* Yhteistyössä Asennemedia & If

No, miten offline-aika-unikokeilu on mennyt? Tiedän, että osa teistä lähti mukaan haasteeseen, oletteko yhä mukana?

Mun ensimmäinen viikko meni täydellisesti; oli aika työntäyteinen viikko enkä ollut sopinut illoiksi myöhäisiä menoja, joten napsautin puhelimen tunnollisesti ”älä häiritse” -tilaan klo 22 enkä vilkaissutkaan näyttöä ennen kuin aamulla puhelimen herättäessä. Viikko sujui huomattavasti kevyemmin kuin olin etukäteen ajatellut. Viime viikonloppuna olin yhden yön vanhemmillani, jolloin äiti huomautti kellon olevan kymmenen kun en sitä itse hoksannut; ja niin puhelin siirtyi yöpöydälle loppuillaksi ja yöksi. Lauantaina olin viettämässä iltaa ystävieni kanssa Tampereella ja mietin etukäteen, että nytkö tämä lakko sitten menee pilalle, mutta eheei! Onnistuin pitämään puhelimen laukussa koko illan ja aloitinpa lakonkin huomaamattani ennen kymmentä. Kun ilta on hauska, ei puhelinta tarvitsekaan mihinkään, ainakaan vanhassa kotikaupungissa jossa ei tarvitse katsoa karttoja tai aikatauluja puhelimesta.

Tämäkin viikko alkoi mainiosti; puhelin kiinni klo 22 ja pian sen jälkeen sänkyyn lukemaan kirjaa ja nukkumaan. Tiistaina kuitenkin alkoi pieni alamäki; olin niin myöhään kotona, että oli pakko tehdä töitä vielä offline-ajankin jälkeen – puhelin meni kiinni kymmeneltä, mutta taisin muistaa laittaa herätykset päälle vasta yhdentoista aikaan kun sain työt valmiiksi ja koneen kiinni. Ärsytti. Keskiviikkona olin keikalla, mutta puhelin pysyi illan laukussa kahta keikkakuvaa lukuunottamatta. Torstai meni ongelmitta, mutta perjantai-iltana tekstailin myöhään kaverin kanssa – tosin en pidä viikonlopun offline-ajasta luistamista henkilökohtaisesti yhtä pahana, kuin arkena. Viikonloppuna sitä menee muutenkin nukkumaan myöhemmin kuin arkena, joten siniselle valolle altistuminen aavistuksen myöhempään ei ole yhtä paha. Eilen offline-aikaan siirtyminen oli tosi iisiä, koska tiesin, että tänään olisi tavallista aikaisempi herätys.

Olen ollut innoissani tästä haasteesta; luulin, että tästä tulisi tosi vaikeaa ja epämukavaa, mutta eka viikko sujui niin hyvin, että olen suorastaan ylpeä itsestäni! :-D Puhelimesta luopuminen ei tuntunutkaan pahalta, suurin haaste on päivien aikatauluttaminen niin, että ehdin tehdä kaikki työt ennen klo 22. Se ei tavallisena päivänä ole mikään ongelma, mutta joskus hommat kasaantuu edelliselle illalle tai illoiksi sovitut ohjelmat muuttavat kuviot. Lisäksi tällainen sosiaalinen paine tekee haasteen toteutumisesta helppoa, olisi liian helppoa jäädä kiinni fuskaamisesta.

Alussa tapahtui hassu juttu: kun haastetta oli kulunut pari päivää ja olin nukkunut parina yönä makeat yöunet, näytin tavallista väsyneemmältä! En tajua, ei mitään logiikkaa. Onnekseni Jenni snäppäsi samoista fiiliksistä. Nyt kahden viikon Offline-aika-unikokeilun jäljiltä mulla on hyvä ja levännyt fiilis ja toivon, että jatkan tätä haastetta myös virallisen haasteen jälkeen, ainakin arkena. En nimittäin ole tainnut menettää yhtään mitään siinä, etten ole selaillut puhelintani yömyöhään ja oman jaksamisen kannalta olisi takuulla fiksua lopettaa työt viimeistään klo 22… Alun väsymys on vaihtunut energiaan ja omasta olosta huomaa, että olen nukkunut tavallista enemmän viime viikot. Kuten kerroinkin, olen suhteellisen hyvä saamaan unen päästä kiinni ja nukun yöni yleensä ihan levollisesti, mutta unen määrä tuppaa välillä jäämään turhan vähäiseksi. Siihen tämä unikokeilu on auttanut heti. Katsotaan, josko haasteen päätyttyä tuntuisi myös siltä, että aamuisin sängystä nouseminen olisi helpompaa – siihen tämä ei ole vielä auttanut!