Taste of Helsinki 2017

ravintolat Helsinki, ruoka
2 kommenttia

Olin viime vuonna ekaa kertaa Taste of Helsingissä ja odotukset tätä vuotta kohtaan olivat kovat, sillä viime vuonna maisteltiin niiiin monet herkut. Festari on nyt tältä vuodelta ohi, mutta pakko hehkuttaa, sillä viimeistään näiden kokemusten perusteella on pakko päästä pian testaamaan Grön ja syödä Pastorissa, jossa olen aiemmin käynyt vain drinkeillä.

Taste of Helsinkiin pääsee seuraavan kerran vasta vuoden päästä, mutta kaikkiin siellä olleisiin ravintoloihin voi varata pöydän vaikka samantien, joten jaan omat fiilikseni kanssanne mahdollisia ravintolapähkäilyjä avittamaan.

TASTE OF HELSINKI KOKEMUKSIA

Startattiin herkuttelu Bistro O Matin savustetulla punajuurella, rapealla rukiilla sekä vuohenjuustolla. Yhdistelmä oli täyteläinen ja maukas. Hyvä aloitus, muttei tarjonnut mitään uutta ja jännittävää, vaan hyvää ja laadukasta perinteiseeen tyyliin. Sain maistaa ystäväni taka-alalla näkyvää Pastorin mustekala-annosta ja vitsit, tämä muutti maun puolesta käsitykseni mustekalasta ihan täysin. Olen joskus aiemmin maistanut mustekalaa ja silloin se oli sitkeää ja tiivistä, kun taas tämän annoksen mustekala oli superpehmeää ja suli suuhun.

TASTE OF HELSINKI KOKEMUKSIA

Seuraavana vuorossa oli Savoyn vegeannos: grillattua vuohenjuustomoussea, rosmariini-hunajamanteleita ja romesco-kastiketta. Mmmh, maukas kombo! Todella herkullinen ja tästä annoksesta tuli sellainen fiilis, että ahaaa, Savoy ei siis olekaan mikään tylsä ja klassinen, vaan laadukas ja herkullinen. Olin jotenkin mieltänyt Savoyn vähän, noh, tylsäksi, mutta nyt kiinnostukseni heräsi.

TASTE OF HELSINKI KOKEMUKSIA

Passio on mulle ravintolana ihan tuntematon ja niin vaikutti olevan myös monelle muulle. Mutta mitä vielä, ammattilaisraati arvioi juuri tuon yllä olevan annoksen tämän vuoden parhaaksi alkupalaksi. Se on gazpachosorbetti ja vähän vegeä -niminen ja maistui todella hyvältä. Yksi suosikeistani, mutta uskon, että tämä olisi toiminut vielä paremmin helteisenä kesäpäivänä  – tai siis että helle olisi buustannut tätä viileää makuelämystä juuri sopivasti.

TASTE OF HELSINKI KOKEMUKSIA

Grönin paahdettu tattarileipä, suolaheinällä maustettu perunasalaatti, raastettu suolaheinävoi sekä villiyrtit oli yksi seurueemme suosikkeja. Ja miten nätti annos! Taste of Helsinki jätti jälkeensä kasvavan kiinnostuksen Gröniä kohtaan, sillä vaikka annokset ovat mitä eriskummallisemman näköisiä, olivat ne myös todella herkullisia ja yllättäviä. Grön on juuri sellainen paikka, jonne en uskaltaisi varata pöytää jos en olisi etukäteen päässyt fiilistelemään raflan tyyliä ja annoksia. Grönistä tykkäsin myös viime vuonna, silloin menussa oli fermentoitua tattarileipää, mmh.

TASTE OF HELSINKI 2017

Sen lisäksi että se Pastorin mustekala on yksi somessa hehkutetuimpia annoksia tältä vuodelta, oli myös Pastorin vegevaihtoehto, eli marinoitu artisokan sydän, perinnetomaatti & ponzu-kastike todella herkullinen annos. Ei mitään turhaa kikkailua, vaan herkullinen ja reilu kokonaisuus. Olen kuullu Pastorin alkupaloista paljon kehuja, mutta pääruuat eivät ole saaneet samanlaista hehkutusta osakseen. Oletteko te käyneet Pastorissa? Mitä tykkäsitte? Tämän jälkeen haluan ehdottomasti testaamaan! Drinkit olen jo todennut hyviksi.

TASTE OF HELSINKI 2017 GRÖN

Ja sitten jälkiruokiin. Yllä Grönin kuusenkerkkäetikalla maustettua jäädykettä, auringonkukansiemeniä, maitohappoa ja kuusenkerkkäkinuskia. Huhhuh, niiin hyvää! Tuo kinuski oli taivaallista (siinä oli suolakiteitä seassa, mm) ja kerkkä toi annokseen sopivasti raikkautta tuhdin kinuskin kaveriksi. Todella hyvä kokonaisuus josta tykkäsimme jokainen.

Jaoimme yhden seurueemme kesken ja lopulta saimme vielä festarialueen mennessä kiinni jokainen omat Grönin keksijäädykkeet. Tuhannet kiitokset, nämä olivat loistavat!

TASTE OF HELSINKI 2017

Jaoimme myös Shelterin ja Savoyn jälkiruuat. Olen pahoillani tästä hehkutuksesta, mutta me oikeasti oltiin ihan hullun tyytyväisiä omaan suoritukseemme sen suhteen, että onnistuttiin valitsemaan tarjonnasta just ne itselle kiinnostavimmat jutut kun vaan nyökkäiltiin kaiken kohdalla että huh miten hyvää – siis ihan kuin Taste of Helsingissä voisi mennä pahasti pieleen, hahah. Tuo Shelterin jälkkäri oli niin täydellinen että tekisi mieli mennä sinne pelkälle jälkiruualle. Jos jälkkärit maistuis aina tuolta, voisin harkita kääntyväni takaisin jälkiruoka-ihmiseksi. Täydellinen kombo raparperia, seljankukkasherbettiä ja paahdettua valkosuklaata. Eikä yhtään liian makea.

Savoyn jälkkärin jaoimme viimeiseksi ja se sopi hyvin yhteen aavistuksen makean cavan kanssa. Ylläolevassa annoksessa oli lime-basilikaposset, valkosuklaakristallia ja mansikka-sitruunamelissasorbet, joka viimeisteli annoksen hyvin.

Oon innoissani, että löysin tänään herkutellessani uusia ravintoloita must try -listalleni ja ennakkoluuloni parista ravintolasta kumoutuivat. Kiitos Taste of Helsinki, ensi vuoteen! Voisin hyvin kuvitella tuovani äidin ja isän tänne ensi vuonna, sillä heitä saan kiittää siitä, että ymmärrän hyvän ruuan päälle.

Lisää luettavaa

Rakkauskirje Kalliolle

Rakkauskirje Kalliolle

Alkoholittomat juomavinkit juhliin

5 x Paras alkoholiton kuohuva

Vegaaninen pavlova

Vegaaninen pavlova

Pinkit posket – testissä Kjaer Weisin voidemainen poskipuna

kauneus, luonnonkosmetiikka
1 kommentti

Tajusin yksi aamu meikatessani, että mähän olen kangistunut kaavoihin ihan totaalisesti! Oon meikannut lähestulkoon aina samalla tavalla: meikkipohja, kulmat, ripset, aurinkopuuteri ja poskipuna. Teen aina saman meikin, mitä nyt vaihtelen huulipunan sävyä. Mineraalimeikkejä oon käyttänyt reilut seitsemän vuotta, eli meikkipohjakin on syntynyt tosi pitkään samalla tavalla. Kanebon 38 oli yksi mun ensimmäisiä ripsivärejä sen jälkeen kun olin todennut ettei Lumenet pysy mulla hyvin ja nyt olen taas käyttänyt viimeiset pari vuotta kuumalla vedellä pestäviä ripsivärejä parilta eri brändiltä kun totesin, ettei muut ripsarit yksinkertaisesti toimi mulla tarpeeksi hyvin. Oon kyllä testannut vaikka ja mitä, mutta sekä meikkipohjan että ripsivärin suhteen olen pysynyt tiukasti suosikeissani.

Poskinpuna, aurinkopuuteri ja kulmaväri ovat vaihtuneet uuteen aina edellisen loputtua, sillä näiden suhteen en ole niin nirso. Aurinkopuuteri saa olla selkeästi omaa sävyä tummempi, vaikka en haluakaan sen erottuvan iholta. Kulmakynän tai -värin tulee taittaa kylmään ja olla tumma, mutta ei missään nimessä musta. Poskipunaksi olen aina valinnut raikkaan sävyn, joka taittaa mieluummin lämpimään kylmän sijaan. Varmaan olen lukenut joskus jostain, että lämmin sävy sopisi mulle kylmää paremmin.

Jolien ihanat tyypit haastoivat mut testaamaan yhtä heidän suosikeistaan, Kjaer Weisin voidemaista kirkkaan pinkkiä poskipunaa (sävy on nimeltään Happy). Iik!

Mulla on ollut näin pinkki poskipuna viimeksi yläasteella, sopiikohan sävy mulle ensinkään? Entä miten voidemainen poskipuna käyttäytyy mineraalimeikin päällä? Viitsinkö ottaa tätä testiin, jos tälle ei olekaan käyttöä?

//////////

Onneksi päätin ottaa tuotteen testiin, sillä sitä kokeillessani tajusin, että pienillä jutuilla on väliä, myös meikissä.

Kun on ikuisuuden käyttänyt lämpimään taittavia poskipunia, on pinkki todella raikas. Voidemainen koostumus levittyy hyvin mineraalimeikkipohjan päälle, joskin kannattaa töpötellä sävyä poskipäille hankaamisen sijaan – kun hankasin liian suurin vedoin, sain tehokkaasti poistettua meikkipohjaa siinä samalla. Tämä toimii myös huulilla! Huulilla tämä taittaa mulla pikkuisen laventeliin ja on sellainen barbiemaisen mattainen. Aika söpö niinkin, mutta paras poskilla.

Ootteko te meikanneet aina samalla kaavalla vai ootteko tajunneet lähiaikoina jotain uusia meikkikikkoja? Mä yritän aina välillä alkaa taas tehdä rajauksia, mutta se vähän jää aina koska en oo siinä kauhean hyvä (pumpulipuikkoja kuluu…). Toisinaan hurjastelen ja laitain hohtopuuteria ja joskus valkoista kajalia. Very wild I know. Mutta hei, huulipunien suhteen ainakin uskallan testailla! Jos joltain on mennyt ohi, niin mun uusin lemppari on sekin Kjaer Weisin (jonka pakkaukset on muuten värikosmetiikan kauneimpia).

* linkit ovat affiliate-linkkejä

Lisää luettavaa

HOUSE OF ORGANIC IDA365

Kevään ihanimmat luonnonkosmetiikkatuotteet

Talvi-ihon hoito ja hemmottelu luonnonkosmetiikalla

Herkullisimmat luonnonkosmetiikan uutuudet syksy 2022

Ida365 hiustenhoito

Lempeämpää hiustenhoitoa – parempikuntoisten hiusten salaisuus

Ihanat naapurit

lifestyle
4 kommenttia

En kestä, istuin just reilun tunnin kotipihallani muiden tässä taloyhtiössä asuvien kanssa ja tajusin taas konkreettisesti miten onnekas oon ollut tämän kodin kanssa.

Etsin puolitoista vuotta sitten kotia täältä Helsingistä superkiireisellä aikataululla ja olin valmis ottamaan minkä tahansa kriteerini täyttävän mistä tahansa järkevältä alueelta. Vähän vahingossa löytyi suloisin pikkukoti täydelliseltä alueelta läheltä keskustaa. Tämä asunto on rauhallinen ja sympaattinen – ja vaikka lattiat onkin parhaat päivänsä nähneet ja kylppäri jääkylmä, on tämä tosi ihana koti. En voisi toivoa enempää, varsinkin kun siihen päälle lisää tuttavalliset naapurit ja kauniin sisäpihan.

Tämä taloyhtiö oikeasti viettää aikaa keskenään ja naapureille voi soittaa rankkasateen uhatessa jos omat pyykit on jäänyt narulle, eikä ehdi pelastamaan niitä itse (kyllä, sain tähän juuri kehotuksen yläkerran naapuriltani, en kestä!). Kun täällä alkutalvesta paloi pari asuntoa, sain siitä ensimmäisenä tiedon naapuriltani Instagramin kautta ja kun kerran kuvailin Ninan (naapurini hänkin, joskaan ei samasta taloyhtiöstä) kanssa sisäpihalla, saimme juttuseuraa ihmettelevien katseiden sijaan. Nyt pihalle on  kasattu uusi pöytä ja hankittu kivat tuolit sekä istutettu kauniita kukkia ja yrttejä, joita saa kuulemma vapaasti käydä napsimassa omiin ruokiinsa. En kestä!

Sain eilen kesken päivän hullun migreenikohtauksen ja lähdin töistä kipeänä ja itkuisena taksilla kotiin. Itkin koko taksimatkan aurinkolasieni takaa, sillä sattui, ahdisti ja vitutti. Kotiin päästyäni mietin, miksei taksikuski kysynyt mitään. ”Onko kaikki hyvin?” olisi riittänyt tekemään kummankin olosta mukavamman. Mietin, että en ainakaan itse halua olla vastaavassa tilanteessa se, joka ei kysy mitään. Ja kun tänään taas tajusin, miten vieraanvaraisia ja kilttejä omat naapurini ovat, tajusin, ettei tämä kyllä ole itsestäänselvyys.

Tuntuu turvalliselta, että ympärillä on ihmisiä, joilta uskallan pyytää apua tilanteen vaatiessa. Ei tarvitse ihmetellä, senkus menee ja koputtaa ovelle. Ja toivon, että olen kotona, jos joku kaipaa mun apuani.

Lisää luettavaa

Lapsettomuushoidot

Lapsihaave ja lapsettomuushoidot

Meikkipussin päivitys syksyyn ja hyvää tekevä kuivakuppausrutiini

Kesäkuulumisia

ida hanhiniemi – uusi koti.

Uudessa yhteisessä kodissa – vihdoin!