365 days with Ida

Tyylipohdintaa, luonnonkosmetiikkaa, musiikkilöytöjä, herkullista ruokaa & Helsinki-vinkkejä!

torstai

5

toukokuu 2016

0

COMMENTS

Täällä taas

Written by , Posted in Muoti

Sain eilen kommentin, joka pyöri mielessäni koko päivän – ja pyörii vieläkin.

”Ida moi! Kunpa kirjoittaisit muustakin kuin uusista tuotelöydöistä. Ymmärrän että se on osa työtäsi mutta tuntuu kuin olisit kadonnut kaiken tämän alle. Kaipaan sua. Tuu takasin!” 

Huh, mustakin tuntuu että oon kadonnut kaiken alle. On ollut niin paljon kaikkea uutta ja jännää, että on ollut vaikea karsia mistään. Ei ole huvittanut kieltäytyä mistään menosta kuin pakon edessä ja siltikään en ole ehtinyt vastailla kaikkiin ystävien lähettämiin viesteihin. Tykkään kyllä pienestä kiireen tunnusta, mutta kun sanon, että tämä kevät on ollut kiireisin ikinä, tarkoitan sitä todella. Tuntuu, etten ole yksin, moni läheinen on huokaisten kertonut samaa. Oletteko tekin olleet kiireisiä?

Näin tänään hyvää ystävääni ja päivittelimme, miten tuntuu siltä, ettei ole oikein ehtinyt olla läsnä itselleen. Ei ole ehtinyt vain olla; siitä syystä esim. kotityöt, jotka ovat lopulta aika terapeuttisia, ovat lykkääntyneet mulla monia päiviä. Toinen kaverini päivitteli, että hänellä oli vappuna eka vapaapäivä kokonaiseen kuukauteen ja havahduin pohtimaan, että koskahan mä olen viimeksi pitänyt kokonaisen vapaapäivän? Tätä aikaa leimaa kiire ja monen asian hoitaminen samanaikaisesti, mutta oman hyvinvoinnin kannalta pitäisi välillä pystyä irtautumaan. Vaikka en enää ole täyspäiväinen yrittäjä, on yrittäjämäinen asenne lujassa. Ja hyvä niin, mutta välillä pitäisi varmaan muistaa hellittää. Onneksi lauantai on pyhitetty minilomalle ja huomennakin on töiden jälkeen silkkaa herkuttelua tiedossa. 

Tuon kommentin myötä tajusin itsekin, miten etäinen olen viime viikot ollut blogissa. En ole ehtinyt kirjoittaa ajatuksella, joten on ollut helpompaa postailla lempparituotteista, rafloista ja musiikkilöydöistä. Niiden kohdalla ei tarvitse mennä niin syvälle itseensä ja pohtia mitä mulle kuuluu.

Ja samalla tiedän, miten hyvää kirjoittaminen mulle tekee. Harmittelin tänään myös sitä, etten vuosiin ole kirjoittanut livejournaliin – sinne kirjoitti aivan eri tavalla mitä kymmenien tuhansien lukijoiden blogiin, vaikkei silloinkaan kirjoittanut vain itselleen. En ole aikoihin ehtinyt kirjoittaa päiväkirjaakaan ja tiedän, että mun kirjoitusvuoro kirjekaverille on kestänyt varmaan kolme kuukautta. Sitä ei välillä kiireen keskellä tajua, mille asioille kannattaisi järjestää aikaa. Vaikka kirjeiden kirjoittaminen ei varsinaisesti veisi mitään konkreettista eteenpäin, se pitää mun ajatukset selvinä ja usein hoksaan kirjoittaessa asioita eri tavalla kuin vain pohtiessa itsekseni. 

On hassua että kiire on niin negatiiviselta kuulostava asia, vaikka tässäkin tapauksessa kiire on ollut pelkästään kivoista asioista koostuvaa. Joku juttu vaan kärsii, kun on liian kiirus, ja tässä tapauksessa se on tainnut olla itsetutkiskelu ja sitä kautta blogin henkilökohtaisuus. Sellaista se kai välillä on – olisi tavallaan aikamoinen saavutus, jos olisin nämä yhdeksän blogivuotta onnistunut olemaan kuukaudesta toiseen aina yhtä läsnä. Mutta on ihan parasta, että jollekin sillä on väliä. Kivaa, että huikkailette välillä perään. :-* 

kuvat: Nina / Tunnetila

keskiviikko

4

toukokuu 2016

8

COMMENTS

Asteittain ruskettava kasvovesi / Eco by Sonya

Written by , Posted in Kauneus, Luonnonkosmetiikka

Eco by Sonyan luonnolliset itseruskettavat tulivat tutuiksi viime vuonna ja kuten aiemmin kirjoitin, olen tykännyt niistä todella paljon! Olen käyttänyt Invisible Tania* pari kertaa kalpeisiin jalkoihini, jotta voin ennen hamekelejä testata, montako kerrosta uskallan levittää sitten kun ulkona todella pärjää paljain säärin. Invisble Tan antaa jo yhdellä levityskerralla selkeän ja tasaisen rusketuksen, joka on mielestäni jopa jokseenkin luonnollisempi mitä kerrostettavalla, asteittain päivettävällä Winter Skin* -voiteella. Ehkä se johtuu siitä, että Invisible Tanissa on sen verran voimakas lopputulos, että se ei näytä epätasaiselta ja epäluonnolliselta, vaan oikeasti ruskettuneelta? Winter Skin on takuulla varma valinta kelle tahansa, mutta näköjään Invisible Tan sopii loistavasti myös meille vaaleille, kunhan edellisenä iltana kuorii jalat huolella ja sitten kosteuttaa ne, jottei rusketus tartu kuiviin kohtiin. 

Eco by Sonyan tuotekavalkaadi on laajentunut ja valikoimissa on nykyisin superkätevä asteittain päivettävä kasvovesi! Ihan loistotuote! 

Tilasin tämän testiin Biodellyltä*. Tuotetta myy myös Jolie *, kummassakin paikassa hinta on 42€. Kasvoveteen kostutetulla vanulapulla pyyhitään huolellisesti koko kasvot ja kaula sekä dekoltee-alue. Yksi kostutettu lappu riitti koko kasvojen läpi käymiseen, joten arvelen tuotteen olevan melko riittoisa. 

Aloitin kasvojen läpikäymisen otsasta ja pyyhin huolellisesti erityisesti hiusrajasta ja kävin korvatkin läpi kevyesti. Päivetys alkaa kehittyä kahdeksan tunnin aikana, joten tuote on täydellinen käytettäväksi illalla ennen nukkumaanmenoa. Kasvovesi ei tuki ihoa ja sopii erityisen hyvin epäpuhtaalle iholle, sillä pääraaka-aineena on kosteuttava ja rauhoittava aloe vera -mehu sekä kosteuttava glyseriini. Kun kasvovesi on kuivahtanut, kannattaa kasvoille lisätä ihan normaalisti yövoide tai öljy yön ajaksi. 

Aamulla mua katsoi peilistä luonnolliset, mutta selkeästi päivettyneet kasvot. Veikkaan tämän olevan täydellinen tuote luonnollisen rusketuksen pidentämiseen ja toisaalta meille kalpeakasvoisille antamaan kevyttä päivetystä. Vaikka Eco by Sonyan tuotesarja on kokonaisuudessaankin huikean hyvä, on tämä ehdottomasti paras ikinä kokeilemani itseruskettava! Tuotetta suositellaan levitettäväksi 2-3 kertaa viikossa, mutta veikkaan että itselleni sopiva tahti on 1-2 kertaa viikossa, jotta lopputulos pysyy tarpeeksi luonnollisena. 

Eco by Sonyan tuotteita myy kaksi lemppariani, Biodelly* ja Jolie* ja Tampereelle Keidas by Lumo

tiistai

3

toukokuu 2016

24

COMMENTS

Vegaaniset jäätelöt ja pohdintoja maidottomuudesta

Written by , Posted in Ruoka

Olin nuorempana kaksi kesää töissä Särkänniemessä; lempparityöpisteeni oli jätskikioski. Voitte ehkä arvata, että noina kesinä jäätelöä tuli syötyä kyllästymiseen asti ja vaikka jätski oli ennen mun lemppariherkku, ei se moniin vuosiin ole maistunut enää niin hyvältä. Silloin tällöin tekee mieli Kolmen kaverin mustikka-kardemummaa tai Jymyn luomupuolukkaa tai lakritsia, mutta aika harvoin enää ostan itse jäätelöä saati valitsen jälkkäriksi. Osasyynä myös viimeisen vuoden aikana roimasti vähentynyt maitotuotteiden käyttö, jonka olen huomannut vaikuttavan omaan terveyteeni aika radikaalisti – tai niin ainakin uskon. 

Olin ennen se tyyppi, joka sairasti vähän väliä kaikenmaailman flunssia ja köhiä, enkä tajunnut mistä se johtui. Nukuin hyvin, liikuin tarpeeksi, söin terveellisesti ja käytin alkoholia kohtuudella. Stressin määrä vaihteli, mutta sekään ei tuntunut syyltä jatkuvaan sairasteluun. Söin tärkeitä vitamiineja (d3-vitamiini, sinkki) ja kävin juttelemassa aiheesta lääkärinkin kanssa, mutta en saanut koskaan vastauksia mihinkään, sillä verikokeista ei selvinnyt mitään poikkeavaa ja lääkäri suhtautui huoleeni vähätellen, eikä oikein vastaillut kysymyksiini – totesi vain, että tuskin sairasteluni syy ainakaan syöpä on :D Noh jep, sitä en ainakaan pelännyt, että kiitos nyt kovasti.

Nyt en ole ollut kipeänä tai vuoteen omana yli puoleen vuoteen ja se jos mikä on pitkä aika minulle! Etenkin kun kolleegat, perheenjäsenet ja ystävät ovat kaikki sairastaneet tuona aikana ja olen ollut aivan varma, että saan taudin itsekin. Mutta ei, olen pysynyt terveenä vaikka flunssa on välillä yrittänytkin iskeä. 

Olen miettinyt, että teenkö jotain toisin kuin reilu puoli vuotta sitten, mistä tämä selkeästi vähentynyt sairastelu voisi johtua? Elämäni ei ole kokenut hulluja muutoksia mutta yhden asian olen tehnyt; olen vähentänyt maidon käyttöä tosi paljon. Vielä reilu vuosi sitten lorautin tavallista luomumaitoa joka aamu kahviini ja aamupuurooni. Ruokailutottumukseni eivät ole muuttuneet sen kummallisemmin, mutta olen myös vähän huomaamattanikin syönyt vegaanisemmin mitä koskaan aiemmin; etenkin Helsingissä vaihtoehtoja on runsaasti ihan tavallisessa lounasbuffetissakin. Syön yhä juustoja enkä ole kovin tarkka siitä, onko ruuassa käytetty esim. kermaa tai voita, mutta tavallinen maito sellaisenaan ällöttää. Jugurttia ei ole tullut ostettua enää aikoihin. Hassua että heräsin tähän ajatukseen vasta nyt – voiko maidon jättäminen todella olla syy sairastelujen vähentymiseen? Maito itsessään tuskin on syy mihinkään, mutta voisiko maidon litkiminen esim. ylläpitää matala-asteisia tulehdustiloja? Voisiko tämä vaikuttaa sairasteluun? Tästä aiheesta riittäisi kirjoitettavaa, mutta se ei ollut pääpointtini nyt. Pääpointtini on hehkuttaa aivan hullun herkullisia vegaanisia Professor Grunschnabel -jäätelöitä! 

Nämä vegaaniset ja ennen kaikkea superherkulliset jätskit olivat meillä maistatuksessa Sugarin toimittajille suunnatussa pressipäivässä. Saivat osakseen ihastuneita huokailuja ja kehuja. Professor Grunschnabelin jäätelöitä myy Vegakauppa (Helsinki, Turku ja Tampere) ja valikoimiin kuuluu sekä kookospohjaisia kermaisia jätskejä sekä kevyempiä hedelmäpohjaisia sorbetteja. Kolme suosikkiani kuvissa: mausteinen Indian Winter, kookoksinen Snow White ja Reinette d’Or Amandes -omenasorbetti mantelilla. Raaka-ainelistat ovat selkeitä ja ymmärrettäviä. Jätskit saavat makeutuksensa aidosta sokerista, joten liian terveellisestä herkusta ei ole kysymys ;-) 

Oletteko jo ehtineet maistaa?! Jos tykkäätte erikoisemmista mauista niin Indian Winter on älyttömän koukuttava; siinä on kookosta, inkivääriä, kardemummaa, neilikkaa, muskottia & korianteria. Huh miten herkullinen kombo! Snow White on kermaisen vaniljajätskin ystävälle; siinä on kookoksen lisäksi reilusti bourbon-vaniljaa. Omena-manteli-sorbetti on kevyemmän jälkkärin ystävälle ja valikoimaan kuuluvat suklaa (jossa myös aavistus appelsiinia!) ja kahvi (kardemummalla, vaniljalla ja kookoksella) täyteläisen jätskin ystäville. Musta on mahtavaa, että vegaanisten tuotteiden valikoima kasvaa jatkuvasti ja että vegaaniseen tuotteeseen voi päätyä ihan makusyistäkin, eikä pelkästään arvomaailman takia.