Arkisten rutiinien keskeyttämisestä

/// lifestyleTags: ,

Voi vitsit tyypit, jos voitte, niin lomailkaa!!!! Jos ylimääräisiä lomapäiviä tai ylityövapaita ei ole kertynyt, niin tehkää viikonlopusta loma – kerron kohta miten lomalarppaus onnistuu.

Tauottaminen, tilan ottaminen arkirutiinien väliin – siitä lomassa on kysymys. Olen tainnut ennenkin sanoa, etten usko sellaisiin ”tee elämästäsi niin kivaa ettet tarvitse lomaa” -julistuksiin, sillä musta rutiinien rikkominen tekee aina hyvää, oli oma arki kuinka kivaa tahansa. Kaikki tarvii lomaa, osa useammin, osa harvemmin, mutta tauot tekevät ihmeitä. Varsinkin, jos arki on hektistä minuuttiaikataulua (vaikka vain kivojen asioiden parissa), tekee loma silloin tällöin terää.

Lomailu antaa tilaa uusille ajatuksille, rentouttaa ja luo mahdollisuuden tarkastella omaa elämää pienen etäisyyden päästä. Kun ottaa pari askelta kauemmas, on helpompi hahmottaa mitkä asiat on tosi hyvin ja mille pitäisi tehdä jotain (sen sijaan että velloo epämääräisessä en tiedä mitä tekisin mun elämällä -olotilassa, jolloin lomailu on jo ihan ehdottoman tärkeä juttu).

 

Vaikka tiedän, että kaikki tarkoittavat pelkkää hyvää todetessaan, että ”nauti, olet lomasi ansainnut!”, en voi olla takertumatta tuohon ansaittu-sanaan. Ei lomaa kuulu ansaita!

On aika armoton ajatus, että lomailla saisi vasta sitten kun on burnoutin partaalla tai uurastanut ihan hulluna lomansa eteen kaiken muun kustannuksella. Taukojen pitäisi olla osa elämää, ei mikään sellainen palkinto, jonka eteen pitää raataa. Uusia ajatuksia ja ideoita ei synny ilman tyhjää tilaa, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin.

Mulla oli viime viikolla mahdollisuus pitää ylityövapaita pois niin, että sain vapaaksi to-su-välisen ajan. Teen nelipäiväistä viikkoa joten torstai toi vain yhden päivän ekstraa, mutta kutsuin tuota pätkää ilolla lomaksi – loma tuntuu niin paljon mahtipontisemmalta kuin pitkä viikonloppu. Pieni juttu, mutta silti suuri ero omaan fiilikseen. Se, miten puhumme asioista, muokkaa sitä miten koemme ne, joten siksi on tärkeää kutsua lomaa lomaksi. Ainakin mulle loma ja viikonloppuvapaa on kaksi ihan eri asiaa.

Olisin päässyt fiilikseen varmasti myös kahdessa päivässä, mutta kyllä tuollainen neljän päivän lomajakso tuntui luksukselta. Suunnittelin noille neljälle päivälle kaikkea kivaa pientä lomatekemistä, arjesta sopivasti poikkeavia juttuja.

Kävin sellaisella joogatunnilla jonne en ole aikoihin ehtinyt, fiilistelin Kaisaniemen kasvitieteellisessä viherkasveja (sinne pääsee Museokortilla), kävin kahvilla kahvilassa jossa en aiemmin ole käynyt ja kiersin kirppiksiä päivänvalossa. Kävin museossa (Emmassa on kiva näyttely meneillään), jossa en ole käynyt koko Helsingissä asumisaikanani vaikka sinne pääsee helposti metrolla. Söin illallista ravintolassa, joka on ihan mun lähellä, mutta jossa en ole koskaan aiemmin tullut käyneeksi. Tilattiin annokset vieruspöydän tuttujen suosituksesta ja nauratti, että niinkin pienestä jutusta, kuin jälkkärin tilaamisesta, tuli lomafiilis.

Varasin hotelliyön (Espoon Hanaholmeniin, joka on hyvällä etäisyydellä vaikka vain viikonloppulomaa larpatessa), joka oli aivan ekstraa, mutta teki lomasta loman, sillä iltakylpy ja yöpyminen ydinkeskustan ulkopuolella saivat loman tuntumaan pidemmältä kuin se olikaan.

Suurin ero tavallisen viikonlopun ja loman välillä taisi olla kuitenkin se, että pistin puhelimen laukkuun enkä vastannut minkäänlaisiin työviesteihin.

Lomafiilis syntyy pienistä asioista; siitä, että päättää olevansa lomalla vaikkei lähtisi lämpöön tai suuntaisi toiseen kaupunkiin.

Siitä, että tekee asioita joita tekisi muutenkin lomalla; syö ulkona, kävelee paljon ympäristöään uusista näkökulmista tarkkaillen, käy museossa, selvittää uusimmat kirpputorit ja pistäytyy kahvilla kivannäköisessä kahvilassa kun siltä tuntuu.

·

Ajattomia MUJI-suosikkeja

/// lifestyleTags: , , ,

* Kaupallinen yhteistyö, MUJI Finland

Googlasin just ”ida365 muji” ja löysin varhaisimman osuman vuodelta 2013, viiden vuoden takaa. Tuo postaus alkaakin sillä, että kerron kuinka aina ulkomaille matkustaessani mulla on ollut tapana tarkistaa muutaman putiikin osoite etukäteen ja MUJI on pitkään ollut yksi niistä putiikeista. Mutta ehkä tiedättekin jo, että enää ei tarvitse etsiä MUJIa ulkomailta,sillä MUJI tulee pysyvästi Suomeen! 

MUJIn pop up -liike löytyy 20.1.2019 asti Kampin neljännestä kerroksesta ja pysyvä, pohjoismaiden suurin myymälä, saadaan Helsinkiin ensi vuoden syksyllä. Niin siistiä ja loogista, että just Suomeen aukeaa lippulaivamyymälä – japanilainen design ja Suomi ovat täydellinen kombo. MUJI on nimittäin ihan paras, jos haluaa löytää kauniita käyttötavaroita arkeen ilman turhia logoja, kirkkaita värejä tai lisähintaa, joka brändätyistä tavaroista pyydetään.  MUJI on perustettu Japanissa 1980-luvulla vastaliikkeenä tuon ajan kulutusyhteiskunnan kaupallisuudelle ja sille, että markkinoille alkoi tuolloin tulla enenevissä määrin heikkolaatuista ja halpaa tavaraa sekä brändi- ja suunnittelijalähtöistä muotia.

MUJI on lyhenne ilmaisusta Mujirushi Ryohin, joka tarkoittaa merkittömiä laatutuotteita – ja niitä yritys edelleen valmistaa. Tärkeimpinä lähtökohtina on materiaalien huolellinen valinta ja muotoilultaan ajattomien tuotteiden luominen. 

Muji luomupuuvillainen yöpaita

Mä olen se tyyppi, joka valitsee hammasharjansakin aina mahdollisimman nättinä ja minimalistisena ja ärsyynnyn, jos joudun ostamaan ruman tuotteen, kun tiedän että nättejäkin on olemassa. Varsinkin jos pitää ostaa jotain isompaa, haluan aina etsiä mahdollisimman kauniin version. Uskon, että jos käyttötuotteen ostaa kauniina, sitä arvostaa käytössä enemmän ja siitä pitää parempaa huolta. MUJI tarjoaa juuri tällaisia ratkaisuja; logottomia aikaa ja käyttöä kestäviä kauniinvärisiä ja -muotoisia arkiesineitä.

MUJIsta löytyy ihan kaikkea mitä kuvitella saattaa ja täytyy sanoa, että kaikki, mitä olen koskaan MUJIsta hankkinut, on kestänyt hyvin käyttöä. Mikään esine ei ole mennyt rikki kummallisesti ja esimerkiksi MUJIn kynät ovat aina toimineet kunnolla, vaikka monelta muulta brändiltä olen ostanut kyniä, jotka eivät ole toimineet alkuunkaan. Itsestäänselviä pikkujuttuja, jotka eivät kuitenkaan ole sitä. 

Olen  listannut MUJI-suosikkejani täällä, täällä ja täälläTilasin MUJIn verkkokaupasta ekaa kertaa tuotteita tänä vuonna ja koska postikulut eivät olleet kovin edulliset, olen iloinen, että kauppa löytyy pian pysyvästi Suomesta. MUJIsta saa monta sellaista arkituotetta, joista muualla pitää maksaa brändiekstraa tai joutuu tekemään kompromissin estetiikan suhteen. 

Käyttöä kestävät kauniit arkiesineet, eli muun muassa maailman parhaat kynät, ihanan yksinkertaiset saippuapullot, hammasharjat ja hammasharjatelineet, kivat muistilehtiöt, hyvin käyttöä kestänyt tuoksudiffuuseri, luomumatskuista valmistetut vaatteet, selluloosapohjaiset sheet maskit ja vaatehuoltoon sopivat tarvikkeet ovat mielestäni fiksumpia valintoja tarpeeseen ostettuna. Siinä missä en halua kannustaa ketään ostamaan mitään ostamisen ilosta, haluan kuitenkin tarjota sellaisia vaihtoehtoja ja kertoa omista suosikeistani, koska uskon, että kun ostaa jotain, kannattaa osta kerralla hyvä ja toimiva tuote; sellainen, josta tykkää vuosia. 

Muji seetripuutikut

Ah, mutta nyt niihin lemppareihin. Pakko aloittaa klassikosta. MUJIn geelikynät ovat yksinkertaisesti parhaat kaikista; niitä on roudattu aiemmin ainakin Tukholmasta, Lontoosta ja Barcelonasta ja saatu tuliaisiksikin MUJIssa käyneiltä läheisiltä. Just kuulin, että yksi tuttuni on kirjoittanut MUJIsta hankkimiinsa kyniin oman nimensä, koska ne kuulemma aina kähvelletään hänen työpisteeltään – en ihmettele ollenkaan, kynien katoamista, enkä niiden merkkaamista. MUJIn kynät ovat kulttimaineessa monessa muussakin piirissä, joten en nostanut niitä tähän postaukseen erikseen, vaan sen sijaan haluaisin vinkata muutamista oivallisista löydöistä joita en ole aiemmin blogin puolella jakanut. Yksi niistä on seetripuutikut.

Olen roudannut näitäkin aiemmin tukholmalaisen tavaratalon MUJI-osastolta, sillä kauniita seetripuupalasia ei meinaa löytää helposti. Nämä ovat superkäteviä, jos asuu vanhassa talossa ja pelkää ajatustakin ötököistä, jotka voivat syödä villatakkisi ja -paitasi piloille. Seetripuun tuoksu pitää nimittäin öppiäiset loitolla. Tikkuja voi sujauttaa neuleiden taskuihin ja asetella pari lattianrajaan. Kun tuoksu hiipuu, pintaa voi hioa hiomapaperilla jolloin tikut saavat pidemmän käyttöiän. Toinen vaihtoehto on imeyttää tuoksunsa menettäneisiin tikkuihin muutama tippa eteeristä öljyä. Tämä pidentää tikkujen käyttöikää. 

Muji pellavatossut

MUJIn vaatepuoli on mulle verrattain uusi juttu. Nuo pellavaiset aamutossut ehdinkin jo esitellä Insta Storiesin puolella – ne olivat täydellinen löytö, sillä olen etsinyt jo parin vuoden ajan kauniita aamutossuja kotikäyttöön tuloksetta. Tämä kai kertoo jotain mun jääräpäisyydestäni tietyissä asioissa; en ole ostanut aamutossuja, koska en ole löytänyt ennen tätä tarpeeksi kivoja luonnonmatskuista valmistettuja tossuja. Jos totta puhutaan, niin nämä samat vaaleina olivat ehkä vieläkin nätimmät, mutta niistä ei ollut sovitteluhetkellä sopivaa kokoa, joten tummempi malli oli toisiksi paras. Stellan blogista voi vaklata miltä ne vaaleat näyttävät. 

Luomupuuvillainen yöpaita tuli sekin tarpeeseen, sillä en ennen tätä omistanut talvikäyttöön sopivaa vierailukelpoista yöpaitaa. Tämä harmaa pitkähihainen yöpaita on klassisen näköinen ja todella lämmin. Tämä päällä on kiva hengailla joulupyhinä kotona kirjaa lukien ja leffoja katsellen. 

Muji diffuuseri

Kynien lisäksi MUJIn diffuuseri on yksi ihan ehdottomia suosikkejani. Kaunista ja yksinkertaista difuuseria ei ole helppo löytää, joten vinkkaan MUJIsta aina kaikille diffuuserihankintaa pohtiville. Mulla on tämä pienempi malli ja meillä töissä taas on se isompi. Jos haluat, että diffuuseri levittää tuoksua voimakkaasti ja laajalle alueelle, kannattaa valita isompi diffuuseri. Ero tuoksun intensiivisyydessä on aika merkittävä tähän pieneen verrattuna. Tuoksu leviää paljon laajemmalle alueella ja intensiivisemmin isommalla diffuuserilla, vaikka eteeristä öljyä käyttäisi yhtä vähän kuin pieneen diffuuseriin. 

Muji ribbineule

Muji ribbineule

Löysin MUJIn pop up -liikkeen valikoimasta myös aivan ihanan villapoolon. Tämä on ohkaista mutta napakkaa ribbineulosta eikä neule kutita päällä. Kuulin, että syksyllä aukeavassa MUJI-myymälässä tulee olemaan todella kattava vaatepuoli. Aika kiintoisaa, sillä monissa MUJIn vaatteissa näytti olevan materiaalit kohdillaan. Just sellaisia hyviä perusvaatteita! Raportoin kestävyydestä myöhemmin, jos sen suhteen tulee jotain raportoitavaa, nyt en nimittäin osaa kommentoida tätä puolta. 

Muji tarrarulla

Vaikka osaan suhtautua kuluttamiseen ja uuden hankkimiseen kriittisesti, tunnistan sen aika ajoin iskevän tunteen, kun tekisi mieli ostaa ”uusi ehompi minä”. Tiedättekö, kun joskus sovituskopissa tuntuu siltä, että jooo, tämä mekko tekee musta uuden minän, paljon vakuuttavamman ja siistimmän tyypin. Pakko ostaa tämä. 

En tiedä mistä tuo tunne toisinaan kumpuaa, mutta tiedän, ettei uuden ostaminen ole ratkaisu tuohon fiilikseen. Tuon tunteen iskiessä koetan keksiä keinoja tavoittaa sitä samaa fiilistä muilla tavoilla, joka tulee, kun pukeutuu ensimmäistä kertaa johonkin uuteen ihanaan vaatteeseen. 

Olen huomannut, että tuon fiiliksen tavoittaa paljon herkemmin, jos oma vaatekaappi on järjestyksessä. Jos vaatteet on silitetty tai höyrytetty nätisti ja ripustettu selkeään järjestykseen rekkiin tai vaatekaappiin, on omista vaatteista paljon helpompi innostua. Villapaitojen siistiminen cashmere-kamman avulla auttaa sekin, samoin kenkien lankkaaminen ja vaatteiden rullaharjaus (MUJIn rullaharja on näppärä ja nätti!)

Ja arvaatteko mitä teen nykyisin ihan liian harvoin? Sovittelen omia vaatteitani! On ihan parasta sovitella omia vaatteita ajan kanssa ja kokeilla erilaisia yhdistelmiä. Oma vaatekaappi alkaa ihmeellisesti tuntua monipuolisemmalta, kun sen sisällölle uhraa pienen hetken silloin tällöin. Ei ole ihmekään että tuntuu, ettei ole mitään päälle pantavaa, jos ei ole aikoihin kunnolla käynyt läpi vaatteitaan ja niiden yhdistelymahdollisuuksia. Kun tietää mitä omassa vaatekaapissa on, ei tee niin helpolla heräteostoksia vaan voi keskittyä sellaisten asioiden etsimiseen, joille oikeasti on tarve. 

Muji luomupuuvillaneule

Tämä poolo on muuten ihan eri, kuin ylempien kuvien – se on 100% luomupuuvillaa, kun taas ylempi on villaa. Olisin voinut valkata MUJIn valikoimista mitä tahansa, mutta halusin valita vain sellaisia juttuja, joita oikeasti tarvitsin, joten valkkasin kaksi mustaa pooloa – käytän mustia yläosia kuusi päivää viikosta, joten tiesin, että näille tulee käyttöä. Villapooloa olen käyttänyt jo varmaan viisi tai kuusi kertaa ja voin lämmöllä suositella sellaisille, joita villaneuleet usein kutittaa. 

Myös luomupuuvillaiset sukat ja alusvaatteet kiinnittivät huomioni – jos en olisi hetki sitten ostanut uusia alusvaatteita, olisin tarkastellut MUJIn valikoiman vieläkin tarkemmin. Yksinkertaisia sukkia löytyi kiva valikoima ja yksinkertaisia asusteita samaten. Villapipoja ja suhteellisen ohkaisia, mutta isoja villahuiveja. Jos olet minimalististen asusteiden tarpeessa etkä halua maksaa brändistä ekstraa, voi MUJIsta löytyä monta hyvää vaihtoehtoa.

Tällaista kuvanmukaista joululahjapakettia saattaisi arvostaa jopa isäni, joka ei koskaan ostele mitään turhaa ja jemmaa uusia lahjaksi saamiaan vaatteitakin niin kauan kaapissa edellisiä loppuun käyttäessään, että uudet ehtivät alkaa näyttää vanhanaikaisilta ennen kuin ne päätyvät käyttöön :D Sukille sen sijaan suurimmalla osalla meistä on tarvetta aina silloin tällöin – ei olisi eka kerta, jos antaisin isälle joululahjaksi sukkia. Jep. Isä on monella tapaa minimalistisen kuluttamisen ytimessä. 

Onko teillä jotain ehdottomia MUJI-suosikkeja, sellaisia, joita suosittelette mieluusti muillekin? Osa MUJIn aarteista ovat nimittäin sellaisia, että ne tajuaa vasta kun joku osaa suositella – löysin esimerkiksi tosi kätevän jalallisen pikkupeilin MUJIlta joskus ystäväni suosituksesta ja pienen matkahajuvesipullon, johon voi pakata suosikkituoksua mukaan reissuja ajatellen. Odotan innolla myös keittiötarvikkeisiin tutustumista, sillä MUJIn valikoimissa on monia lasisia ja metallisia keittiötarvikkeita – sellaisia, joita muualta löytyy usein vain muovisena, esim. mittalusikotia.  

·

Lokakuussa

/// lifestyleTags: , , , , ,

takki – R-Collection, farkut – Levi’s (Stockmann), nilkkurit – Flattered, vyölaukku – second hand, aurinkolasit – Nividas

kuvat minusta: Henna / Coco Sweet Dreams 

Lempparijuttuja: 

– Jos luet tai kuuntelet tänään vain yhden, suosittelen lämmöllä tätä juttua Ylioppilaslehdestä: Putoaminen. Rakkaan & lahjakkaan ystäväni Even teksti siitä, miten hän rakastui kiipeilemiseen – ja putosi.

Kuuntelin (jep, löytyy myös Even ääneen lukemana Ylioppilaslehden sivuilta!) tämän tänään aamutuimaan enkä välttynyt kyyneleiltä koska muistin yhtäkkiä kerralla niin monta pientä yksityiskohtaa keväältä; sairaalan tuoksun, sen, miten paljaalta tuntui, kun sairaalan terassille paistoi pitkän talven jälkeen aurinko ja miten hulluna mua jännitti ekoilla kerroilla Töölön sairaalassa ja Laakson sairaalassa käydessäni. Miten itkin töissä ripsarit poskille ennen ekaa visiittiä, kun en tiennyt missä kunnossa Eve onnettomuuden jälkeen oli. Ja miten turhilta omat kuulumiset, sekä ilot että murheet, yhtäkkiä tuntui toisen paranemista seuratessa.

– Ääniviestit! Oikeesti NIIIIN timanttinen konsepti. Mulla on tapana soittaa parin ystävän kanssa maratoonipuheluita, mutta ääniviestit on kiireisessä arjessa vieläkin fiksumpi konsepti, sillä kuulumiset voi äänittää just silloin kun siltä tuntuu ja kuunnella vastausviestit vaikka iltasaduksi.

– Koti-illat ystävien kanssa. Sellaiset kun avataan pullo viiniä, löhötään sohvalla ja sängyllä, syödään sipsejä suoraan pussista ja puhutaan pojista, tytöistä, horoskoopeista, taikakivistä, kasvamisesta, muutoksista, töistä ja siitä, miten jotkut jää ja jotkut pysyy. Ihan parasta.

– Taideretki Didrichsenin taidemuseoon. Keskustasta museoon pääsee metro + bussi tai bussi + bussi -kombolla reilussa puolessatunnissa ja visiitti on todellakin reissaamisen arvoinen. Museo on jo itsessään viehättävä rakennuksenakin – ehkä pakko todeta, että näyttely jäi tällä kertaa kakkoseksi, vaikka A. W. Finchin öljyvärimaalaukset kauniita olivatkin. Kannattaa käydä museon takapihan rannassa ja laiturilla; maisema on mieletön ja miljöö ihan mielettömän seesteinen ja kaunis.

WarhausThe Good Lie (kuuntele Spotifystä tai katso video Youtubesta). Mmmhhh tykkään tästä ja Warhausista niiin paljon. Jos ei oo tuttu, niin kuunnelkaa! Sanoitukset on nerokkaita ja tää on vähän sellainen juttu, ettei edes tekis mieli jakaa tätä ja hehkuttaa, kun tekis mieli pitää tän hienous ihan vaan omana tietona – tiedättekö tunteen?! Hehee.

Taika Mannilan Smells like -tuoksupodcast. Kaikki kolme tähän mennessä ilmestynyttä jaksoa ovat olleet kutkuttavaa kuunneltavaa (koska tuoksut, muiden lempparit ja inhokit, kiinnostavat!), mutta eniten oon kuitenkin fiiliksissä tuoksuguru Sylvia Senen haastiksesta ja haastiksessa sivutusta Helsinki Perfume Societystä, jonka Sylvia on hetki sitten lanseerannut. Oon niin iloinen tästä projektista, koska tiedän, että tuoksut ovat Sylvialle todellinen intohimo ja asia, josta hän tietää ihan älyttömän paljon. Jos tuoksut ja tuoksujen maailma kiinnostaa, niin käykää lukemassa tuoksuista täällä ja ottaakaa Helsinki Perfume Society seurantaan Instagramissa.

·