Vuoden viimeisiä viedään. Tosi pitkästä aikaa uusi vuosi tuntuu mulle jotenkin konkreettiselta; uudelta alulta. Puhtaalta. Toivon ensi vuodesta kevyempää, seikkailuntäyteistä, kutkuttavaa ja kunnianhimoista. Ihan hulluna rakkautta ja ystäviä. Uusia juttuja.

Loppumaisillaan oleva vuosi on ollut kuluttava ja silmiä avaava. Ehkä vaikein ja opettavaisin tähän astisista – sitä on aika hukassa kun huomaa ettei asiat olekaan niin kuin luuli ja halusi uskoa. Pelottavaa ja murskaavaa, mutta lopulta helpottavaa. Melkoista myrskyä ja vihdoin myös sitä kauan kaivattua tyyneyttä. Isot muutokset pistää pakostakin miettimään omaa elämää ihan uusiksi – ja se jos mikä vissiin tuli tarpeeseen.

Naurattaa, että pienet asiat tuntuu nykyisin niin helpolta. Kai sitä oikeasti tarvitsee välillä jotain perspektiiviä. En ole ihan hukassa jos en tiedä mitä tuleman pitää, sillä tiedän miltä tuntuu kun kaikki tuttu muuttuu yhtäkkiä vieraaksi. Kun huomaa jonkun ajan päästä olevansa yhä elossa, hoksaa, ettei ehkä pitäisi pelätä ja jännittää niin paljon.

Melkoinen vuosi tosiaan, mutta kaikessa kauheudessaankin tärkeä. Tai ehkä juuri siksi. Välillä on tuntunut ihan hiton epäreilulta, välillä on tanssittu voitontansseja ja riemuittu. Tuntui hyvältä huomata, että muutkin pohtivat samoja asioita. Ja nauratti, tämä postaus luonnoksissa valmiina, että Eeva puki monet mun ajatukset paljon kauniimmin sanoiksi mitä itse osasin.

Olen kotiutunut ihan superhyvin mun uuteen kotiin. Täällä on niin oikeat feng shuit. Oman pesän rakentaminen on myös ihan äärettömän terapeuttista, on ollut ihanaa tehdä tätä kämppää itselle. Oon niin kiitollinen kaikesta avusta mitä tän kanssa oon saanut ja huh, kaikista mun upeista ystävistä ja läheisistä. Mulla on huikean inspiroivia ja siistejä tyyppejä mun elämässä. Se vaan korostuu entisestään, kun huomaa, millaisia ihmisiä on erehtynyt pitämään kavereinaan. Kun pari hassua on kadonnut elämästä, on tilalle tullut useampi upea lisää. Ehkä myös siksi on helppo luottaa mun lempparielämänohjeeseen ”asioilla on tapana järjestyä”. Koska niin se tuntuu olevan. 

Harmittaa etten enää vuosiin ole kirjoittanut päiväkirjaa. Voisi elvyttää sen tavan ensi vuonna. Ja käydä joogassa useammin, siitä tulee niin hyvä fiilis. Ja lähteä mukaan kaikkiin niihin juttuihin jotka jännittävät hyvällä tapaa. Ja tajuta nopeammin milloin liikaa on liikaa. Ja ottaa valokuvan jokaisesta tärkeästä tyypistä, vaikka tiedättehän, tärkeimpinä hetkinä ei useinkaan mieti kameraa. Haluan matkustaa johonkin uuteen paikkaan ja oppia uusia asioita. Tanssia yhtä huolettomasti mitä tänä kesänä ja uskaltaa luottaa. Jep, ihan perusjuttuja. Tulkoon vuodesta 2015 jotain ihan superhienoa. (ﾉ◕ヮ◕)ﾉ*:・ﾟ✧