Parin yön reissut kotimaassa on ihania, mutta usein aika väsyttäviä juurikin sen reissaamisen takia. Olinkin aivan ihmeissäni, kun olin vielä sunnuntai-iltanakin täynnä hyvää energiaa, sillä ehdin loppuviikosta sekä Helsinkiin että Hämeenlinnaan. Hämeenlinnassa vietimme pikkujouluja Asennemimmien kanssa Vanajanlinnassa, jossa kävin ekaa kertaa. Vanha linna on kaunis ja tunnelmallinen ja huomasin kristallikruunu-fiilistelyjen heräilevän henkiin taas muutaman vuoden yliannostuksen jälkeen. Ensilumi teki miljööstä maagisen ja kuten joka vuosi, tuntuu heti paljon kevyemmältä, kun maassa on lunta. Kun sunnuntaina hyppäsin Hämeenlinnassa junaan, huomasin hymyileväni itsekseni.
Uudet tuulet alkavat puhaltaa blogissa virallisesti reilun viikon kuluttua, mutta voi olla, ettette oikeastaan edes huomaa mitään, sillä navigoinnin kannalta tärkein, eli osoite, pysyy samana. Oli kivaa nähdä osa tästä mainiosta jengistä juuri nyt, hetki ennen remmiin liittymistä. Harmittaa myös, etten päässyt viime viikolla Suomen Blogimedian pikkujouluihin vähän niin kuin hyvästelemään jengiä, jossa olen viihtynyt viimeiset puolitoista vuotta. Kiitän niistä, ne ovat olleet hyviä ja vieneet minua suuntaan, joka näyttää omalta.
Kaksi somemuijaa – en meinannut itsekään tunnistaa hiusten takia,
mutta kyllä, se olen minä siinä vasemmalla
kuvat 1 & 5: Henriikka Simojoki
kuva 3: Ulla Vartiainen
Ensilumen lisäksi olen päässyt fiilistelemään muitakin kauniita asioita, sain nimittäin perjantaina ensimmäisen joululahjan tälle vuodelle! Piti pyyhkiä kyyneleitä, kun tajusin mitä paketissa on. Lahjan antaja oli täysin oikeassa, kun totesi alkuun, että ”et ikinä arvaa mitä täällä on.” Jos hyvin käy, paljastan teille huomenna lahjapaketin sisällön. Väitän, ettei kukaan teistäkään arvaa, vaikka Instagramistani löytyisi lähes vuoden takaa vihje. Olin ällikällä lyöty ja olen vieläkin, huhhhuh.
