365 days with Ida

Tyylipohdintaa, luonnonkosmetiikkaa, musiikkilöytöjä, herkullista ruokaa & Helsinki-vinkkejä!

Helsinki Archive

keskiviikko

23

toukokuu 2018

0

COMMENTS

Toukokuun suosikit

Written by , Posted in Lifestyle

lifestyle blogi helsinki

Apuuua, nyt on toukokuun loppupuoli jo! Ihan käsittämätöntä, mihin tää aika taas oikein katoaa? Havahduin alkuvuoden kirjanpitoa tehdessä (tein sen muuten aivan totaalisen myöhässä, äääh), että itku, helmikuusta ja maaliskuusta tuntuu jo olevan ikuisuus. Kai se on niin, että sitte kun pitkän talven jälkeen tulee vihdoin kesä, niin unohtaa nopeasti, miten hirveää selviytymistä se talvi välillä onkin. 

Toukokuun lempparit on aivan sekalaiset, mutta nämä tuli nopsaa mieleen. Kun on valoa, on paljon suosikkijuttujakin, kun vihdoin voi ja jaksaa tehdä vaikka mitä. 

lifestyle-blogi

Toukokuun suosikit 

  • Whim-sovellus. Maksaa kuukaudessa vähemmän kuin kuukausilataus bussikorttiin. Sisältää rajattoman määrän puhelimella tilattavia kertalippuja, joka onkin koko sovelluksen ainut huono puoli – ladattuun kuukausikorttiin verrattuna tässä on enemmän muistamista, kun lippu pitää muistaa tilata erikseen aina ennen julkiseen kulkuneuvoon nousemista. Whim-sovelluksen Urban-jäsenyyden kuukausihintaan kuuluu myös kympin taksit. Kiinteähintaiset taksit voi tilata 10 km säteelle sijoittuville matkoille ja matka maksaa vain kympin. Olen säästänyt pitkän pennin näillä Whim-takseilla, sillä tosi usein taksikyytien etäisyydet ovat lähellä, mutta matkan hinnaksi tulisi silti ilman Whimiä parikymppiä. Lämmin suositus!
  • Postin oma sovellus – ihan best, koska sen kautta voi valita omille paketeilleen suosikkinoutopisteen. Unohdin muuton jälkeen vaihtaa omani ja jouduin hakemaan pari pakettia vanhan kämpän läheltä, mutta mitä pienistä :D Lisäksi sovellus ilmoittaa kun joku tilaamasi paketti on lähtenyt tulemaan sulle ja joskus sitä kautta näkee myös tarkahkon jakeluajan. Kätsyä!
  • Vegaaninen Jänö-kioski Töölössä! Testasin ekaa kertaa, vöner-annos oli kyllä ehtaa grillisapuskaa. Sellaista syntisen hyvää, jota tekee mieli kesäöinä kotiin polkiessa. Ihana kioski.
  • Uudet kotikulmat. Eira on i h a n a. Kruna oli best ja voi olla, että haluaisin sinne joskus takas, mutta uudet hoodit on aivan ihanat! Meri ihan vieressä ja kauniita rakennuksia ja paljon puita ja puistoja. Ja lempiraflakin naapurissa. 
  • Paljaat sääret -kelit. Ei paljoa haittaa vaikka kintut on ihan valkoiset, hahaa. 

lifestyle-blogi

  • Relove Töölö. Saatiin Essin kanssa myytyä yhteensä monella sadalla eurolla viikossa, vaikkei kummallakaan ollut myynnissä mitään kovin ihmeellistä vaan siistejä hyviä perusjuttuja ja pari arvokkaampaa vaatetta. Töölön Relovessa oli hyvä palvelu ja pöydät pidettiin supersiisteinä koko jakson ajan. Jäi tosi positiivinen kokemus koko jutusta.
  • Reformer-pilates ja BAY Helsinki. Hei huh hhuh, miten olinkin unohtanut miten kivaa pilates on? Sitä en edes tiennyt, että miten next level laitepilates on. Ootteko testanneet? Hurahdin saman tien, oli niin kivaa ja keskittymistä vaativaa – en muista koska tunnin treeni olisi ollut yhtä hujauksessa ohi.
  • Pyöräily. Pelagon Brooklyn. Itku miten ihanaa polkeminen oikeasti onkin! Jopo palveli kyllä monta vuotta tunnollisesti, mutta Brooklynillä pääsee niiiin paljon sulavammin ja toi kori on aivan ehdoton. Tiedän että oon jauhanut pyöräilystä jo useassa välissä, mutta kun se ihan oikeasti on parasta. 
  • Avomaankurkut! En osta talvella kurkkua juuri ollenkaan, koska se ei maistu miltään, mutta toista maata ovat kesän ekat avomaankurkut. Mmmh.
  • Vegaaniset jäätelöt: Oatlyn mansikkajäätelö yllätti positiivisesti (en ikinä valitsis mansikkaa mauksi, mutta tää oli hyvä ja raikas!) ja Kolmen kaverin kookos-ananas on edelleen yksi parhaista. Ingmanin Choice -tuutteja löytyy pienemmistäkin kaupoista ja muutenkin valikoima on oikeasti ihanan laaja nykyisin. Enää ei oo mitään syytä ostaa normijätskiä, kun vegaaninen valikoima on niin kattava. 

tiistai

8

toukokuu 2018

17

COMMENTS

Voimakivistä ja kristalleista

Written by , Posted in Lifestyle

Voihan kivet ja kivijutut. Kristallit ja energiat.

Vuorikristalli

Mua naurattaa, kun mietin, miten hörhöksi mun meininki on mennyt – jos siis joku ei-hörhö kuuntelee ja tarkkailee mun juttuja, mulle itsellenihän nämä jutut on ihan perus. Olen kai aina ollut vähän kiinnostunut kaikista maagisista, yliluonnollisista ja selittämättömistä jutuista. Oon toisaalta aika herkkä kaikelle selittämättömälle, sillä mielikuvitukseni on sellainen, että pystyn lietsomaan itseni kauheaan tilaan jos niikseen tulee, mutta sitten taas toisaalta olen myös joskus ollut aika kyyninen kaiken yliluonnollisen suhteen. Tuntuu että mitä vanhempi olen, sitä enemmän ajattelen, että mitä vaan voi tapahtua ja mitä vaan voi olla. 

Joskus nuorempana ajattelin olevani ateisti ja taisin kyseenalaistaa ihan kaikenlaiset uskomukset –  nykyisin suhtautumiseni ei ole yhtä ehdoton. Nuorempana ei ehkä oikein ymmärtänyt miten vähän lopulta ymmärtää yhtään mistään – ja siksi oli helppo olla omissa ajatuksissaankin niin mustavalkoinen. En oikein usko mihinkään tiettyyn nytkään, mutta oon tosi utelias kuulemaan ja oppimaan siitä, mihin muut uskoo. Ehkä uskon vaan siihen, että kaikki on energiaa ja että me ei todellakaan voida ymmärtää kaikkea täällä maapallolla. Että se, mitä me nähdään, on vain pienin pieni osa kokonaisuutta ja sen takia ihan kaikille asioille ei aina ole mitään selitystä. 

Järkytyin joskus nuorempana paljon, kun näkemykseni ja ajatukseni olivat enemmän järkiperäisiä, kun pari todella läheistä ihmistä kertoi uskovansa ufojuttihin ja samalla jakoivat heille tapahtuneet yliluonnolliset tilanteet aivan vakavissaan. Ja nämä tyypit ovat vielä olleet sellaisia mun elämäni ”järjen ääniä”, joiden en olisi ajatellut uskovan mihinkään tällaiseen. Vitsit miten sitä voikin oppia uutta toisista ihmisistä vuosienkin jälkeen. Ehkä viimeistään tuolloin tajusin, ettei ihan kaikkia asioita vain voi selittää järjellä, ei edes ne järkevimmät ja loogisimmat tyypit. Miten tämä kaikki sitten liittyy kiviin ja kristalleihin?

Kivikauppa Seraphine Kalevankatu

Energiakivet ja kivienergia – mistä oikein on kyse?

Kristallien ja kivien voimille ei ole minkäänlaista tieteellistä selitystä. Ja arvaatteko mitä? Se on ihan ok. Ei kaikelle tarvitse olla selitystä, varsinkaan tieteellistä. Ja mitä kiviin tulee, niin mulle ne ovat  fiilistelyä, pysähtymistä ja niiden kauneuden ihmettelyä.

Oon ihan takuulla perinyt kiinnostuksen kauniisiin asioihin – ja kiviin – äidinmaidossa, sillä kauniita asioita rakastavalta kultaseppä-äidiltäni on aina löytynyt ties millaisia aarteita; jalokiviä, helmiä ja kauniita koruja. Ja jo pikkutyttönä haltioiduin mummolassa äitini ja hänen siskojensa leikeissä käyttämistä pukukoruista säihkyvine kivineen (ihan tismalleen samanlaisista joita tukholmalainen lemppari second hand -putiikkini Adornment muuten myy).

Kiinnostus kauniisiin kiviin juontaa tosiaan lapsuudesta, mutta ehkä nyt ollaan menty seuraavalle tasolle. Löytyy nimittäin unikiveä ja meditointikiveä – mutta just tuosta pidänkin kivien suhteen kovasti – niistä tulee jollain jännittävällä tavalla hyvin rauhallinen olo. Kun puristaa kiveä rintakehää vasten nukkumaan mennessä, on helpompi pysäyttää harhailevat ajatukset ja keskittyä vaikka siihen, miltä viileä kivi tuntuu kädessä. Meditointikin on huomattavasti helpompaa, kun voi palauttaa harhailevat ajatukset siihen tunteeseen, että puristaa kiveä. Tuo ylemmän kuvan vaaleansininen ohut ja sileä kivi on mun unikivi ja nuo isommat violetit ametistit taasen mun meditointikiviä.

Olen ostanut suurimman osan mun kivikokoelmani kivistä Seraphinesta, Kalevankadulla sijaitsevasta kivikaupasta. Se on Helsingin paras. Ei kivikaupassa käyntiä oikein voi selittää enkä haluakaan; kivikauppa ja siellä asiointi on jokaisen koettava itse. Olen ymmärtänyt, että ihan kaikille sieltä ei koskaan löydy kiveä, ellei sitten halua ostaa kiveä vain koristeeksi. Kaupan omistaja nimittäin tarkistaa, onko kivi oikea just sulle – aina ei ole. Enpä ole usein törmännyt liikkeeseen, jossa saatetaan sanoa kassalla, että täällä ei ole tällä kertaa mitään sinulle – aivan best, en voi olla tykkäämättä tästä liiketoimintamallista! 

Kun on tarkistettu, että kivi on oikea juuri sulle, saa kuulla siihen liittyvän ajatuksen tai käyttötarkoituksen. Olen saanut esimerkiksi unikiven, jonka tarkoitus oli selkeyttää ajatuksia sekä kiven, jonka piti helpottaa vaikeasta asiasta puhumista. Käyttötarkoitukset voivat olla tosi ympäripyöreitäkin, jolloin joutuu miettimään mitä se omalla kohdalla tarkoittaa tai sitten ne voivat olla niin henkilökohtaisen tuntuisia, että vieressä kuuntelevalta ystävältä punehtuu posket kun kuvaus ja käyttötarkoitus on niin henkilökohtainen ja nappiin menevä, että puistattaa. Uskomusjuttujahan nämä ovat, mutta suhtaudun noihin hetkiin kuin pieniin terapiatuokioihin. Ehkä saan jonkun uuden näkökulman tai ehkä voin nähdä jonkin elämässäni olevan asian uudessa valossa. 

En tiedä miksi kivet tuntuu niin spessuilta, mutta kamoon, mitä haittaakaan niistä olisi? Pienet kivet eivät maksa montaa euroa ja jos niistä saa jotain iloa, niin hyvä. Ei ehkä minimalistisin sisustusratkaisu, mutta jotain merkillistä niissä on. 

Energiakivi

Oon saanut kiviä myös lahjaksi ja antanut niitä itsekin joko eteenpäin tai sitten ostanut kaupasta juuri tietylle henkilölle kiven ja tarkistuttanut, miksi juuri tuo kivi valikoitui tietylle ihmiselle. Kerran hankin kiven Marille ja sen tarinan voikin sitten lukea täältä. Hahaa, kadonneen kiven mysteeri. 

Jos kiinnostaa lukea erilaisista kivistä enemmän, niin ainakin täällä on aika kattava listaus. Yllä oleva sateenkaaren väreissä hohtava sininen kivi on muuten yksi mun suosikeista; sain sen lahjaksi ystävältäni hänen Kalifornian reissultaan. Se on nimeltään peacock stone, chalcopyrite ja lempinimeltään sateenkaarikivi – ja suomeksi tietty tosi loogisesti kuparikiisu. KUPARIKIISU!! Hahaha. Aivan. 

Mulla on myös muutama kivimessuilta (jep, sellaisetkin on!) ostettu kivi – olin siellä nuorempana töissä myymässä helminauhoja ja jalokiviä. Varmaan ymmärrätte tämän kaiken perusteella, miksi olen niin tohkeissani myös luonnonkosmetiikasta, jossa on käytetty energisoivia kiviä joko raaka-aineena tai koristeena

Ruusukvartsi

Fun fact: kun olin pikkutyttö, siis alle kouluikäinen, mulla oli kotipihassa oma kivikokoelma. Keräsin sitä kesäisin kotipihalla olevan ison ja pyöreän kiven päälle ja talven tullen siirsin sen talteen sisälle lasikantiseen vitriiniin. Mun kivikokoelman kruununjalokivi oli äidiltä saatu hiottu ruusukvartsi (yllä olevassa kuvassa) – ai itku miten kalliilta aartelta se pikkutyttönä tuntuikaan. Sain joskus myöhemmin tämän samaisen kiven äidiltä itselleni (sori Emma, tiiän että oot vieläkin harmissasi tästä ja ehkä myös sitä mieltä, että kivi on edelleen yhteinen tai jotain hehee) ja se on edelleen mulla tallessa. Tuntuu aika hauskalta, että oon jo pikkutyttönä keräillyt kiviä. Ei siis mikään niin uusi juttu… 

Muut kivihörhöt, pliis ilmoittautukaa! Onko teillä jotain jänniä ja hauskoja stooreja kivijuttuihin liittyen? Olis niiiiiin ihana kuulla! 

perjantai

4

toukokuu 2018

1

COMMENTS

Testissä The TRAY / Glo Hotel Kluuvi

Written by , Posted in Ravintolat Helsinki, Ruoka

Tiedättekö mikä on ihan parasta? Leikkiä turistia omassa kotikaupungissa!

Oon asunut Helsingissä reilut kaksi vuotta, mutta täällä on edelleen tosi monta paikkaa, jonne en vielä ole ennättänyt. Kesällä haluaisin käydä saarilla joilla en vielä ole käynyt ja ottaa kaupungin haltuun pyörän selästä. Haluaisin käydä kulttuurisaunassa ja testata ties kuinka monta ravintolaa ja kahvilaa. Ja arvaatteko mikä tuntuu ihan rikollisen ihanalta? Omassa kotikaupungissa hotellin lakanoihin sujahtaminen. Huh huh. 

Glo Hotel Kluuvi ida365 magicpoks maj

Yövyin jokin aika sitten Marin kanssa Glo Hotel Kluuvissa yön ja vietettiin todellista turistipäivää Helsingissä kun ohjelmaan kuului kaupungilla pyörimisen lisäksi ravintolassa syömistä ja drinkeillä käymistä – ihan kuin ois ollut ulkomailla. Saatiin kutsu testaamaan Glo Hotel Kluuvin alakerran The TRAY, sillä siellä on tuttu keittiöpäällikkö, Jose.

The Tray Glo Hotel Kluuvi

Olen kuullut Josen herkuista kehuja sekä Marilta että Hennalta, joten tiesin, ettei alakerran raflassa ole kyse mistään tylsästä ja tavallisesta hotellin aulabaarista, mutta onnistuin silti yllättymään iloisesti! Erityisesti alkupaloja on pakko suitsuttaa; ne olivat ihan törkeän hyviä!

Ihastuin lohicevicheen ja beetroot papadanit olivat myös oikein hyviä, mutta yllättäen suosikiksi nousi tuo vuohenjuusto-mansikka-leipä. Voisi kuvitella että yhdistelmä vuohenjuustoa, mansikkaa, focacciaa, tryffeliöljyä, balsamicoa, vinegrettea ja pistaasia olisi ennalta-arvattava ja tavallinen, mutta eiii, tuo leipä on ihan hullun herkullinen! Salaisuus lienee Josen itsekehittelemä balsamico. 

The Tray ravintola drinkit

The Tray vegaaninen

Pääruuaksi valittiin testiin jaettava annos, eli siis the tray,  jonka saa tilattua joko kasvis-, kana- tai lihaversiona. Kasvisversio on kokonaan vegaaninen ja gluteeniton, mutta monipuolinen kokonaisuus. Kahdelle se oli kuitenkin valtavan suuri, joten tällainen annos olisi varmasti parhaimmillaan isomman pöytäseurueen kesken – tai jos vähintäänkin toinen syöjistä on todella nälkäinen. Olisin jäänyt kaipaamaan ehkä vielä jotain lisukekastiketta tähän kasvis-trayhin, mutta muuten kokonaisuus oli monipuolinen ja siinä oli sekä paistettua, paahdettua, tuoretta ja rouskuvaa. 

Huomaan, että innostun nykyisin eniten alkupaloista ja voisin tilata niitä useamman ja skipata pääruuan kokonaan. Onneksi niinkin oi tehdä! Ja Trayssa sellainen onnistuu hyvin myöskin. 

Magicpoks Maj

The Tray Glo Hotel Kluuvi ravintola

The Tray selection, eli jälkkärikimara.Tuo linnunpesältä näyttävä mascarpone-ihanuus nousi mun suosikikseni, Mari tykkäsi eniten marenkia, passionkreemiä ja tuoreita mansikoita yhdistelevästä jälkkäristä. 

ida365

 The Trayssa oli tosi ihana palvelu ja mukavaa henkilökuntaa, eikä uskoisi, että paikka on sekä kauppakeskuksen että hotellin alakerrassa. The Tray on sellainen paikka, että siellä olisi helppo piipahtaa lasillisille oikeastaan kenen tahansa kanssa ja missä tahansa tilanteessa. Tykkään hotellien aulabaareista ja siitä, miten siellä ollessa tulee anonyymimpi olo kuin monessa muussa paikassa – ehkä siksi, että hotellissa ollessa tuntuu aina, ettei ole kotona vaikka olisikin kotikaupungissa ja tässä tapauksessa varmaankin noin kilsan päässä kotoa. Best.