihkussa ja juotavaa vettä kraanassa. Ja muita sellaisia asioita, jotka tajuaa vain, kun on lomaillut jossain muualla. Omaa rauhaa, jos lomailee jonkun toisen luona. Omaa sänkyä, jos ei lomaile kaukana, mutta kuitenkin oman kodin ulkopuolella ja niin edelleen. 

Mutta yksi ihanin asia lomailussa on se, että on enemmän aikaa lukea. Mun viimeisimmät lomat Kreikkaan ja Espanjaan ovat olleet nimenomaan akunlatauslomia ja niihin kuuluu olennaisesti kirjojen lukeminen. Vietnamiin pakkasin kaksi kirjaa kymmenen päivän reissulle ja luin toisen kokonaan ja toisen puoleen väliin – ja juuri ennen lomalle lähtöä viimeistelin pitkään kesken olleen romaanin, joten nyt olis kirjasuosituksia teille.  

Haruki Murakami – 1Q84 osat 1 ja 2

Tämä kirja oli kesken ikuisuuden, mutta vitsit mikä lukukokemus mua odottikin. Jätin tämän kesken muistaakseni Tiklin takia ja no, sekään ei ollut mikään nopeimmin lukaistu kirja, joten kesti hetki päästä kärryille kun taas aloin lukea tätä. En edes tiedä miksi tämä alun alkaen jäi kesken; Murakamin kerronta on mukaansatempaavaa ja tekstiin on helppo uppoutua, eli tämä ei jäänyt kesken siksi että tämä olisi tuntunut tylsältä. Ehkä tarina eteni alussa hitaammin tai jotain? 

1Q84 on kertomus siitä, miten kirjan päähenkilöt Aomame ja Tengo siirtyvät kumpikin tahoillaan rinnakkaistodellisuuteen. Kirja seuraa vuorotellen kummankin päähenkilön elämää ja sitä miten he lopulta kohtaavat. Tengo on opettaja, joka on sotkeentunut menestyskirjan alkuperäisen version paranteluun ja Aomame on arkisin liikunnanohjaaja, mutta murhaa väkivaltaisia miehiä sivutyönään. Murakamille ominaisesti kirjassa tapahtuu epätodellisia ja todella kummallisia asioita, jotka kuitenkin luettuna ja osana tarinaa tuntuvat lukuhetkellä täysin normaaleilta. Todellisuuden ja mielikuvituksen raja on monessa kohtaa häilyvä. Kirjassa tapahtuu paljon ja sekä Tengo että Aomame joutuvat punnitsemaan tekojaan usein; ovatko ne oikein vai väärin. Kirja on osittain hieman sekava ja aika moni asia jää lukijan arvailun varaan; ehkä se on Murakamille ominainen piirre, josta pidän. Ei turhia selittelyitä, varsinkaan silloin, kun kirjassa tapahtuu jotain outoa.

1Q84 on ehdottomasti yksi viime vuoden parhaista lukukokemuksista. Tämä ja Tikli ovat varmasti viime vuodelta parhaiten mieleen jäävät kirjat – kumpikin pitkiä ja sellaisia, että kun niissä pääsee vauhtiin, ei kirjaa tee mieli laskea kädestä. En ole vielä lukenut yhtäkään huonoa Murakamia ja vähän jännittää, koska petyn ensimmäisen kerran – siitä puheen ollen, kannattaako skipata kolmas osa suosiolla? En ole kuullut siitä lainkaan kehuja. 

Anthony Doerr – Kaikki se valo jota emme näe

Tämä kirja on mulla vielä kesken, mutta aloittaessani tämän kotiinpaluumatkalla reissussa, luin miltei puolet kirjasta samalla istumalla. Kerronta tempaa samantien mukaansa ja tämä tekee mieli ahmia – mikä on aika poikkeuksellista, kun kyseessä on historiallinen sota-aikaan sijoittuva romaani, joka ei ehkä tuon kuvauksen perusteella sytytä välittömästi. Kuten sanoin, olen vasta puolessa välissä, mutta oli pakko suositella tätä jo nyt, sillä kokemukseni mukaan tässä on täydellinen kirja pitkille lennoille! 

Kirja kertoo tarinaa sodasta, rakkaudesta ja salaperäisestä jalokivestä (Maj, olisko tää sun juttu, hmm?) kahden lapsen silmin. Tarinat kulkevat ainakin alun erillään toisistaan ja joskus tällaisten kertomusten seuraaminen on raskasta, mutta tässä kirjassa ei, sillä kumpikin tarina on omalla tavallaan kiinnostava (+ usein mulle käy kirjoja lukiessa niin, että samaistun vain toiseen rinnakkain kerrotuista tarinoista ja haluaisin skipata kaikki muut kohdat kirjasta, mutta tämän kohdalla niin ei ole, hahaha). Hitsit, en malttaisi odottaa että mulla olisi aikaa istahtaa sohvalle pariksi tunniksi lukemaan, sillä luulen että loppupuolisko ahmaisee sekin mukaansa.

Olen joskus lukenut tästä jonkin arvostelun ja muistelen, että siinä kehuttiin erityisesti kirjan loppuosaa; eli mulla saattaa olla vielä paras osuus edessä. Vai mitäs sanotte?

Olivatko vinkkaukset tällä kertaa tuttuja? Kuulen mieluusti teidän kokemuksia jos olivat! 

Lisää luettavaa:

tiistai

17

tammikuu 2017

4

COMMENTS

Kauniit kotimaiset PURA-neuleet

Written by , Posted in Muoti

Vitsit mikä viikonloppu takana – pääosin pelkästään ihana. Olin käymässä Tampereella, sillä siskoni poikaystävineen palasi takaisin Suomeen vaihdosta ja halusin viettää aikaa heidän kanssaan. Pääsin samalla näkemään läheisimmät sukulaiseni, viettämään vietnamilaisia kesärullakemuja ja juhlistamaan omia synttäreitänikin. Vaan enpä arvannut missä merkeissä viikonloppu päättyy, mutta siitä lisää toinen kerta, nyt kivoja juttuja. 

Sain synttärilahjaksi ihanan villaneuleen Putiikki Rannalla -myymälöiden omasta PURA-mallistosta. Merkin neuleet ovat 100% villaa ja ne valmistetaan Tampereella ja lähikunnissa, varsinaista lähimuotia siis. Neule pääsi samantien käyttöön viime sunnuntaina kun olin treffaamassa Maj:ta keskustassa synttäriteen merkeissä. 

ida365 PURA villapaitaTämä Puran Warm-niminen neule on mielestäni tosi kaunista neulosta ja tykkään villapaidan mallista kaula-aukkoa myöten. Tätä beigeä villapaitaa on olemassa sekä tällaisena normaalimittaisena että pidempänä neulemekkona – tai ainakin uskon, että tuota pitkää villapaitaa voisi pitää myös mekkona.

kotimainen villapaita, PURA

Suomalainen villapaita, PURAvillapaita – PURA, farkut – Bik Bok, nahkalaukku – & Other Stories 

Villapaidat, varsinkin 100% villaiset, ovat yleensä melko hintavia merkistä riippumatta. Olen tänä vuonna ostanut yhden uuden villapaidan ennen tätä ja se maksoi 120 € – ja on jo nyt aika nukkaantunut, mutta neule ei olekaan 100% villaa vaan siinä on myös muita materiaaleja, jotka tekevät neuloksesta helpommin nyppääntyvän. Siihen verrattuna nämä kotimaiset PURA-neuleet ovat todella kohtuuhintaisia; lyhyempi neule maksaa 139 € ja pitkä 159 € – ja ovat täyttä villaa ja vielä kotimaisia. Miten en tiennyt tästä merkistä aiemmin?! Jos olisin, olisi tuo aiemmin ostamani neule ehkä jäänyt ostamatta… 

Puran mallistosta löytyy myös muita kivoja villapaitoja: tämä pitkä pooloneule on ihana, samoin tämä lyhyt harmaa neule. Tämä iso kaulaliinakin on nätti! 

Putiikki Rannalla - PURA

PURA neule

PURA villapaitaMulla on sellainen fiilis, että tulen käyttämään tätä villapaitaa paljon. Se on reilu, muttei liian – ja just sopivan lämmin. Villa ei kutita iholla ja sävy on kauniin luonnollinen. Tamperelaiset, kantsii käydä visiitillä Putiikki Rannalla -myymälöissä ja muut, kurkatkaa verkkokauppa. x

Lisää luettavaa:

maanantai

16

tammikuu 2017

8

COMMENTS

Vatsaystävällinen leipä

Written by , Posted in Ruoka

* Yhteistyössä Fazer & Asennemedia

En tiedä olenko koskaan kertonut, mutta minä rakastan leipää.

Hyvää, vastapaistettua leipää. Patonkia piknikillä, tuoretta ruisleipää, jyväleipiä, siemennäkkäriä. Kun menen kylään vanhempieni luokse, hartain toiveeni ruuan suhteen on, että äiti on valmistanut herkullista pataleipäänsä. Jos ostan kotiin tuoretta leipää, saatan syödä kokonaisen leivän päivässä. Yksin. Ihan helposti vieläpä! Voilla jos leipä on tuoretta, pestolla tai hummuksella ja avokadolla muuten vaan. 

Yksi pieni juttu vain – vatsani ei rakasta vaaleaa leipää. Eikä ruisleipää, jossa on vehnää. Siksi en ole aikoihin ostanut kotiin leipää. 

Vaalea leipä, eli vehnäleipä ei sovi mulle yhtään. Vehnä on kaikista pahin ja koska vehnää on tosi monessa sellaisessakin leivässä, jota ensivilkaisulla luulisi esim. 100% ruisleiväksi, olen vain yksinkertaisesti vältellyt leipäosastoa ja tyytynyt näkkileipään. Joskus harvoin olen leiponut leipää itse speltistä tai kaurasta, mutta ruisleivän tekoa en edes uskalla kokeilla itse. Silloin tällöin olen tehnyt hyviä löytöjä kaupasta tai leipomosta ja löytänyt puhdasta ruisleipää, mutta useimmiten olen ollut kauppareissulla liian laiska lukemaan jokaisen leivän pakkausselostetta, jos mitään tutunnäköistä leipää ei ole näkynyt hyllyssä. Leipäosaston sivuuttaminen on ollut helpompaa. 

Nyt leipähyllyn koluaminen on onneksi helpottunut huomattavasti! Fazer lanseerasi jokin aika sitten kolme vatsaystävällistä leipää: vehnättömän ruisleivän, 100% kauraleivän, ja gluteenittoman leivän. Jihuuuu! Kelpuutan uutuudet osaksi ruokavaliotani, sillä ainesosalistat ovat selkeät ja lyhyehköt. Olen ostanut kotiin jo kahdesti sekä ruis- että kauraleipää ja voin suositella molempia lämpimästi. Pakkauskootkin ovat järkevät yhden hengen taloudelle.

Mikä näistä leivistä sitten tekee vatsaystävällisiä? 

Sekä 100% kauraleipä, että vatsaystävällinen ruisleipä ovat molemmat hyviä kuidun lähteitä. Kummassakaan leivässä ei ole yhtään vehnää, mutta sen sijaan kummastakin löytyy siemeniä, mm! Leivissä ei myöskään ole lisättyä sokeria ja jodioitua suolaa on käytetty kohtuudella.

Vatsaystävällisen ruisleivän taikinajuuressa on luontaisesti maitohappobakteereita, jotka tekevät hyvää vatsalle ja suolistolle ja ne myös pilkkovat FODMAP-hiilihydraatteja taikinajuuresta. Kannattaa lukea lisää innovaatiosta täältämutta lyhyesti kerrottuna FODMAP-hiilarit ovat sellaisia kasviperäisiä hiilihydraatteja, jotka sulavat hitaasti ja aiheuttavat herkkävatsaisille ikäviä oireita; turvotusta, ilmavaivoja ja kipuja. Näitä FODMAP-hiilihydraatteja on mm. viljatuotteissa, palkokasveissa, sipuleissa ja kaaleissa. Näissä vatsaystävällisissä leivissä FODMAP-hiilihydraatteja on vähemmän, kuin muissa leivissä. 

En ole huomannut, että muut ruoka-aineet aiheuttaisivat minulle niin säännönmukaisesti turvotusta, kuin vehnä. Se on mulle kaikista pahin. Herkkävatsaisimmille tekee varmasti hyvää jättää kaikki FODMAP-hiilarit hetkeksi vähemmälle ja sitten lisätä niitä varovasti takaisin ruokavalioon ja tarkkailla mitkä sopivat itselle ja mitkä eivät. Huomaan heti esim. reissussa, jos syön tavallista enemmän vehnätuotteita, mutta onneksi minun ei tarvitse vältellä muita FODMAP-hiilareita. Oletteko te huomanneet, että FODMAP-hiilarit vaikuttavat teihin negatiivisesti? 

Kuten totesin, niin kelpuutan nämä ostoskoriini ja lautaselleni hyvillä mielin. Omasta lähikaupasta näitä ei vielä löydy, mutta aion toivoa näitä hyllyyn, sillä lähikauppani reagoi kivasti tuotetoiveisiin. Isoissa marketeissa näitä sen sijaan on ollut aina – elleivät ole olleet loppuunmyytyjä. 

Välillä on kiva syödä tuoretta leipää pestolla ja avokadolla mutta aika usein olen tehnyt lämpimiä voileipiä iltaruuaksi. Niihin saa kätevästi ujutettua kaikki jääkaapin jämät sienistä paprikaan, sipuleihin ja juustonkannikoihin. Vähän ketsuppia pohjalle, mausteita päälle ja voilà! Mulla ei ole leivänpaahdinta, mutta jos olisi, niin olen varma että paahtaisin nämä aina. Hitsit, olen aina ajatellut etten viitsi ostaa leivänpaahdinta kun en juuri syö leipää, mutta mitä jos nyt alankin syödä paljon enemmän, voisinko siten perustella paahtimen itselleni…? 

kuvat: 1-4, 7 & 8 Janne Simojoki

Olen vältellyt leipää ja muita vehnätuotteita viime vuosina niin paljon, että välillä on ollut helpompi sanoa olevansa gluteeniton sellaisessa tilanteessa, jossa ei halua syödä vehnää eikä ole voinut olla varma käytetyistä viljoista. Tykkään kuitenkin ihan älyttömästi esim. speltillä leivotusta piirakkapohjasta, kaurapuurosta ja ruisleivästä, joten on ihanaa, että Fazer on tuonut markkinoille vehnättömiä leipiä, joiden suhteen ei tarvitse arvailla. Oletteko te testanneet Fazerin vatsaystävällisiä leipiä? 

Lisää luettavaa: