Olin tällä viikolla Mikko Toiviaisen vieraana podcast-jaksossa, jonka teemana oli vastuullinen kuluttaminen. Tuntui jännältä puhua studiossa mikkiin ja nauhalle, mutta onneksi Mikko oli luonteva podcast-host ja teki mun olon mukavaksi. Silti mulla oli jälkikäteen sellainen olo, että mitähän kaikkea unohdin sanoa, tai kuulostaakohan joku sanomani lause ilman laajempaa taustoittamista hassulta. Podcast-jakso tulee ulos ensi kuussa, vinkkaan siitä sitten instassa, jos haluatte kuunnella.

Puolen tunnin mittaiseen jaksoon ei lopulta mahdu paljoa, joten ajattelin, että kirjoitan samasta aiheesta ajatuksiani ylös tännekin, nyt kun näitä on pyöritellyt aika paljon omassa mielessä.

Olen miettinyt viime kuukausina karsimista ihan tosi paljon. En tarkoita karsimisella mitään konmarittamista tai sen suuntaista – ei ole järkeä heittää tavaroita pois vain hamstratakseen uutta tilalle (joka ei tietystikään ole konmarituksen idea, mutta on tuntunut monella antavan luvan siihen) – vaan sitä, että olen miettinyt, mikä mulle itselleni on tärkeää. Elämässä, ihmissuhteissa, valinnoissa, ajankäytössä ja hankinnoissa. Kaikessa.

Mistä tulen onnelliseksi? Mihin haluan käyttää aikaani?

Mun blogiin liittyvät työni ovat välillä vähän ristiriitaisia, koska jos ollaan ihan rehellisiä, ei kukaan tässä maailmassa tarvitse yhtään mitään eikä kenellekään siksi tarvitsisi kertoa yhdestäkään uudesta tavarasta tai asiasta.

Meistä jokainen tekee kuitenkin jatkuvasti pieniä ja suuria kulutusvalintoja ja jos asiaa lähtee tarkastelemaan siitä näkökulmasta, että jokaisella valinnalla ja ostoksella on mahdollisuus vaikuttaa, tulee vastuullisesta kuluttamisesta ahdistavan sijaan innostavaa. Siksi jaan täällä ja instassani vinkkejä, sillä toivon, että vinkkaamani jutut saattavat saada jonkun vaihtamaan normikosmetiikan luonnolliseen, jonkun löytämään uuden kasvisruokareseptin arkeen liharuuan tilalle, jonkun innostumaan jostain vastuullisemmasta vaatebrändistä uutta vaatetta tarpeeseen etsiessään ja niin edelleen.

Kun karsii itseltään vaihtoehtoja, tulee keskittyneeksi oleellisempaan eikä tule sellainen olo, että jää jostain paitsi, kun tiedostaa miksi karsii.

Kun voit, valitse fiksummin. Aina ei voi panostaa siihen fiksuimpaan, mutta jo se, että tiedostaa eri vaihtoehtoja ja punnitsee niitä, on tiedostavampaa kuin vain ostaa jotain miettimättä yhtään sen pidemmälle. Joskus ei ole rahaa tai muuta mahdollisuutta valita fiksuinta tai eettisintä vaihtoehtoa; silloin kantsii panostaa mahdollisimman kestävään, jotta tarvitsisi ostaa mahdollisimman harvoin uutta. Tai vaikka pyrkiä löytämään asia käytettynä tai harkita, pärjäisikö ilman ikiomaa; voisiko jotain omistaa yhdessä tai lainata joltain pientä korvausta tai palvelusta vastaan?

Haluan että mun blogi on sellainen paikka, josta voi löytää inspiraatiota fiksumpiin valintoihin mikäli jakaa samanlaiset arvot mun kanssa ja toivon, että tämä on hengähdyspaikka ja inspiroitumispaikka arjen keskellä – siksi en halua saarnata yhtään kellekään yhtään mistään, vaan tuoda esimerkkien kautta parempia vaihtoehtoja muiden tietoisuuteen. Vastuullisuus on paljon kiinnostavampaa, jos siihen suhtautuu ahdistuksen ja ekokyttäyksen sijaan innostavien esimerkkien kautta.

On jokaisen omalla vastuulla miettiä, tarvitseeko mitään uutta, oli se vastuullista tai ei. Mutta silloin kun tarvitset jotain ja kaipaat vinkkejä sen suhteen mikä voisi olla fiksumpaa, toivon, että löydät niitä täältä. 

En todellakaan ole täydellinen tai väitä, että vinkkini olisivat vedenpitäviä, mutta pyrin aina hyvään taustatyöhön ja vinkkaan jutuista ja tuotteista jotka kestävät aikaa ja käyttöä ja joiden tuotantoketjussa on huomioitu eettisyys ja ekologisuus. En usko että yksikää asia, brändi tai tuote olisi täydellisen vastuullinen, mutta ehkä omien arvojeni avaaminen auttaa ymmärtämään, millaisista lähtökohdista minä suosittelen asioita.

hame & toppi – Atelier Laleh, villatakki – äidin vanha

Mikko kysyi multa podcastissaan, että missä järjestyksessä mietin vastuullisuusnäkökulmia, kun harkitsen jotain uuden hankkimista. Mun arvopolku on kutakuinkin tällainen:

Tarve

Vastuullinen kuluttaminen merkitsee mulle tiedostavaa kuluttamista; sitä, että mietin uutta hankkiessani, tarvitsenko sitä todella. Jos tarvitsen, mietin tarvitsenko asian omaksi vai voisinko lainata sitä jostain. Voinko ostaa tuotteen käytettynä ja jos en, mikä olisi vastuullisin vaihtoehto omassa budjetissani?

Asioiden harkitseminen on yksi tosi hyvä vinkki. Nuku yön yli, jätä varaukseen. Osta vain asioita, jotka sulla on ostoslistalla.

Kestävyys

Mulle kestävyys on monella tapaa tärkein mittari, tai lähtökohta; se, että ostamani tuote kestää aikaa ja trendien vaihtelua. Haluan kotiini ja vaatekaappiini asioita, joista tiedän tykkääväni vuosia. Etenkin astioita, kodin esillä olevia pienkoneita (kahvinkeitin, tuuletin, tietokone, kaiuttimet…), huonekaluja, koruja ja muita sellaisia asioita, joita saatan käyttää vuosien sijaan kymmeniä vuosia, ostaessa mietin tarkasti, että kestääkö tuotteen design aikaa ja muuttuvia makumieltymyksiäni.

Kestävyyteen liittyy muotoilun lisäksi myös tuotteen konkreettinen kestävyys käytössä. Siitä ei välttämättä kerro tuotteen hinta, valmistustavan eettisyys tai brändi mitään ja siksi pyrinkin ostamaan hyväksi havaituilta brändeiltä ja kyselemään muilta suosituksia ennen ostopäätöstä.

Fiksut materiaalit

Jotta tuote voisi kestää aikaa, sen tule kestää myös käyttöä. Siksi koetan valita matskuja, jotka kestävät käytössä.

Tämän vuoksi valitsen esimerkiksi nahkakengät tekonahkaisten muovista tehtyjen sijaan (etenkin kun Suomen talvessa ei pärjää kangaskengin) vaikka tiedostan, että nahka on lihateollisuuden sivutuote ja tehotuotettu liha on bisnes, jota en haluaisi tukea edes välillisesti. Vaatteissa panostan luonnonmateriaaleihin koska ne hengittävät paremmin ja ovat siten pidempi-ikäisiä, kun ne eivät ala tuoksua tunkkaisilta ja niiden hoito on usein yksinkertaisempaa kuin sellaisten materiaalien, joissa on sekaisin luonnonkuituja ja tekokuituja. Joissain tapauksissa tekokuidut ovat fiksuin valinta (esim. urheiluvaatteet, sadetakki, kumpparit jne) ja tuolloin varsinkin uutena ostaessani selvitän, löytyykö valittavana jotain kierrätetyistä materiaaleista valmistettua – usein löytyy!

Second hand vs. uusi

Jos voin, valitsen kierrätetyn, jo elämää nähneen tuotteen. Silloinkin punnitsen ostostani sen aikaa ja käyttöä kestämisen näkökulmasta ja tarkistan materiaalit huolella. Second hand -löytöjen tekeminen vaatii usein aikaa ja kärsivällisyyttä ja siksi on ihan loogista, ettei ihan kaikkea voi aina ostaa käytettynä.

Tein varsinkin nuorempana aika paljon hutiostoksia kirppiksiltä ja olen huomannut, että siihen auttaa se, että lähtee kirppiksellekin selkeä agenda mielessään, ei ainoastaan haahuilemaan. Mulla on esimerkiksi ollut jo monta vuotta mun kirppislistalla nahkahousut ja monta muuta tuollaista asiaa, joiden löytämisellä ei ole kiire; ostan sitten, kun täydelliset osuvat kohdalle, mutta koska nahkahousujen löytäminen ei ole mikään tarveasia, en oikein voi perustella niiden ostamista itselleni uutena ketjuvaateliikkeestä.

Eettisyys

Missä tuote on valmistettu? Millaisissa oloissa? Toteutuuko ihmisoikeudet, entä eläinoikeudet? Toimiiko yritys läpinäkyvästi, millainen yrityskulttuuri yrityksessä on? Miten työntekijöitä kohdellaan? Onko yrityksellä jokin laajempi yhteiskunnallinen missio, joka saa mut valitsemaan heidät jonkun muun sijaan? Keitä yritys työllistää?

Kun ostan jotain lahjaksi, voinko tukea pientä yrittäjää, jonka tiedän valkkaavan yhteistyökumppaninsa nettisivun tekijöistä aina yrityksen logotarranvalmistajiin asti fiksuimman ja vastuullisimman mukaan? Voinko tukea yrityksiä, jotka työllistävät kehitysvammaisia, maahanmuuttajia ja muita, joiden voi olla vaikea saada töitä? Voinko ostaa yritykseltä, jonka tuote on hyvä, mutta markkinointimateriaalin naiskuva tai representaatio on suppea tai vanhanaikainen? 

Ekologisuus

Onko tuotteen raaka-aineiden alkuperät jäljitettävissä? Onko tuotantoketju sertifioitu? Kompensoiko yritys omia päästöjään ja hiilijalanjälkeään? Onko raaka-aineet lähtökotaisesti ympäristöystävällisiä ja käyttäjäystävällisiä?

Onko järkevämpää ostaa kotimainen lähes kokonaan biohajoava pesuaine, vai Euroopasta tänne rahtina tuotu täysin sertifioitu pesuaine, jota valmistava yritys tekee yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita esim. nostamalla esille alansa epäkohtia ja kouluttamalla muita aiheen suhteen? Onko järkevämpää ostaa muoviin pakattua luonnonkosmetiikkaa Euroopassa valmistettuna vai tilata zero waste -kosmetiikkaa jenkeistä asti?

////

Näiden lisäksi ostokseen vaikuttaa vaatteiden kohdalla oleellisesti ulkonäkö, tuntuma ja brändimielikuva. Ruuan kohdalla saatavuus ja pakkauskoot, kosmetiikassa pakkauksen käytettävyys, brändi ja hinta-laatu-suhde. Pesuaineita ja arkisia käyttötavaroita ostaessa saatavuudella on suuri merkitys; usein sitä valitsee sen, mitä lähikaupasta saa. Sekä tietysti oma budjetti.

Vastuu ei esimerkiksi tämän takia voi olla pelkästään yksilöillä; yrityksillä on hullu valta sen suhteen, mitä ylipäätään on tarjolla. Jokaisella valinnallaan voi silti äänestää jaloillaan ja valita sen fiksuimman tarjolla olevan vaihtoehdon.

Aloin miettiä, että onkohan luonnonkosmetiikkaan siirtyminen ollut mulle luonnollisuuskaipuun lisäksi tapa karsia kaikkea turhaa? Rajata vaihtoehdot fiksumpiin ja pienempään kehikkoon, ettei olisi niin hullusti valinnanvaraa (tosin nykyisin kyllä on ihan eri tavalla kuin silloin viisi-kuusi vuotta sitten, kun aloin siirtyä luonnonkosmetiikkaan). Samaan tapaan olen karsinut omaa ruokavaliotani jo vuosia – vaikken ole 100% kasvissyöjä, on meininki mennyt koko ajan enemmän ja enemmän arkivegaani-suuntaan.

Nyt viimeisimpänä olen keskittynyt miettimään kulutustottumuksiani vaatteiden suhteen, sillä vaatteet ovat mulle paljon ruokavalintojani, ekosähkövalintaani, kierrättämistäni ja kosmetiikkavalintojani kinkkisempi juttu. Vaatteet ovat mulle tapa ilmaista itseäni siinä missä kukaan ei esimerkiksi näe päälle päin, mitä kosmetiikkatuoteita käytän tai valitsenko ekosähkön tavallisen sijaan. Siksi on ihan mahdoton ajatus ostaa jokin vaate vain siksi, että se on vastuullinen. Vaatteen pitää ensisijaisesti olla sellainen jonka haluan pukea päälleni ja vasta sitten kiinnostaa sen ekologisuus ja eettisyys.

Tämän vuoksi tämä henkilökohtainen vaatekaapin vastuullisuus -haaste on tuntunut musta paljon ruokavalio- ja kylppärinkaappihaastetta vaikeammalta, vaikkakin tietysti muutokset ruokavaliossa ja kylppärinkaapin sisällössä ovat nekin tulleet askel kerrallaan vuosien kuluessa, eivätkä kerralla yhdessä rysäyksessä. Askel kerrallaan.

Kun karsii arjesta pois tarpeettomia asioita, on aikaa ja energiaa keskittyä oleelliseen.