Kun sain uuden työpaikan tammikuun lopussa, tajusin, että uusi koti toisesta kaupungista olisi löydettävä mahdollisimman pian, sillä työt alkoivat käytännössä heti. Ehdin yöpyä pari yötä kavereiden ja sukulaisten luona Helsingissä ja reissata parina iltana Tampereelle silloiseen kotiini, mutta tämä nykyinen kotini löytyi onneksi nopeasti. Ennen tämän löytymistä ehdin käydä useassa näytössä, mutta mikään ei napannut, osa näytti livenä ihan eriltä mitä kuvissa esim. siisteyden puolesta ja pari kämppää meni juuri ennen sovittua näyttöä jollekin toiselle kotia etsivälle. Yhteen unelmakämppään Punavuoressa oli juuri alkamassa vähintään 9kk julkisivuremontti – vuokranvälittäjä ei edes kertonut tätä faktaa minulle, vaan se selvisi, kun luin taloyhtiön papereita ja otin isännöitsijään yhteyttä. Onneksi otin, muuten todennäköisesti asuisin siellä ja minulla tuskin olisi säännöllisesti päivittyvää blogia, sillä huputetussa yksiössä kuvaaminen on ihan mahdotonta.
Tämä koti löytyi Facebookin Vuokra-asunnot Helsinki -ryhmästä (suosittelen lämmöllä kotia etsiville tai omaansa eteenpäin vuokraaville). Kauniista asunnosta oli minun lisäkseni kiinnostunut monta kymmentä muutakin, mutta mulla kävi mieletön tuuri; vuokraaja sattui tunnistamaan sukunimeni. Hän on nimittäin ollut serkkuni kanssa samalla luokalla ala-asteikäisenä ja totesi, että olisi helpottavaa vuokrata kämppä edes jollain tapaa ”tutulle” ihmiselle. En tiedä uteliko vuokranantajani mitään minusta serkuiltani, mutta olisi ollut helppo selvittää sitä kautta olenko luotettava, maksukykyinen tai ylipäätään kiva vuokralainen.
Sovittiin näyttö ja jo oikeastaan ennen asunnon katsomista mulle luvattiin, että saan vuokrata asunnon, jos haluan. Innoissani peruin toisen sovitun näytön, jotta pääsisin katsomaan asuntoa ekan työviikkoni jälkeen. Paikan päällä selvisi, että yksi kolmesta asuntoani vuokranneista oli näyttänyt kämppää jollekin toiselle, ja tällä toisella olisi seuraavaan aamuun asti aikaa päättää, ottaako hän kämpän vai ei – jos ei, saisin tämän. Lähdin pitkän päivän jälkeen Tampereelle itku kurkussa ja olin varma etten saisi asuntoa. Taisin oikeasti purskahtaa itkuun soitellessani junasta isälle.
Edellisen illan alakulo vaihtui aamulla riemuun, kun sain viestin, että kämppä on mun, jos haluan.
Tämä asunto on suloinen ja valoisa; reilu 30 neliötä ja kaksi isoa ikkunaa keittiö-olohuoneeseen. Makuuhuone on suloinen pikkusoppi; sinne mahtuu ainoastaan sänky ja yövalo sekä peiliovin makuutilasta erotettu vaatehuone. Makuuhuoneessa on vino katto ja se on ilmeisesti ollut aiemmin varastotila, josta on puhkaistu ovi mun asuntoni puolelle. Mietin ensin, onko ikkunattomassa makkarissa ahdistava nukkua, mutta se on osoittautunut mitä toimivimmaksi ratkaisuksi! En herää aikaisin nousevaan aurinkoon ja makuuhuoneessa ei ole unta häiritseviä asioita, kuten tietokonetta.
Kuten blogikuvista on varmasti voinut päätellä, rakastan näitä leveitä ikkunalautoja. Tykkään parkettilattiasta ja valkoisista seinistä, vasta remontoidusta kylppäristä ja siitä, että keittiössä on astianpesukone. Keittiön kaapit eivät olisi oma ykkösvalintani ja ihmettelen joitain viimeistelemättömiä yksityiskohtia, mutta se kuuluu vuokra-asumisen luonteeseen. Nyt ekojen lämpimien kesäpäivien jälkeen huomaan, että täällä on aika kylmä. Vaikka täällä on valoisaa, ei aurinko paista kohtisuoraan kämppää lämmittäen; mikä on toisaalta aika hyvä juttu, mutta hippasen viluisaa täällä kyllä on. Villasukat jalassa siis kesät talvet.
Mun ei lopulta tarvinnut luopua muutossa kuin parista tuolista – ne taitavat odottaa kesäjuhlia vanhempien autotallissa – ja työpöydästäni, joka ei olisi mitenkään mahtunut tänne. Edes sohvasta ei tarvinnut luopua, kun se tuon makkarisopen ansiosta mahtuu tähän yksiöön.
Mitään uutta en ole tänne ostanut, mutta sain Samsungilta testiin uuden R5 360-kaiuttimen. Se sopii täydellisesti tämmöiseen yksiöön, jossa musiikki saa kuulua kerralla joka nurkassa, mutta koneen kaiuttimilta musiikki ei pääse täysin oikeuksiinsa. Kaiuttimeen voi yhdistää bluetoothilla tietokoneen tai puhelimen jolloin musiikkia voi kätevästi kuunnella esim. Spotifystä. Tätä varten tarvitsee vain ladata Multiroom-app. Kaiutin on kaunis ja yksinkertainen ja äänentoisto todella laadukas.
Haluaisin jossain vaiheessa valkoisen keittiönpöydän, en oikein tiedä miksi joskus valitsin mustan, vaikka tavallaan tykkäänkin siitä kyllä. Olen vaan kyllästynyt siihen eikä tummat kalusteet ole parhaimmillaan pienissä tiloissa. Viimeisimmässä kodissani Tampereella musta pöytä toimi hyvin, sillä se oli ruokapöytänä olohuoneessa ja keittiössä oli pienempi ja vaaleampi pöytä. Pöytäasialle en tosin ole sunnitellut tekeväni mitään, sen ehtii sitten joskus myöhemmin miettiä.
Tuntuu helpottavalta, että omistan just nyt ne kalusteet, joilla pärjään just nyt. Ja että ne ovat tosiaan sen verran kivat, että ne mielellään muuttaakin kodista toiseen. Pienillä jutuilla saa muutettua paljon tilan tuntua ja siksi ainoa asia, mitä olen sisutuksen suhteen viime aikoina pähkäillyt, on uudet sohvatyynyt. Yksiö on kuitenkin sen verran pieni, että nykyiset kirjavat sohvatyynyt tuntuvat aavistuksen levottomilta ja tekisi mieli hommata yksiväriset tyynynpäälliset.
On muuten aika ihanaa huomata, miten nopeasti uusi paikka voi alkaa tuntua kodilta. Täällä oleminen tuntui vieraalta oikeastaan vain ekan viikon ajan; silloin suurin osa mun tavaroista oli vielä Tampereella, täällä oli vain kahvinkeitin ja sänky, ei juuri muuta. Sen jälkeen tämä on tuntunut kodilta.
